Hae Anna.fi-sivustolta

Mistä tietoa onko toinen eronnut?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä Vedätetty?, 12.12.2006.

  1. Oletko nähnyt lapset ovatko he nähneet sinut? Minkä ikäinen tämä miehesi entä lapset ? Pitääkö hän koko ajan yhteyttä näihin lapsiinsa ja sinäkin näet heidät. Vai oletko ihan ulkona miehen ja lastenkin elämästä-.
    Minä ainakin pyydän jokaisen yh.isän esittelevän lapsensa minulle jos on jo vakavaa seurustelua yli puolivuottakin.
    Tahtoo vain olla että mies joka ei jaa koko elämäänsä ja lokeroittaa esim. lapset ja exän ja sinut ei ole vielä sitä henkistä eroa tehnyt. Ja todennäköisesti ainut joka siinä kärsii on tämä uusi naisystävä jos hyväksyy sen että otetaan kaapista käyttöön ja takaisin taas piiloon.
     
  2. Hyvä kysymys Vierailija

  3. Valitettavasti intuitioon kannattaa luottaa...

    Suora kysymys: missä tapaatte, luonasi vai hänen kodissaan? Ei kai vaan ole kyseessä 4:n lapsen isä Kauniaisista.... Jonka "ex-vaimo" asuu jossain siinä ihan lähistöllä, että sen vuoksi ei voida tavata hänen luonaan... Narsistinen, epävakaan oloinen ihminen, joka esittää mukavaa, mutta aika pian ymmärtää, että jotain tosi hämärää on meneillään....
     
  4. Vedätetty.. Vierailija

    Lapset ovat kolmen ja kuuden ikäiset, olen nähnyt kerran pikaisesti. Kyllä, hän lokeroittaa elämänsä tällä hetkellä sen olen huomannut. On entinen elämä ja sitten minä. En ole edes hänen vanhempiaan tavannut kunnolla saatikka käynyt heidän luonaan kylässä. Odottelen tässä juuri saako tehtyä irtioton ja mihin suuntaan sitten mennään. Valinta on hänen, odotan jonkin aikaa, mutta en ikuisesti.
     
  5. Mies elää ilmeisesti nyt niin vaikeaa vaihetta, että hän ei halua olla yksin, vaan tarvitsee olkapään. Sinä olet se "tukihenkilö". Siksi hän oikeastaan takertuu sinuun. Olen aikoinani jutellut useammankin tälläisessa tilanteessa olevan miehen kanssa. Ero perheestä käy sietämättömän kipeästi, huoli lasten pärjäämisestä on jokahetkistä.

    Sinun osasi on olla tämän vaiheen kannattaja, mutta todennäköisintä on, että sinua ei tarvita sitten, kun tästä on päästy yli. Palasipa mies entiseen tai ei. Surullista tässä on se, etä sinä et saa sitä mitä kaipaat; kumppania itsellesi nyt etkä pitkään aikaan tulevaisuudessakaan, vaikka jatkaisitte yhdessä.

    Jos haluat ajatella omaa parastasi ja itseäsi, jatkat yksin eteenpäin. Vastuu itsestään on kuitenkin miehellä, ei sinulla. Olisi melkeinpä parempi, että hän tekisi ratkaisut itse vailla toista naista kuvioissaan. Sen jälkeen hänen täytyy elellä yksin ja tehdä surutyönsä, ennenkuin on valmis uuteen täysipainoiseen seurustelu- ja parisuhteeseen.

    Näin tämä on elämän varrella nähty monenkin kohdalla, omaakin elämää joskus koskien.
     
  6. haiskahtaa Vierailija

    Mies ei vie mitään papereita sinne. Tyypillinen ovela valehtelija. Käy panemassa exäänsä vielä. Exä ei edes tiedä sinusta mitään. Soita sille exälle ja kysy, et milloin mies tulee sun luokse. Yllättyy varmasti. Käy nuuskimassa sen kodin lähistöllä. Tiedät sitten asian oikean laidan.
     
  7. justiinsa Vierailija

    Mies ei julkisesti kulje kaupungilla kanssasi, ettei exä vaan näe tai tutut, jotka kertois eteenpäin havainnoistaan. Aivan selvä tapaus. Ei ole aikomustakaan tehdä mitään asian etenemiseksi. 2 hoitoa riittää sille hyvin. Älä tuhlaa elämääsi tommosen ukon takia. Siinähän ukko vaan jahkailee vuosikausia.
     
