V
vierailija
Vieras
Tiedän autistimiehen, joka 16-vuotiaaksi asti piti kaikkea seksuaalisuutta jonkinlaisena pahuutena. Silloin hän alkoi tuntea tarvetta tuijottaa naisia ja haaveilla näiden koskettelusta ja raiskaamisesta. Miehen mielestä naisen seksuaalisuus on luonnotonta; koska nainen on hänen näkökulmastaan täysin hyvä ja seksuaalisuus paha, ei hän kykene näkemään naista seksuaalisena olentona vaan ajattelee, että hyvä seksi on sellaista, jota nainen ei halua. Myös tissien koskettelu on hänellä haaveena ja sekasauna innostaa häntä niin, että hänelle alastoman naisen näkeminen tuntuu jo samalta kuin olisi konkreettisesti "saanut" tämän.
Tämä mies kuitenkin kertomansa mukaan rakastaa naisia ja hänen fantasioihinsa liittyy kuulemma myös paljon hellyyttä ja huolenpitoa. Hän haaveilee naisesta, joka rakastaisi häntä hänen viastaan huolimatta. Hänen mielestään seksiä haluava nainen on maskuliininen ja siksi epäviehättävä, joten hänen unelmanaan on aina pakottaminen. Ajatusta seksin vastavuoroisuudesta hän ei ymmärrä. Naisellinen nainen pitää hänen mielestään mm. lapsista ja kukista, mutta jopa vähäinen alkoholin juominen seksinhalusta puhumattakaan on hänen mielestään aina merkki maskuliinisuudesta.
Mikä tällaisen sekopäisen seksuaalisuuskäsityksen voi aiheuttaa? Autismin kirjo ei tietääkseni mitenkään selitä tällaista sekoilua. Mies on myös uskovainen jo lapsesta asti, mutta en näe senkään selittävän asiaa. Jotain täytyy olla perustavanlaatuisesti vialla, mutta mietityttää kovasti, mikä siellä nupissa sitten lopulta viiraa.
Tämä mies kuitenkin kertomansa mukaan rakastaa naisia ja hänen fantasioihinsa liittyy kuulemma myös paljon hellyyttä ja huolenpitoa. Hän haaveilee naisesta, joka rakastaisi häntä hänen viastaan huolimatta. Hänen mielestään seksiä haluava nainen on maskuliininen ja siksi epäviehättävä, joten hänen unelmanaan on aina pakottaminen. Ajatusta seksin vastavuoroisuudesta hän ei ymmärrä. Naisellinen nainen pitää hänen mielestään mm. lapsista ja kukista, mutta jopa vähäinen alkoholin juominen seksinhalusta puhumattakaan on hänen mielestään aina merkki maskuliinisuudesta.
Mikä tällaisen sekopäisen seksuaalisuuskäsityksen voi aiheuttaa? Autismin kirjo ei tietääkseni mitenkään selitä tällaista sekoilua. Mies on myös uskovainen jo lapsesta asti, mutta en näe senkään selittävän asiaa. Jotain täytyy olla perustavanlaatuisesti vialla, mutta mietityttää kovasti, mikä siellä nupissa sitten lopulta viiraa.
