S
sammakko
Vieras
ja muutenkin vauvanhoitoon ym.
Parin, kolmen viikon sisään pitäisi syntyä yllätysvauva. välillä on päiviä tai hetkiä jolloin on ihan kiva ajatus tavata uusi tulokas, mutta yleensä tää vaan tuntuu tosi raskaalta ajatukselta koko vauva. Olin jo kovasti lähdössä opiskelemaan tänä syksynä. Kuopuskin olisi jo yli 2 vuotias ja kaksi vanhinta koulussa ja eskarissa ja kolmaskin jo 4,5vuotias. helpottais jo monin tavoin vähitellen ja pääsisi elämään myös "omaa" elämää opiskelujen myötä.
Tällähetkellä meillä siis neljä lasta ja olen todellakin kyllästynyt kotona oloon. Lähes kymmenen vuotta tässä on jo vierähtänyt kotiäitinä. Mitä lähemmäs vauvan syntymä tulee sitä enemmän myös isommat lapset tuntuvat rasittavammilta. En vaan jaksaisi enää elää 24/7 lasten kanssa. Univelka on kova, lapset olleet huonoja nukkumaan ja nykyisin ovat kyllä huomanneet etten jaksa enää kovin hyvin tätä arkea. käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja ovat täysin välinpitämättömiä minun käskyilleni, nukkumaanmenot erityisesti yhtä painajaista. Tähän en tosiaan kaipaisi yhtä uutta riesaa.. Jostain olisi kuitenkin revittävä energiaa ja iloa tähän arkeen, mutta mistä! ainakin vuosi pitäisi jaksaa vauvakin kotona hoitaa ja pyörittää tätä tylsääkin tylsempää arkea.
Vähän on huono omatunto uuden vauvan vuoksi, eihän se vauvan vika ole että koen hänet yhdeksi ylimääräiseksi taakaksi...
Huoh! kai se siitä jotenkin, tiedän että sitä sit vaan jaksan enkä lapsista luopuisi, tulevastakaan...
Parin, kolmen viikon sisään pitäisi syntyä yllätysvauva. välillä on päiviä tai hetkiä jolloin on ihan kiva ajatus tavata uusi tulokas, mutta yleensä tää vaan tuntuu tosi raskaalta ajatukselta koko vauva. Olin jo kovasti lähdössä opiskelemaan tänä syksynä. Kuopuskin olisi jo yli 2 vuotias ja kaksi vanhinta koulussa ja eskarissa ja kolmaskin jo 4,5vuotias. helpottais jo monin tavoin vähitellen ja pääsisi elämään myös "omaa" elämää opiskelujen myötä.
Tällähetkellä meillä siis neljä lasta ja olen todellakin kyllästynyt kotona oloon. Lähes kymmenen vuotta tässä on jo vierähtänyt kotiäitinä. Mitä lähemmäs vauvan syntymä tulee sitä enemmän myös isommat lapset tuntuvat rasittavammilta. En vaan jaksaisi enää elää 24/7 lasten kanssa. Univelka on kova, lapset olleet huonoja nukkumaan ja nykyisin ovat kyllä huomanneet etten jaksa enää kovin hyvin tätä arkea. käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja ovat täysin välinpitämättömiä minun käskyilleni, nukkumaanmenot erityisesti yhtä painajaista. Tähän en tosiaan kaipaisi yhtä uutta riesaa.. Jostain olisi kuitenkin revittävä energiaa ja iloa tähän arkeen, mutta mistä! ainakin vuosi pitäisi jaksaa vauvakin kotona hoitaa ja pyörittää tätä tylsääkin tylsempää arkea.
Vähän on huono omatunto uuden vauvan vuoksi, eihän se vauvan vika ole että koen hänet yhdeksi ylimääräiseksi taakaksi...
Huoh! kai se siitä jotenkin, tiedän että sitä sit vaan jaksan enkä lapsista luopuisi, tulevastakaan...