Mistä tietää, että lapsiluku on täynnä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suurperheestä haaveilija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suurperheestä haaveilija

Vieras
Mistä tietää, että lapsiluku on täynnä?

Meidän perheessä minä toivoisin saavani vielä 1-2 lasta, mutta miehen mielestä meille riittää nämä kolme jotka ollaan jo saatu.
 
No samaa mietin, että mistäs sen tietää?! Neljäs masussa ja eka aattelin että tän jälkeen piuhat poikki jommalta kummalta, mutta nyt on hiipinyt mieleen kuitenkin, että oonko nyt ihan varma... En tiiä :D

Mutta tietysti ihanne olisi että olisitte miehen kanssa samaa mieltä asiasta...
 
Me olemme vaan tienneet asian. Miehelle tehtiinkin vasektomia heti kolmannen lapsemme syntymän jälkeen. Eikä olla kaduttu, ei haluta enää lähteä siihen vauvarumbaan, tavallaan aloittaa taas kaikkea alusta. Nyt on muiden asioiden aika elämässä. =)

 
Se on mun mielestä omanmielentuntemus (liekkö yhdyssana/suomea ollenkaan). Mulle tällähetkellä riittää yksi. Jos mies on sitä mieltä että lapset riittää, niin kunnioita hänen päätöstään ja yritä itsekkin totulle ajatukseen kolmesta ihanasta lapsesta. Anna ajan kulua ja pohtikaa muutaman vuoden kuluttua asiaa uudelleen, josko vielä vaikka yksi.
 
En osaa edes kuvitella, että toiselta laitettaisiin piuhat poikki. Tottakai ihanne on, että asiasta oltaisiin samaa mieltä, mutta yhteisymmärrykseen siitä ei päästä. :/ Kamalinta olisi, jos toinen katkeroituisi tämän asian vuoksi.

Minä haaveilen vauvoista, vauvojen hoitamisesta, SIITÄ tuoksusta jne. Ja tottakai odotan näkeväni lapsieni kasvun.

Tällä hetkellä syli kaipaa lisää lapsia ja mieli on surullinen, jos tähän on jäätävä... :'(
 
surkeeta, Mullakin ikää reilusti vielä alle 30. Haluaisin saada lapset nuorena, että vanhana olisi aikaa sitten itselleni, miehelle ja tottakai mahdollisille lapsenlapsille. Mutta tuntuu kuin sydän revittäisiin irti rinnasta "kieltämällä" lapset... :'(
 
Munkin mies oli kahden lapsen jälkeen sitä mieltä, että lisää vain hänen kuolleen ruumiinsa yli. Juteltiin asiasta ja sanoin että mun mielestä meidän lapsiluku ei ole täynnä, ja jätin asian hautumaan. Sitten jo myin vauvanvaatteet ja muut tavarat ja surin luopumista, kun mies ilmoittikin (pari kuukautta keskustelun jälkeen), että nyt sitten yritetään =) Ja nyt on sitten se neljäskin jo tulossa :D Että miehelläkin voi mieli muuttua melkoisestikin! Toivottavasti teillekin käy näin! Mutta painostus ei tosiaan ole järkevä keino, niin kuin varmaan tiedättekin.
 
Meille piti ehdottomasti tulla kaksi lasta.
Äkkiä alkanut raju raskausmyrkytys, sektiokompilikaatiot (meinasi henki lähteä), pieni keskonen, maito ei ikinä noussut, koliikki, vauvan leikkaus kuukauden iässä....

Ei, emme halua kokea samaa ikinä uudelleen. Joskus on kuitenkin pala kurkussa ja suru tilanteesta, mutta uskallus ei riitä.
 
Meillä lapset on 12, 10 ja sitten pienemmät 3 ja 6kk, eli kahdessa erässä. Ulkopuolisena neuvoisin että nyt nautit ihan täysillä perheestä ja niistä kolmesta lapsesta ja ukosta. Koska olet reilusti alle 30 sulla ei ole kiirettä. Jos vaikka 5-10 vuoden kuluttua haluat vielä lapsen/lapsia niin voi olla että mieskin on jo samaa mieltä. Siten jää hyvin aikaakin kaikille. Meillä tää oli ja on ihan paras ratkaisu, mies ei olis ikinä suostunut 4 peräkkäin ja onneksi en mäkään halunnut. Nyt on niin ihana kun isot on jo omatoimisia ja niillä on harrastukset ja koulut ja kaikki systeemit ja sitten on nää pienet mussukat.

Anna ajan kulua ja nauti siitä mitä nyt on. Täytyy myös muistaa ettei se elämä helpotu vaikka lapset kasvaa, miten sanonta meneekin; pienet lapset, pienet murheet, isot lapset isot murheet. Eli samalla tavalla lapsista on vaivaa ja huolta, vähän erilaista vaan kun ovat isompia.
 
niin ja lisäys, en mäkään tiedä vastausta kysymykseen. Mäkin nautin ajatuksesta että; ehkä vielä joskus. Tiedän että miehen lapsiluku on ainakin tällä hetkellä just täynnä. Olen kiitollinen näistä, mutta jos vaikka 5 vuoden päästä ajatukset molemmilla muuttuu niin mietitään sitten...

Myös se vauva ja tenava-aika on aika lyhyt. Lapsi on lapsi ainakin siihen 18vuoteen asti ihan koko ajan "huolena ja ilona" ja loppuelämän tietysti niistä on just sitä onnea ja iloa, mutta monenalaista huoltakin.
Ainakin meidän äiti ja mummikin vielä kantaa huolta meistäkin...
 
Mä tiesin kolmatta odottaessani, että enää en yhtään kertaa jaksa olla raskaana. Vaikka raskaus oli kokemistani helpoin. Synnytyksestä toipuminen otti kanssa sen verran aikaa, että totesin tämän lapsen jäävän meidän viimeiseksi biologiseksi lapseksemme. Nyt meillä on kuitenkin toiveena jossain vaiheessa (muutaman vuoden päästä) saada perheeseemme kriisivauva. Katsotaan kuitenkin, mikä tilanne on siinä vaiheessa elämää. Nyt on tuo pienin kuitenkin vielä sen verran pieni, että odotamme saavamme hänet vähän enemmän jaloilleen.
 
Kun tietäiskin! Meillä mies on sitä mieltä että nää kolme riittää ehdottomasti (oli jo kahden jälkeen sitä mieltä että eikö jo riittäis mutta lämpeni kolmannelle kuitenkin), mä vähän haikailisin vielä yhtä tai kahta lisää. En ehkä juuri nyt mutta vaikka parin vuoden päästä. Toisaalta jaksaako sitä sitten enää uudestaan alusta yövalvomisia ja vaipparumbaa juuri kun siitä alkaa päästä? Saas nähdä kuinka käy.
 
mää tiedän nyt neljän lapsen äitinä, etten todellakaan halua enempää lapsia, jösses sentään. lähes yksin nämä hoidan kun mies yrittäjä ja aina poissa. mun mies sai mahti ajatuksen joku aika sitten, vielä YKSI LAPSI! ööh..kukas sen hoitaisi? eli ei kiitos :D
 

Yhteistyössä