Toggle sidebar

Mistä väsyneet kotiäidit saatte voimia puurtaa arjessa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Olen todella todella todella väsynyt. Myös vähän masentunut. Ahdistaa ajatus, että pimeä syksy/talvi edessä, ja mulla voimat muutenkin vähissä. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, ja en vain tahdo jaksaa edes normaalirutiineja -siis tarkoitan pyykinpesua/viikkausta, siivousta:keittiön etenkin. Muukin koti koko ajan täysin ylösalaisin. Lapset kyllä jaksan ruokkia, pitää puhtaana yms. mutta siihenpä se jääkin. Kodinhoitajaa en saa, muuten kuin ehkä maksusta, ja sekin olisi lastensuojelun kautta -voisi hetken vain lapsia katsoa. Siivoojaa en haluaisi palkata.
Miten saisin itseäni niskasta kiinni, että edes joskus jotain jaksaisin? Mistä te muut saatte voimia? Toivoisin vastausta niiltä,jotka ovat kokeneet samaa, ei "suorittaja-kellontarkka-supervanhemmilta"...................
 
Sinä teet kaiken mitä tarvitseekin, pidät huolta lapsista. Jos käytät voimavarojasi johonkin niin turhaan asiaan kuin siivoamiseen, niin muutaman vuoden päästä et muista mitään ajasta kun lapset olivat pieniä koska olet niin väsynyt.
Anna siis olla :hug: Kukaan ei oleta että kolmen alle kouluikäisen lapsen kodissa edes olisikaan siistiä. Pidätkö kynttilöistä tai sisustamisesta, niitä kun ajattelen niin syksykin tuntuu mukavammalta :)
 
Silloin kun on ollut kuvaamasi kaltaista väsymystä, niin olen antanut kodin rauhassa olla ylösalaisin. Joskus kun pyykin viikkaaminen tuntuu työläältä, niin jätän sen yhteen nojatuoliin kasaan. Onhan siinä puhdasta vaatetta mistä ottaa. Olen yrittänyt mennä yli siitä mistä aita on matalin eli viettää aikaa lasten kanssa, mennä ulkoilemaan ja hoitaa sen, että on perheellä lämmin ruoka ja puhtaat vaatteet. Kaikesta muusta voi joustaa. Luulisin, että kaikki pienten lasten vanhemmat joskus kokevat kausia, että tuntuu ettei vaan jaksa. Ja kun se kotiäidin ja -isänkin työ on sellaista loputonta, ei se tekemällä lopu. Ole itsellesi armollinen ja relaa... Ai niin ja vielä yksi vinkki, meillä on selätetty kaaosta kerran viikossa yhdessä eli mies auttaa myös ja lapset noukkivat leluja koriin sen minkä osaavat.
 
Piti vielä tulla lisäämään, että meille en ota esim. vieraita vastaan millään muutaman tunnin varoitusajalla. Ehkä ehtisin siinä ajassa saadakin kodin suht kuntoon, mutten näe siinä mitään järkeä. Toisaalta olen pedantti ja nauttisin ihan älyttömästi, kun ennen niin kaunis ja siisti kotini olisi aina järjestyksessä. Mutta jotenkin olen tosiaan sisäistänyt sen, että tärkeintä on ne lapset siinä ja muusta viis. Saisihan sitä siivota ja järjestellä ja kulkea perässä vaikka 24/7...
 
Minä olen oikein epäkäytännöllinen; lukutoukka lähtöjäni. Nyt meillä on viisi lasta ja perheen isä on kyllä osaava, mutta ei kotitöissä. Elämä opettaa. Kymmenkunta vuotta elämää pikkulapsiperheen äitinä on tehnyt sen, että olen kantapään kautta oppinut rutiinien merkityksen. Siltikin on koti vähän väliä ylösalaisin.
Ei ole oikeastaan muuta keinoa kuin miettiä itse itselleen parhaat selviämistavat. Vaatimusten vähentäminen, elämänilon etsiminen ovat varmaan sellaiset asennejutut, mistä lähdetään. Lapset eivät muista isona, oliko koti siiisti mutta he muistavat, oliko äiti iloinen - tämän ohjeen olen saanut ja annan nyt eteenpäin.
Ja varsinkaan älä vertaa. Katso mallia, mutta älä sorru vertaamaan että "noillakin on noin hienoa ja siistiä".
Minun äitini sanoo minulle että nyt heillä on siistiä, kun ei ole enää sotkijoita, ja hän sanoo sen aika haikeasti.
Voimia! Hae apua masennukseen, jos tuntuu ettei itsellä ole keinoja löytää piristystä arkeen. Huolehdi itsestäsi!
 
Aivan ihanasti sanottu tämä: Lapset eivät muista isona, oliko koti siiisti mutta he muistavat, oliko äiti iloinen

Tuo yksi lause auttoi minuakin, kahden pienen (9kk ja 2v2kk) lapsen yh-äitiä, enemmän kuin uskotkaan! Kiitos siitä! :)
 
No mä vaan otan itteeni niskasta kii ja teen homman kerrallaan - ja juuri kotiäitiys on opettanu mut tähän! Töissä ollessa pitää ajatella aina sataa työtä kerrallaan ja koko ajan olla silmät selässäkin eikä ikinä tiedä mitä tulee ovesta sisälle seuraavassa hetkessä (oon sairaanhoitaja teholla). Mulle tää hoitovapaa-aika antaa ihanan breikin työelämään. Joka aamu mä oon kiitollinen lapsista ja aattelen että ihanaa kun saan järjestää päiväni ja työni niinkuin itse haluan! Yritän pitää kodin aina suht kunnossa ettei tuu sellanen olo että kaikki on niin sekasin ettei tiedä mistä alottais ja sit ei oikein saa tehtyä mitään! Ja mä myös nautin kun on siistiä ja pyykit pesty,mutta en enää nipota pikku jutuista niinkuin ennen lapsia!Mutta oon aivan ehdottomasti sitä mieltä että kotiäitikin tarvii omaa aikaa ja vapaata. Mun pelastus on ihana mies joka tekee kotihommia ja patistaa mua välillä viikonloppuisin kaupungille shoppailemaan tms.Se onkin sit oikeestaan ainoa tapa saada vapaata - isovanhemmat asuu toisella puolella Suomea ja lastenhoitoapua ei oikeestaan ole. Toinen henkireikä on hyvä ystävä jolla melkein samanikäiset muksut ja myös hoitovapaalla.Ei asu ihan vieressä mut soitellaan paljon ja pyritään kerta viikossa vieraileen puolin ja toisin. Tehdään lounasruoka yhdessä ja puhutaan ja lapsillakin on seuraa toisistaan.Ei mulla mitään viisastenkiveä tähän jaksamiseen ole mutta aina kun alkaa väsyttää niin mietin miten paljon helpommalla pääsen kotona kuin kolmivuorotöissä ja ainaisessa kiireessä! Sinnekin vielä ehtii ihan tarpeeks ja on ihanaa toikkaroida lasten kanssa yöpaidoissa vaikka puoleen päivään ja lukea ja tehdä palapelejä jos on oikein tylsä syyssadepäivä eikä mikään muu huvita - sensijaan että kello sois puoli kuusi ja pitäis olla seitsemältä skarppina aamuvuorossa. Että kyllä tällä elämällä on sentäs puolensa! :) Voimia sulle arkeen!
 
Mun keino on keskittyä vaan yhteen hommaan kerrallaan ja sulkea sillä hetkellä silmät muulta! lapsilta ei tietty voi silmiään sulkea mutta pölyiltä voi jos on sillä hetkellä vaikka tärkeämpää pestä pyykit. Ennen tein yhtä hommaa ja stressasin jo kymmenestä seuraavasta. Lapset on opettanu elämään "hetkessä". Teen vaikka yhden työn päivässä normaalihommien (lapset ulos ja ruokaa niille) lisäks eikä koti pääse koskaan ihan kaaokseen. Kaikki sujuukin silloin ihan ok jos mahdottomia univelkoja ei kerry,mutta jos en saa nukkua niin minusta tulee zombi joka ei saa mitään aikaan ja on kiukkuinen koko maailmalle! Tätäkin on tapahtunu kun meillä on lapset allergisia ja sairastelleet muutenkin paljon. Onneks mies osaa jo ottaa silloin vastuuta ja oon saanu vapaaöitä tulpat korvissa.
 
Kiitos rohkasevista vastauksista! Tosiaan, lapset on hetken pieniä, vaikka ei sitä tässä tohinan keskellä oikiasti tajua...tuota asiaa voisi ajatella enemmän. Ja just tuota, että ei sen kodin tarvi kiiltää, pääasia että lapset on onnellisia ja muistaa myöhemmin myös lempeän ja läsnäolleen äidin.
 
Itse teen myös vain välttämättömät jutut ja siivoan sitten kun tuntuu siltä. Kevät oli aika vaikeaa aikaa mulle, kuten aina.. Mulle tulee se älytön väsy ja en-jaksa-mitään-vaihe kun aurinko alkaa paistamaan talven jälkeen ja on liian kirkasta. Syksy taas on voima-aikaa, jolloin energiaa piisaa vaikka muille asti.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa