Mistä tietää että on antanut anteeksi?

["aloittaja"]

Olemme seurustelleet mieheni kanssa muutaman vuoden. Yhteinen lapsi on jo.
Raskausaikanani mies teki hirvittävän teon jolloin meinasin lähteä suhteesta. Vuosi on mennyt, enkä tiedä olenko antanut anteeksi. Teko on ollut viime kuukausina mielessä päivittäin. En ole ottanut sitä esille riidellessä enkä muutenkaan. Mies ei tiedä että mietin sitä. En pelkää sitä että se tapahtuisi uudestaan, vaan minua kuvottaa se että se tapahtui ensinkään. Miettiessäni sitä ja samaan aikaan katsoessa miestäni minua oksettaa ja ajattelen että hän on ollut todellinen hirviö tehdessään niin. Silloin en jaksanut olla kauaa vihainen, viikossa kaikki oli normaalisti. Teko oli osittain kosto minulle, muttei suhteellinen.
Rakastan miestä kovasti. Kaikki tuntuu olevan kunnossa, seksielämä on hyvää, arki sujuu hyvin, lapsi on iloinen, hellyydenosoituksia on päivittäin useasti molempien toimesta. En kuitenkaan ole varma onko hän ollenkaan onnellinen. Kertoo rakastavansa ja näyttääkin sen (auttaa kotona, halaa ja pussaa), mutta jokin puuttuu. Hän ei naura kuten ennen minun kanssani. Ei katso niin usein palavasti. Johtuuko tämä pienestä lapsesta ja sen tuomasta stressistä? Eräästä suuresta vastoinkäymisestä miehen elämässä loppukesästä? Rakkauden loppumisesta?
Katsoin juuri vanhoja kuvia ennen miehen tekoa, hän näytti niin onnelliselta. Mihin se onni on kadonnut?
Olenko antanut anteeksi tuon teon? Voinko antaakaan, jos vuodessa en ole onnistunut? En halua kostaa, enkä syyttää siitä miestä enää. Hän katuu tekoaan varmasti. Haluan vain pyyhkiä sen pois menneisyydestämme. Miten sen teen? Tahdon jatkaa mieheni kanssa ja rakastaa häntä. Tahdon yhteisen elämän tämän miehen kanssa, joka on kuin luotu minulle. Voiko yksi suuri virhe pilata hyvän suhteen? Muitakin riitoja meillä tietysti on, ja ne painavat mieltä joskus pitkäänkin. Suhteemme alussa on myös pari pientä mokaa joita mies teki, mutta ne olen yrittänyt antaa anteeksi ja unohtaa. Nekin kuvottavat, kun niitä ajattelee. Voiko olla onnellista tulevaisuutta tästä huolimatta?
Tapaukseen ei liity pettämistä toisen henkilön kanssa eikä väkivaltaa. Sen enempää en tahdo kertoa, etten paljasta itseäni.

 

[viuras]

Satuttiko sinua?

 

[janina82]

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta en usko kenenkään osaavan vastata sinulle paremmin kuin sinä itse. Jos asia vaivaa mieltäsi päivittäin, tiedät itsekin, ettet ole antanut anteeksi. On kohtuutonta olettaa, että olisit viikossa pääsyt yli isosta asiasta. Sinun pitäisi puhua asiasta miehellesi. Kertoa se, mitä tänne kirjoitit. Jos hän ei kykene asiaa kanssasi läpi käymään, ei hän ole sinulle riittävän hyvä.

Voimia!!!

 

["hankey"]

kai miehenkin pitäisi saada puhua asiasta joka painaa. mitä jos varaisitte jostain ajat erikseen ja yhdessä ja asia puhuttaisiin. en ymmärrä , miten muuten asiassa päästäisiin eteenpäin.

 

[RouvaRajatapaus]

Minusta kuulostaa siltä ette ole vielä pysytynyt antamaan anteeksi. Se ei käy niin helposti, vaikka sitä haluaisikin.

 

[juuri eronnut]

Kyllähän se vaikeeta on enää saada suhde onnelliseksi jos se asia/asiat sun mielessä pyörii välillä. Ne pitäis kokonaan unohtaa että vois elää normaalia onnellista elämää.. Mulla kävi aikanaan niin että mies petti ja sen takia erottiin. Sitten 7v jälkeen yritettiin uudestaan seurustella mutta kyllä se toinen nainen mun mielessä pyöri muutamaan otteeseen ja pistin välit poikki aika äkkiä. En mä ainakaan osaa elää vapautuneesti jos tollaset asiat häiritsee.. Että ainakaan mä en pettämistä pystyny unohtamaan..

 

["vieras"]

Vaikea kommentoida kun ei tiedä mitä on tapahtunut. Mutta kyllä yksi tarpeeksi iso asia voi tuhota suhteen vaikkei niin heti tekisikään.Anteeksi antaminen vaatii kyllä aikaa, joskus vuosiakin.Kannattaa puhua miehellesi ja luulen myös että että sinä itsekkin osaat noihin kysymyksiin vastata kun oikein tarkkaan mietit.Jos miehesi tekee sinut onnelliseksi niin älä mieti liikoja, kysy mieheltäsi teetkö sinä hänet onnelliseksi? Vastauksesta tiedät jo paljon. Voimia. <3

 

["hmm"]

Et ole selvästikään vielä antanut täysin anteeksi, eikä ole ihmekään.
Jos on isosta asiasta kyse, ei siihen välttämättä riitä monta vuottakaan mutta silti anteeksianto on mahdollista.
Mieheni petti minua 2 naisen kanssa useita kertoja 5 vuotta sitten ja ajattelin etten ikinä pääse asiasta yli.
Kyllähän minä sen ikuisesti muistan,mutta mielessä se on kokoajan entistä harvemmin ja voisin kyllä sanoa että olen anteeksi antanut.
Ensimmäisenä vuotena mietin asiaa kokoajan,suhde meni päin persettä,tuo tapaus heijastui kaikkeen..

 

["aloittaja"]

Kiitos vastauksistanne. Asia on käyty läpi miehen kanssa ja hän kertoo katuvansa sitä hirveästi. Silloin oli myös monta päivää hyvin häpeissään, ja antoi minulle aikaa asian sulatteluun. Toisaalta ymmärrän hänen tekonsa, koska se ei hänelle merkinnyt niin suurta pahaa kuin minulle, eikä hän tiennyt että se satuttaisi minua niin kovasti. Hän on pyytänyt anteeksi useita kertoja, viimeksi muutama päivä sitten kun keskusteltiin hieman asian vierestä. Joka kerta, kun olemme asiasta itsestään puhunut, hän on selvästi katunut ja häpeillyt tekoaan.
Tahdon uskoa että voin antaa anteeksi, ja uskon että olen jo ainakin puolivälissä siihen. Heti tänne kirjoitettuani asia tuntui pienentyneen kovasti, ja kun äskettäin miehen kanssa juttelin muuten vain, tunsin pelkkää rakkautta häntä kohtaan. Ehkä siis voin jatkaa normaalia elämää hänen kanssaan, mutta milloin? Se raastaa, kun ei tiedä miten kauan se vie aikaa.

 

[RouvaRajatapaus]

[QUOTE="aloittaja";22709128]Kiitos vastauksistanne. Asia on käyty läpi miehen kanssa ja hän kertoo katuvansa sitä hirveästi. Silloin oli myös monta päivää hyvin häpeissään, ja antoi minulle aikaa asian sulatteluun. Toisaalta ymmärrän hänen tekonsa, koska se ei hänelle merkinnyt niin suurta pahaa kuin minulle, eikä hän tiennyt että se satuttaisi minua niin kovasti. Hän on pyytänyt anteeksi useita kertoja, viimeksi muutama päivä sitten kun keskusteltiin hieman asian vierestä. Joka kerta, kun olemme asiasta itsestään puhunut, hän on selvästi katunut ja häpeillyt tekoaan.
Tahdon uskoa että voin antaa anteeksi, ja uskon että olen jo ainakin puolivälissä siihen. Heti tänne kirjoitettuani asia tuntui pienentyneen kovasti, ja kun äskettäin miehen kanssa juttelin muuten vain, tunsin pelkkää rakkautta häntä kohtaan. Ehkä siis voin jatkaa normaalia elämää hänen kanssaan, mutta milloin? Se raastaa, kun ei tiedä miten kauan se vie aikaa.[/QUOTE]Hienoa jos jo se että avauduit tänne, sai olosi helpomaksi. Anna ajan kulua, eiköhän sekin päivä tule kun huomaat että olet päässyt asian yli. Mä toivon että se päivä koittaa pian. :hug:

 

["anska"]

Ihastumisvaihe päättyy yleensä 2-3 vuodessa ja sitten rakkaussuhteesta tulee arkisempi. Harvapa ihminen jaksaa olla palavasti rakastunut vuodesta toiseen, parisuhde voi silti olla onnellinen, vaikka ei ihan huumassa ollakaan romanttisessa mielessä. Ainakin meillä on niin, että yksinkertaisesti viihdytään toistemme seurassa ja siksi suhde voi hyvin. Älä ainakaan tuon miehesi käytöksen muutoksen takia ala vetämään mitään johtopäätöksiä, jos teillä kuitenkin on fyysistä läheisyyttä ja hyvä seksielämä.