Mistä uusia ystäviä yli kolmekymppisenä?
- Viestiketjun aloittaja Miaks
- Ensimmäinen viesti
Myös minä totean, että aivan kuin mun kynästä tämä teksti. Olen itse 32v ja muutettuani Tampereelle vuosia sitten jäivät kaikki pitkäaikaiset koulujen ja harrastusten kautta nuorena saadut tosiystävät sinne. Nyt lapsen tultua elämään tulee entistä vähemmän lähdettyä Helsinkiin asti kavereita tapaamaan.
Tuntuu vaikealta löytää hyviä ja oikeasti läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisi viettää aikaa koska tahansa ilman suurempia suunnitelmia ja valmisteluita. Sellaisia rentoja ihania kavereita kaipaisin niin kovasti. Tuntuu välillä, että tarvitsisi seuraa tyttöjen jutuille
Ja just mammakerhoista on sama fiilis, että tulee usein juteltua vain lapsista, olisi kiva kun olisi kavereita joiden kanssa voisi jutella arjen vastapainoksi ihan muista jutuista.
Suomessa pitäisi olla joku nettifriendfinder systeemin, jossa vois hakea kriteereillä itselle sopivia kavereita
Tuntuu vaikealta löytää hyviä ja oikeasti läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisi viettää aikaa koska tahansa ilman suurempia suunnitelmia ja valmisteluita. Sellaisia rentoja ihania kavereita kaipaisin niin kovasti. Tuntuu välillä, että tarvitsisi seuraa tyttöjen jutuille
Ja just mammakerhoista on sama fiilis, että tulee usein juteltua vain lapsista, olisi kiva kun olisi kavereita joiden kanssa voisi jutella arjen vastapainoksi ihan muista jutuista.
Suomessa pitäisi olla joku nettifriendfinder systeemin, jossa vois hakea kriteereillä itselle sopivia kavereita
Hei, täällä kaipailisi 35v äiti itä-Helsingistä ystävää. Tuntuu että elämä pyörii pelkästään kodin ja työn ympärillä.
Täälläkin podetaan ystävän kaipuuta. Kavereita ja tuttuja on tullut harrastusten ja lasten myötä, mutta sellainen ihminen, jolle voi soittaa, kun kaipaa tukea tai tuntee tarvetta kertoa joku asia julki, puuttuu.
Outoa on se, että olen aktiivisesti vastaillut ystävähakuihin, mutta kovin harva on vastannut. Ja jos onkin vastannut, niin ajan myötä yhteydenpito loppuu. Musta mä en ole mitenkään outo ihminen, vaan tavallinen äiti ja vaimo.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin saa laittaa yv:tä. 40-v menee rikki ensi vuonna ja pari lastakin on. Turun kupeesta löytää.
Outoa on se, että olen aktiivisesti vastaillut ystävähakuihin, mutta kovin harva on vastannut. Ja jos onkin vastannut, niin ajan myötä yhteydenpito loppuu. Musta mä en ole mitenkään outo ihminen, vaan tavallinen äiti ja vaimo.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin saa laittaa yv:tä. 40-v menee rikki ensi vuonna ja pari lastakin on. Turun kupeesta löytää.
Moikka!Heippa! Yllä olevat tarinat kuulostaa niin tutuilta omallakin kohdalla. Olen reilu kolmekymppinen äiti ihminen ja asun Helsingissä. Mulla on muutenkin vain kourallinen kavereita ja vain yhdellä on lapsi. Jotenkin huomaa, että lapsettomien kavereiden kanssa on niin erilaiset intressit. Olis mukavaa saada lisää juurikin äiti kavereita, joitten kanssa vois vaikka kyläillä puolin ja toisin, ja keksiä kaikkea mukavaa tekemistä.
Onkos teitä siellä, jotka haluais tutustua? Mulle voi mielellään ilmoitella itsestään
Olisi kiva tutusta itse oon kahden lapsen äiti Helsingistä! Asutaan pohjois Helsingissä. Laita yv:tä jos vielä kaipaat tekemistä
Moi!
Täällä myös kaipailee uusia kavereita äiti 35v Helsingistä. Kotona olen vielä kahden lapsen kanssa (3v ja 1v) ja varsinkin isompi kaipaa leikkikavereita ja äiti juttuseuraa. On kivempi lähteä puistoon ja mihin vaan jonkun kanssa Jos joku etsii uusia kavereita niin viestiä tänne päin
Täällä myös kaipailee uusia kavereita äiti 35v Helsingistä. Kotona olen vielä kahden lapsen kanssa (3v ja 1v) ja varsinkin isompi kaipaa leikkikavereita ja äiti juttuseuraa. On kivempi lähteä puistoon ja mihin vaan jonkun kanssa
Jos joku etsii uusia kavereita niin viestiä tänne päin Myös minä totean, että aivan kuin mun kynästä tämä teksti. Olen itse 32v ja muutettuani Tampereelle vuosia sitten jäivät kaikki pitkäaikaiset koulujen ja harrastusten kautta nuorena saadut tosiystävät sinne. Nyt lapsen tultua elämään tulee entistä vähemmän lähdettyä Helsinkiin asti kavereita tapaamaan.
Tuntuu vaikealta löytää hyviä ja oikeasti läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisi viettää aikaa koska tahansa ilman suurempia suunnitelmia ja valmisteluita. Sellaisia rentoja ihania kavereita kaipaisin niin kovasti. Tuntuu välillä, että tarvitsisi seuraa tyttöjen jutuille
Ja just mammakerhoista on sama fiilis, että tulee usein juteltua vain lapsista, olisi kiva kun olisi kavereita joiden kanssa voisi jutella arjen vastapainoksi ihan muista jutuista.
Suomessa pitäisi olla joku nettifriendfinder systeemin, jossa vois hakea kriteereillä itselle sopivia kavereita
Minäkin rekisteröidyin just tänne ja samalla asialla... 37-v mamma ilman uusia hyviä kavereita kun parhaimmat jäi toiselle puolelle Suomea muuton takia. Tampereelta myös siis, ja hyviä naiskavereita kaipailisin vaikka iltakävelyille, leffaan, syömään, viettämään iltaa, juttelemaan kaikesta mahdollisesta... lapsista, töistä, miehestä, kodista jne. Onko sulla vielä tilanne ajankohtainen?
Moikka!
Täällä yks 35-vee nainen kaipailee uusia ystäviä. Mulla on kohta vuoden ikäinen poika ja kotona menee päivät pitkät. ☺ Jos kiinnostaa, voi laittaa spostia: niiskuneiti@luukku.com
Täällä yks 35-vee nainen kaipailee uusia ystäviä. Mulla on kohta vuoden ikäinen poika ja kotona menee päivät pitkät. ☺ Jos kiinnostaa, voi laittaa spostia: niiskuneiti@luukku.com
Täällä 33 vuotias äiti Vantaalta. Tunnen usein kuuluvani vähän väärään kastiin kun itse tämän ikäinen ja lapset 15,12 ja 8 joten muilla pienempiä, mutta nyt kuumeilen itse vauvaa.
Viestiä saa mullekkin päin laittaa. Ystäviä ja kyläilyseuraa kaipailen ja lähden kyllä puistoonkin mielelläni vaikkei puistoikäisiä lapsia oikein ole, paitsi kummipoikani 1v jota kuljetan mukanani aika usein.
Koirakin löytyy joten lenkkiseura kelpaa ja liikun autolla joten ei tarvii naapurissa asua. Geokätköily on nyt uusin oma harrastus ja välillä suunnistus, joten sinnekiin seura kelpaa tai ihan kahville (kahvia en kyllä juo)
Viestiä saa mullekkin päin laittaa. Ystäviä ja kyläilyseuraa kaipailen ja lähden kyllä puistoonkin mielelläni vaikkei puistoikäisiä lapsia oikein ole, paitsi kummipoikani 1v jota kuljetan mukanani aika usein.
Koirakin löytyy joten lenkkiseura kelpaa ja liikun autolla joten ei tarvii naapurissa asua. Geokätköily on nyt uusin oma harrastus ja välillä suunnistus, joten sinnekiin seura kelpaa tai ihan kahville (kahvia en kyllä juo)
Täällä yksi mamma ilmoittautuu mukaan
Asun Helsingissä. Itselläni on kaksi lasta, toinen 9v ja toinen 2v.
Asutaan Junaradan varrella pohjois Helsingissä. olis kiva tutustua muihin äiteihin jolla olis mahdollisuuksien mukaan saman ikäsiä lapsia itse olen viikolla töissä mut viikonloput on hyvin vapaat. Laittakaa yv:tä. Olis kiva saada uusia ystäviä!
Asun Helsingissä. Itselläni on kaksi lasta, toinen 9v ja toinen 2v.
Asutaan Junaradan varrella pohjois Helsingissä. olis kiva tutustua muihin äiteihin jolla olis mahdollisuuksien mukaan saman ikäsiä lapsia
itse olen viikolla töissä mut viikonloput on hyvin vapaat. Laittakaa yv:tä. Olis kiva saada uusia ystäviä!
Vanha aloitus, mutta niin ajankohtainen mulle. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi käy, sitä vaikeampi on löytää ystäviä. Vielä kun tosi monilla alkaa olla lapsia, niin ei sitä aikaa ole uusille ystäville. Vaikka tuntuu ettei niin vanhoillekaan.
Välillä ajattelen, että miten tässä näin on päässyt käymään. Mulla ei oo kuin pari ystävää, joiden kanssa juttu on vastavuoroista. Muutoin se on lähes aina minä, joka pyytää jonnekin. Moniin on yhteys hiipunut lasten tulon myötä. Myönnän kyllä että kun tuli valvottua vauva-aikoina, niin aika vaan jotenkin kului nopeasti. Yhtäkkiä viime soitosta tai näkemisestä olikin kulunut aikaa.
Lapselliset kaverit tuntuvat pääosin olevan niin kiireisiä perhejutuissaan. Toisaalta taas yksi lapseton kaveri on kans tosi kiireinen koko ajan ja kun olen yrittänyt soitella niin ei vastaa. Laittelee vaan viestiä kaiken maailman kiireistä. Kyllä mä odotan vastavuoroisuutta ystävältä. Kyllä hänkin sitten haluaa nähdä ja nähdäänkin hänen ehdotuksestaan, mutta kun asutaan kaukana niin kiva ois välillä puhelimessa vaihdella kuulumisia.
Oon kovasti tutustunut kyllä muihin mammoihin lähialueella, mutta jotenkin ne jutut jää lasten kautta olemiseen. Ihmetyttää, että parikin mammaa itse pyysivät nroa, mutta sitten se olen ollut minä, joka on pyytänyt lasten kanssa leikkimään. Ja kun jäin odottelemaan yhteydenottoa, niin ei sitä ole kuulunut. Ja aikaa mennyt jo yli puoli vuotta. Varsinkin toisen kanssa oli tosi paljon yhteistä ja hauskaa puolin ja toisin. Kaitpa kaikilla on jo niin paljon mammakavereita tai ystäviä.
Mammakaveritkin ovat tervetulleita, silloin kun synkkaa myös sen mamman kanssa. En oikein innostu pelkästään lasten takia pitämään yhteyttä, jos äipän kanssa ei natsaa yhtään.Mutta ei näistä äidestä oikein ystäviä ole tullut. Olen vähä arka viemään juttua pidemmälle, kun en oikein tiedä miten edetä. Ja toisaalta moni ei välttämättä ole kaveria itselleen etsimässä. Yhtä uskaltauduin pyytämään kaksistaan menoille muutamat kerrat ja hauskaa oli molemmilla. Tosi hyvä tyyppi siis, josta ystävä voisi tulla. Mutta yksipuolista pyytämistä sekin. Yksipuoliseksi on käynyt jo sekin hänen kanssaan, että lapsia vietäis keskenään leikkimään. Hän ihmettelikin, miten ollut niin hiljaista sillä saralla.
On sitä tullut mietittyä synkkinä hetkinä, että onks mussa jotain vikana. Tai vika on väärä ilmaisu, mutta pitäiskö olla erilainen. Luonteeltani olen rauhallinen ja tasainen. Isossa tuntemattomassa porukassa mieluummin tarkkailen ja puhun vähän. En ole mikään suuna ja päänä oleva. En ole kuitenkaan hiljainen. Mielestäni ihan juttuisa tyyppi. Aluksi saatan vaikuttaa ujolta, mutta kun paremmin tutustuu niin juttu lentää. Ja senkin huomannut, että tyypit, joiden kaa natsaa hyvin niin oon tosi puhelias. Sitten taas tyypit, joiden kaa ei synkkaa, niin ei keksi mitään sanomista. Joskus toki toivois, että ois tosi puhelias ja sanavalmis. Mutta ei vaan, mikään small talk ei kiinnosta enkä ole siinä hyvä. Kyllä mä kuitenkin helposti puhun tuntemattomille...koirat ja lapset siinä hyvä aihe kelle vaan.
Mutta miten ketään ei sitten huvita tutustua lähemmin. Kaikillako jo tarpeeksi ystäviä? Olenko sitten niin tylsä, ettei tälläistä tavallista tarvita ystäväksi. Mikään rempseä ja räiskyvä en ole, enkä yritäkään olla. Eikö ihmisiä kiinnostakin yleensä ensimmäisenä se puheliain, rempsein, itseään eniten esiin tuova? Toisaalta mun harrastukset on rempseämmän puoleisia.
En myöskään ole ollut mitenkään tyrkky tai epätoivoinen. Annan tutustumisen sitten olla, ellei se ole vastavuoroista. Kai sitten vaan olen törmännyt vääriin tyyppeihin...tarpeeksi jo ystäviä heillä. Aikuisiällä on vaan niin erilaista. Parikymppisenä oli opiskelut ym ja ei perhettä niin helppo lähteä ja mennä vaan.
Tämä oli tälläinen aika pitkä pohdinta. Kaikkea on tullut mietittyä.
Välillä ajattelen, että miten tässä näin on päässyt käymään. Mulla ei oo kuin pari ystävää, joiden kanssa juttu on vastavuoroista. Muutoin se on lähes aina minä, joka pyytää jonnekin. Moniin on yhteys hiipunut lasten tulon myötä. Myönnän kyllä että kun tuli valvottua vauva-aikoina, niin aika vaan jotenkin kului nopeasti. Yhtäkkiä viime soitosta tai näkemisestä olikin kulunut aikaa.
Lapselliset kaverit tuntuvat pääosin olevan niin kiireisiä perhejutuissaan. Toisaalta taas yksi lapseton kaveri on kans tosi kiireinen koko ajan ja kun olen yrittänyt soitella niin ei vastaa. Laittelee vaan viestiä kaiken maailman kiireistä. Kyllä mä odotan vastavuoroisuutta ystävältä. Kyllä hänkin sitten haluaa nähdä ja nähdäänkin hänen ehdotuksestaan, mutta kun asutaan kaukana niin kiva ois välillä puhelimessa vaihdella kuulumisia.
Oon kovasti tutustunut kyllä muihin mammoihin lähialueella, mutta jotenkin ne jutut jää lasten kautta olemiseen. Ihmetyttää, että parikin mammaa itse pyysivät nroa, mutta sitten se olen ollut minä, joka on pyytänyt lasten kanssa leikkimään. Ja kun jäin odottelemaan yhteydenottoa, niin ei sitä ole kuulunut. Ja aikaa mennyt jo yli puoli vuotta. Varsinkin toisen kanssa oli tosi paljon yhteistä ja hauskaa puolin ja toisin. Kaitpa kaikilla on jo niin paljon mammakavereita tai ystäviä.
Mammakaveritkin ovat tervetulleita, silloin kun synkkaa myös sen mamman kanssa. En oikein innostu pelkästään lasten takia pitämään yhteyttä, jos äipän kanssa ei natsaa yhtään.Mutta ei näistä äidestä oikein ystäviä ole tullut. Olen vähä arka viemään juttua pidemmälle, kun en oikein tiedä miten edetä. Ja toisaalta moni ei välttämättä ole kaveria itselleen etsimässä. Yhtä uskaltauduin pyytämään kaksistaan menoille muutamat kerrat ja hauskaa oli molemmilla. Tosi hyvä tyyppi siis, josta ystävä voisi tulla. Mutta yksipuolista pyytämistä sekin. Yksipuoliseksi on käynyt jo sekin hänen kanssaan, että lapsia vietäis keskenään leikkimään. Hän ihmettelikin, miten ollut niin hiljaista sillä saralla.
On sitä tullut mietittyä synkkinä hetkinä, että onks mussa jotain vikana. Tai vika on väärä ilmaisu, mutta pitäiskö olla erilainen. Luonteeltani olen rauhallinen ja tasainen. Isossa tuntemattomassa porukassa mieluummin tarkkailen ja puhun vähän. En ole mikään suuna ja päänä oleva. En ole kuitenkaan hiljainen. Mielestäni ihan juttuisa tyyppi. Aluksi saatan vaikuttaa ujolta, mutta kun paremmin tutustuu niin juttu lentää. Ja senkin huomannut, että tyypit, joiden kaa natsaa hyvin niin oon tosi puhelias. Sitten taas tyypit, joiden kaa ei synkkaa, niin ei keksi mitään sanomista. Joskus toki toivois, että ois tosi puhelias ja sanavalmis. Mutta ei vaan, mikään small talk ei kiinnosta enkä ole siinä hyvä. Kyllä mä kuitenkin helposti puhun tuntemattomille...koirat ja lapset siinä hyvä aihe kelle vaan.
Mutta miten ketään ei sitten huvita tutustua lähemmin. Kaikillako jo tarpeeksi ystäviä? Olenko sitten niin tylsä, ettei tälläistä tavallista tarvita ystäväksi. Mikään rempseä ja räiskyvä en ole, enkä yritäkään olla. Eikö ihmisiä kiinnostakin yleensä ensimmäisenä se puheliain, rempsein, itseään eniten esiin tuova? Toisaalta mun harrastukset on rempseämmän puoleisia.
En myöskään ole ollut mitenkään tyrkky tai epätoivoinen. Annan tutustumisen sitten olla, ellei se ole vastavuoroista. Kai sitten vaan olen törmännyt vääriin tyyppeihin...tarpeeksi jo ystäviä heillä. Aikuisiällä on vaan niin erilaista. Parikymppisenä oli opiskelut ym ja ei perhettä niin helppo lähteä ja mennä vaan.
Tämä oli tälläinen aika pitkä pohdinta. Kaikkea on tullut mietittyä.
Hei!
Itse olen saanut uusia ystäviä ainakin harrastusten sekä opiskelun myötä sekä työpaikalta (olen siis ollut töissä useammassa paikassa). Nyt jotenkin tuntuu, että ne ystävät jolla on lapsi / lapsia pitävät yhteyttä harvoin, mutta edelleen tapaamme =)
Itse olen saanut uusia ystäviä ainakin harrastusten sekä opiskelun myötä sekä työpaikalta (olen siis ollut töissä useammassa paikassa). Nyt jotenkin tuntuu, että ne ystävät jolla on lapsi / lapsia pitävät yhteyttä harvoin, mutta edelleen tapaamme =)
Vapaaehtoistoiminta on yhteisöllistä. Siinä tehdään oman mielen tai arvomaailman mukaista asiaa yhdessä muiden samanhenkinsten kanssa. Työttömien auttaminen? Seurakunnan diakonian kautta, tai kerhoihin avustajaksi (vaikka vanhusten tms.)? SPR:n toimintoihin tai jopa niihin ilmaista ensiapua opettaviin "valmiusjoukkoihin"? Ystäväksi maahanmuuttajalle? Kulttuurikahvilaan? Kuorohallitukseen? Asuinalueen yhdistykseen tekemään omasta alueesta vielä parempaa? Taloyhtiön asukastoimikuntaan?
Meinasin tehdä oman ketjun jolla etsisin ystäviä mutta ajattelin sitten kirjoittaa tähän.
Te muut taidatte asua eteläsuomessa?
Itse asun Oulussa, jo muutaman vuoden enkä ole onnistunut löytämään kavereita/ystäviä.
Olen ollut koko tämän ajan kotona lasten kanssa joten ainoat kontaktit on perhekerhoissa joissa välillä jaksan käydä kun tuntuu että siellä on omat porukkansa eikä ketään kiinnosta tutustua uusiin tyyppeihin. Yritän olla kyllä avoin ja helposti lähestyttävä mutta se ei oikein tunnu riittävän.
Vanhat kaverit(tai no pari) asuvat eri puolilla Suomea tai sitten elämän tilanteet on ajaneet meidät erilleen
Te muut taidatte asua eteläsuomessa?
Itse asun Oulussa, jo muutaman vuoden enkä ole onnistunut löytämään kavereita/ystäviä.
Olen ollut koko tämän ajan kotona lasten kanssa joten ainoat kontaktit on perhekerhoissa joissa välillä jaksan käydä kun tuntuu että siellä on omat porukkansa eikä ketään kiinnosta tutustua uusiin tyyppeihin. Yritän olla kyllä avoin ja helposti lähestyttävä mutta se ei oikein tunnu riittävän.
Vanhat kaverit(tai no pari) asuvat eri puolilla Suomea tai sitten elämän tilanteet on ajaneet meidät erilleen
Hyvä deittisivusto - https://be2.fi Liittyminen on ilmaista ja suurinta osaa sivuston ominaisuuksista pääsee käyttämään ilmaiseksi.Täysjäsenyys ei ole ehkä ihan markkinoiden edullisin, mutta seuranhaussa laadusta kannattaa maksaa
Viimeksi muokattu:
Similar threads
- Eronnut76
- Perhe-elämä