Hae Anna.fi-sivustolta

mistä apua masennukseen?

Viestiketju osiossa 'Ihminen hädässä' , käynnistäjänä tikru, 14.11.2005.

  1. tikru Vierailija

    voisiko joku ystävällinen kertoa mistä saan nopeimmin apua masennukseen?pysyykö masennus ""salassa""mahdollisesti työnantajalta jos saisin työtä ja varaanko mielenterveystoimistosta ajan? Vai marssinko ensiksi lääkäriin..Kertokaa kokemuksianne??masennukseni aiheuttajana on työttömyys,rahattomuus,ihmissuhteen poikki meneminen ja yksinäisyys.Olen nuori,mutta elämä näyttää ajautuneen umpikujaan. Antteksi sekava kirjoitus.Toivoisin asiallisia vastauksia.kiitoksia paljon jo etukäteen sille, joka vaivautuu.
     
  2. Varaathan pian ajan kotipaikkasi mielenterveystoimistosta tai terveyskeskuksesta. Itse kävin aikoinaan masennukseni vuoksi tavallisella yleislääkärillä eikä käyntini ollut turha. Lääkäri keskusteli kanssani masennukseen johtaneista syistä ja ohjasi jatkohoitoon. Jos kaipaat akuuttia keskusteluapua, niin kannattaa soittaa Suomen mielenterveysseuran valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, puh. 0203 445 566
    (ma 9 - 22, ti - pe 9 - 06, la 15 - 06 ja su 15 - 22).
    http://www.mielenterveysseura.fi

    Työnantaja ei saa tietää masennuksestasi, ellet kerro siitä hänelle esimerkiksi työhaastattelussa. Lääkäreillä ja mielenterveystoimisotoilla on vaitiolovelvollisuus.

    Voimia ja valoa sinulle!
     
  3. itsekin masentunut Vierailija

    Kannattaa tilata aika ensin terveyskeskukseen, sitä kautta ohjaavat ammattiauttajalle. Kannattaa ilman muuta hakea apua. Työnantaja ei tietenkään saa tietää asiasta.
     
  4. apua saa Vierailija

    Sinulle on näköjääm tullutkin jokunen vastaus. Ihan samaa sanoisin, että kannattaa kääntyä ammattiauttajien puoleen.
    Masennukseen on olemassa hyviä lääkkeitä, jotka auttavat niin kauan kuin tarvitsee. Lääkäri tarkkailee ensin että lääke on sopiva juuri sinulle ja sitten kyllä nostavat ne lääkkeet mielialaa. Saa voimia elää. Fiksut lääkärit laittavat lääkärintodistusdiagnoosin isoilla kirjaimilla ja numeroilla esim F 42 - en tosiaan muista tarkoittaako tuo mitään sairautta, mutta tuon tapaisesti ne yleensä laitetaan. Minulle kyllä oli ensimmäisessä todistuksessa ""sopetumishäiriö"" ja se kuulosti aika kamalalta. Mutta ei se mitään. Sain sairaslomaa kuukauden ja työpaikalle annettavasta lääkärintodistuksesta saa ottaa pois diagnoosin.
    Eikä tosiaan töitä hakiessa tarvitse kertoa tällaisten lääkkeiden käyttämisestä.
    Mutta apua kannattaa hakea. Minä olen käyttänyt nyt lähes kaksi vuotta masennuslääkkeitä. Olen juuri vähentämässä niiden käyttöä -siis niitä sitten voidaan vähentää kolmen viikon jaksoissa aina pienempiin annoksiin.
    Ehdotan että jos sinulla on varaa mene yksityiselle psykiatrin vastaanotolle. Ne ovat pätevimpiä. sellainen kokemus minulla on. Tsemppiä!
     
  5. Hmm Vierailija

    ICD-koodit löytyvät kyllä esim. netistäkin, eli eipä ole väliä onko siihen todistukseen kirjoitettu depressio vai laitettu se numeroin, jokainen saa asian selville.....
     
  6. MInttu Vierailija

    Älkää viekö työnantajalle debressiodiagnoosia jos olette nuoria ihmisiä. Kokemuksia ajalta, jolloin toimin esimiehenä. Työnantajilla kyllä suomennusohjeet ja jos ei ole, on tuttuja lääkäreitä, joilta kysellään. Hoitakaa asianne muulla tavoin.Kai ymmärrätte, että debressio on mielialaoneglma eli psyykinen sairaus. Ikävä, että näin on, mutta yritän auttaa.
     
