Mistä sait avun ponnistusinkontinenssiin jumpan lisäksi?

[Lirauttelija]

Itse jumppasin ja jumppasin lantionpohjan lihaksia kuulilla ja ilman ja synnytyksen jälkeen lihakset olivatkin todella heikot. Pitkä synnytys ja iso lapsi toivat mukanaan tuollaisen ongelman. Jumpalla sainkin ne kohtuulliseen kuntoon, mutta ei vaiva kokonaan ole hellittänyt koskaan. Synnytyksestä sentään jo 1v8kk. Vaiva ilmenee pahiten ratsastaessa, vaikka sen sanotaankin olevan hyvää jumppaa ko. lihaksille. Kevyttä ravia kun köpöttelen niin aina ylös noustessa lirahtaa. Juostessa pitää myös juosta melkein jalat ristissä. Lääkäriin ei ole tullut mentyä ja nyt tuskin on aiheellista kun olen uudestaan raskaana. Jumppaan vaan taas ahkerasti. Sitten synnytyksen jälkeen aion olla aktiivisempi ja hakeutua hoitoon, koska arvaan jo etukäteen, ettei tuo vaiva tule helpottamaan minulla pelkällä jumpalla :/ Nytkin jo alkuraskaudessa ratsastaessa menee pissat housuihin ja melkein itkua pitää vääntää asian takia. =(

Millaista apua olet itse saanut ko. vaivaan, jos pelkkä jumppa ei ole auttanut? :

 

[fysioterapeutti]

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta onko lihasten toimintaa testattu biofeedbackilla? Fysioterapeutit ja gynegologit tekevät ko. mittauksia ja selvittävät, aktivoituvatko oikeat lihakset. Raskaus ja synnytyshän vaurioittavat aina jossain määrin ko. lihaksistoa ja hermo-lihasyhteys ei kaikilla ala harjoittelusta huolimatta pelata. ELI: jos mittausta ei ole tehty, pyydä lääkäriltä lähete taholle, joka sen tekisi. Jos lihasaktiviteetti ei toimi, voidaan apuna käyttää samaista biofeedbackia, joka auttaa löytämään oikean työtavan oikeille lihaksille.

 

[lirauttelija]

Kiitos vastauksestasi. Eipä ole moista testausta tehty. Lääkäri kysyi jälkitarkastuksessa että karkaileeko pissa esim. aivastaessa ja eihän minulla ollut karkaillut. Vaan enpä siihen mennessä ollut vielä noussut hepan selkään, juossut tai tehnyt haara-perushyppyjä. Näissä se lorahtelee herkimmin. Eikä tullut hakeuduttua lääkäriin sen jälkeen, kun sitä kuvitteli että kyllä se jumpalla hoituu ja helpottihan se osittain. 9kk jumppasin ahkerasti.

Voiko/kannattako ko. testausta tehdä nyt raskaana ollessa? Rv 10 menossa. Eikös se nyt hormoonitoimintakin veltosta niitä lihaksia nyt raskaana ollessa. Synnytyksen jälkeen aion kyllä olla aktiivisempi hoitoon hakeutumisessa...

 

[taustalla]

Minulla oli heti synnytyksen jälkeen II asteen virtsarakon laskeuma ja sitä myöten sitten myös virtsaputken väärä asento ja ponnistusinkontinessi, myös lievä pakkoinkontinenssi. Olin synnytystä ennen kilpaurheilija. Ei tuohon vaivaan todellakaan voi vaikuttaa mitenkään lantionpohjan lihaksia jumppaamalla, ja ainakin minun kohdallani oli selvää, että lihakset olivat ennen synnytystä hyvässä kunnossa (liian hyvässä) mutta synnytyksessä kudokset tuhoutuneet/vaurioituneet niin ettei mikään muu auttanut kuin kirurgin veitsi. Virtsarakkoa on jo operoitu ja TVT-leikkaus tehty, sillä se nimenomaan on kehitetty ja hyväksi havaittu tähän ponnistusinkontinessiin. Siinä ikään kuin virtsaputki tuetaan muovisella teipillä oikeaan asentoon. Onnistumisprosentti tässä leikkauksessa on korkea, olisikos ollut 80% luokkaa ja leikkauksilla saatu korjaus ilmeisen pitkäkestoinen. Leikkaus kuitenkin voidaan uusia tarvittaessa (vaihdevuosien tuomat muutokset tms.).

Lähes puolet tuntemistani alatiesynnytyksen kokeneista naisista kärsii samasta oireesta eriasteisesti. Itselleni oli täydellinen shokki käytännössä invalidisoitua vaikean ja pitkän ponnistusvaiheen seurauksena, eihän näistä asioista puhuta yhtään mitään ennen synnytystä varsinkaan siinä vaiheessa kun äitejä käännytetään/pakotetaan alatiesynnytykseen. Leikkaukset vammojen korjaamiseksi alkavat myös yleistyä.

Raskausaika hormonitoimintamuutoksineen vaikuttaa varmasti huonontavasti ja varsinkin alatiesynnytys, jolloin kudokset joutuvat jälleen tiukoille. Mutta pahimmat vauriot tulevat yleensä ensimmäisessä synnytyksessä, toisessa voi tulla vielä jonkin verran ja sen jälkeen elimistö on jo niin venynyt etteivät oireet sen jälkeen enää oleellisesti (yleensä) huonone. Mutta kuten sanottu, ainoa keino korjata asia pysyvästi on kirurgin veitsi.

 

[fysioterapeutti]

Raskausaikanakin voi testata, jos ei ohjeistus ole viime vuosina muuttunut. Voit varmistaa asian oman sairaalasi gynen tai fysiatrian polilta tai virtsainkontinenssipotilaita hoitavasta fysioterapiafirmasta.
Elektrodi on kutakuinkin samanlainen kuin ä-polilla käytettävä "sauva", jolla tehdään sisätutkimukset. Olisi sinänsä hyväkin, jos testaus tehdään nyt; toinen raskaushan heikentää lantionpohjaa taas uudestaan. (Sen verran kommentoin edellisen vastaajan tekstiä, että tietysti voimakkaat virtsarakon laskeumat ovat asia erikseen, mutta ettei kysyjää nyt säikytellä suotta; USEIMMAT virtsainkontinenssiohjelmat ovat hoidettavissa ihan harjoittelemalla, leikkaus ei koskaan ole ensisijainen hoito, eikä siihen varsinkaan raskausaikana lähdetä.)

 

[pelkka]

olen synnyttänyt 4 lasta joista 3 oli yli 5kg.
Vuosia tein lantiopohjan lihasten harjoituksia..ei mitään tulosta.
Minulle kokeiltiin hoitomuotona tuota sähköimpulssi hoitoa fysikaalisessa .
Ongelmani huononi tuon hoidon jälkeen. En suosittele.
Minä hakeuduin inkontinenssi leikkaukseen; verkko laitettiin virtsarakon tueksi. vähensi vaivaa mutta ongelma se on edelleen. Painani pudotettua ongelma väheni, mutta en vieläkään voi koskaan olla ilman suojaa
:ashamed: :ashamed: ( 14v kärsinyt inkontinenssista)

 

[Lirauttelija]

Tänään otin sitten neuvolassa puheeksi ko. vaivan ja eipä tuo hoitaja muuta osannut suositella kuin jumppaa. Sanoi että "eipä siihen muuta hoitoa ole" Ja hah hah. Olen itsekin hoitaja ja ottanut nyt näistä asioista selvää enemmän. Toki itsellekin tuli kaikki nämä ikävät vaivat yllätyksenä ja näköjään sitä yrittää sinnitellä vain omin keinoin.

Meidän tk:ssa ei ole ko. laitetta. Otan lääkärin kanssa puheeksi asian tässä muutaman viikon kuluttua, josko vaikka keskussairaalaan pääsisin tutkimuksiin, edes toisen synnytyksen jälkeen. Itsekin olen kova liikkumaan (ja olin kovempi ennen tätä vaivaa), eikä taatusti ole ylipainoa grammaakaan. Eikä koskaan ennen synnytystä lirahdellua, joten uskon olleeni hyvässä lihaskunnossa.

Mitä muita oireita teillä oli vai oliko tuo inkontinessi ainoa oire?
Itselläni oli pitkään synnytyksen jälkeen vaivana jatkuva vessassa ramppaaminen. Vaikka virtsasin, rakkoon tuntui jääneen silti virtsaa. Pikkuhiljaa se on helpottanut, mutta nytkin ennen rats.tuntia käyn varalta useita kertoja vessassa, jopa 10 min välein ja joka kerta tulee virtsaa.

Eiku Tena haarukkeisiin seur. rats. tunnille :'(

 

[taustalla]

Mulla oli oireina synnytyksen jälkeen lantionseudun sisäelinten pullottaminen osittain elimistöstä ulos (virtsarakko ja osittain peräsuolikin) ja kohdussa lievä laskeuma joka lienee kuitenkin parantunut näistä vammoista parhaiten. Pahaa tuhoa sai siis väkisin punnaaminen aikaan, vauva repi kudoksia aiheuttaen pysyviä vaurioita lihaksiin ja hermoihin.

Nyt kun synnytyksestä on pari vuotta ja ponnistusinkontinessi saatiin leikkauksella täysin korjattua, jäljellä on lievää elinten pullottamista niin virtsarakon kuin peräsuolenkin puolella. Edelleen ilmeisesti hermojen vaurioista ja virtsarakon väärästä asennosta johtuen minulla on jonkinasteinen pakkoinkontinessi, meinaa siis lirahtaa housuun ennen kuin ehtii pöntölle. Samoin peräsuolen vaurioitumisesta johtuen ilman ja ulosteenpidätyskyky silläkin puolella on heikentynyt. Lisäksi aika kiusallinen vaiva (pullottamisen ja kipuilun lisäksi) on se, että emättimen suuaukkoa ei saatu heti synnytyksen yhteydessä korjattua niin kuin olisi pitänyt, jonka johdosta ilmaa liikkuu emättimessä.

Tuo tiheävirtsaisuus liittynee myös virtsarakon ja -putken vaurioihin ja mahdollisesti lievään laskeumaan? En ole kuitenkaan varma asiasta.

 

[taustalla]

Nimimerkillä "Lirauttelija" kirjoittaneelle vielä; jäi edellisestä viestistä sanomatta, että tiedän tasan tarkkaan, kuinka ahdistavaa on kun ei enää hallitse oman elimistönsä perustoimintoja kuten pissan- ja kakanpidätystä. Mielestäni oma terveys on liian suuri hinta vaikka miten synnytytetäänkin uutta elämää, ei sen enää 2000-luvulla saisi tarkoittaa missään nimessä äitien invalidisoitumista alatiesynnytyksen seurauksena. Vauva on tietysti tärkein, mutta äidin terveys pitäisi olla lähes yhtä tärkeä.

Nämä synnytyksissä tulleet vammat ovat Suomessa täysin alidiagnosoituja ja -hoidettuja, ja on naisista itsestään kiinni, osaavatko vaatia kunnon tutkimuksia ja hoidattaa itsensä kuntoon. Ei voi kuin toivoa että pikkuhiljaa naiset uskaltavat alkaa puhumaan näistä asioista enemmän ja vaatimaan itselleen ihmisarvoista elämään myös alatiesynnytyksen jälkeen. Sitä ei mielestäni loppuelämä vaippojen kanssa ole. Ja nimenomaan näissä Tena-mainoksissahan oikein kehutaan että miljoonien naisten käyttämä... Voi herranjestas!

Ehkäpä oman terveyden menetys on vielä suurempi tällaisille ihmisille, jotka ovat aiemmassa elämässään tottuneet käyttämään ja kuuntelemaan kehoaan enemmän kuin niille, jotka eivät välttämättä liiku niin paljoa. Mutta voimia ja jaksamista sinulle, valitettavasti meitä on varmasti paljon enemmän kuin mitä julkisuudessa tiedetäänkään tai puhutaan tällä hetkellä.

 

[Evis]

Entinen naapuri kävi tommosessa sähköhoitojutussa, mistä toi fysioterapeutti kirjotti. Se sai siitä avun. Et varmaan sillä ei sit ollut noita repeämiä. Oli vaan pakko kommentoida, ku näist viesteistä saa sellasen kuvan, ettei siitä olis kukaan hyötynyt. Mut niinhän se aina on, ettei kaikkiin sama hoito tehoa.

 

[Lirauttelija]

Voi kiitos kaikille vastanneille. Kyllähän se lohduttavaa on kuulla, että hoitomuotoja on, mietin vain kuinkahan niihin hoitoihin oikein pääsee.. ettei nyt sitten pienessä kunnassa jätetä hoitamatta kustannusten vuoksi. Kun se lähete on sitten kiinni oman lääkärin asenteesta. ..Osaanpahan nyt sitten vaatia jatkossa enemmän kun olen kuullut onnistuneista hoidoista.

Miten pian muuten pääsitte hoitoihin synnytyksen jälkeen? Ja vaaditaanko tuohon TVT leikkaukseen se, että lapsiluku on jo täysi?

 

[taustalla]

Minun ongelmat olivat sen verran pahoja, että niitä korjattiin suhteellisen piankin synnytyksen jälkeen. Lääkäri kyllä sanoi että pitäisi pukeltaa lapset ensin alakautta ja sitten vasta leikattaisiin, mutta koskapa elimet pullistelivat siihen malliin enkä olisi todella pystynyt liikkumaan normaalisti, niin korjaukset tehtiin jo nyt. Jos tulen vielä raskaaksi niin aika vain näyttää, miten korjaukset kestävät, mutta sehän on selvää ettei sitä pahinta enää voi tapahtua eli uutta alatiesynnytystä. Vauvan punnaaminen elimistöstä ulos on juuri se vaihe, jolloin nuo vammat tulivat ja voivat radikaaleimmin pahentua, joten olen todella luottavainen sen suhteen että koska en voi enää koskaan alateitse synnyttää, eivät vammatkaan kovin pahaksi voi mennä.