Mistä tietää että suhde on tullut tiensä päähän?

[Kuuleeko kukaan]

Mistä tietää että on aika erota?
Olemme olleet yhdessä 6vuotta. Aloimme seurustella kun molemmat oli vielä 15 vuotiaita. Kolme vuotta olen ollut varmaan koko suhteen aikana onnellinen ja palavasti rakastunut. Tottakai ajoittain olen onnellinen mutta jokin kipinä vain puuttuu. Seksiä emme harrasta juuri lainkaan, ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Aikaisemmin kun olen ottanut esille etten ole onnellinen ja haluaisin erota niin silti heti riidan jälkeen kaikki eroaikeet unohtuu jotenkin. Itseäni ärsyttää miehessä tällä hetkellä kaikki asiat. Tuntuu ettei hän enää tunne minua lainkaan. Itse näen kuinka paljon olen muuttunut suhteemme alkuajoista. Minua ei enää naurata hänen huumorinsa lainkaan, alkaa vain ärsyttämään aivan käsittämättömästi ja olen tästä sanonutkin hänelle, mutta hän vain sanoo että kyllä mä aikaisemmin tollaisesta huumorista pidin. En pidä enää. Väkivaltaa on ollut suhteessa mutta ei ole enää. Mistä siis tietää sen että suhde on ohi? Itsellä on niin ristiriitaisia tunteita. Kun olen yrittänyt puhua omista tunteista niin ajaudumme aina riitelyyn. Itseäni ei enää kiinnosta edes viettää ylimääräistä aikaa hänen kanssaan. Onko kohtalotovereita?

 

["jep"]

Uutta matoa koukkuun vain. Ei siihen ensimmäiseen tarvitse tyytyä. Aika kuolleelle suhde kuulostaa.

 

[yksi eroava]

Kun on kaikkensa yrittänyt eikä tilanne silti parane. Kun vain toinen yrittää hoitaa suhdetta eteenpäin tai kun oma jaksaminen ei riitä. Syitä ja tapoja suhteen loppumiselle on monia, sanoit että teillä on ollut väkivaltaa, se jo mielestäni riittää.

Huonostakin suhteesta voi silti olla vaikea irrotautua, itselläni eron työstäminen on vienyt jo vuoden verran ja nyt olen itse henkisesti siihen valmis.

 

["noo"]

Suhde on ohi kun sen eteen ei kiinnosta enää yrittää. Tai kun tuntuu pahalta olla. Itsekseen suhde ei tiensä päähän tule, kyllä siinä jomman kumman tai molempien pitää asiasta jotain päättää.

 

[Lähde eri tielle]

Olette kasvaneet erilleen. Voit oppia tästä suhteestasi seuraavaa varten - parisuhde on yhtälailla myös työtä, ja jos toinen tai molemmat eivät huolehdi siitä että pysyy kärryillä mitä toiselle kuuluu, voi laittaa rukkaset samantien naulaan. Uskon myös että ihmisen persoona ja kokemusmaailma muuttuu liian radikaalisti tuossa iässä. Ne miehet jotka voivat kiinnostaa parikymppistä, ovat vastenmielisiä kolmekymppisenä. Lähemmäs kolmenkympin ikää alat jo hiljalleen tietämään millainen mies sinulle sopii. Sitä ennen kannattaa katsella tarkkaan ja oppia suhteista.

Olet vasta parikymppinen. Kehotan eroamaan. Erokin kasvattaa. Olen takuuvarma että löydät itsellesi nykyistä sopivamman kumppanin. Ero on vaikeampaa kun on jo naimisissa ja lapsia. Minullakin on tällainen kuvaamasi kaltainen mies, joka ei osaa työstää parisuhdetta. Meillä ei naureta, ei jaeta asioita, ollaan vaan hiljaa tai jutellaan työasioista, lapsikin on. Älä tee samaa virhettä kuin minä, vaan hanki fiksu ja parisuhdetaitoinen mies. Kun lapsia tulee, on liian myöhäistä vaihtaa.

 

[ystävälilisisssä merkeissä]

erotkaa ihan ystävinä, olitte toisilelnne tärkeät, ja nyt on aika jatkaa elämää kumpikin omaansa. Kaikessa ystävyydessä.

 

[frouva]

En haluaisi kuulostaa kyyniseltä vanhalta naiselta, mutta tuota se elämä vain on. Siis en nyt tietenkään osaa yksilöidä teidän suhdettanne, että olisiko ero parempi vaihtoehto, mutta yleisellä tasolla puhun. Monet asiat alkavat ärsyttämään kumppanissa, niin puolin kuin toisin. Mutta sen voin sanoa, että kaikki miehet juo kaljaa, makaa sohvalla, pitää poikien iltoja ja vain hyvin harva innostuu sunnuntain päiväkävelystä läheisessä puistossa. Ne kaikki tilaa pippuripihvin ravintolassa ja aina niillä epäterveellisillä ranskalaisilla, joihin se sotkee rumasti ketsupit päälle.

Paraneeko se mies vaihtamalla, sitä on taas yksittäistapauksissa mahdotonta tietää, mutta yleisellä tasolla ei parane. Enemminkin suosittelen että teidän kannattaisi yrittää syventää parisuhdettanne. Lähtekää yhdessä lomalle jonnekin kauas tai aloittakaa joku yhteinen harrastus.

 

[Mörköäiti]

En haluaisi kuulostaa kyyniseltä vanhalta naiselta, mutta tuota se elämä vain on. Siis en nyt tietenkään osaa yksilöidä teidän suhdettanne, että olisiko ero parempi vaihtoehto, mutta yleisellä tasolla puhun. Monet asiat alkavat ärsyttämään kumppanissa, niin puolin kuin toisin. Mutta sen voin sanoa, että kaikki miehet juo kaljaa, makaa sohvalla, pitää poikien iltoja ja vain hyvin harva innostuu sunnuntain päiväkävelystä läheisessä puistossa. Ne kaikki tilaa pippuripihvin ravintolassa ja aina niillä epäterveellisillä ranskalaisilla, joihin se sotkee rumasti ketsupit päälle.

Paraneeko se mies vaihtamalla, sitä on taas yksittäistapauksissa mahdotonta tietää, mutta yleisellä tasolla ei parane. Enemminkin suosittelen että teidän kannattaisi yrittää syventää parisuhdettanne. Lähtekää yhdessä lomalle jonnekin kauas tai aloittakaa joku yhteinen harrastus.

Ranskalaiset ja sohvalla makaaminen eivät taida olla mitään yleisimpiä eron syitä kuitenkaan. Ne alkavat ärsyttää siinä vaiheessa, kun siinä toisessa ärsyttää jo paljon isommat "viat" ja suhteen ongelmat.

Mutta kaikki miehet eivät kyllä sotke ravintolassa ranskalaisilla ja ketsupilla eivätkä makaa sohvalla "vääriin aikoihin", kuten silloin kun pitäisi siivota tai kun talossa on juhlat. Kaljanjuonti tarkoittaa eri miesten kohdalla eri asiaa (toinen osaa juoda muita häiritsemättä, toinen vetäisee överit tai alkaa haastaa riitaa). Joidenkin miesten kanssa löytää yhteistä tekemistä, joidenkin kanssa ei. Miehetkin ovat yksilöitä.

 

[dddd]

Minulle suhde tuli tiensä päähän jo siinä vaiheessa, kun ilmassa alkoi olla väkivallan uhkaa. En jäänyt pelkäämään ja odottamaan ensimmäistä lyöntiä.

 

[frouva]

Ranskalaiset ja sohvalla makaaminen eivät taida olla mitään yleisimpiä eron syitä kuitenkaan. Ne alkavat ärsyttää siinä vaiheessa, kun siinä toisessa ärsyttää jo paljon isommat "viat" ja suhteen ongelmat.

Mutta kaikki miehet eivät kyllä sotke ravintolassa ranskalaisilla ja ketsupilla eivätkä makaa sohvalla "vääriin aikoihin", kuten silloin kun pitäisi siivota tai kun talossa on juhlat. Kaljanjuonti tarkoittaa eri miesten kohdalla eri asiaa (toinen osaa juoda muita häiritsemättä, toinen vetäisee överit tai alkaa haastaa riitaa). Joidenkin miesten kanssa löytää yhteistä tekemistä, joidenkin kanssa ei. Miehetkin ovat yksilöitä.

Juu kaikki miehet ei sotke ravintolassa ranskalaisia ketsupilla ja kaikkea ei pidä lukea kirjaimellisesti. On jopa miehiä, jotka ovat tomaatille jopa allergisia... ajatella. Ne "isommat" viat ovat usein juuri näitä pienten ärsytysten niputuksia. Onneksi harvalla mies hakkaa tai käyttää heroiinia. Yleensä ne ongelmat ovat juuri sitä liiallista kaljan lipittämistä ja sunnuntaikävelyistä kieltäytymistä. Se että vaihtaa ns. Pekan Marttiin voi toki olla se ratkaisu. Hirveän yksilöllistä se on. Mutta jos vaihtaessaan kuvittelee ettei Martti herrasmiehenä piereskele sohvalla ja juo perjantaisin olutta, niin uskallan väittää että pettymisen vaara on suuri. Mutta en sano sitäkään etteikö vaihtaminen voisi parantaa elämänlaatua. Liikoja ei silti kannata odottaa. Eka vuosi ei koskaan kerro vielä mitään yhdessäolosta. Mutta arki tulee, se on 100% varmuus.

 

[Kuuleeko kukaan]

Mieheni juo todella harvoin, eikä lipittele kaljaakaan. Arki vain tuntuu sellaselta pakkopullalta. Onko muita "kohtalotovereita" kenellä on pitkä suhde takana? Onko tullut samanlaisia ajatuksia että olisiko parempi olla yksin? Olisi kiva kuulla miten teidän muiden arki kulkee. Vietättekö aikaa? Käyttekö ulkona yhdessä? Suhteen alussa oli lapsistakin puhe, mutta nyt vaan olen epävarma itsestäni, että haluanko olla mieheni kanssa vai jatkanko matkaani eri suuntaan.