Toggle sidebar

Mistä voi äidin ylivarovaisuus johtua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ap

Vieras
Tunnen useammankin äidin, jotka pelkäävät koko ajan lapselle sattuvan jotain pahaa, varsinkin vauva-aikana, mutta senkin jälkeen.

Esim. yksi tuttavani ottaa aina vauvansa (nyt 4 kk) mukaan turvakaukalossa, kun menee vessaan, vaikka ihan vaan pissalle. Toinen tuttava ottaa 5 kk vielä ryömimättömän vauvansa mukaan, kun menee viemään roskia. Ei siinä mitään, mutta heillä on rappukäytävässä roskakuilu, noin 4 metrin päässä heidän ovestaan. (aikaa roskien viemiseen kuluu noin 30 sek., jos sitäkään)

Mitä oikeasti esim. sitterissä istuvalle vauvalle voisi käydä sinä aikana joka menee äidiltä pissaamiseen tai roskien viemiseen roskakuiluun?

Toinen tuttava ei uskalla antaa 2-vuotiaansa juosta leikkipuistossa, koska pelkää että tämä kaatuu ja satuttaa itsensä. Lapsen pitää joko leikkiä paikallaan, tai kävellä hitaasti, tai mieluiten pitää äitiä kädestä kiinni mahdollisimman paljon kävellessään, ettei kaadu. Ja ihan tukevasti kyllä kävelee jo.

Tässä vaan pari esimerkkiä, mutta vastaavia on lähipiirissäni paljon.

Tietääkö muut ylivarovaisia äitejä, ja mistähän tuollainen voi johtua? Jotenkin neuroottinen luonne?

 
En tiedä, mistä se johtuu, mutta tiedän että tuolla lailla saa äitiydestä ja kotonaolosta tehtyä TOSI rankkaa.
"Kun ei vessaankaan pääse, kun mies ei ole kotona! :'( ".

Ajan myötä ja toisen lapsen synnyttyä tuo onneksi useimmilta karisee... :)
 
Mun kaveri alkoi polttamaan liesituulettimella kun ei uskalla mennä enää vauvan takia parvekkeelle. Hohhoijaa, siis ikkunasta voi kyylätä sitä vauvaa.

Itse olin taas ehkä liiankin rento. Jätin vauvan sitteriin 5-10 minuutiksi kun käytin koiraa kusella.
 
mä en ole noin paha ja yritän hillitä itteeni, mut pelkään nykyään että me menetetään toinenkin lapsi. että varon ettei esikoiselle satu mitään. vauvamme kuoli kesällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja www:
mä en ole noin paha ja yritän hillitä itteeni, mut pelkään nykyään että me menetetään toinenkin lapsi. että varon ettei esikoiselle satu mitään. vauvamme kuoli kesällä.
Click to expand...

mitä vauvalle tapahtui?
 
tunnen yhden mamu-äidin joka ei anna 1v kävellä ulkona ollenkaan vaan kantaa tätä koko ajan sylissä koska pelkää että lapselle sattuu jotain ja lapsen isä raivostuu,sillä on kaamee ukko:(
 
No joillakin tuo ylihuolehtivuus on vain luonteenpiirre, josta voi olla vaikea päästä eroon.
Itse olen kasvanut "vaikeissa" oloissa, ja tottunut siihen että moni asia elämässä menee v*tuiksi ja menetän kaiken tärkeän.
Onko sitten ihme jos pelkään menettäväni myös lapseni/parisuhteeni ym?
 
No meiltä kuoli myös kohtuun vauva. Pieni tyttö. Ja ystäväni vauva kuoli selittämättömästä syystä vajaan kahdeksan kuukauden ikäisenä.

Tällaiset kokemukset saa ihmisen tuntemaan olonsa aika turvattomaksi kun tajuaa että ne kaikista rakkaimmat asiat elämästä voi olla tunnin päästä lopullisesti pois. Sitä tulee varovaiseksi, ylivarovaiseksikin ja tietenkin yrittää parhaansa mukaan suojella rakkaimpiaan.

Vaikka kaiken aikaa tietääkin että jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
Mun kaveri alkoi polttamaan liesituulettimella kun ei uskalla mennä enää vauvan takia parvekkeelle. Hohhoijaa, siis ikkunasta voi kyylätä sitä vauvaa.

Itse olin taas ehkä liiankin rento. Jätin vauvan sitteriin 5-10 minuutiksi kun käytin koiraa kusella.
Click to expand...

No huhhuh! Mä olisin enemmänkin huolissani siitä, mitä se tupakka aiheuttaa lapselle. ei se liesituuletin nyt niin hyvin vedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Siis:
OT, mutta onko Suomessa jossakin oikeasti roskakuiluja?
Click to expand...

Mä oon luullut, että niiden käyttö on kielletty paloturvallisuussyistä. Asuin aikoinaan talossa, jossa roskakuilu oli mutta se ei siis ollut käytössä. Pihalle vietiin roskat.
 
Eiköhän se ole menettämisen pelko. Itelläni esikoinen jo 20v ja muutama tenava siinä perässä, ja silti mieluiten pitäisin lapset kokoajan silmissäni. No, eihän se oo käytännössä mahdollista, mutta silti pelkään kokoajan että jotain sattuu. Eli ei se pelko välttämättä häviä toisen lapsen synnyttyä.
 
Mun isoveli kuoli aikoinan vaunuihin kun rattijuoppo ajoi yli, äitini lensi törmyksessä ojaan mutta selvisi ruhjeilla.
Äiti on ollut "aika" huolehtivainen sen jälkeen, vielä mun lapseni kohdalla vaikka aikaa on kulunut...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa