Mistä sinkkuäidille sulhanen?

[yksinäinen äiti]

Tuota olen tässä miettinyt että kovin mielelläni löytäisin itselleni miehen jonka kanssa jakaa elämänsä ja perustaa perhe. Hommaa vain kummasti hidastaa se että olen yksinhuoltaja, Lapsen isä on häipynyt maasta, joten minulla ei todellakaan ole mitään vapaita vuoroviikonloppuja kuten niin monilla eronneilla. Omaa aikaa ei ole käytännössä ollenkaan. Päivät menee töissä ja illat lapsen kanssa, viikonloppuisin ei yleensä saa lastenvahtia eikä ne iänikuiset baarit edes kiinnosta.
Miten ihmeessä te muut yksinhuoltajat olette onnistuneet löytämään uuden kumppanin, kumppanin joka haluaa rakastaa sinua ja lapsiasi (ja kenen lapsia sinä saisit rakastaa, niin mahdollisia yhteisiä kuin myös hänen mahdollisen entisen liiton hedelmiä). Haluaisin vielä toisen lapsen ja ikää on nyt 36, joten kovin montaa vuotta ei varmaan kannata käyttää jahkailuun jos vielä lisääntyä mielii.

 

[yh itsekin]

Jaa-a, hyvä kysymys. Jotkut kertoo löytäneensä netistä kumppanin.

 

[yksinäinen äiti]

huoh, heikolta näyttää. Edes palstailijat ei vaivaudu kommentoimaan, miksi siis hakattu ja jätetty "käytetty" nainen kiinnostaisi ketään nettimiestä (ellei vain pika p mielessä)

 

["laatuaikaa"]

en minä ainakaan mistään, viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut kolme päivää ihan itsekseni erossa lapsista, eikä sitä miestä sinä aikana löytynyt =). kun ei hoitajia tosiaankaan kaikilla ole eikä eksä kykene. No, ihan hyvä näin..

 

[tai sitten bimbo.]

huoh, heikolta näyttää. Edes palstailijat ei vaivaudu kommentoimaan, miksi siis hakattu ja jätetty "käytetty" nainen kiinnostaisi ketään nettimiestä (ellei vain pika p mielessä)

Hakattu ja jätetty? Onko se yksinhuoltajuuden kriteeri?

 

[yksinäinen äiti]

Hakattu ja jätetty? Onko se yksinhuoltajuuden kriteeri?

Ei ole kriteeri vaan yksinhuoltajuuden syy, se kertoo myös miksi tämän yhden yh:n itsetunto ei ole ihan kohillaan tällä hetkellä. Ei järin hurmaava piirre.

 

[mie1]

hakekaa teille tukiperhettä, mihin lapset voi mennä esim 1-2 vlopuksi/kk. Enkä tarkoita miehen löytymisen takia vaan siksi, että jaksatte ja saatte omaa aikaa, ja miksei sit ois aikaa tutustua johonkin kivaan mieheenkin Oiskohan noita perheitä tarjolla esim pelastaa lapset ry:n kautta, en oo varma mut luulisin. Ja googlettamalla löytyy varmasti lisätietoa. Mä kyllä veikkaisin et sinkkuisät viihtyy varmaan kanssa netin palstoilla, koska ehkä niilläkään ei oo aikaa juosta baareissa Yksinäisen äidin kommentti jätetystä ja käytetystä naisesta saattaa ehkä kyllä olla aika todennäköinen syy, miksi kukaan ei kiinnostu... itsevarmuutta peliin! Tollanen asenne kyllä karkottaa varmasti...

 

[yh itsekin]

Kannattaa kuitenkin kokeilla, ihan positiivisia tarinoita olen kuullut nettideittaluista. Toki se vie aikaa ja vaivaa, jotta löytää ihmisen ketä kiinnostaa muukin ku seksi Usein netissä on kuitenkin samassa elämäntilanteessa olevia miehiä, keillä ei ole aikaa aktiivisesti etsiä "oikeasta elämästä" kumppania. Tsemppiä!

 

["vierastus"]

Olisko tuosta verkostoitumisesta apua, satuin aiheesta ohjelman näkemään. Tutuilta ja niiden tutuilta vinkkejä ehdokkaista, joilla tietävät olemaan samat arvot ja tarkoitusperä. Silloin ollaan askelen verran jo lähempänä jos ja kun tahtoo tutustua lähemmin ihmiseen eikä olla valmiiksi ihan eri ilmansuuntiin menossa. Taitaa olla vaikeaa täällä Suomen maassa vahingossa törmätä samantahtiseen ihmiseen...Sokkotreffeistä siis ei ole kyse vaan vapaasta valinnasta edes tavata ihmistä kun on ensin saanut tietää hänestä jos etukäteen asioita.

Tässä idea aika tiivistettynä, kuulosti vähän vieraalta metodilta käytettäväksi täällä pohjolassa mutta tarkemmin ajateltuna ehkä siinä on kuitenkin jollain tasolla jotain ideaakin?

 

[yksinäinen äiti]

[QUOTE="vierastus";24162883]Olisko tuosta verkostoitumisesta apua, satuin aiheesta ohjelman näkemään. Tutuilta ja niiden tutuilta vinkkejä ehdokkaista, joilla tietävät olemaan samat arvot ja tarkoitusperä. Silloin ollaan askelen verran jo lähempänä jos ja kun tahtoo tutustua lähemmin ihmiseen eikä olla valmiiksi ihan eri ilmansuuntiin menossa. Taitaa olla vaikeaa täällä Suomen maassa vahingossa törmätä samantahtiseen ihmiseen...Sokkotreffeistä siis ei ole kyse vaan vapaasta valinnasta edes tavata ihmistä kun on ensin saanut tietää hänestä jos etukäteen asioita.

Tässä idea aika tiivistettynä, kuulosti vähän vieraalta metodilta käytettäväksi täällä pohjolassa mutta tarkemmin ajateltuna ehkä siinä on kuitenkin jollain tasolla jotain ideaakin?[/QUOTE]

Olisihan tuossa ideaa. Tavallaan olen tuota jossain mittakaavassa kokeillutkin. Kävin mm. seurakuntani järjestämillä pikatreffeillä (paikalla useita sinkkuja jotka siirtyivät pöydästä toiseen muutaman minuutin jälkeen ja jos molempia kiinnosti niin sai myöhemmin ottaa yhteyttä). Harastuskavereita olen skannaillut mielessäni sillä silmällä ja entisiä koulu- ja opiskelukavereita ja ja ja.
Eksän kanssa tavattiin kun yhteinen ystävä ajatteli että me voitaisiin sopia yhteen. Sovittiinkin 12 vuotta kunnes miehellä naksahti ja alkoi vuosien saatossa pahentuneen henkisen väkivallan (jatkuva mitätöiminen ja nalkutus) lisäksi käyttämään myös nyrkkejään.
Ehkä sitä pitää vaan jatkaa sitä skannailua ja joskus kautta rantain ilmaista kavereille että olisin mukavaa miestä vailla jos sattuvat tuntemaan jonkun vapaan ja mahdolliseti minulle sopivan.

 

["vieras"]

Netistä löysin, yh olen minäkin, mutta lapset kuitenkin isällään aika usein joten pääsen lähtemään. Kyllä sieltä löytyy, mutta sitä pitää vähän uskaltaa pistää itsensä likoon.

 

[Pesky Pixie]

Yksinäisen äidin kommentti jätetystä ja käytetystä naisesta saattaa ehkä kyllä olla aika todennäköinen syy, miksi kukaan ei kiinnostu... itsevarmuutta peliin! Tollanen asenne kyllä karkottaa varmasti...

Samaa mieltä. Aloittajalle suosittelisin ehdottomasti sitä, että ei kannata edes haaveilla tai yrittää parisuhdetta ennen kuin oma itsetunto on siinä kunnossa, että pystyt ajattelemaan, että olet tosi hyvä saalis ja ihana, kiinnostava ihminen. =) Sitä ennen ei kannata mihinkään ryhtyä, ei edes eikä varsinkaan siksi, että on kiire lisääntyä. Olen tosi pahoillani että sanon näin suoraan, mutta olen itsekin sellainen hakattu, joskaan en mielestäni missään tapauksessa käytetty ja jätetty nainen.

 

["hei"]

minä, joka vannoin etten ikinä netistä aijo seuraa etsiä.. nyt sitten toisin kävi.. eli yh olen myös ja ekaa kertaa kokeilin tuota netistä etsimistä. Laitoin kahteen eri sivuun ilmoituksen. Toisessa oli kuva ja toisessa ei. Tällä hetkellä juttelen kahden erittäin mukavan tuntuisen miehen kanssa! Molemmat tietoisia lapsesta jne.. Kannattaa koittaa. Ei siinä mitään häviä. Ikinä ei tapaamaan tarvi mennä, jos siltä tuntuu.

 

[sinkku minäkin, vielä]

Netistä Suomi24:selle vaan! Totta kai siellä on paljon niitä seksiseuraa hakevia, mutta siellä on myös ihan tuikitavallisia miehiä ja naisia jotka tietävät, ettei se elämänkumppani baarin tiskillä notku.

Minä olen viikonloppuna menossa häihin, pariskunta tapasi netissä. Ovat nuoria (24v & 31v) ja kauniita, ja hirmu onnellisia yhdessä. Yhteiseloa takana jo yli kaksi vuotta ja nyt tosiaan häät! Tiedän pari muutakin jo avioitunutta paria jotka ovat netin treffipalstoilla tavanneet.

 

[yksinäinen äiti]

Samaa mieltä. Aloittajalle suosittelisin ehdottomasti sitä, että ei kannata edes haaveilla tai yrittää parisuhdetta ennen kuin oma itsetunto on siinä kunnossa, että pystyt ajattelemaan, että olet tosi hyvä saalis ja ihana, kiinnostava ihminen. =) Sitä ennen ei kannata mihinkään ryhtyä, ei edes eikä varsinkaan siksi, että on kiire lisääntyä. Olen tosi pahoillani että sanon näin suoraan, mutta olen itsekin sellainen hakattu, joskaan en mielestäni missään tapauksessa käytetty ja jätetty nainen.

Noh, ehkä sanoin rumemmin kuin oli tarkoitus. "käytetty" on sana mitä käyttäisi ehkä juuri sellainen jolle lapsellinen eronnut ei kelpaisi, eli se mahdollisimman väärä mies minulle.
Ei minulle mikään pakko ole lisääntyä mainitsin vain sen että olisi kiva, mutta potentiaalisia vuosia siihen hommaan ei ole enää kovin montaa. On hyvin todennäköistä että ei edes tärppäisi enää vaikka miehen löytäisinkin tuossa parin vuoden päästä. Ainoa lapseni oli melko pitkän yrityksen tulos. Kauhean mielelläni kuitenkin antaisin hänelle sisaruksen (omat sisarukset olivat minulle todella läheisiä lapsuudessani). Noh aina ei mene nallekarkit tasan.
On vain niin yksinäinen olo. Olisi niin ihana jos olisi aikuinen kumppani jonka kanssa jakaa arki iloineen ja suruineen.

 

[yksinäinen äiti]

Löytyisiköhän sitä lisää ideoita näin päivänvalossa?
Onhan tällä palstalla useampiakin entisiä sinkkuäitejä, osa eronneita osa leskeytyneitä. Kuinka te löysitte uuden kumppaninne?

 

[yksinäinen äiti]

uppista

 

["mam"]

kunnon miehet eivät enää paljon baareissa viihdy, tee profiili nettii. Kerro siinä avoimesti että olet eronnut lapsen yksinhuoltaja. Ole myös valmis hommaamaan lapsenvahti silloin tällöin lapsellesi. Esim. Hommat jonkun opiskelijan joka voisi katsoa lastasi esim. joka toinen viikonloppu yhden yön. HOMMAA HYVÄ NAINEN VAPAA-AIKAA itsellesi. Jos olet koko ajan pallo jalassasi saat olla sitä lopun elämän. Tee treffejä, vaikka pika treffejä baariin yhden kaljan merkeissä niin näet haluatko tavata vielä. Esim. Teet treffit netissä ja kerrot että sinulla on pari tuntia aikaa tai vaikka tunti. Ei tarvitse ottaa paineita paikalta poistumisesta jos seura ei kiinnostakkaan tai jos kiinnostaa niin jatkat iltaa.. Yksinkertaista mutta totta. Vaatii itseltä aktiivista otetta löytää joku
Ei lapsettomillakaan ole yhtään sen helpomapaa löytää kumppania Siksi hyviä miehiä on vapaana.

 

[33v]

En mä ole löytänyt mistään enkä mitenkään. Valitettavasti. Mä oon jo kuudetta vuotta sinkkuna, lapsetkin alkaa olla kouluiässä kaikki. Omaa vapaa-aikaa on joka toinen vkl, oon ihan nätti ja mukava ja hauskakin. Mutta eipä ole tullut ketään vastaan. Ei baareista, ei harrastuksista, ei töistä, ei vapaa-ajalta ei netistä. Ehkä mun kohtalona on vaan olla loppuikäni yksin, ei tähän ole muuta ratkaisua. Toivottavasti sulla ap käy parempi tuuri.

 

[ap.]

Aikani tätä tuumin ja tulin siihen tulokseen että en minä mitään ukkoa tarvitse. Lapsi on pieni vain lyhyen hetken, nyt keskityn täysillä häneen. Jos jostain vahingossa joku mukava ukko tulee vastaan (mikä erittäin epätodennäköistä kun en missään liiku) niin tulkoon, mutta muuten ei ole hinkua surusteluun eikä parisuhteeseen. Tämä on näin paljon helpompaa ja leppoisampaa. Vaikka kotitöitä ei pysty jakamaa on sitä tekemistä paljon vähemmän kun ei ole muuta siivottavaa ja pyykättävää kuin omat ja lapsen sotkut. (etenkin kun vertaa siihen ex:ään, vanhan koulukunnan laiskamatoon, kitisijään, nalkuttajaan, joka ei tehnyt itse mitään, 45v mieheen jonka oli äiti ja siskot aikoinaan piloille passannut)

 

[Sanna80]

Tuolta se mut duunista iski. Enkä ollut edes haku päällä.