Hae Anna.fi-sivustolta

Mistä syistä piiskaa?

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä Milla Magia, 24.10.2016.

  1. Onnenapila Vierailija

    Paksulla remmillä paljaalle pyllylle isältä kerran 6-vuotiaana, armotta tuli. Keskellä olohuonetta, kauniina kesäpäivänä. Olin hokenut jotakin asiaa, siitä sain.

    Myöhemminkin olisin saanut useasti, jos siihen asti tilanteet olisivat menneet. Myös vitsaa tuli usein lapsena ja tukkapöllyä vanhemmaksi asti, usein sitäkin .
     
  2. Onnenapila Vierailija

    Äiti on minulle vanhempana toistellut, että isä olisi minulle antanut remmiä vaikka kuinka usein, jos olisi voinut. Outoa tämäkin... Rakkaudestako olisin saanut !?!
     
  3. yksinkotona Vierailija

    Olin jättänyt vessan oven lukitsematta, kun olin yksin kotona. Olin runkulla vessassa, enkä kuullut että ovi kävi ja äiti tuli kotiin. Ja vessaan samantien, kun sieltä kuului ääniä. Äitihän riemastui kovasti veti niskavilloista ulos vessasta ja avokämmenellä paljaalle takapuolelle ja käski odottaa siinä eteisessä ja haki jonkun risun tapaisen ulkoa ja sillä sitten jatkoi. Ja siinä meni muutkin synnit samalla ainakin äidin mukaan, niin mota piiskauksen arvoista tekosta oli tullut tehdyksi, mutta piiskaa ei ollut vielä annettu, mtta nyt annetaan. ...ja pili pystyssä koko ajan.
     
  4. vierailija Vierailija

    No tuliko sinusta raivoraitis mies, kun oikein piiskalla opetettiin?
     
  5. onko oikein Vierailija

    Selkäsauna ja muu kuritusväkivalta on kielletty, niihin ei voi lastenkasvatuksessa turvautua – toisin kuin muutama vuosikymmen sitten. Pyysimme ammatilaista etsimään nykyaikaista ratkaisukeinoa vanhaan selkäsaunatapaukseen, joka vaivaa osallisia edelleen.

    On kesä vuonna 1975. 10-vuotias tyttö, vanhin kolmesta sisaruksesta, on tympääntynyt lapsenlikkaan. Hoitaja paistaa lapsille lettuja laittaen valmiit letut taakseen lautaselle. Isosisko nakkelee hoitajan huomaamatta letut kaapin alle likaiseen nurkkaan, sitä mukaa kun ne valmistuvat. Selkäsaunahan siitä seuraa, kun isä tulee illalla töistä.

    Eija Paavilainen on tutkinut Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä lasten kaltoinkohtelua ja perheväkivaltaa. Mitä hän tekisi toisin kuin 1970-luvun faija, jonka esikoinen urpoilee?

    – Selkäsauna ja muu kuritusväkivalta on kielletty, niihin ei voi enää turvautua. Tapahtunut täytyy selvittää puhumalla ja neuvottelemalla eli tässä kohtaa pitäisi käydä vakava keskustelu. Lasta voi kehottaa eläytymään letunpaistajan osaan, kuvittelemaan miltä tästä on tuntunut. Lapsi pitää saada ymmärtämään mikä on sallittua ja hyvää käytöstä, mikä taas ei.

    Onko oikein, että lapsi saadaan tuntemaan syyllisyyttä teostaan? Eikö syyllistäminen ole henkistä väkivaltaa?

    – Tietenkin se on oikein! On tärkeätä, että ihminen ymmärtää milloin oma käytös loukkaa toisia. Lapsen mielenterveys ei siitä järky, kunhan tekoa arvostellaan eikä haukuta lasta itseään.

    Olisiko tärkeää ymmärtää lapsen syyt? Ehkä hänellä oli ikävä vanhempiaan ja siksi hän käyttäytyi typerästi?

    – Yhdessä voidaan toki pohtia, mitä teon takana on, löytyykö syy tai selitys. On hyvä kuunnella lapsen puoli tarinasta. Silti lapselle on tärkeää opettaa, että hän teki väärin.

    Pelolla kasvatettu ja kuritettu lapsi kokee stressiä, joka vaikuttaa jopa fysiologisesti aivojen kehitykseen.
    Moni kova keino näyttää toimivan, koska lapsi saadaan tottelemaan. Tästä on kuitenkin hyötyä vain hetkeksi, sillä kuritetuista lapsista tulee aggressiivisia ja heidän stressitasonsa nousevat, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton psykoterapeutti Kaisa Lumijärvi.

    Professori Eija Paavilainen on samoilla linjoilla.

    – Lapselle pitää pystyä perustelemaan, pelottelu ei kannata. Pelolla kasvatettu ja kuritettu lapsi kokee stressiä, joka vaikuttaa jopa fysiologisesti aivojen kehitykseen. Stressi muuttaa lasta ja vaikuttaa kehitykseen, aivan aikuisuuteen saakka.

    Suomessa vanhempien kuritusoikeus poistettiin ensin rikoslaista ja vuonna 1984 alussa ruumiillinen kuritus kiellettiin kokonaan.
     
  6. vierailija Vierailija

    Ainoa varmasti tehoava konsti noista on tuo on tuo 70-luvun tapa.
     
  7. hyvä kasvatus Vierailija

    [​IMG]
    Kuritusväkivalta saattaa traumatisoida lapsen.

    Vaikka väkivalta ei aina jätä fyysisiä vammoja, se jättää lapselle tunteen arvottomuudesta, muistuttaa lapsityöntekijä.


    Kuritusväkivallan käyttäminen ei jätä aina fyysisiä vammoja, mutta se haittaa lapsen perusturvallisuuden tunnetta. Lapselle jää aina henkiset jäljet, ja se on riskin lapsen kehitykselle.

    – Väkivalta on aina häpäisemistä ja jättää lapselle tunteen arvottomuudesta, kelvottomuudesta ja siitä, että ei ole rakastettu. On haitallista, että turvaa, hoivaa ja rakkautta antava vanhempi on pelottava, kertoo Oulun ensi- ja turvakodin lapsityöntekijä Kati Huitsi
    .
    Näin kuritus voi näkyä
    Kuritus haittaa myös lapsen kognitiivista kehitystä ja tunnesäätelyä. Lapset pyrkivät ennakoimaan varhaisten kokemusten toistumista.

    Leikki-ikäisenä kuritusväkivalta voi näkyä esimerkiksi levottomuutena, aggressiivisuutena, uni- ja syömishäiriöinä, somaattisina oireina kuten pää- ja vatsakipuna, kasteluna, vetäytymisenä ja ahdistuneisuutena.


    Kouluiässä voi oireilusta voi kertoa aggressiivisuus, masentuneisuus, unihäiriöt, itsetuhoisuus, somaattiset vaivat ja epäsosiaalisuus.

    – Mitä nuorempaa lasta kohtaan käytetään kuritusväkivaltaa, sitä vähemmän hänellä on käytössään selviytymiskeinoja pelottavasta tilanteesta. Pieni lapsi ei pysty itse rauhoittamaan itseään pelottavien kokemusten jälkeen, Huitsi kuvailee.

    Väkivalta saattaa traumatisoida
    Kuritusväkivalta saattaa traumatisoida lapsen. Trauma syntyy lapsen kokiessa poikkeuksellisen voimakkaita ja vaarallisia ärsykkeitä, jotka ylittävät hänen kyvyn säädellä tunteitaan.

    – Jos lapsi jää yksin pelko- ja traumakokemustensa kanssa, nämä kokemukset integroituvat hänen minuuteensa ja vaikuttavat myöhemmin hänen tapaansa kohdata ympäröivä maailma, Huitsi kertoo.
     
  8. vierailija Vierailija

    [​IMG]
    Kuritusväkivalta saattaa traumatisoida lapsen.

    Vaikka väkivalta ei aina jätä fyysisiä vammoja, se jättää lapselle tunteen arvottomuudesta, muistuttaa lapsityöntekijä.


    Kuritusväkivallan käyttäminen ei jätä aina fyysisiä vammoja, mutta se haittaa lapsen perusturvallisuuden tunnetta. Lapselle jää aina henkiset jäljet, ja se on riskin lapsen kehitykselle.

    – Väkivalta on aina häpäisemistä ja jättää lapselle tunteen arvottomuudesta, kelvottomuudesta ja siitä, että ei ole rakastettu. On haitallista, että turvaa, hoivaa ja rakkautta antava vanhempi on pelottava, kertoo Oulun ensi- ja turvakodin lapsityöntekijä Kati Huitsi

    Näin kuritus voi näkyä
    Kuritus haittaa myös lapsen kognitiivista kehitystä ja tunnesäätelyä. Lapset pyrkivät ennakoimaan varhaisten kokemusten toistumista.

    Leikki-ikäisenä kuritusväkivalta voi näkyä esimerkiksi levottomuutena, aggressiivisuutena, uni- ja syömishäiriöinä, somaattisina oireina kuten pää- ja vatsakipuna, kasteluna, vetäytymisenä ja ahdistuneisuutena.


    Kouluiässä voi oireilusta voi kertoa aggressiivisuus, masentuneisuus, unihäiriöt, itsetuhoisuus, somaattiset vaivat ja epäsosiaalisuus.

    – Mitä nuorempaa lasta kohtaan käytetään kuritusväkivaltaa, sitä vähemmän hänellä on käytössään selviytymiskeinoja pelottavasta tilanteesta. Pieni lapsi ei pysty itse rauhoittamaan itseään pelottavien kokemusten jälkeen, Huitsi kuvailee.

    Väkivalta saattaa traumatisoida
    Kuritusväkivalta saattaa traumatisoida lapsen. Trauma syntyy lapsen kokiessa poikkeuksellisen voimakkaita ja vaarallisia ärsykkeitä, jotka ylittävät hänen kyvyn säädellä tunteitaan.

    – Jos lapsi jää yksin pelko- ja traumakokemustensa kanssa, nämä kokemukset integroituvat hänen minuuteensa ja vaikuttavat myöhemmin hänen tapaansa kohdata ympäröivä maailma, Huitsi kertoo.
     
  9. yksinkotona2 Vierailija

    Ja nyt sitten kysymys: Tehosiko piiskaus? Runkkasinko koskaan sen jälkeen? Teinkö koskaan enää niitä "rötöksiä" mistä piiskattiin? Tässä tapauksessa piiskan saaminen ei ainakaan jättänyt mitään "traumoja". Se oli sitä aikaa se.
     
  10. vierailija Vierailija

    En muista, että olisin kotona saanut piiskaa kiroilusta. Tukistuksia, korvapuusteja, tai kauhan kopautuksia kyllä. Jotkut perheen ulkopuoliset aikuiset pesivät myös suun saipppualla. Se tehtiin kylllä hyvin selväksi, että jos olisin erehtynyt julkisella paikalla tai vieraitten edessä kiroilemaan, asia olisi ollut toinen ja saisin piiskaa kunnolla.
     
  11. vierailija Vierailija

    Muistan sellaisen asian kun olin pieni (n.6v): Olin lapsirikkaan perheen nuorin, ja tottunut siihen, että isä hakkasi remmillä vanhempia lapsia ihan huvikseen (olen vieläkin sitä mieltä) mutta minua ei koskaan. Niitä viimeisiä remmityksiä ennen isän kuolemaa oli, kun minua vähän vanhempi veli sai maistaa remmiä, kun hänellä oli uimahousut päällä alushousujen asemesta, ja toinen velipoika sai remmistä, kun haisi tupakalle. Minä juoksin metsään pakoon ja isä huuteli perään. Sisareni muistelivat aina, kun isä hakkasi ja äiti juoksi piiskat kädessä tyttöjen perässä ja olisi antanut piiskaa, jos olisi saanut kiinni. Joskus sai ja siskotkin tietää, miltä se piiskaus tuntuu.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti