Hae Anna.fi-sivustolta

Mistä tunnet sä ystävän?

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Onko oikea sulle hän?, 30.04.2010.

  1. Ystävyydestä

    Ystävyys syntyy useista peräkkäisistä kohtaamista. Ystävyys alkaa kohtaamisesta, jolloin tunnemme henkilöä kohtaan voimakasta sympatiaa ja kiinnostusta. Kohtaaminen on aina odottamaton ja ilmestyksenomainen, emmekä kaikkien tuttaviemme kanssa koskaan koe sellaista.

    Ystävyys etsii aina tietyntyyppisen henkilön, jos sellaista ei löydy ei ystävyyttä synny. Lisäksi se edellyttää molemminpuolisuutta, toisin kuin esim. rakastuminen, joka voi olla yksipuolista. Esimerkiksi Friedrich Nietzsche ei koskaan tavannut oman tasonsa ihmistä, ja hän jäi ilman ystävää.

    Menneisyys ei kiinnosta heitä, vaan he alkavat puhua siitä mitä heillä on sydämellään juuri sillä hetkellä. Ystävät puhuvat menneisyydestä, jos heillä on tarve tulla ymmärretyksi. Joskus ystävä on tärkeä saattaja matkalla omaan menneisyyteemme, hän tukee meitä kohdatessamme menneisyytemme haamuja. Ystävä katsoo menneisyyttämme ja tulevaisuuttamme samasta näkökulmasta, koska hän samastuu meihin.

    Ystävyyden aika on peräkkäisyyttä, sarja kohtaamisia, jotka liittyvät toisiinsa. Ystävät eivät odota mitään kohtaamisiltaan. He eivät myöskään tuomitse tai arvostele sitä. Ystävillä on aikaa, paljon aikaa. Tulee aina toinen kerta, jolloin he voivat kohdata. Siksi meistä tuntuu, ettemme koskaan olisikaan erossa ystävästämme. Ystävät eivät kysy tosiltaan mitään pitkänkään eron jälkeen. Kumpikin on valmis uuteen ilman mitään esivalmisteluja.

    Etuoikeudet ja suosikkiasemien tavoittelu eivät kuulu ystävyyteen. Mutta ystävyys on myös etusijan antamista. Ystävää rakastetaan aina enemmän, pidetään parempana kuin jotakuta muuta, parempana kuin tuntemattomien ihmisten suurta joukkoa.

    Ystävyys on myös häveliäs ja vaitelias. Ystävykset eivät sano: "Meidän on niin hyvä yhdessä".
    Ystävät eivät koskaan vanno, he eivät koskaan lupaa mitään toisilleen. Jos lupaamme olla ystävä, tämä katsoo meitä kuin järkensä menettänyttä.

    Ystävä ei koskaan parjaa meitä. Jos muut kokoontuvat puhumaan meistä pahaa, hän joko puolustaa meitä tai lähtee välittömästi tiehensä. Hän ei edes jää kuuntelemaan tullakseen sitten kertomaan meille. Se joka tekee näin, joka ehtimiseen tulee kertomaan meille ilkeyksiä, joita muut ovat meistä sanoneet, nauttii siitä, eikä sen vuoksi ole ystävämme.

    Ystävyys on yksi rakkauden muoto, eroksen eettinen muoto. Rakkaudenkaipuussamme voimme kaivata lemmenjuomaa, jolla huumaamme toisen henkilön. Ystävyydessä tällainen toisen huumaaminen olisi järjetöntä. Mikään muu rakkauden muoto ei kunnioita yhtä paljon toisen henkilön vapautta kuin ystävyys.

    Ystävät eivät halua yhteensulautumista, koska se edellyttäisi ainakin toisen henkilön muuttumista. Ystävä on aina samalla tasolla kanssamme eikä häntä voi orjuuttaa, koska silloin hän ei enää olisi ystävämme. Ystävä ei pakota eikä kiristä meitä, hän ymmärtää meitä aina.

    Kahden eri sukupuolta olevan henkilön suhteessa on hetki, jolloin suhde voi kääntyä yhtä hyvin erotiikaksi kuin ystävyydeksikin. Erotikka ei kuitenkaan tuota ystävyyttä, mutta ystävyys voi olla olemassa samanaikaisesti erotiikan kanssa.

    _________________________________________________________________________

    Tuttavien tavatessa toisiaan he kyselevät tosiltaan: "Mitä olet tehnyt?". Sellaiset ihmiset, jotka sanovat: "Nyt saat kertoa minulle kaiken!", eivät ole todellisia ystäviä. Ihmisellä, jolla on tapana sanoa: "Hänkö, hänhän on minun hyvä ystäväni! Ai se toinen, me olemme oikein hyviä ystäviä!", ei yleensä ole mitään syvää ystävyyssuhdetta mainitsemiensa henkilöiden kanssa. Hänen sanansa merkitsevät vain, että hän on hyvissä väleissä näiden henkilöiden kanssa, tuntee heidät hyvin, voi pyytää heiltä palvelusta ja että he luottavat häneen tietyssä määrin, mutta siinä kaikki.
    _________________________________________________________________________
    Lähde: Francesco Alberoni, Ystävyys (L'amicizia, Friendship)
     
  2. Ystävyys Vierailija

    on ihana aihe jonka varjolla aikuiset heittäytyvät tarha- tai murrosikäisten lastensa tasolle. Aivan vitun söpöä kun ne keski-ikäiset on nellepuhejejamuitamöttökakkaroita:DDD
     
  3. kuutamouimari Uusi jäsen

    liittynyt:
    28.08.2008
    Viestejä:
    223
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jakaminen, ilon, surun, hyvän ja pahan, on ystävyyttä. Ystävä ei ripustaudu, ei vaadi jatkuvaa läsnäoloa, hän ymmärtää oikein. Ystävä on peili, joka näyttää mitä olet, kaunistelmatta, hyvää tahtoen.