  7. MIntulle; Vierailija

    Ei siihen ""suomennokseen"" tarvita työnantajan taitoja eikä tuttuja lääkäreitä, meistä jokainen löytää ICD-koodit (esim depressio F 32.jotakin, riippu millaisesta depressiosta on kyse).
    Tyhjää lääkärintodistusta ei työnantaja hyväksy, mikä on hyvin ymmärrettävää, joten...miten ihmeessa depressiota sairastava voi mielestäsi asiat hoitaa?
    Ei lääkäri kirjoita esim. diagnosoituaan depression potilaan mahdolliseen lääkärintodistukseen muuta kuin toteamansa sairauden, se kun kuuluu ihan lääkärin etiikkaankin.

    Kaiketi jokainen tietää, että depressio on psyyken sairaus, mielialaongelma, itse en depression, vakavan sellaisen läpikäyneenä työelämässä olevana voi ymmärtää miksi asiaa pitäisi salata.
    Psyyken sairaudet ovat sairauksia siinä kuin esim. TULES-sairaudet.
    Ei meidän depression läpikäyneiden, mahdollisesti uudelleen sairastuvien minnekään ""kaapin alle"" pidä piiloutua.

    Omituinen asenne sinulla.

    Itse olen ainakin kertonut asiastani avoimesti, miksi sen olisinkaan salannut.

    Sinunlaisesi ihmiset luovat vääränlaisia ennakkoluuloja ja mielikuvia.

    Miten sinun mielestäsi työssäkäyvän nuoren (kun tuon iänkin manitsit, itse olen 28v) sitten pitäisi tämä asia hoitaa?
    Kärsiä hiljaa itsekseen, olla hakematta apua?!
    Useimmiten depressiota sairastava joutuu ainakin alussa sairaslomalle ja siihen todistukseen joko kirjoitetaan sairauden laatu tai sitten merkitään se ICD-koodeilla.
    Lääkäri ei missään tapauksessa ala valehtelemaan.

    Depressiossa ei ole mitään hävettävää!!

    AP: hae ihmeessä itsellesi apua, sitä on saatavilla!
    Paljon VOIMIA sinulle!

    T. eräs toipunut

    En kyllä ymmärrä MITEN nim. Minttu yrität auttaa?
    Kyllä se on kaikkien tiedossa että kuka tahansa saa diagnoosin selville....
     
  8. itsekin masentunut Vierailija

    Oletteko kaikki lukeneet kunnolla alkuperäisen viestin. Käsittääkseni aloittaja ei ole tällä hetkellä töissä, joten tieto ei todellakaan voi mennä työnantajalle. Masennukseen saa sairauslomaa ja sen aikanahan ei voi edes mennä töihin. Tuleviin työpaikkoihin asia ei vaikuta mitenkään.
     
  9. omituinen asenne Vierailija

    Niin juuri, miten sitten pitäisi asia hoitaa. Kenelle vain voi sattua mitä tahansa elämässä (jopa esimiehille) ja sen seurauksena masentua. Onko ihminen sen jälkeen leimattu ja tuhoon tuomittu loppuelämäksi.
    Eikö ole hyvä jos ihminen hakee apua ja hoitaa itsensä kuntoon kun ajautuu esim. itsemurhaan.
     
  10. näkökulma Vierailija

    On tietysti monenasteisia masennustiloja: lieviä keskivaikeita ja vaikeita. Lievässä ja keskivaikeassakin voi käydä töissä,kun lääkkeet auttavat. Ei se niin ihmeellistä ole. Voihan astmaisenakin olla monenlaisesa työpaikassa . Lääkkeet ovat avainasemassa silloinkin.
    Mutta jos masennus on syvä, ei tietenkään jaksa käydä missään eikä jaksa hoitaa kotia eik'ä mitään.
    Eikä se ole häpeä, että masentaa tai että sairastuu masennukseen.
    Mutta mistä yleensä apu. Minua ovat auttaneet toiset ihmiset. Olen aika avoimesti sanonut niille joiden kanssa olen tekemisissä, että minulla on todettu masennus ja että käytän lääkeitä.Ei ole tarvinnut sitten jännittää paljon mitään. Kaikki oat ymmärtäneet, jos väsyn helpommin kuin muut jne.
    Sitten olen pit'nyt säännöllistä yhteyttä ns. asiaa tunteviin ihmisiin.
    Sitten pahimpana aikana minulla oli yksi ihminen, jolle sain aina soittaa ja sanoa että nyt on vaikeata.
    Jos ei sinulla ole ketään luotettua niin kirjoita vaika ensin tähän nettiin . Moni meistä näkyy kuitenkin lukevan tätä ja kantavan huolta tuntematta sinua.
    Mutta olisi hienoa jos sulla olisi joku oikea läheinen joka ottaa sinut vakavasti ja kuuntelee ja tekee sinun kanssasi joskus jotain hauskaa.
     
  11. itsekin masentunut Vierailija

    Näkökulmalle. Aina ei hyvät ystävätkää riitä. Olen itse ollut sairauslomalla kohta puoli vuotta, diagnoosi on keskivaikea masennus. Kun kuvailit syvän masennuksen oireita mm. jaksamattomuutta, haluttomuutta tehdä mitään ja käydä missään, niin nämä asiat kuuluvat keskivaikeaan masennukseen. Itse olen käynnyt ammattiauttajalla ja saanut lääkitystä. Jonkin aikaa menee ennen kuin lääkitys alkaa vaikuttaa ja ihminen alkaa jaksamaan edes päivittäisiä kotitöitä. Tämä on nyt tietysti ainoastaan minun omaa kokemustani.
     
  12. Elina Vierailija

    Potilasuoja lakiin nojaten tiedot eivät saa mennä ulkopuolisten tietoon, voit olla aivan rauhassa sen suhteen ja hoitaa itsesi kuntoon.
     
  13. tikru Vierailija

    kiitos kaikille vastanneille.pitäisi vaan uskaltaa ottaa seuraava askel ja tarttua puhelimeen.Voimia ja jaksamista kaikille masentuneille kuin myös muille tallaajille.Vastauksenne helpotti vähän tiedon puutettani.kiitos avusta.
     
  14. jaa Vierailija


    Pelkäänpä, että Minttu on ainakin osittain oikeassa. En usko, että ei töissä mihinkään vaikuta, jos tiedetään ihmisen sairastavan / sairastaneen masennuksen. Toki tiedän, että ei saisi vaikuttaa, mutta se esimies ja kaikki muutkin on vain ihmisiä. On kovin vaikeea olla tienraivaajan roolissa, ehkä asenteet joskus vähän muuttuvat, mutta voi olla niinkin, että vain kovenevat entisestään!

    Itse olen ollut vaikeasti masentunut ja jäänyt totaalisen yksin, ei ole missään ollut ihmistä minun rinnalleni kulkemaan tämän masennuksen kanssa. Työelämästä minut on toki kokonaan vapautettu, olin alle 40 kun minulla ei enää ole ollut työvelvollisuutta tälle yht. kunnalle. Pieni lapsi kyllä oli / on, mutta ei silläkään ole näkynyt kovin suurta merkitystä olevan kenellekään. Lapsenkin ovat kummeja myöten ""hylänneet"", lahjat tulee kahdesti vuodessa jouluna ja synttäreillä, lapsen synttäreillä käydään kahvilla pakollinen tunti siinä se sitten.
     
  15. surkea Vierailija

    Älkää luoko turhan valoisaa kuvaa siitä, että masennuslääkkeet auttavat.

    Minä olen ollut sairauslomalla puolisen vuotta ja syönyt jos jonkinmoisia lääkkeitä. Eikä millään ole ollut mitään vaikutusta. Psykiatri lisää annostusta ja vaihtaa merkkiä, mutta ihan turhaan.

    Työpaikka meni. Vakanssi lopetettiin, mutta samalla luotiin uusi, jossa toimenkuva on hiukan toisenlainen. Siihen minulla ei ole asiaa, sen kuulin ""tiskin alta"".

    Vaan tuskin minusta on enää työelämään, viisikymppisestä masentuneesta, joka sinnitteli vuosikausia ja piilotti masennuksensa, jotta ei joutuisi kaiken ulkopuolelle.

    Hakekaa apua, mutta varautukaa siihen, ettei sitä niin vain saa ja siihenkin, ettei siitä, mitä saa, ole välttämättä mitään hyötyä.
     
  16. tikru Vierailija

    jee,sainvarattua ajan..mutta sekin vasta parin viikon päästä=(.Toivottavastiedes ottavat vakavasti..hmm..päivän urotyö takana.
     
  17. Saman kokenut Vierailija

    Hei, hyvä juttu että sait ajan!

    Olet saanut monia erilaisia vastauksia viestiisi. Muista, että ihmiset ovat yksilöllisiä ja kokevat asiat eri tavoin. Toisille jostakin asiasta on apua, joka toisen kohdalla taas ei toimi lainkaan. Aika kummaa kuitenkin olisi jos lääkäri ei ottaisi sinua vakavasti.

    Valoa kaamokseen, jaksele!
     
  18. itsekin masentunut Vierailija

    Hienoa tikru, että varasit ajan. Itse tiedän kokemuksesta, että se on korkea kynnys, jonka olet nyt ylittänyt. Uskon, että kaikki kyllä kääntyy vielä hyväksi. Tsemppiä sinulle.
     
  19. miisu77 Vierailija

    Itte olen olnut vuosi masentunut ja silloin tälloin syönyt lääkeitä,ei autaa ja nyt pahentunu tilainen,eikä pysty edes hakemaan apua.Tuntu vaan että en saa sitä apua,eikä kuka ymmärrä mua.
     
  20. ajattelin Vierailija

    Kirjoituksestasi päätellen ajattelin, että olet ulkomaalainen. Ota yhteyttä ulkomaalaisten/maahanmuuttajien kriisikeskukseen. Netistä löydät yhteystiedot. Ei saa jäädä yksin ! Kaikkea Hyvää !
     
  21. heli30v Vierailija

    Masennus on sairaus, ja mitä sitä salailemaan, vielä pahemmaksi menee. Itse en pysty syömään masennuslääkkeitä, joista olisi apua, siksi masennus on päällä koko ajan. Vaikka liikun paljon, niin sekään ei auta kun hetkellisesti...mutta hyvä niinkin. Työelämässä olen ja teen työni kutakuinkin hyvin, mutta hirveä ahdistus ja pelko kaivaa sisällä, ja joskus tuntuu ettei millään jaksa.
     
  22. pupu tupuna Vierailija

    Itsellä on taas samat tuntemukset kuin ap:lla. Olen sairastanut masennusta ennenkin ja lopetin lääkkeiden syömisen lähes vuosi sitten. Nyt tänään pääsin työterveyshoitajalle, huomenna lääkäriin.

    Pelkään niin rutosti. En halua saikkua, en halua että työnantaja saa tietää. Juuri siksi, että "vääränlaisia" asenteita on. Esimieheni on melko lörppö ja tuntee paljon merkittäviä ihmisiä Suomessa, siinähän sitten pelkään, että asia saattaa jossain yhteydessä levitä. Pelkään, että sillä on vaikutusta tulevaisuuteeni. En ehkä ole ihan sinut sairauteni kanssa, vaikka tämä varmaan seuraa minua lopun elämäni.
     
  23. tylsää... Vierailija

    Minusta elämä tuntuu tylsältä ja yhdentekevältä. Mikään ei innosta ei työ, kaverit ,harrastukset. Minä vain vatvon elämän tylsyyttä ja mietin sen tarkoitusta. Olenko masentunut? Kertokaa te jotka jotain asiasta tiedätte.
     
  24. totuus kerrakseen Vierailija

    haistakaa vittu ja tappakaa itsenne. suomessa on jo liikaa näitä masentuneita yksinhuolajia joten hypätkää sillalta ja parannatte yhteiskuntaamme! FUCK YOU BIATCH
     
  25. gth Vierailija

    Toivon tosiaan, että muilla asiat alkavat luistamaan. Minä olen sairastanut masennusta teini-iästä asti eli noin viisitoista vuotta. Olen väkisin mennyt läpi yliopisto-opinnot ja nyt sitten käyn tyossä, vaikka joka päivä haluan hypätä alas katolta. Yhtään mikään ei kiinnosta, en koe
    mielihyvää yhtään mistään. Olen kokeillut eri lääkkeitä, terapiamuotoja, ruokavaliota, liikuntaa, mietiskelyä, itsehoito-oppaita... kaikkea. Olen ollut parisuhteessa, yksin, eri opinnoissa, erilaisissa toissä. Mikään ei muuta oloani, kuin hetkeksi ja sitten masennus taas palaa. Tämä on minun sisässäni, enkä osaa sitä muuttaa. Tuntuu kuin se olisi osa persoonallisuuttani.

    Perheessäni on paljon masennusta ja sen kautta olen tietysti kasvanut melko synkässä ilmapiirissä. Vaikka kuinka olen yrittänyt kehittää itseäni, en ole siinä onnistunut.

    Elän ulospäin suht normaalia elämää, kun olen niin muiden mielipiteiden (minulla ei ole omia, koska mikään ei kiinnosta) armoilla. En koe olevani tyokykyinen mutta menen vaan eteenpäin, kun en muutakaan ole uskaltanut. Nyt olen tullut niin lähelle lopettaa tämän turhanpäiväisyyden,
    etten ole ollut koskaan. Ja tämä on kylmän rauhallisen harkinnan tulosta, ei minkään itkukohtauksen jälkeistä. Olen miettinyt itsemurhan itsekeskeisyyttä ja sen vaikutusta
    läheisiini. En vain kuitenkaan voi jatkaa näin. En voi elää tätä elämää jonnekin kasikymppiseen sen takia, että tuotan muille surua lähtemällä. Tämä on ihan liian iso taakka tällaiselle ihmiselle, jolle eläminen tuottaa näin suuria vaikeuksia.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti