mistä voimia imetyksen jatkamiseen??

[m]

siis.. minua on jo jonkun viikon tympinyt imetys. vauva (ensi viikolla 5 kk) on ollut koko ajan täysimetyksellä sairaalasta lähdettyä. tuntuu että aina tarjoan väärään aikaan ja siinä pitää riehua eikä imetys varmasti onnistu enää missä tahansa kuten pienempänä vaikka autossa eli se jarruttaa minua lähtemästä kyläilemään tai harrastuksiin hänen kanssaan.. en edes tiedä olenko vain itsekäs ja odotan kuulevani että lopeta vai mitä haluan kuulla! tuntuu ettei oikein kukaan ymmärtäisi, mies toki kuuntelee mutta näkee asiat täysin eri mittakaavassa koska ei elä tätä koko ajan kun on päivät töissä.. ja kun olen herkkä muutenkin + väsymys, itken itsekin herkästi...

enpä ole ennen tänne avautunu.. :/

 

[vieras]

No jatka osittaisimetystä. Anna pulloa ja rintaa sekaisin.

 

[vieras]

Minä lopetin kokonaan lähes samoista syistä. Sanoisin että jos siitä alkaa tulla jokapäiväinen painajainen niin silloin lopettaisin. Parempi rentoutunut ja onnellinen äiti kuin onneton ja imettävä äiti.

 

[torrestiina]

Minä lopetin kokonaan lähes samoista syistä. Sanoisin että jos siitä alkaa tulla jokapäiväinen painajainen niin silloin lopettaisin. Parempi rentoutunut ja onnellinen äiti kuin onneton ja imettävä äiti.

täällä ollaan täysin samaa mieltä

 

[äiti]

Ei kai se vaikeaa ole? Pistät maate vaikka kyljelleen ja voit lukea vaikka kuvalehteä samalla.
Imetys rentouttaa koska silloin erittyy oksitosiinia, kummallekin.
Ja muistat syödä hyvin.
Ja kyllähän kylässäkin voi imettää, menet vaan rauhalliseen paikkaan.

 

[ap]

No jatka osittaisimetystä. Anna pulloa ja rintaa sekaisin.

sitä no jotenkin niin ankara itselle että näen pullon jonakin vihollisena, ihan kuten vauva tuntuu välissä ajattelevan rinnoistani..

 

[vieras]

anteeksi vain mutta vauva on hyvin vähän aikaa niin pieni että on täysimetyksellä niin kannattaa ehdottomasti jatkaa. asennemuutos olisi paikallaan. eihän vauvan kanssa pitäisi olla kiire.

samanlaillahan se pulloilu vie aikaa. varsinkin öisin olisi työlästä nousta keittiöön hakemaan vastiketta kun lähempääkin löytyisi ja itse ei väsyisi niin paljon jos imettäisi yöllä.

rintaraivaritkin kuuluu asiaan mutta menee aika äkkiä ohi se vaihe. voimia sulle!

 

[Relax]

No jatka osittaisimetystä. Anna pulloa ja rintaa sekaisin.

sitä no jotenkin niin ankara itselle että näen pullon jonakin vihollisena, ihan kuten vauva tuntuu välissä ajattelevan rinnoistani..

Mikä hemmetti siinä on, että yhdestä ruokintatavasta tehdään joku äitiyden mittari. Jos et jaksa imettää, tuntuu paskalta, korvaa pullolla, tee osittain ja rentoudu, anna olla, jos ei yhtään kiinnosta jne. Vauva on saanut ne vasta-aineet mitä tarvitsee, pullo on ok, mutta jos ahdistaa, punnitse kumpi ahdistaa enemmän, pullo vai imetys ja tee ratkaisusi.

 

[ap]

Ei kai se vaikeaa ole? Pistät maate vaikka kyljelleen ja voit lukea vaikka kuvalehteä samalla.
Imetys rentouttaa koska silloin erittyy oksitosiinia, kummallekin.
Ja muistat syödä hyvin.
Ja kyllähän kylässäkin voi imettää, menet vaan rauhalliseen paikkaan.

maaten olen lähiaikoina enimmäkseen imettänytkin. mutta olen niin kauhea stressaamaan asioita etukäteen, aina ollut ja tiedän sen ja mietin mitä jos ei siellä rauhoitu syömään jne.. innolla ja odotan jos toisen lapsen joskus saan, osaisi tod.näk. olla HIEMAN rennompi.

 

[ap]

anteeksi vain mutta vauva on hyvin vähän aikaa niin pieni että on täysimetyksellä niin kannattaa ehdottomasti jatkaa. asennemuutos olisi paikallaan. eihän vauvan kanssa pitäisi olla kiire.

samanlaillahan se pulloilu vie aikaa. varsinkin öisin olisi työlästä nousta keittiöön hakemaan vastiketta kun lähempääkin löytyisi ja itse ei väsyisi niin paljon jos imettäisi yöllä.

rintaraivaritkin kuuluu asiaan mutta menee aika äkkiä ohi se vaihe. voimia sulle!

kiitos! ja tuon tiedostanki että ei se sen autuaammaksi välttämättä muutu pullollakaan, siinä on sitten oma hommansa.

 

[äiti]

anteeksi vain mutta vauva on hyvin vähän aikaa niin pieni että on täysimetyksellä niin kannattaa ehdottomasti jatkaa. asennemuutos olisi paikallaan. eihän vauvan kanssa pitäisi olla kiire.

samanlaillahan se pulloilu vie aikaa. varsinkin öisin olisi työlästä nousta keittiöön hakemaan vastiketta kun lähempääkin löytyisi ja itse ei väsyisi niin paljon jos imettäisi yöllä.

rintaraivaritkin kuuluu asiaan mutta menee aika äkkiä ohi se vaihe. voimia sulle!

Tiedän tuon, en ikinä käyttänyt pulloja ja hyvin meni. Ei olisi tullut mieleenkään
lähteä yöllä pulloja keittelemään. Ja sanoisin että ei siitä kannata numeroa tehdä jos vauva vähän kitisee rinnalla, sillä voi olla hätä että saako ruokaa...
muistan että vauvani sitten aina rauhoittui kuitenkin loppujen lopuksi.
Ja nyt se vauva käy jo koulua....

 

[kukkis2 harmailee]

Mulla vauva suunnilleen tuon ikäisenä aloitti myös sellaisen, että ei oikein syönyt muualla kuin kotona. Siksi aloin itse jännittämään, jos jonnekin piti lähteä, että miten saan vauvan syömään rintaa. Lopulta mietin niin, että se on niin lyhyt aika elämässä kuitenkin, että ollaan sitten kotona niin kauan kuin täysimetän ja sitten kun maistelee jo muutakin ruokaa, on enemmän pelivaraa liikkua kodin ulkopuolella pidemmälti. Se päätös jotenkin helpotti mua itseänikin. Sitä pitää vaan kysyä ja kuulostella itseään, että mitä itse haluaa ja mitä vauva mahtaa haluta ja sitten sovittaa molempien tarpeet yhteen. Jos sinusta tuntuu kamalan sitovalta ja jotenkin vastenmieliseltä (huono sana, mutten parempaakaan keksi), niin mulla ainakin imetys oli täynnä niin herkkiä juttuja, että ei se sitten onnistuiskaan. Minulla ja pikkukakkosella kävi hyvin siinä mielessä, että tuo tunne meni ohi ja vauva ohitti nopsaan puolen vuoden iän, jonka jälkeen sitten liikuttiin enemmän muualla. Loppujen lopuksi pieni sai sitten kiinteiden ruokien ohessa rintamaitoa vuoden ja neljän kuukauden ikään asti. Mitä tahansa päätätkin, niin tsemppiä sen asian kanssa! Imetys on vain sinun ja vauvasi välinen juttu, ja itse päätät mitä sen kanssa teet. Joillakin imetys tuntuu onnistuvan minkä ikäisen vauvan kanssa vaan missä vaan tyyliin "rinta vaan suuhun". Minulla ei pikkukakkosen kanssa ollut ollenkaan noin, vaan piti olla hiljainen, rauhallinen paikka ja tuntui että vauva vaistosi jos itse olin vähänkään levoton tms.

 

[näin]

Minä lopetin kokonaan lähes samoista syistä. Sanoisin että jos siitä alkaa tulla jokapäiväinen painajainen niin silloin lopettaisin. Parempi rentoutunut ja onnellinen äiti kuin onneton ja imettävä äiti.

täällä ollaan täysin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä. Lopetin 4kk taistelun jälkeen, ikinä emme päässeet kysynnän ja tarjonnan tasapainoon ja henkisesti aloin olla aika loppu. Elämä parani merkittävästi tämän päätöksen jälkeen ja näin jälkeenpäin ajateltuna, äidin ja lapsen hyvinvoinnin nimissä olisi kannattanut lopettaa jo aikaisemmin.