  8. Halusin vaan varmistaa, että sanoitko että ensimmäiset paperit on jätetty 6 kk sitten? Koska eihän toisen vaiheen papereita voi edes jättää ennen tuo 6kk tulee täyteen, jonka jälkeen voi lähettää toiset paperit joiden käsittely ainakin Helsingin seudulla kestää noin kuukauden, joten eroa ei edes saa ainakaan nopeammin kuin 7 kk:ssa... käytännössä se on aina ehkä vielä hieman pidempi koska usein asia on niin kipeä, että kumpikaan ei halua kiirehtiä papereiden lähettämistä, tai jossain tilanteessa toinen kumppaneista on mielestään "syytön" eroon ja haluaa että "syyllinen" osapuoli hakee lopullisen eron. Puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen on 1 vuosi aikaa palauttaa kakkosvaiheen paperit. Ja eroa ei saa yhtään nopeammin ellei ole mahdollisuutta osoittaa kirjallisesti että on ollut kirjoilla 2 vuotta toisessa osoitteessa. Mikäli siis on punkannut kavereilla/hotellissa/vanhemmilla, tätä aikaa ei yllensä lasketa tuoksi.

    Tämä siis faktana avioerokoukeroista, en ota kantaa siihen miltä tilanteesi muuten vaikuttaa. Aika moni sinulle näyttää jo valottaneen vaaroja, jotka liittyvät suhteisiin juuri eronneiden henkilöiden kanssa (jotka todennäköisesti itsekin tiedostat).
     
  9. Ginessa Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.10.2006
    Viestejä:
    18
    Saadut tykkäykset:
    0
    JOOOO=D

    Itse seukkasin tai siis tapailin viimevuonna entistä opettajaani,olen siis yli kolmekymmentä ja hän saman ikäinen.
    Heillä suvantovaihe meneillään ja ero vireillä...
    Oli aika ympäripyöreitä puheita,kovin salaperäistä ja sellaista ettei häntä jaksa oikein kiinnostaa koko ero missä vaiheessa ..sekä sitä ettei oikein tiennyt mikä vaihe meneillään.
    Oli muuttoa ja vaatteiden hakemista,töitä hyvin paljon,sekä harrastuksissa juoksemista.
    Niin ja tietenkin aina kun oli mukamas kotona,otti lapsen luokseen.
    (etten vaan olis kysynyt että nähdäänkö)
    5:destä kuukaudesta yksi yhteinen yö vietettiin .
    Hänellä oli sellainen työ,että olisimme eräissä tilaisuuksissa edes pikaisesti tavata,mutta ehkä hän pelkäsi että joku näkee meidät,kun muutenkin aina sanoi tuolta puskista tullessaan että taas ni sun naapurit kattoo varmaan..
    Niin ja kuulema hän piti minusta ystävänä kovasti!Heh.
    No ..
    Hän kävi mua hoitamassa viikossa 2-4 kertaa,milloin hänen autossaan tienposkessa tai meillä..milloin lapseni eivät olleet kotona.

    Minähän siitä sitten sain onneksi tarpeeksi ja panin pisteen iin päälle.HYVÄ niin..mutta kauan mun kestikin tajuta että pelkkänä patjana se mua piti,ylimenovaiheena..
    Oikeasti tänä päivänä,voin sanoa että vaikka mikä sälli tulis ja ois ero vireillä tms ..se saa jäädä..sillä en halua olla siirtokinkku.
    Voisin vaikka väittää että arvostan itseäni ihan liikaa nykypäivänä.
    Enää en alennu.
    ;)
     
  10. KO:n kansliasta Vierailija

    Huomaatko itse omista kertomuksistasi, mikä on todellisuus? Siitä voi tulla ainoastaan yhteen johtopäätökseen ja se on, että sinua on vedätetty. Se on rehellinen mielipiteeni. Ei kahden vuoden asumusero ole tätä miestä entisestä vieroittanut vielä, ei läheskään. Yhä hän on epätietoinen ja kiinni perheessään, vaimo mukaan lukien. Kaikki tuntuu tukevan sitä.

    Kun elät vielä, opit itsekin enemmän näissä asioissa. Uusiosinkkuna oppii paljon, jos on silmää tarkastella asioita realistisesti. Miehillä yleensäkin kestää paljon kauemmin kuin naisilla tuo henkinen irtipääseminen, vaikka he sitoutuvat uudelleen yleensä nopeammin kuin naiset . Eroissa hakijakin on nainen lähes poikkeuksetta ja mies jää toivomaan paluuta entiseen. Näin se on teidän tapauksessanne.

    Miehillä on uusi tyynynpaikka varmistettuna, ennenkuin he tekevät aloitteen eroon. Ei se silloinkaan tarkoita, että entinen elämä olisi takanapäin ja pöytä puhdas. On naiivia edes kuvitella siten.
     
  11. Amie Vierailija

    ..jos joskus pääsette "sulille vesille " ? Itse en usko miehen käytöksen muuttuvan mihinkään, vaikka eroaisi ja sinä hänet saisit. Hän salailisi, kertoisi muunnettua totuutta, luikauttelisi valkoisia valheita etc. Ihan samoin, kuin tekee tänäkin päivänä. Sehän on luonteessa. Joku toinen uskaltaa sanoa asiat kuin ovat, vaikka olisi kuinka hankalaa.
    Sinuna puuttuisin kaikkiin noihin asioihin ja ottaisin rohki selvää, missä mennään. Mitähän sinä oikeasti suhteelta haluat, vaikeuksia vaikeuksien jälkeen, vai? No, riittähän ainakin haasteita, mutta elämä menee hukkaan odotellessa.
     
  12. Vedätetty... Vierailija

    Tuo kommenttisi voi hyvinkin pitää paikkansa. Olen huomannut tämän suuntaista käyttäytymistä miehessä jo nyt, muutakin kuin tuo eropaperien jättämisestä esitetyt epämääräiset selitykset. Lisäksi hänellä on ikävä tapa antaa minun aina odottaa itseään. Hän voi sanoa puhelimessa tulevansa kohta ja sitten kestääkin vielä kolme-neljä tuntia ennenkuin tulee. Selitykset myöhästymisestä ovat välillä aika erikoisia, itse en ainakaan saisi sellaista aikaa menemään tekemiseen mihin hän näköjään saa. Saas nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Aika kireällä on hermot kun ei koskaan tiedä mihin uskoa jos sovitaan jotain..
     
  13. KO:n kansliasta Vierailija

    Edelleenkö toivot...?? Parkaraukka.
     
  14. olet Vierailija

    Vedätetty ja annat niin tapahtua. Sääliksi käy. Miehen vitkutteluun on syynä perhe ja vaimolle hätävalheen kertomisen tilaisuuden aikaansaaminen. 4 tuntiakin voi mennä, että keksis jonkun tekosyyn päästä lähtemään luokses. Tiiviisti ovat vaimon kanssa vielä yhteyksissä.
     
  15. Epistä Vierailija

    Onhan tämä epäreilua sinua kohtaan, mutta valitettavasti ainoa joka saa ketkuttelun loppumaan olet sinä itse. Tuskin mies yhtäkkiä muuttuu valkoisia valheita keksivästä epäluotettavasta myöhästelijästä rehdiksi ja vain sinua rakastavaksi mieheksi. Jos hän sellainen olisi, et täällä neuvoja kyselisi, j ero olisi jo luultavasti selvä Ota itse selvää avioeron etenemisestä äläkä luota enää miehen lässytykseen, tiedät jo itsekin ettei siitä mitään kostu.
     
  16. Särkynyt Vierailija

    Minulle kävi samoin kuin ao:lle. Väitti olevansa valmis uuteen, muttei ollutkaan. Nyt palasi exänsä luo, toivon heille kaikkea hyvää.... Mulla menee kyllä jonkin aikaa että toivun. Nyt sydän itkee.
     
  17. Vedätetty... Vierailija

    Palaan asiaan sen verran että ero ei todellakaan ollut selvä vielä alkuvuodesta. Vasta viime kuussa oli päätös mustaa valkoisella ja vain siksi että exä oli ilm. laittanut paperit eteenpäin. Mutta edelleen tuntuu mies olevan exänsä talutushihnassa kun lapsiakin voi tavata vain hänen läsnäollessaan, eikä puhettakaan että me yhdessä miehen kanssa viettäisimme aikaa heidän kanssaan. Exähän suuttuisi siitä kun ei ole sulattanut edes sitä että miehellä on toinen vaikka ovat juuri eronneet! Sitten käy baarissa notkumassa miehen perässä ja katsoo minua kuin halpaa makkaraa! Hitto mitä touhua!!

    Eikä miehen käytös ole muuttunut silti miksikään, pitää minua itsestään selvyytenä ja menee menojaan miten tykkää. Ei ole auttanut edes suhteen laittaminen välillä katkolle. En tiedä hänen elämästään tällähetkellä itseasiassa juuri mitään. Samaa pa.kaa suoltaa kuin ennenkin. Miten ihmeessä olen antanutkin kohdella itseäni näin?? Oikein vihaksi pistää kuinka tyhmä ihminen voi rakastuneena olla. Sekin tunne on kyllä rapissut tässä matkan varrella, alkaa inhottaa koko tyyppi! Mies on vielä myöntänyt olleensa minua kohtaan täysi kusipää, mutta luulee pystyvänsä jatkamaan samoin vielä vaan! Pokkaa on ainakin, se on käynyt selväksi! Mutta liika on liikaa, olis vaan pitänyt silmät aueta jo ajat sitten!! Enkä perään ala parkua. Samaa ehdottaisin sinulle Särkynyt, älä itke miehen perään koska ei hänkään itke sinun perääsi. En vain tajua miksi exäkin vieläkin halajaa tämän miehen perään koska hän on kohdellut tätä aivan samoin kuin minuakin. Eli tosi pa.kamaisesti. Ihan totta mitä joku kommentoikin tuossa aiemmin: jos on käyttäytynyt tietyn kaavan mukaan aina, ei se ihminen siitä miksikään muutu. Päinvastoin, luulen että nämä piirteet vaan pahenevat iän myötä!
     
  18. limppu* Vierailija

    Ei vitsi, olipa kiva lukea miten raivoisasti sait itsesi kokoon, ihan älytön voima huokuu viimeisestä kirjoituksestasi:) Hyvä että tajusit että tuommoinen paskakasa saa mennä menojaan ja hukata jonkun toisen aikaa. Ansaitset parempaa!
     
  19. Nautin minäkin Vierailija

    Saman hykerryttävä tunne minutkin valtasi! Että viimeinkin ap heräsi todellisuuteen. Me naiset ollaan varsinaisia hyväuskoisia hölmöjä noiden ronttien kanssa. Miksei jokunen mieskin vastaavassa tilanteessa naisen suhteen, jos elättelee turhia toiveita ja toinen sattuukin olemaan itsekeskeinen nautiskelija, joka ottaa mitä tahtopo sieltä mistä tahtoo. Eikä omatunto pakota koskaan.
     
  20. näin meille kävi Vierailija

    Aloin seurustella naimisissa olevan miehen kanssa. Nuori, kokematon ja tyhmä kun olin. Mies piti kyllä sanansa, otti eron ja jätti perheensä. Mutta mitäs sitten? Vaikka ero oli virallinen, piti miehen käydä eroa läpi päässänsä monta vuotta ja minun seurata prosessia vieressä sivussa. Eli vaikka se virallinen ero tulisikin, niin ei siitä aina hyvää suhdetta seuraa. Miehen pitää ensin käydä läpi eronsa yksin ja vasta sitten miettiä, mitä tahtoo seuraavaksi. Minä katselin miehen eroitkua neljä vuotta. Se riitti ja jätin miehen. Onhan sekin mahdollisuus, että mies tekee kuitenkin virheen ottaessaan avioeron ja sinä saat katsella miten mies osoittaa sinulle tehneensä virheen.
     
  21. saman kokenut Vierailija

    Voi sinua. Mies ei ole vielä ollenkaan selvittänyt itselleen, haluaako ollenkaan erota. Hän harkitsee vielä, ja sitähän varten se harkinta-aika on. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan tuossa elämänvaiheessa olevaan mieheen, siinä saattaa polttaa siipensä tosi pahasti. Oikeasti vapaitakin löytyy, usko pois.
     
  22. Olet ollut ns laastarina koko touhussa. Sitähän on tutkittukin, että mies ei kykene heti "rakastumaan" erottuaan.
     
  23. simple as that Vierailija

    Kysy siltä. Joko luotat että on rehellinen taikka et luota.
     
  24. Eronneen nainut Vierailija

    Ihmisillä on niin erilaisia kokemuksia ja ihmiset on erilaisia.

    Tapasin aikoinaan naimisissa olevan miehen. Meistä tuli ystävät, ilman mitään fyysistä koskemista. Ei halattu eikä edes kätelty. Tapailtiin vaan lähes viikoittain, joskus useammiin joskus harvemmin. Mies kertoi huonosta liitostaan ja tunnoistaan. Puhuttiin mm. siitä mitä pitää hyvänä suhteena, mitä toivoo puolisolta, miten kokee ristiriitojen selvittelyt ym. Meillä oli ihan hirveästi samankaltaisia ajatuksia ja tunteita. Kehotin useasti miestä selvittämään välit vaimonsa kanssa. Sekin jossain välissä tuli selväksi etten ole kiinnostunut naimisissa olevista miehistä - ei siis niin että mies olisi mielenkiintoaan mitenkään ilmaissut. Tietenkin yksin miestä ajatellessani ajattelin olevani rakastunut, mutta en pitänyt tilannetta huolestuttavana koska uskoin miehen pitävän minua vain ystävänä tai kaverina.

    Kahdeksan kuukautta tapailtuamme mies kertoi puhuneensa vaimonsa kanssa, että haluaa eron. Hän kertoi miten asia oli edennyt jne. Lopuksi mies paljasti kertoneensa vaimolleen että oli rakastunut toiseen naiseen. Ajattelin miehen tapailleen jotakuta muuta kuin minua. Hieman loukkaannuin kun en tiennyt kuka se nainen oli, vaikka niin läheisistä asioista muuten juteltiin. Mies sitten kertoi että se olen minä.

    Mitäs minä? Panikoin. Muistutin miestä etten halua sellaista. Aika äkkinäinen kaikinpuolin olin, kehotin miestä setvimään välit vaimonsa kanssa ja pistin meidän välit poikki. Tosta vaan. Koska se ei mielestäni ollut rehellistä peliä. Jäin kärvistelemään ja itkemään, mutta silti kaipasin miestä.

    Viiden kuukauden kuluttua mies soitti ikävöineensä minua.. Ero oli muuttoa ja papereita vailla valmis. Oli puhuttu puhuttu puhuttu ja puhuttu myös lasten ja vanhempien ja puolen suvun kanssa. Puolen sukua oli myös eron kannalla. Ihmettelin?

    Aloin tapailla taas miestä. Tapasin lapsetkin. Tapasin miehen vaimon siskonkin. Joka kertoi yhtä sun toista siitä avioliitosta, ja aloin jo vähitellen ymmärtää että se liitto oli kyllä tiensä lopussa.

    16 vuotta myöhemmin eletään ihanassa suhteessa tämän miehen kanssa. Meillä on yksi yhteinen lapsi. Miehen kaksi lasta asui aluksi meillä mutta ovat jo aikuisia.

    Olen suoraan sanottuna ihmetellyt miten tämän miehen kanssa on muka niin hankala elää. Hänen exä kävi tilittämässä jossain alkutaipaleella millainen paska mies on, saamaton, kyvytön, etäinen, huono yhdessä sun toisessa asiassa et cetera. Isäksi miehestä ei ollut exän mielestä, vastuuton. Tulen vielä huomaamaan jne. Jaah. Kun olen 14-vuotiaan poikamme kanssa ihan muuta todennut.

    Se on vähän niin, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti kykene hoitamaan parisuhdettaan juuri sen kumppanin kanssa jonka kanssa oli naimisiin mennyt. Kumpikin voi myöhemmin tavata sopivamman kumppanin. Tai olla tapaamatta.

    Ihmisen luotettavuus (kun puhutaan ei-enää-niin-nuorista-ihmisistä) tulee oikeasti esiin melko pian sen jälkeen kun läheinen suhde on alkanut muodostua. Epämääräiset selittelyt, ilmeet, eleet... jos epäilee, täytyy epäilystä puhua. Jos itse ei yksinkertaisesti voi luottaa olkoon toinen luotettava tai ei, kannattaa miettiä onko syytä kiusata itseään sekä sitä toista osapuolta epäluottamuksella. Jos itselläsi on jonkinlainen käsitys siitä miten parisuhteessa vilpitön ihminen elää ja toimii, eikä kumppanin käytös vastaa sitä, ehkä hän ei ole oikea kumppani alkuunkaan. Vaikka siis olisi vilpitön. Kahden ihmisen tavat ja sellaiset voi olla niin ristiriitaisia, että hyvää suhdetta ei voi muodostua vaikka oltaisi uskollisia. Näin uskon että mieheni ja hänen exän kohdalla on käynyt. Suhde on lähtenyt jo alkuun väärille raiteille eikä siitä kymmenessä vuodessa tullut kuin täysi sota. Koska ainakin miehestä on puhujaksi, rehelliseksi ja tunteelliseksi ihmiseksi. Myös erittäin vastuuntuntoinen ja avulias. Hän ei ole se ihminen joksi exänsä häntä kuvaili. Olin itsekin hänet tavatessani hiukan jo menettänyt uskoa ihmisiin, siis miehiin. Tämä mies palautti uskoni. Oli kuin taivaan lahja. On meillä vaikeuksiakin ollut, kaikilla on jossain vaiheessa, mutta ne ei ole meitä erottaneet vaan lähentäneet.
     
  25. drfgt Vierailija

    Vissiin on monia jotka vaan sinnittelee yhdessä vaikka avioliitossa ja yhteiselämässä ei olisi enää mitään yhdistäviä säikeitä jäljellä. Kyllä liitossa pitää olla hyvä ja luotettava olla, muuten se on turhaa elämän hukkaamista.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti