E
en jaksa mitään
Vieras
Olen nukkunut jo pitkään tosi huonoja öitä tai ainakin vähintään liian vähän mitä mun unentarpeeseen tulee. Ja mulla vaikuttaa väsymys hyvin pian mielialaan, musta tulee kiukkuinen ja masennun.
En osaa tehdä asialle mitään. En muista milloin olisin tuntenut viimeksi itseni pirteäksi, koko ajan on raskas ja väsynyt olo. Kierrän kuin noidankehää. Tiedän että tarvitsisin enemmän unta että olo paranisi.
Nyt en jaksa nauttia enää edes tulevasta kesästä, en jaksa mennä pihallle, en jaksa tehdä kotona mitään, en jaksa iloita mistään
Kotona on kaaos ja toivoisin että miehen kanssa löytyis yhteiset pelisäännöt miten voitais yhdessä tää koti saada kuntoon ja PITÄÄ kunnossa niin ettei kaaosta syntyisi. Mutta sekin on turha yritys. Mies ei ota tosissaan vaikka tietää että mua häiritsee ja ahdistaa kodin siivottomuus ihan hirveästi. Tuntuu ettei koskaan löydy sitä yhteistä aikaa tai halua että laitettais hihat heilumaan ja tehtäis jotain, saatais koti kuntoon, tehtäis jotain kivaa.
Kun herään aamulla, ja en vielä ole kovin väsynyt, niin haluisin tehdä jotain niin että sitten vois viettää kivan päivän ja illan. Mut miespä sit tuijottaa telkkua tai pelaa koneella ja lorvii. Aikani odoteltua hänen apuaan, mä lannistun, ahdistun ja hermostun ja mun energia ja fiilikset katoaa. Kun yksinkään en jaksa tehdä.
Mikä siinä on niin vaikeaa että mies vois kans tarttua toimeen ja tehtäis yhdessä. Kun koskaan ei tunnu tulevan sitä hetkeä että sille sopis kun mä jaksan. Kun se jaksaa kuitenkin enemmän kuin minä. Sit kun se alkaa touhuaan niin mä olen jo ihan väsähtänyt henkisesti, vittuuntunut taas odottamiseen ja mun päivä on pilalla.
En tiedä mikä siinä on mutta tuo mies tuntuu lamaavan mut henkisesti, etten osaa enää edes elää.
Esim. se toive minkä olen esittänyt tiskikoneen tyhjentämisen ja täytön suhteen, ei toimi. Olen pyytänyt että tyhjentää koneen, ja minä täytän sen. Ei toimi. Hän joskus sen tyhjentää ja sitten se taas jää.
Mulla on keskittymisvaikeuksia joten on tosi vaikea aloittaa jotain. Siihen tartten miehen apua etttä esim. just tyhjäis ton koneen, mä mielelläni sen täytän ja siivoan sit myös tiskipöydän kunnolla. Nimittäin jos mies tekee täyttämisen, niin tiskipöytä ja altaat saattaa jäädä niin törkeeseen kuntoon että sitten sekin harmittaa.
Mies ei laita edes roskiaan roskikseen ja mua ärsyttää suunnattomasti. Oon nalkuttanut siitä jo vuosia, mut meno ei muutu. Se täyttää meidän muutenkin pienen tiskipöydän roskilla, kun ilmeisesti se käytetty kahvipussi on liian vaikeaa laittaa roskikseen SAMANTIEN, aivan kuten käytetyt maitopurkit, teepussit, omenankuoret ym. Eli, jos meillä on tiskipöytä puhtaana, niin sitä kestää tasan puol päivää ja se on taas täynnä. Mä en tajua tätä!!!! Miten vaikeaa on laittaa esim. likainen tiski toiseen altaaseen eikä levitellä kaikkea tiskipöydälle! Mä niitä sit siistin ja laitan yhteen paikkaan odottamaan pesua.
Sit kun mies tekee ruokaa, niin miten se onnistuu sotkemaan hellan JOKA KERTA. Ja ei tasan viitsi sitä pyyhkiä, joten pinttyneenä se onkin sitten tuplatyö sitä jynssätä puhtaaksi.