PS. Olen akateemisesti koulutettu, lähtökohtaisesti erittäin imetysmyönteinen aikuinen ihminen. Lapsi nyt lähes 3v, keskivertoa terveempi lapsi.

 

[m]

Mulla vauva suunnilleen tuon ikäisenä aloitti myös sellaisen, että ei oikein syönyt muualla kuin kotona. Siksi aloin itse jännittämään, jos jonnekin piti lähteä, että miten saan vauvan syömään rintaa. Lopulta mietin niin, että se on niin lyhyt aika elämässä kuitenkin, että ollaan sitten kotona niin kauan kuin täysimetän ja sitten kun maistelee jo muutakin ruokaa, on enemmän pelivaraa liikkua kodin ulkopuolella pidemmälti. Se päätös jotenkin helpotti mua itseänikin. Sitä pitää vaan kysyä ja kuulostella itseään, että mitä itse haluaa ja mitä vauva mahtaa haluta ja sitten sovittaa molempien tarpeet yhteen. Jos sinusta tuntuu kamalan sitovalta ja jotenkin vastenmieliseltä (huono sana, mutten parempaakaan keksi), niin mulla ainakin imetys oli täynnä niin herkkiä juttuja, että ei se sitten onnistuiskaan. Minulla ja pikkukakkosella kävi hyvin siinä mielessä, että tuo tunne meni ohi ja vauva ohitti nopsaan puolen vuoden iän, jonka jälkeen sitten liikuttiin enemmän muualla. Loppujen lopuksi pieni sai sitten kiinteiden ruokien ohessa rintamaitoa vuoden ja neljän kuukauden ikään asti. Mitä tahansa päätätkin, niin tsemppiä sen asian kanssa! Imetys on vain sinun ja vauvasi välinen juttu, ja itse päätät mitä sen kanssa teet. Joillakin imetys tuntuu onnistuvan minkä ikäisen vauvan kanssa vaan missä vaan tyyliin "rinta vaan suuhun". Minulla ei pikkukakkosen kanssa ollut ollenkaan noin, vaan piti olla hiljainen, rauhallinen paikka ja tuntui että vauva vaistosi jos itse olin vähänkään levoton tms.

jep, joillain sekin onnistuu noin vain kiitos kovasti tsempistä ja vastauksesta kaikille muillekin tähän mennessä vastanneille. katsotaan nyt pikku hiljaa miten tämä menee. päivä kerrallaan olen yrittänyt "selviytyä".

 

[vieras]

Mulla meinas kans varsinkin helteillä imetys hermostuttaa. En kuitenkaan lopettanut, mutta aloiteltiin pikkuhiljaa kiinteitä, jolloin imetysvälitkin hiukan pidentyneet. Nyt jaksaa taas nauttia yhteisestä hetkestä lähekkäin. Tsemppiä sinulle ap. Täällä nyt siis vauva 6,5kk ja korvikkeeseen ei vielä olla turvauduttu.

 

[m]

Minä lopetin kokonaan lähes samoista syistä. Sanoisin että jos siitä alkaa tulla jokapäiväinen painajainen niin silloin lopettaisin. Parempi rentoutunut ja onnellinen äiti kuin onneton ja imettävä äiti.

täällä ollaan täysin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä. Lopetin 4kk taistelun jälkeen, ikinä emme päässeet kysynnän ja tarjonnan tasapainoon ja henkisesti aloin olla aika loppu. Elämä parani merkittävästi tämän päätöksen jälkeen ja näin jälkeenpäin ajateltuna, äidin ja lapsen hyvinvoinnin nimissä olisi kannattanut lopettaa jo aikaisemmin.

PS. Olen akateemisesti koulutettu, lähtökohtaisesti erittäin imetysmyönteinen aikuinen ihminen. Lapsi nyt lähes 3v, keskivertoa terveempi lapsi.

minäkin olen ehdottomasti imetyksen kannalla. ja on jännä miten näin saakin sitten erilaisia vastauksia, onko se sitten ihmisten luonteesta kiinni miten suhtaudutaan. sitä vain yrittää tavoitella tilannetta että kaikilla osapuolilla olisi hyvä mieli ja tyytyväisyys..