    Toinen osapuoli ystävyydessä, sinä, teet ystävyystyöstä puolet, samoin kriteerein.
     
  4. Rauha Vierailija

    Ystävä on ihminen, jonka seurassa on helppo olla. Ei teeskentelyä, ei pelkoa arvosteluksi tulemisesta, on vain turvallinen olo. Löysin yli kolmekymppisenä vasta Ystäviä itselleni, nuorempana koin vain pettymyksia, loukkauksia ja pettämisiä. Jossain vaiheessa olin jopa ihmisvihaaja. Ei kannata luovuttaa, se ihminen, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, saattaa istua jo vieressäsi.
     
  5. _eräs elli_ Vierailija

    Kyllä se on näin, että hyvä ystävä hyväksyy sinut sellaisena kun olet, ei aliarvio ja arvostele sinua, on luotettava ja ei hylkää sinua jos joskus elämässä käy huonosti. Jos näitä ominaisuusksia ei ole niin sitten se on ns. pinnallista ja kieroa ystäväyyttä. Itse en ainakaan tälläisiä haluaisi enää omaan elämääni.
    Hyvät tuttavat, kaverit joiden kanssa saatetaan olla tekemisissä päivittäinkin ovat taas asia erikseen.
     
  6. ehdotus Vierailija

    Ystävä ei määrittele, millainen on oikea ystävä. Oikea ystävä ei latele kappaleittain sääntöjä ja aseta ehtoja, miten hänen ystävänsä pitää ymmärtää häntä ja auttaa häntä aina, eikä koskaan ikinä saa sanoa vastaan, kun toinen pyytää, mitä sitten pyytää, kun itse joutuu pulaan, mitä tahansa tämä pula sitten onkin. Vaikka tämä pula joutuisi ihan tämän toisen käsittämättömästä hölmöydestä ja luonteen heikkoudesta. Tämä määrittely jos mikä on kieroutta ja pinnallista "ystävyyttä".
     
  7. Ystävyydestä Vierailija

    On kovin erilaisia näkemyksiä ystävistä ja on tietysti olemassa sitä ystävällistä kohtelua, mikä ei yllättäen olekaan ystävyyden merkki, eikä tunniste.

    Ihmiset yrittävät tavallisesti synnyttää ystävyyttä käyttäytymisen avulla, mutta se on mahdotonta. Siten voi saada hyviä tuttavia, mutta ei tässä tarkoitettua ystävyyttä.

    Ihmiset yrittävät synnyttää myös rakastumista käyttäytymisen avulla, mutta sekin on mahdotonta. Siten voi saada hyviä tuttavia, mutta ei rakastua, jos edellytykset eivät täyty, ellei ole muuttunut sille alttiiksi.

    Lapseksi taantuminen sopii ja kuuluu rakastumiseen, ei suinkaan ystävyyteen.

    Mitä on ystävyystyö? Sehän ei ole tekemistä, eikä sitä voi tehdä. Työllä se ei voi syntyä, ei tekemällä, eikä siihen kuulu työtä, ei mitään tehtävissä. Siis jos rakkautta halutaan pitää tunteena, on kai silloin ystävyyskin yhtälailla tunne. Ihmissuhteilla näyttää kyllä olevan usein työllistävä vaikutus. Rakkautta on yritetty sovitella roskapussiin, mutta se on pelkkää sosiaalipolitiikkaa.

    Mitä on ns. pinnallinen ja kiero ystäväyys? Ystävyyden matkimistako? Jos tarkoituksena on erehdyttää luulemaan tuttavuutta ystävyydeksi, niin sehän ei onnistu, mikäli on selvillä siitä mitä ystävyys on. Tietää aina onko joku ystävä vai epäystävä, eli tuttava. Se on kokemuksena samanlainen molemmilla. Jos ei toisella ole, niin ei sitten kummallakaan.
     
  8. kuutamouimari Uusi jäsen

    liittynyt:
    28.08.2008
    Viestejä:
    223
    Saadut tykkäykset:
    0
    Toki ystävyys on tunne, mutta työtäkin se vaatii. Tekoja, kuten rakkauskin. Otan esimerkin: ystäväperheen aikuinen poika kuoli. Suruun osaaottamisessa on osansa tunteella, osansa teoilla. Vastuuotto arjen pyörittämisestä on vahva viesti: surusi keskellä sinun ei tarvitse jaksaa muuta, minä pidän teistä huolta. Tekeminen on huolenpitoa, huolenpito rakkautta. Toinen esimerkki: kun 17v sitten sain tietää ettei terveitä eläkepäiviä tule, ystäät tulivat, olivat, tekivät, kunnes tolkkuunnuin toimintakykyiseksi. Sain olla silloin vielä pienten lasteni kanssa, sopeutua ja jutella hädissään olevan puolison kanssa. Varsinkin miesten maailmassa tekeminen on usein rakkauden ja ystävyyden osoitus.
     
  9. kylmaar Vierailija

    Pinnallinen kiero ystävyys ei ole ystävyyden matkimista, vaan teeskentelevää ystävyyttä. Kun silmä välttää, niin jo ollaan puukottmassa selkään. Tuttavan kyllä tunnistaa, sitä ei erehdy luulemaan ystäväksi.
     
  10. Ystävyydestä Vierailija

    Et varmaan tarkoita että jonkin tunteen tunteminen itsessään olisi työlästä, vaan sitä kuinka se ilmenee toisessa (näkyy). Ja myös sitä millä tavalla toinen pyrkii osoittamaan tunnettaan teoilla, mistä sen voisi huomata, tunnistaa oikeaksi, että toisen tunne on sama.

    Ystävyydessä tämä on tarpeetonta. Sitä ei tarvitse osoittaa, ei huomata, ei tunnistaa, sillä molemmat tuntevat samaa tunnetta, eikä sen vuoksi tarvitse tehdä mitään. Niin on.

    Lähtökohtaisesti ajatellen kaikki yritykset tehdä jotain siihen suuntaan merkitsevät ettei niin olisi. Toinen ei ymmärrä ja sen takia yritetään tehdä sen osoitukseksi tunnistettavia tekoja, jotta sen voisi todeta tekemisen kautta ymmärrettäväksi.

    Perhe ei ole ystävä ja käytännössä vain yksi perheenjäsenistä voisi olla, mutta puhut tuttavuudesta, mitä arkikielessä ystävyydeksikin sanotaan. Ystäville myötätunto on selviö, minkä kumpikin tajuaa, eikä sitä tarvitse yrittää teoilla erikseen osoittaa. Tuttavien kesken se ei ole selvää ja myötätunnon merkiksi voidaan tehdä jokin ns. myötätunnon osoitus, surunvalittelu, osanoton merkiksi muistopuhe tms.

    Käsitteenä 'arjen pyörittäminen' on liian epämääräinen sanoakseni siitä mitään. Vastuun OTTAMINEN on riskialtista. Vastuun kantaminen omista asioista ja itsestä huolehtiminen ei siis ole kysymyksessä vaan toisista huolehtiminen, mikä tunteena ei ole vielä ongelmallinen.

    Jos ottaa vastuun toisen asioista ja päättää (yksin) tehdä toisen puolesta jotakin (toisen asioista huolehtiminen), on se oikeuden loukkaus, mitä ystävä ei missään tapauksessa tekisi (omin luvin). Hän voi auttaa, mutta tarvitsee siihen luvan, mitä hän voi pyytää. Ystävää voi pyytää tekemään jotain, ja esim. ottamaan hänelle kuulumatonta vastuuta, huolehtiakseen ystävänsä asioista. Tarvitaan siis hänen suostumuksensa (lupa). Hän joko lupautuu tekemään niin tai ei suostu tekemään. Lupautuminen ei ole kuitenkaan lupaus.

    Kone voi tehdä työtä, esimeksiksi pitää huolta sairaan elintoiminnoista, joihin ei itse pysty. Olemme samaa mieltä siitä että koneella ei ole tunteita, se ei tunne mitään. Vaikka kone voi pelastaa henkesi, et ajattele että kone tekisi sen rakkaudesta, tai että se pyrkisi siten osoittamaan ystävyyttään. Kone voi olla käynnistetty lääkärin valaehtoisena velvollisuutena.

    Ihmisten tekemisen motiivit ovat vahvasti tunnepohjaisia, mutta motiivin tunnistaminen teosta on hyvin vaikeaa, ja tunteiden päättely motiivista jo miltei mahdotonta.

    Varsinaisesti korkeintaan osoituksen yritys, kun tunnetta ei voi suorittaa millään tavalla. Kohtalokasta ajattelua on päättelyn soveltaminen toiseen suuntaan. Henkilö joka sanoo: "Jos rakastat minua, teet sitä ja tätä.", ja esim. vaatii roskapussin kuljetusta, asettaa tunteen arvon kyseenalaiseksi. Vaatimus koskee myös tunnetta, ja tarkoittaa että toinen olisi velvollinen määrätysti tuntemaan esim. rakkautta (järjetön idea).

    Suoritus minkä voi kuka tahansa tehdä, tai minkä voi antaa toisen tehtäväksi, tai koneellistaa ja automatisoida, ei kelpaa halutun, josko minkään tunteen toteamiseen (osoituksena päteväksi).

    Miksi hän sen sitten vie? Siksikö kun tuntee velvollisuudeksi vai että on helpompi tehdä se kuin riidellä, ja mitä silloin mahtaakaan tuntea?

    Arvo on annettu suoritteelle, ei tunteelle. Ystävä ei suostuisi, koska tajuaisi heti tilanteen järjettömyyden, tai voi kyllä ystävällisesti sen viimeisenä palveluksena viedäkin.
     
  11. diogenes 57 Uusi jäsen

    liittynyt:
    11.02.2010
    Viestejä:
    247
    Saadut tykkäykset:
    0
    En todellakan tiedä,mistä hienot teesisi ovat lähtöjään,mutta ne herättävät melko vahvan epäilyksen elämänkokemuksestasi.
     
  12. kuutamouimari Uusi jäsen

    liittynyt:
    28.08.2008
    Viestejä:
    223
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olemme saaneet keskuuteemme täydellisen ihmisen. Hän on niin hyvä ihminen, että hän katsoo voivansa antaa ohjeita, määrätä suorastaan, kuinka minun tulisi ihmissuhteitani hoitaa. Koen sen niin, että tuo sanojenpyörittely on jos mikä osoitus tunteiden tyhjiöstä. Toimimalla niinkuin toimin - ja aion edelleenkin toimia - olen saanut tuekseni ystävien rakkauden piirin, joka on kestänyt yli vaikeiden aikojen - toinen toistamme tukien. Pitkän saarnanomaisen kirjoituksen käsittelyn jätän tämän yhden kommentin varaan; millä oikeutuksella ja asiantuntemuksella katsot voivasi tuomita minun tapani hoitaa ihmissuhteitani, olemme erilaisia, ihmissuhteemmekin ovat. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei voi olla.
     
  13. Ystävyydestä Vierailija

    Hyvät nimimerkit "kuutamouimari" ja "diogenes 57", palautteenne yllätti minut perin pohjin. Totean myös epäonnistuneeni kirjoittaessani ystävyydestä. Olen perin pohjin pahoillani ja pyydän anteeksi huolimattomuuttani. Vastaan nyt Teille yhteisesti, paremmalla yrityksellä. Luulen että pelkistetty vertaus selventää mitä tarkoitan ja tuo ilmeisiä väärinkäsityksiä asiassa esiin. Olen perustanut keskusteluni Alberonin teksteihin (aloitus) ja soveltanut sitä tietoa kuhunkin tapaukseen, sekä päätellyt lisää ajatellen muita seikkoja.

    Tavallisesti ystävystyminen käsitetään suunnilleen näin:

    Kaksi erilaista ihmistä tapaavat, viettävät aikaa yhdessä, tutustuen toisiinsa. He jatkavat tapaamisiaan käyttäytyen ystävällisesti, tekevät kummastakin mukavalta tuntuvia asioita, puhuvat monista heitä kiinnostavista asioista ja kertovat isestään, sekä kyselevät toisistaan. Vähitellen he tietävät toisistaan paljon, alkavat tuntea toisiaan yhä paremmin, ja alkavat tuntua tutuilta. Jatkossa on helpompi ymmärtää toisiaan, mistä voi syntyä kiintymystä, läheisyyden tunnetta ja jaetuista kokemuksista voi syntyä yhteishenkeä, yhteenkuuluvuuden tunnetta jne. Kun tunnetta syntyy tekemällä, kannataa varautua tekemään työtä tunteen ylläpitämiseksikin.

    Eli tutustuen, tuttavia, hyvin tunnettuja, tuttuja. tuttavuuksia, joita usein sanotaan ystäviksi ja ystävyydeksi.

    Sillä mitä Alberoni tarkoittaa ystävyydellä, on tietyssä mielessä vastakohtaista edelliselle.

    Ystävyys syntyy ääriyksinkertaistettuna suunnilleen seuraavasti:

    Kaksi samanlaista ihmistä tapaavat, viettävät aikaa yhdessä, tutustuen toisiinsa. He kokevat ymmärtävänsa toisiaan hämmästyttävällä tavalla, yllättyvät kuinka toinen tuntuu niin tutulta ja huomaavat ihmeellisen voimakasta myötätuntoa, kuin olisivat tunteneet aina. Aivan odottamaton löytö, heille ilmestyi ystävä! Kun se perustuu aina samanlaisuuteen, se on aina molemminpuolista.

    Tässä tapauksessa siis ensin syntyy tunne, eikä sitä voi saada syntymään liian erilaisten ihmisten välille. Ystävyyttä ei synny tekemisellä, tai käyttäytymistavalla. Ihmissuhteiden hoidosta ei ollut ollenkaan tarkoitukseni puhua. Kun ystävyys on syntynyt ja se on tunne, ei sen ylläpitämiseksi tarvitse tehdä mitään. Ystävykset eivät odota kohtaamisiltaan mitään. Tunne pysyy niin kauan kuin ihmiset pysyvät samalaisina.

    Samalla tavalla eivät ystävät käyttäydy siksi että se kuuluu hyviin tapoihin, tai ystävälliseksi katsottavaan käyttäytymiseen. Luultavasti on kysymys kaikille ihmisille yhteisistä vaistoista (käyttäytymiskaavoista) ja vietistä (Eros-elämänvietti - eettinen rakkaus) tms.
    Tässä mielessä on olemassa yksi ainoa oikea tapa olla ystävä ja tapa rakastaa. Käytös ei kuitenkaan ole varsinaisesti tapa. Kaavakäyttäytymistä ei opita (tavoille), vaan se on koodina geeniperimässä, eikä sitä voi muuttaakaan.

    Identtisillä kaksosilla kerrotaan olevan erikoinen, maagiseksikin luonnehdittu yhteys toisiinsa. Otaksun että se voisi olla (itse?-) rakkaus nimeltä ystävyys, mikä syntyy samanlaisten ihmisten välille ja identtiset ovat käytännöllisesti katsoen 2kpl samaa yksilöä (kaksilo;). Tulevat toimeen keskenään, sikäli kuin itsensäkin kanssa voi (tuntuu itsestäänselvältä). Heidän sanotaankin pysyvän yhdessä koko elämän, ystävinä ellei elämä heitä erota. Mutta silloinkaan heistä ei tunnu että olisivat erossa ystävästään. Kuolema on tietysti eri juttu, sehän muuttaa ihmisen huomattavan erilaiseksi, mutta en käsittele sitä teemaa nyt, vaan päätän nyt tämän tähän.
     
  14. Cassiel Vierailija


    Ensinnäkin viittaat kaksosiin todistuksena kirjoista omaksutuille väitteillesi.. Kaksosille ei kuitenkaan aina synny maagista yhteyttä eikä maagisen yhteyden kokemisen edellytys (olen elävä esimerkki) ole samanlaisuus. Vastakohdat voivat todellakin täydentää toisiaan.

    Jos itselle etsitään täydellistä peilikuvaa, joka myötäilee ja lukee puolesta ajatuksesta, kyse on jokseenkin romanttisista kuvitelmista ja itsekkäistä toiveista. Lisäksi ihastuminen ihmiseen on eri asia kuin ystävyys. Rakastuminen eri asia kuin rakkaus.

    Näkemyksesi ystävyydestä on nähdäksesi melko itsekeskeinen. Siinä etsitään jotain vain itselle. Entä jos toinen kokee kohtaavansa jossa kussa ihmisessä ystävän juuri noissa merkityksissä, joita kuvailit, mutta vastapuoli ei koekaan niin? Raukeneeko silloin toisenkin tunne ystävyydestä vain harhakuvitelmaksi? Kumpi ystävyyden määrittelee? Eihän toisen sisimpiä tunteita voi koskaan tietää? Ja miksi sinulla ylipäätään on niin kova tarve määritellä jokin "oikea" ystävyys?

    Lisäksi joskus on hyvä ajatella ja kokea itse sen sijaan, että toistelee jonkun Alberonin ajatuksia, jotka nekin ovat syntyneet vain hänen intentioistaan ja lähtökohdistaan eivätkä ole siten mikään yleispätevä todistus.
     
  15. Ystävyydestä Vierailija

    En väitä, yritän selittää. En pyri todistamaan ystävyyttä, siihen en kykene. Sillä, mistä olen jotain omaksunut, ei ole merkitystä. Viittasin yksityskohtaan, mikä saattaa olla avuksi, ystävyyden ymmärtämiselle. Ystävyyden en katso olevan maagista kokemista, enkä varsinkaan sen edellytys.

    Edellytyksenä ystävyytteen ei kuulu vastakohtien täydentävyys, mutta se on rakastumisen yksi edellytys, johon myös romanttiset kuvitelmat ja mihin ihastuminen itsekäine toiveineen liittyvät. Ystävyys on yksi rakkauden muodoista. Rakastumista yl. sanotaan rakkaudeksi, mutta se on säännönmukainen monitunneprosessi, ei yksinkertainen tunne.

    Niin, yhtäältä itserakkautta. Etsitään ystävää rakastamaan itseä, mutta samalla itsen rakkaus suuntautuu toiseen, mutta itsensä kaltaiseen. Toisaalta epäitsekästä: "Mikään muu rakkauden muoto ei kunnioita yhtä paljon toisen henkilön vapautta kuin ystävyys."

    On todettava että raukenee, eikä ystävyyttä synny. Jos kokemukset ovat keskenään erilaiset, voidaan sanoa heidän olevan ihmisinä erilaisia. Kumpikaan heistä ei määrittele ystävyyttä, vaan se on osa ihmisyyttä. Sitä yritetään määritellä kaikille ihmisille yhteiseksi ilmiöksi, samanlaisin ominaisuuksin mahdolliseksi. Yhden ihmisen tunteita ei tarvitse tietää. Ilmiön selitys sisältää oletuksen yhteisestä tunteesta, kuuluen määritelmään.

    Ystävyys on käsite ja käsite on määriteltävä, jotta siitä voi keskustella. Alberonin määritelmä kestää loogista tarkastelua ja sillä perusteella olen todennut sen oikeaksi, loogisesti päteväksi määritelmäksi. Toteaminen syntyy loogisesta vartailusta todellisuuteen, toteen joka on aina looginen.

    Ajatusten toistaminen ei ole todiste, vaikka hokemisesta voikin syntyä varmuuden tunnetta. Todiste on enemmän kokemisen ymmärtämistä ja lausein todistelu kuluukin loogisen ajattelun piiriin. Todellinen kokemus ymmärretään ajattelemalla loogisesti, vertaamalla aiemmin ymmärrettyyn kokemiseen. Edelleen loogisen päättelyn avulla voidaan kokemuksen yhtäpitävyys todellisuuden kanssa todeta, eli tietää todeksi.

    Alberonin ajatuksia olen pitänyt loogisesti pätevinä ts. totena ja kokenut voivani soveltaa tietoa todellisuuteen. Olen käsittänyt tiedon ennusteen mukaan toimivan oikein sekä kokemuksiin verrattuna oikeasti. Näillä perusteilla käsitteen määrittely on oikea ja totta. Sen yleispätevämpää en voi saavuttaa, mutta voin keskustelun avulla koetella käsitystäni.

    Minulla on tarve ymmärtää oikein ja keskustella ystävyydestä, kuten muillakin jotka kysyvät mitä ystävyys on ja aloittavat keskusteluja. Minulla on myös kova tarve tarkistaa etten ole ymmärtänyt väärin, koska minulla on kovempi tarve ymmärtää oikein. Voi olla useampia oikeita, mutta minulla on toistaiseksi vain yksi yleispätevähkö.
     
  16. kuutamouimari Uusi jäsen

    liittynyt:
    28.08.2008
    Viestejä:
    223
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kuten kaikki arvokas maailmassa - kirjat, musiikki, kuvataide, myös ystävät voi arvioida vain yhdellä tavoin - heistä pitää tai ei pidä. Yhteenkuuluvuus, tunne siitä, että molemmat ovat vuoroin saavana ja antavana osapuolena, ei edessä, takana vaan vierellä, riittää minulle. Selityksiä ja määritelmiä antakoot muut.
     
  17. Cassiel Vierailija

    --"Edellytyksenä ystävyytteen ei kuulu vastakohtien täydentävyys, mutta se on rakastumisen yksi edellytys, johon myös romanttiset kuvitelmat ja mihin ihastuminen itsekäine toiveineen liittyvät. Ystävyys on yksi rakkauden muodoista. Rakastumista yl. sanotaan rakkaudeksi, mutta se on säännönmukainen monitunneprosessi, ei yksinkertainen tunne."

    Mitäköhän on säännönmukainen monitunneprosessi? Yrität (tai viittaamasi henkilö on yrittänyt) nyt mielestäni selittää abstraktin käsitteen (tunne) sekoittelemalla konkreetteja ja abstrakteja käsitteitä uudeksi näennäistieteelliseksi käsitteeksi, joka ei sano sen enempää.

    --"Niin, yhtäältä itserakkautta. Etsitään ystävää rakastamaan itseä, mutta samalla itsen rakkaus suuntautuu toiseen, mutta itsensä kaltaiseen. Toisaalta epäitsekästä: "Mikään muu rakkauden muoto ei kunnioita yhtä paljon toisen henkilön vapautta kuin ystävyys."

    Rakkaus ei aina suuntaudu itsen kaltaiseen. Ehkä sinun rakkautesi, muttei minun. Minulle rakkaus on huomattavasti moninaisempi ilmiö ja käsite. Voiko rakkaus eläimeen olla rakkautta, sillä eläin ei sovi ehtoosi itsen kaltaisuudesta? Mikäli eläin sopii ystävyyden tai rakkauden yhtälöösi, siinä tapauksessa tällaisen ehdon tai edellytyksen esittäminen raukenee itsessään tyhjäksi, sillä tällöin jokseenkin kaikki voitaisiin tarpeen mukaan määritellä jossain määrin itsen kaltaiseksi.

    --"On todettava että raukenee, eikä ystävyyttä synny. Jos kokemukset ovat keskenään erilaiset, voidaan sanoa heidän olevan ihmisinä erilaisia. Kumpikaan heistä ei määrittele ystävyyttä, vaan se on osa ihmisyyttä. Sitä yritetään määritellä kaikille ihmisille yhteiseksi ilmiöksi, samanlaisin ominaisuuksin mahdolliseksi. Yhden ihmisen tunteita ei tarvitse tietää. Ilmiön selitys sisältää oletuksen yhteisestä tunteesta, kuuluen määritelmään."

    Eli koska ystävyyteni ei määrity minussa, vaan jossain ulkopuolella, tarvitaan jokin ystävyyden jumala, joka ulkopuoleltani näkee oikean ystävyyden. Niinkö? Kuitenkin ilmiö on meissä ihmisissä, ei rakenteena ilmassa.

    Minä en siis sanomasi mukaan tiedä, onko minulla koskaan ollut ystävyyttä, koska ystävyys raukenee, jos tunne ei ole molemminpuolinen. Huvittavinta on, että "ilmiö" on siis olemassa mielestäsi jossain ihmisten välillä, mutta siitä huolimatta näet oikeudeksesi määritellä sen myös toisten puolesta.

    Minulle on olemassa vain oma ystävyyteni, jota annan ja saan. Minä en tarvitse mitään muita ilmiöitä, sillä niitä ei ole. Minä en koskaan näe toisen todellisia tunteita ja ajatuksia. Se, mitä näen tai kuvittelen näkeväni, on vain minussa. Silloin myöskään toisen tunteet ja ajatukset eivät vähennä sitä, mitä sisimmässäni koen. Mikäli esimerkiksi sanoisin, että sinun ajatuksesi ovat vain romanttista ja naiivia haihattelua, se ei silti vähentäisi tai tekisi sinun ajatuksistasi toisia. Ne voivat ja saavat siitä huolimatta olla sinulle juuri niin tosia kuin tahdot. Miksei siis omien ajatustesi arvo raukene samoin kun ystävyyden, kun minä en niitä allekirjoita? Miksi sama logiikka ei yhtäkkiä toimikaan muualla?

    --"Ystävyys on käsite ja käsite on määriteltävä, jotta siitä voi keskustella. Alberonin määritelmä kestää loogista tarkastelua ja sillä perusteella olen todennut sen oikeaksi, loogisesti päteväksi määritelmäksi. Toteaminen syntyy loogisesta vartailusta todellisuuteen, toteen joka on aina looginen."

    Ks. ed. Niin mihin todellisuuteen Alberoni määritelmänsä perustaa? Oman tajunnan todellisuuteensako? Vai tilastollisesti pätevään empiiriseen aineistoon?

    --"Ajatusten toistaminen ei ole todiste, vaikka hokemisesta voikin syntyä varmuuden tunnetta. Todiste on enemmän kokemisen ymmärtämistä ja lausein todistelu kuluukin loogisen ajattelun piiriin. Todellinen kokemus ymmärretään ajattelemalla loogisesti, vertaamalla aiemmin ymmärrettyyn kokemiseen. Edelleen loogisen päättelyn avulla voidaan kokemuksen yhtäpitävyys todellisuuden kanssa todeta, eli tietää todeksi."

    Mielestäni voisit sitten esittää sen proposition, joka toteaa Alberonin määritelmän todeksi. Esitä se vaikkapa kaksiarvoisesti, ts. tosi/(epätosi). Kiinnostavaa olisi tutustua tähän logiikkaan, jolla kokemuksen yhtäpitävyys todellisuuden kanssa todetaan. Sehän ratkaisisi isoja tieteen kysymyksiä muutoinkin. On ne filosofit niin nokkelia, kun sanakääntein ratkaisevat sen, mikä luonnontieteiltä on vienyt vuosisatoja...

    Ystävyys on hieno asia. Siitä olemme yhtä mieltä. :)
     
  18. Ystävyydestä Vierailija

    Nyt ei tunnu ollenkaan siltä että haluaisit ymmärtää, että viitsisit nähdä vaivaa itsesi takia, ymmärtääksesi ihmisten mielestä ihmisten välillä olemassa olevaa ilmiötä. Sillä ei ole mitään tekemistä minun tai Alberoninkaan oikeuksien kanssa.

    Olen puhunut rakkauden muodoista, ei käy. Olen esittänyt rakennetta ihmisen genomissa, ei käy, viittaat rakenteeseen ilmassa, jumalaan. Puhut ajatuksista ja tunteista, mutta mitä minä niistä kerron, ei käy, kun ei näy. Kehoitat todistamaan vaikka sanon etten kykene. Sinulle on olemassa vain mitä annat ja saat, ei käy, et suostu. Et tarvitse mitään muita ilmiöitä, Sinulle niitä ei ole.

    Jos yritän, epäonnistun varmasti. Voitit väittelyn 6-0. Lakkaan yrittämästä.

    Käyttäytymispsykologian professori Dorothy Tennov 'määrittelee' rakastumisilmiötä seuraavaan tapaan: "Määrätyn henkilön olemuksen ja käyttäytymisen aikaan saama prosessi, mikä alkaa, kehittyy ja loppuu tunnistettavien ja yleispätevien sääntöjen mukaan. Se on ihmislajin evoluutiossa säilynyt järjettömyyden tila, ihmisen elämää häiritsevä periytynyt vaihe. Se on kausi, jonka aikana ihmisen tahdonvoima ei riitä hänen omien ajatustensa hallitsemiseen."

    Haastattelujen, kyselylomakkeiden ja 12 vuoden tutkimusten tulokset osoittivat, että ihminen ei olekaan vapaa ja järjellinen luomakunnan edustaja. On olemassa tilanne, jota hän ei pysty tahdonvoimallaan kontrolloimaan.

    Ystävyys on hieno asia. Olen sitä mieltä, että se on harvinaista, enkä todennäköisesti elämäni aikana löydä ystävää, mutta ystävyys on hieno asia.
     
  19. Entinen ystävä Vierailija

    Ystävä on henkilö, joka pitää sinua tasavertaisena. Hänen ei tarvitse puuttua yksityisiin valintoihisi (mikäli et ruikuta häneltä apua), hän kertoo elämänsä tärkeitä asioita myös sinulle, ja suostuu kuuntelemaan ja ymmärtämään myös sinun asioitasi. Ystävä ottaa sinua huomioon ilman että kokee "tekevänsä myönnytyksen".

    Ystävä saattaa tuntea kateuden tunteita, mutta osaa käsitellä ne pois ilman että hänen täytyy syyllistää sinua paremmuudestasi. Ystävältä ei tarvitse pyytää anteeksi osaamistaan.

    Ystävä tietää mistä mielipiteistä suu pidetään kiinni, ja hän ei koskaan, ikinä, alenna sinua tai rakkaitasi edessäsi tai selkäsi takana. Ystävä osaa myös käskeä muita pitämään suunsa kiinni asioistasi.



    Mistähän näitä sitten löytäisi?
     
  20. rakas ystävä Vierailija

    Ystävyys on sanojen lisäksi ennen muuta tekoja.
     
  21. Ystävyydestä Vierailija

    Ystävä kunnioittaisi henkilön vapautta valita. Näkisin ettei alentuva ruikutus kiusallisena kuulu ystävyyteen (samalla tasolla), ja että pyynnöllä auttajan vapautta kunniottaen ja suostumuksella autettavan tarpeita arvostaen, syntyisi sopimus.

    Näin kyllä, negatiivista kateutta voi ajatella ystävyyden viholliseksi, mutta aloin miettiä sitä ns. positiivista kateutta, vertailusta syntyvää arvostusta. Kateellinen ei silloin tahdo mitätöidä toisen paremmuuden arvoa, vaan haluaa tavoitella sitä itselleenkin ja lopputuloksena molemmat olisivat parempia, yhtä hyviä. Kateus on kantava voima, perusjuttu mikä auttaa pärjäämään elämässä. En äkkiä huomaa että olisi haitallista ystävyydelle. Ehkä samastumisen kannalta edullista.

    Nii-i! Hyvä kysymys! Löytyisköhän niitä sattuman kaupalla?
    "Kohtaaminen on aina odottamaton ja ilmestyksenomainen. Ystävyys etsii aina tietyntyyppisen henkilön."

    Tietyn henkilön tyyppi? Sitä varten tarttis olla vissiin tietynlainen ihmistyyppikatsastusasema.
    Vähiin käy selitykset ennenkuin ystävällisesti loppuu.
     
  22. Tunteita tulvillaan Vierailija

    Ihmisen silmässä on peruskyynel, joka pitää silmä kosteana ja estää silmiä kuivumasta. Toinen
    kyynelmuoto on refleksikyynel, jonka voi aiheuttaa esim. sipuleiden kuoriminen. Kolmas ja tärkein kyynelmuoto on tunnekyyneleet, jotka ovat ihmisen aivotoiminnan työskentelyn tulosta.
    Tunnekyyneleet sisältävät runsaasti stressihormoneja ja tunneitkun jälkeen onkin yleensä hyvä ja kevyt olo.
    Pienet pojat ja tytöt itkevät 2-vuotiaiksi asti samanverran, mutta sitten alakaa ympäristö vaikuttaa, eivätkä pojat itke enää yhtä paljon kuin tytöt. Eli nämä iänikuiset sanonnat: Älä nyt itke ! ovat alkaneet vaikuttaa.
    Kaikki aikuiset naiset eivät itke yhtään, mutta jotkut miehet voivat itkeä paljon. Eri kulttuureissa
    itkemiseen suhtaudutaan eri tavoin, mutta eniten itkemiseen vaikuttaa kuitankin ihmisen koulutus, ammatti ja sosiaalinen asema. Esim. tutkimusten mukaan insinöörit ja pörssimeklarit
    eivät itke juuri ollenkaan ! (Vaikka syytä joskus olisikin) Rekkakuskit eivät itke ollenkaan !
    Ihmisen itkuherkkyytä voi lisätä ihmisläheinen työ ja tiukoista sukupuolirooleista irrottautuminen
    ja korkea koulutustaso. Eli ihminen voi reagoida eri tilanteissa herkästi itkulla.
    Mutta länsimaiseen käsitykseen kuuluu, että ihmisen pitäisi olla hillitty. Hautajaisissa on lupa itkeä ja joissakin järkyttävissä tilanteissa. Yleensä ihminen, joka nauraa ja suuttuu helposti, myöskin itkee helposti. Eli tälläinen ihminen näytää tunteensa helpommin, mikä ainakin minusta
    tuntuu ihan hyvältä. Kyllähän tunteensa näyttävä ihminen on aina paljon kiinnostavampi kuin
    sisäänpäinkääntynyt ja jopa sulkeutunut ihminen tai jopa tunnekylmä ihminen.
    Toisen maailmansodan aikaan, kun karjalanevakot tulivat sieltä rajan takaa, he herättivät huomiota sillä, että he näyttivät nauravan ja itkevän erittäin helposti, eli olivat tunneherkkiä
    ihmisiä. Toisin kuin jotkut jäyhät pohjanmaalaiset.
     
  23. kuutamouimari Uusi jäsen

    liittynyt:
    28.08.2008
    Viestejä:
    223
    Saadut tykkäykset:
    0
    ...että olet päätynyt samaan kuin minäkin, tekojen arvoa ystävyydessä puolustaessasi. Arja Tiaisen runon sanoin: Minä en äiteliä puheita suvaitse, rakkaus on tekemistä. Sitä, että pitää sanansa ja tulee ajallaan syömään.- Tämä pätee ystävyyteenkin. Olen saanut lahjaksi ystävyyden tekoja sanojen ja tunteiden lisäksi - tarpeeseen ovat tulleet.
     
  24. Ystävyydestä Vierailija

    Ihminen on ainoa itkevä eläin.
     
  25. Ystävyydestä Vierailija

    Klovnin kasvoilla on perushymy, joka maalattuna estää hymyä hyytymästä.
    Neljäs kyynelmuoto on naamiokyynel, joka on suuren kyynelen muotoinen ja vain toisessa silmässä.
    Viides ja tärkeä kyynelmuoto on ilon kyyneleet, jotka ovat katsojan silmässä ja pelleilyn tulosta.

    En tiedä yhden kyynelen merkitystä. Kuka osaisi sen selittää?
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti