Mistä uusia ystäviä

[turha nainen]

Mulla on muutamia kavereita. On sellaisia joiden kanssa voin käydä jossain kahvilla tai puistossa lasten kanssa ja jutella. Mutta mulla ei taida olla yhtäkään tosi hyvää ystävää. Eikä meillä ole yhtäkään "ystäväperhettä".

Olen rehellisesti sanottuna kateellinen joillekin kavereille. He välillä koko perheen kanssa kyläilevät vaikkapa viikonloppusiin toistensa luona. He saattavat lapset hoitoon saadessaan lähteä kaikki, miehet ja vaimot yhdessä juhlimaan. Meillä jos kyläillään niin ei ikään koko perhe... Mä olen kavereitteni kanssa ja mieheni sitten omiensa. Mä otan lapset mukaani ja lähden yksin kaverilleni, jonka mies on sitten jossain omien kavereittensa kanssa.

Mä en ole koskaan ollut kenenkään ystäväni häissä. Vain sukulaisten häissä, sellaisissa, joihin mut on siis ollut "pakko" kutsua. Muutama kaveri on mennyt naimisiin mutta mua ei kutsuta häihin. Yhtä jopa pidin erityisen hyvänä ystävänäni, mutta mua ei kutsuttu. Musta tuntuu, että koska mulla ei ole enää yhtään lapsuudenystävää (he eivät mun kanssa ole hirveästi tekemisissä koska heidän viikonloppuihin kuuluu enimmäkseen ryyppääminen yms, toisin kuin minun..) mä en koskaan tule saamaan sellaista tosiystävää, jolle voi kertoa kaiken, jonka kanssa voi olla täysin oma itsensä jne...

Kertokaa mulle, ootteko saaneet aikuisiällä vielä ystäviä? Entä ystäväperheitä? Missä olette tutustuneet? Mä yritän olla sosiaalinen mutta en liian päällekäyvä, käyn paikoissa jossa näkee ihmisiä, juttelen, pyydän kylään, käyn kylässä, pyydän ulos.. kaikilla kuitenkin on jo ne "parhaat ystävät" ja ystäväperheet, joten mua ei tarvita muuhun kuin satunnaiseksi kaveriksi, jonka kanssa nyt sillon tällön ollaan jos ei muutakaan ole.

 

[ok]

Mä olen ujo ja juro, enkä todellakaan tutustu helposti. Kavereita/ystäviä (mulle aika sama asia) olen kyllä saanut vielä näin kolmekymppisenäkin pari, ovat yleensä itse olleet aloittentekijöitä kaveruuden alkamisessa, ehdottaneet tapaamista tms. josta olen rohkaistunut. Yhden tapasin eräällä kurssilla ja toisen tuttavan kautta. Muutamia ystäviä on myös lukioajoilta jäänyt

 

[--------]

Minkä ikäinen oot aloittaja?

 

[hmmmmmmmm]

Mites sun miehesi kaverit, niiden vaimot/tyttöystävät? Olen itse saanut aikuisiällä kahdesta miehen kaverin tyttöystävästä itselleni hyvät kaverit, usemmasta tuttavan tai "ystäväpariskunnan". Miehen kaveriporukassa on aina tapana ottaa puolisot mukaan illanviettoihin ja aikalailla kaikkialle. Käydään porukalla ulkona, matkustetaan jne. Siitä on tullut sitä mukaan myös oma kaveriporukkani

 

[Sama juttu]

Aloitin juuri koulunkin pitkän ajan jälkeen, ja sielläkin tuntuu, kuin kaikki olisivat jo ystävystyneet keskenään. Aina minä jään jotenkin ulkopuoliseksi, ja vaikea ystävystyä enää samalla tavoin kuin joskus lukioaikoina. Harrastan ja käyn erilaisissa tapahtumissa, mutta niistäkään ei ole moikkailututtuja enempää mukaan tarttunut.

Viikonloppuisin on todella yksinäinen olo, kun tekisi mieli lähteä jonkun kanssa vaikka leffaan/syömään ja saamaan sitä kuuluisaa omaa aikaa kavereiden kanssa. Selaan puhelimen numeroita/naamakirjaa lävitse, ja karu totuus on se, että ei sieltä oikein löydy ketään, jota pyytää mukaan.

 

[turha nainen]

Miehen kaverit ovat enimmäkseen sinkkuja. Olen 22v

 

["Ninni"]

Minulla sama tilanne. Haluaisin oikeita ystäviä, kenties ystäväporukan, jonka kanssa käydä vaikka ravintolassa syömässä, shoppaamassa tms. Hyvä ystävä puuttuu

 

[Missä päin?]

Missä päin te ystävää kaipaavat asutte? Ehkä voisitte ystävystyä keskenänne?

 

["kielo"]

Ap:n viesti olisi voinut olla minun kirjoittamani, niin tutulta kuulosti. Sukulaisia ja tuttuja riittää jonkin verran, mutta ystäviä/ystäväperheitä meillä ei ole. Synkkää.