P
Pariisin kevät
Vieras
Niin, siinähän se kysymys jo tulikin..
Mies on alkoholisti, joka syyttää juomisesta paniikkihäiriötään. Paniikkihäiriö on oikeasti hänellä tosi pahana, mutta kun en minä enää jaksa olla toisen tukena aina vaan. Hän ei juurikaan yritä edes saada sairauteensa apua, mutta minun pitäisi jaksaa tukea ja ymmärtää tätä jatkuvaa ryyppäystä. Ei ole humalassa mitenkään pahapäinen, mutta ei sitä jaksa katsoa humalaista jatkuvasti nurkissa pyörimässä. Ja ihan lapsen takiakin pitäisi lähteä.. Vielä on niin pieni, ettei ymmärrä, mutta kasvaahan tuo tuosta. Eikä se oikein ole, että minä kärsin kokoajan miehen ajattelemattomuuden takia.. Hän loukkaa teoillaan niin kovin. Minä heitän täällä elämäni hukkaan, olen kodinhoitaja ja sängynlämmittäjä. Mies pitää hauskaa kylillä. Milloin musta tuli tällainen luuseri?
Kaksi vuotta olen katsonut, uskonut, toivonut, luottanut. Ei se muutu, nyt tajuan. Sanoin miehelle tänään, että maanantaina alan etsimään uutta asuntoa minulle ja pojalle. Mies vaan lähti baariin ryyppäämään.
Mielessä vaan pyörii, miten tästä pääsen irtautumaan? Mistä mä saan kaikki tarvittavat huonekalut? Miten me pärjätään? Ahdistaa niin paljon. Ja hävettää pirusti. Kunhan tulin purkautumaan tänne, päästämään ajatuksiani ilmoille, jos se edes vähän selvittäisi päätäni.
Ja kun kuitenkin minä sitä paskiaista niin paljon rakastan.
Mies on alkoholisti, joka syyttää juomisesta paniikkihäiriötään. Paniikkihäiriö on oikeasti hänellä tosi pahana, mutta kun en minä enää jaksa olla toisen tukena aina vaan. Hän ei juurikaan yritä edes saada sairauteensa apua, mutta minun pitäisi jaksaa tukea ja ymmärtää tätä jatkuvaa ryyppäystä. Ei ole humalassa mitenkään pahapäinen, mutta ei sitä jaksa katsoa humalaista jatkuvasti nurkissa pyörimässä. Ja ihan lapsen takiakin pitäisi lähteä.. Vielä on niin pieni, ettei ymmärrä, mutta kasvaahan tuo tuosta. Eikä se oikein ole, että minä kärsin kokoajan miehen ajattelemattomuuden takia.. Hän loukkaa teoillaan niin kovin. Minä heitän täällä elämäni hukkaan, olen kodinhoitaja ja sängynlämmittäjä. Mies pitää hauskaa kylillä. Milloin musta tuli tällainen luuseri?
Kaksi vuotta olen katsonut, uskonut, toivonut, luottanut. Ei se muutu, nyt tajuan. Sanoin miehelle tänään, että maanantaina alan etsimään uutta asuntoa minulle ja pojalle. Mies vaan lähti baariin ryyppäämään.
Mielessä vaan pyörii, miten tästä pääsen irtautumaan? Mistä mä saan kaikki tarvittavat huonekalut? Miten me pärjätään? Ahdistaa niin paljon. Ja hävettää pirusti. Kunhan tulin purkautumaan tänne, päästämään ajatuksiani ilmoille, jos se edes vähän selvittäisi päätäni.
Ja kun kuitenkin minä sitä paskiaista niin paljon rakastan.