Mistä tämä johtuu, että tunnen seksuaalista vetoa vieraita miehiä kohtaan?

["a.p"]

Rakastan miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan. Minua häiritsee kamalan paljon se, että kuitenkin huomaan tahtovani myös muilta miehiltä ihailua, tosin vain katseet riittävät. Heikko itsetuntoko?

Mutta se mikä eniten häiritsee. Tälläkin hetkellä on eräs mies, johon tunnen voimakasta seksuaalista vetoa, en kuitenkaan muussa mielessä ole hänestä kiinnostunut. Haaveilen kaikenlaista, vaikka en tahtoisi, ja yritän karkottaa ajatuksia päästäni. Tämä on todella epämiellyttävää, sillä tunnen tekeväni jo ajatuksen tasolla väärin. Tämä veto on jopa niin voimakasta, että en luottaisi itseeni, jos humalassa olisin kyseisen miehen seurassa, ja olisi tilaisuus tehdä jotain.

Itse tuomitsen pettämisen, enkä ikimaailmassa halua pettää tai tulla petetyksi. Mistä nämä tunteet siis kumpuavat, kun kyse ei ole mistään ihastuksesta.

 

[se on]

kevätkiima

 

["a.p"]

kevätkiima

no empä usko, sillä tätä tapahtuu vuoden ajasta riippumatta, ei siis ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu.

 

["vieras"]

No sitten ihan vain kiima.

 

["Maisa"]

Mielestäni olet turhaan huolissasi asiasta, jos et ole aikomassa ryhtyä ajatuksista tekoihin.

 

["Jep"]

Eiköhän tuo ole aivan normaalia, ei ihminen mitään voi ajatuksilleen... Itse olen myös onnellisessa parisuhteessa ja kahden pienen lapsen äiti, saan säännöllisesti hyvää seksiä enkä siis koe tarvetta "potkia aidan yli", mutta kyllä minullekin silloin tällöin (harvoin, mutta kuitenkin...) tulee eteen miehiä jotka saavat sukat pyörimään jaloissa, sydämen hakkaamaan ja mielikuvituksen laukkaamaan. Kerran olen jopa "joutunut" tilanteeseen jossa olisin päässyt tekemään vieraan miehen kanssa lähempääkin tuttavuutta ilman sen suurempaa pelkoa kiinni jäämisestä, mutta kuinka ollakaan kun se tilanne oli päällä jotenkin se mies lakkasi olemasta niin upea ja uskomattoman seksikäs, siitä tulikin aivan tavallinen mies ja oma alkoi heti tuntua paremmalta vaihtoehdolta Itselleni olen tuon selittänyt niin että sain oman tyydytykseni siitä että sain tiedon, että jos haluaisin, kyseisen miehen itselleni saisin enkä tämän jälkeen enää tuntenut halua miestä kohtaan. Ehkä kyse siis pohjimmiltaan on itsetunnosta? Itse olen pitänyt itseäni aina hyvällä itsetunnolla varustettuna, mutta myönnettäköön että näin parin lapsen jälkeen se itsetunto hetkittäin horjuu kun suihkun jälkeen peilin edessä seisoo...

 

[tytyy]

Ajatuksen tasolla mikään ei ole väärin. Meillä on ajattelun vapaus ja voimme fantasioida iiihan mitä haluamme.

 

[Aamuäree]

Se että saa itsensä parisuhteeseen, löytää rakastetun- ei se tarkoita että päässä klaksahtaa rattaat siihen asentoon että ikimaailmassa ei ede vilkaise toisia miehiä päin. Ei se syö sitä rakkauta pois, jos sitä kerta tuntee!

Sen sijaan monilla kyllä tuntuu rattaat klaksahtavan siihen asentoon, että pelätään näitä tuntemuksia, pidetään niitä epänormaaleina ja pidetään riettaita uniakin pettämisenä.

 

["Jep"]

Se että saa itsensä parisuhteeseen, löytää rakastetun- ei se tarkoita että päässä klaksahtaa rattaat siihen asentoon että ikimaailmassa ei ede vilkaise toisia miehiä päin. Ei se syö sitä rakkauta pois, jos sitä kerta tuntee!

Sen sijaan monilla kyllä tuntuu rattaat klaksahtavan siihen asentoon, että pelätään näitä tuntemuksia, pidetään niitä epänormaaleina ja pidetään riettaita uniakin pettämisenä.

Juuri näin

 

["vieras"]

Hormooneista?

 

["a.p"]

toisaalta kyllä ymmärrän, että tämä on ihan normaalia. Tuntuu vaan siltä, että tämä seksuaalinen veto on ja pysyy, kohde vaan vaihtuu. Viimeisen kahden vuoden aikana nyt on jo kolmas mies haaveissa.

Sinkkuaikoina sekotin tämän tunteen ihastumiseen, ja kun olin vapaa tekemään mitä haluan, en jättänyt näitä vain ajatuksen tasolle.
Ja usein kävikin niin, että kuten "Jep" tuossa ylempänä kirjoitti, tilaisuuden tullessa ei mies enää kiinnostanut.

Jos tämä olisi vain ohi menevää, ei niin kovasti häiritsisi, mutta tuntuu, että tää on mulle joku sisään rakennettu ominaisuus.

 

["a.p"]

JA kun kyse ei siis ole mistään ohimenevistä ihastuksista, vaan ennemmin lähes pakkomielteisestä tunteesta.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26128636]JA kun kyse ei siis ole mistään ohimenevistä ihastuksista, vaan ennemmin lähes pakkomielteisestä tunteesta.[/QUOTE]

Millä tavalla pakkomielteinen tunne?

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26128643]Millä tavalla pakkomielteinen tunne?[/QUOTE]

pakkomielteinenkään nyt ei ole oikea sana, mutten parempaakaan keksinyt.
Siis se vetovoima mitä tunnen valtaa ajatukset, huomaan jatkuvasti ajattelevani nytkin miestä johon nyt tunnen vetoa. En osaa tarkemmin sitä selittää, mutta nämä eivät ole ajatuksia joista tulee mukava olo, ja se ihastuksen ihana kihelmöinti vatsan pohjaan.
Huomaan miettiväni jatkuvasti keinoja herättää miehen huomion vaikken haluakaan mitään tehdä.

 

["vieras"]

haaveilen ja unelmoin exästä,tosin siitä on 20v aikaa lähes ja seurustelimme vain muutaman kk.mutta seksi oli taivaallista hänen kanssaan..näen häntä silloin tällöin sattumalta ja tunne meidän väliltämme ei ole kuollut vieläkään.taiainakin minusta siltä tuntuu.Ja jos näkisin hänet baarissa,en tiedä mitä tapahtuisi,koska olen tästä niin kauan haaveillut..
Nyt baarireissulla lauantaina tanssin aivan ihanan miehen kanssa,hän olisi halunnut muutakin..mutta en ollut mihinkään valmis..eli kuitenkin kai sitä sitten on se järki päässä kuitenkin eikä haluakkaan mitään enempää,kunhan vain fantasioi..Minullakin oma mies eikä ero ole missään tapauksessa mielessä.



[QUOTE="a.p";26128670]pakkomielteinenkään nyt ei ole oikea sana, mutten parempaakaan keksinyt.
Siis se vetovoima mitä tunnen valtaa ajatukset, huomaan jatkuvasti ajattelevani nytkin miestä johon nyt tunnen vetoa. En osaa tarkemmin sitä selittää, mutta nämä eivät ole ajatuksia joista tulee mukava olo, ja se ihastuksen ihana kihelmöinti vatsan pohjaan.
Huomaan miettiväni jatkuvasti keinoja herättää miehen huomion vaikken haluakaan mitään tehdä.[/QUOTE]