 

[km]

oothan sä jo 5kk jaksanu ja vauva on sen ajan saanu äidinmaitoa. se on jo aika hyvä saavutus mun mielestä. jospa kokeilisit niin että alat syöttää pullosta kun ootte jossain liikenteessä ja kotona imetät jos se siellä menee paremmin?

 

[kukkis2 harmaana]

Ei kai se vaikeaa ole? Pistät maate vaikka kyljelleen ja voit lukea vaikka kuvalehteä samalla.
Imetys rentouttaa koska silloin erittyy oksitosiinia, kummallekin.
Ja muistat syödä hyvin.
Ja kyllähän kylässäkin voi imettää, menet vaan rauhalliseen paikkaan.

maaten olen lähiaikoina enimmäkseen imettänytkin. mutta olen niin kauhea stressaamaan asioita etukäteen, aina ollut ja tiedän sen ja mietin mitä jos ei siellä rauhoitu syömään jne.. innolla ja odotan jos toisen lapsen joskus saan, osaisi tod.näk. olla HIEMAN rennompi.

Piti vielä tuohon ap:n viimeiseen lauseeseen kommentoida, että mulla siis kävi just toisin päin. Eli esikoisen kanssa imetys tuntui sujuvan paljon vaivattomammin, en muista tuskailleeni kuin hyvin oppikirjamaisten lyhyiden vauvan ikään liittyvien klassisten rintaraivarivaiheiden aikana. Imetys sujui, enkä sitä liiemmin miettinyt. Tosin yhden lapsen kanssa olikin aina rauhallista imettää ja sai täysillä keskittyä vain siihen vauvaan ja siihen hetkeen. Mutta pikkukakkosen kanssa sitten sain käydä läpi sitä omaa stressaamista ja pähkäilyä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

[ap]

anteeksi, nuo m-nimimerkillä kirjoitetut on siis ap:n..

 

[näin]

Minä lopetin kokonaan lähes samoista syistä. Sanoisin että jos siitä alkaa tulla jokapäiväinen painajainen niin silloin lopettaisin. Parempi rentoutunut ja onnellinen äiti kuin onneton ja imettävä äiti.

täällä ollaan täysin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä. Lopetin 4kk taistelun jälkeen, ikinä emme päässeet kysynnän ja tarjonnan tasapainoon ja henkisesti aloin olla aika loppu. Elämä parani merkittävästi tämän päätöksen jälkeen ja näin jälkeenpäin ajateltuna, äidin ja lapsen hyvinvoinnin nimissä olisi kannattanut lopettaa jo aikaisemmin.

PS. Olen akateemisesti koulutettu, lähtökohtaisesti erittäin imetysmyönteinen aikuinen ihminen. Lapsi nyt lähes 3v, keskivertoa terveempi lapsi.

minäkin olen ehdottomasti imetyksen kannalla. ja on jännä miten näin saakin sitten erilaisia vastauksia, onko se sitten ihmisten luonteesta kiinni miten suhtaudutaan. sitä vain yrittää tavoitella tilannetta että kaikilla osapuolilla olisi hyvä mieli ja tyytyväisyys..

Imetys ei loppujen lopuksi niin iso asia kuin väitetään. Suomessa se on kuitenkin aihe, joka herättää (kohtuuttoman) voimakkaita tunteita ja eräät (myös minä ennen) pitävät sitä jonkinlaisena "äitiyden mittarina", mitä se ei tietenkään ole. Olen vakuuttunut siitä, että imetyksen tuomat hyödyt voi helposti pilata lapsen myöhemmällä ruokavaliolla (ja elämäntavoilla yleensä) ja päinvastoin, myös täysin vailla imetystä ollut lapsi voi kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi vanhempien tekemien valintojen seurauksena.

 

[m]

Ei kai se vaikeaa ole? Pistät maate vaikka kyljelleen ja voit lukea vaikka kuvalehteä samalla.
Imetys rentouttaa koska silloin erittyy oksitosiinia, kummallekin.
Ja muistat syödä hyvin.
Ja kyllähän kylässäkin voi imettää, menet vaan rauhalliseen paikkaan.

maaten olen lähiaikoina enimmäkseen imettänytkin. mutta olen niin kauhea stressaamaan asioita etukäteen, aina ollut ja tiedän sen ja mietin mitä jos ei siellä rauhoitu syömään jne.. innolla ja odotan jos toisen lapsen joskus saan, osaisi tod.näk. olla HIEMAN rennompi.