Että mua ärsyttää, kun oma jaksaminenkin on mitä on ja sit toinen tekee kaiken vaikeammaksi.
Mä en jaksa tällaista elämää ja haluaisin erota jo pelkästään tän vuoksi
Tietää kyllä kuka ei pese tarpeeksi käsiään kun mustia länttejä löytyy ovenpielistä ja kaapinovista. Ja minähän olen ainoa joka niitäkin pyyhkii.
Miks jotkut miehet on tollasia sontiasia, jotka ei edes perhe-elämässä viitsi panostaa viihtyvyyteen?! Kai se on sit niin itsekäs ettei viitsi muuttaa tapojaan, koska häntä itseään ei haittaa??? Mua haittaa, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä.
Vessan siivoamiset jää mulle. Edes "omaa" vessaansa se ei viitsi pestä ellen mä huomauta sen törkyisyydestä. Kerää lattioille luettavaa eikä viitsi viedä niitä pois. Partakarvoja on siellä sun täällä, kun ei viitsi niitä samantien huuhtaista pois.
Mua ällöttää tämmöinen elämä, ei tästä tule mitään. Olen niin monet kerrat yrittänyt organisoida että tehtäis käytäntö helpommaks mutta kun toinen osapuoli ei ota sitä tosissaan niin pikkasen on yksin hankalaa ruveta kaikkea toteuttamaan.
Mua ahdistaa jo tuleva kesä kun tiedän miten paljon olis tekemistä ulkonakin mutta kun tää kodin sisäpuoli tarttis nyt suursiivouksen ja myös sen että turhaa tavaraa laitetaan pois. Yksin kai mä senkin joudun tekemään?
Joo anteeks, ja tuskin ketään kiinnosti tai jakso lukea mun ruikutuksen loppuun.
Oli pakko avautua jonnekin. Huomenna on äitienpäivä mut kai mä tämänkin äitienpäivän saan viettää keskellä sotkua kun paras lahja olis siisti koti.
Odotin että oltais ukon kans yhdessä siivottu, mut se pelas. Sit se hävis, ja se olikin pelaamassa toisessa huoneessa. No, sitten alkoikin jääkiekko... joten. HUOH!
En osaa tehdä asialle mitään. En muista milloin olisin tuntenut viimeksi itseni pirteäksi, koko ajan on raskas ja väsynyt olo. Kierrän kuin noidankehää. Tiedän että tarvitsisin enemmän unta että olo paranisi.
Nyt en jaksa nauttia enää edes tulevasta kesästä, en jaksa mennä pihallle, en jaksa tehdä kotona mitään, en jaksa iloita mistään
Kotona on kaaos ja toivoisin että miehen kanssa löytyis yhteiset pelisäännöt miten voitais yhdessä tää koti saada kuntoon ja PITÄÄ kunnossa niin ettei kaaosta syntyisi. Mutta sekin on turha yritys. Mies ei ota tosissaan vaikka tietää että mua häiritsee ja ahdistaa kodin siivottomuus ihan hirveästi. Tuntuu ettei koskaan löydy sitä yhteistä aikaa tai halua että laitettais hihat heilumaan ja tehtäis jotain, saatais koti kuntoon, tehtäis jotain kivaa.
Kun herään aamulla, ja en vielä ole kovin väsynyt, niin haluisin tehdä jotain niin että sitten vois viettää kivan päivän ja illan. Mut miespä sit tuijottaa telkkua tai pelaa koneella ja lorvii. Aikani odoteltua hänen apuaan, mä lannistun, ahdistun ja hermostun ja mun energia ja fiilikset katoaa. Kun yksinkään en jaksa tehdä.
Mikä siinä on niin vaikeaa että mies vois kans tarttua toimeen ja tehtäis yhdessä. Kun koskaan ei tunnu tulevan sitä hetkeä että sille sopis kun mä jaksan. Kun se jaksaa kuitenkin enemmän kuin minä. Sit kun se alkaa touhuaan niin mä olen jo ihan väsähtänyt henkisesti, vittuuntunut taas odottamiseen ja mun päivä on pilalla.
En tiedä mikä siinä on mutta tuo mies tuntuu lamaavan mut henkisesti, etten osaa enää edes elää.
Esim. se toive minkä olen esittänyt tiskikoneen tyhjentämisen ja täytön suhteen, ei toimi. Olen pyytänyt että tyhjentää koneen, ja minä täytän sen. Ei toimi. Hän joskus sen tyhjentää ja sitten se taas jää.
Mulla on keskittymisvaikeuksia joten on tosi vaikea aloittaa jotain. Siihen tartten miehen apua etttä esim. just tyhjäis ton koneen, mä mielelläni sen täytän ja siivoan sit myös tiskipöydän kunnolla. Nimittäin jos mies tekee täyttämisen, niin tiskipöytä ja altaat saattaa jäädä niin törkeeseen kuntoon että sitten sekin harmittaa.
Mies ei laita edes roskiaan roskikseen ja mua ärsyttää suunnattomasti. Oon nalkuttanut siitä jo vuosia, mut meno ei muutu. Se täyttää meidän muutenkin pienen tiskipöydän roskilla, kun ilmeisesti se käytetty kahvipussi on liian vaikeaa laittaa roskikseen SAMANTIEN, aivan kuten käytetyt maitopurkit, teepussit, omenankuoret ym. Eli, jos meillä on tiskipöytä puhtaana, niin sitä kestää tasan puol päivää ja se on taas täynnä. Mä en tajua tätä!!!! Miten vaikeaa on laittaa esim. likainen tiski toiseen altaaseen eikä levitellä kaikkea tiskipöydälle! Mä niitä sit siistin ja laitan yhteen paikkaan odottamaan pesua.
Sit kun mies tekee ruokaa, niin miten se onnistuu sotkemaan hellan JOKA KERTA. Ja ei tasan viitsi sitä pyyhkiä, joten pinttyneenä se onkin sitten tuplatyö sitä jynssätä puhtaaksi.
Että mua ärsyttää, kun oma jaksaminenkin on mitä on ja sit toinen tekee kaiken vaikeammaksi.
Mä en jaksa tällaista elämää ja haluaisin erota jo pelkästään tän vuoksi
Tietää kyllä kuka ei pese tarpeeksi käsiään kun mustia länttejä löytyy ovenpielistä ja kaapinovista. Ja minähän olen ainoa joka niitäkin pyyhkii.
Miks jotkut miehet on tollasia sontiasia, jotka ei edes perhe-elämässä viitsi panostaa viihtyvyyteen?! Kai se on sit niin itsekäs ettei viitsi muuttaa tapojaan, koska häntä itseään ei haittaa??? Mua haittaa, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä.
Vessan siivoamiset jää mulle. Edes "omaa" vessaansa se ei viitsi pestä ellen mä huomauta sen törkyisyydestä. Kerää lattioille luettavaa eikä viitsi viedä niitä pois. Partakarvoja on siellä sun täällä, kun ei viitsi niitä samantien huuhtaista pois.
Mua ällöttää tämmöinen elämä, ei tästä tule mitään. Olen niin monet kerrat yrittänyt organisoida että tehtäis käytäntö helpommaks mutta kun toinen osapuoli ei ota sitä tosissaan niin pikkasen on yksin hankalaa ruveta kaikkea toteuttamaan.
Mua ahdistaa jo tuleva kesä kun tiedän miten paljon olis tekemistä ulkonakin mutta kun tää kodin sisäpuoli tarttis nyt suursiivouksen ja myös sen että turhaa tavaraa laitetaan pois. Yksin kai mä senkin joudun tekemään?
Joo anteeks, ja tuskin ketään kiinnosti tai jakso lukea mun ruikutuksen loppuun.
Oli pakko avautua jonnekin. Huomenna on äitienpäivä mut kai mä tämänkin äitienpäivän saan viettää keskellä sotkua kun paras lahja olis siisti koti.
Odotin että oltais ukon kans yhdessä siivottu, mut se pelas. Sit se hävis, ja se olikin pelaamassa toisessa huoneessa. No, sitten alkoikin jääkiekko... joten. HUOH!