Piti vielä tuohon ap:n viimeiseen lauseeseen kommentoida, että mulla siis kävi just toisin päin. Eli esikoisen kanssa imetys tuntui sujuvan paljon vaivattomammin, en muista tuskailleeni kuin hyvin oppikirjamaisten lyhyiden vauvan ikään liittyvien klassisten rintaraivarivaiheiden aikana. Imetys sujui, enkä sitä liiemmin miettinyt. Tosin yhden lapsen kanssa olikin aina rauhallista imettää ja sai täysillä keskittyä vain siihen vauvaan ja siihen hetkeen. Mutta pikkukakkosen kanssa sitten sain käydä läpi sitä omaa stressaamista ja pähkäilyä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

aijaa on siinä toki juuri se että minullakaan ei ollut periaatteessa mitään ennakkokäsityksiä ja -odotuksia imetyksen suhteen, imetin ja imetin vain, kun on ollut vain aikaa että voihan se olla että toisen kohdalla tilanne tosiaan on hankalampi..

 

[ap]

oothan sä jo 5kk jaksanu ja vauva on sen ajan saanu äidinmaitoa. se on jo aika hyvä saavutus mun mielestä. jospa kokeilisit niin että alat syöttää pullosta kun ootte jossain liikenteessä ja kotona imetät jos se siellä menee paremmin?

näin minäkin ole "lohduttanut" itseäni että tärkeän pikkuvauva-ajan olen onnistuneesti imettänyt jo.. tuota ehdottamaasi olen miettinyt myös, mutta kuinkahan vauva siihen sitten suhtautuu ja paheneekohan kaikennäköiset raivarit vaan kun taas yrittää rintaa tarjota..

 

[niisku-nti]

Mulla oli ihan vastaavanlaisia fiiliksiä tuossa vaiheessa imetystä. Ei olisi meinannut enää jaksaa, lapsi kiekkasi sylissä tai ei huolinut rintaa ollenkaan... plaah. Tyhmänä tunsin syyllisyyttä omista tunteistani, vaikka ei olisi tarvinnut. Annoinkin välillä "imetyksen" isän huoleksi, eli lapsen ollessa puolen vuoden ikäinen sai myös pullosta maitoa aina välillä. Huomattavasti helpottui meidän arki. Silti imetin poikaa vielä vuoden ikäiseksi asti aina hieman vähentäen imetyskertoja ja lisäten pullosta juomisen määrää. Koin tämän hyväksi ratkaisuksi. Jos susta tuntuu että et jaksa niin teet niin kuin parhaaksi näet, ehkä koko imetystä ei kannata lopettaa, mutta voihan sitä vähentää Jaksuja!

 

[km]

oothan sä jo 5kk jaksanu ja vauva on sen ajan saanu äidinmaitoa. se on jo aika hyvä saavutus mun mielestä. jospa kokeilisit niin että alat syöttää pullosta kun ootte jossain liikenteessä ja kotona imetät jos se siellä menee paremmin?

näin minäkin ole "lohduttanut" itseäni että tärkeän pikkuvauva-ajan olen onnistuneesti imettänyt jo.. tuota ehdottamaasi olen miettinyt myös, mutta kuinkahan vauva siihen sitten suhtautuu ja paheneekohan kaikennäköiset raivarit vaan kun taas yrittää rintaa tarjota..

todennäköisesti vauva vähitellen luopuu rinnasta jos alkaa saada pullosta. ja aluksi voi olla ettei huoli pullomaitoa jos ei oo koskaan pullosta saanu. että tietysti sitä kannattaa miettiä haluaako oikeesti luopua imettämisestä. itsellä kummallaki lapsella oli hirveet tissiraivarit 3kk-5kk iässä ja kans pohdin et helpompaa olis antaa pullosta. mut en kuitenkaa ollu valmis lopettamaan imettämistä vaan takkusin tuon ajan läpi. mutta en mä sillee ollu ahdistunu asiasta kuin sinä vaikutat olevan. jos oot valmis siihen ajatukseen että imetys vähä kerralla loppuu niin menemisiä helpottaa se että alat antaa pullosta maitoa.