Mistä vaikeneminen kertoo?

Tarkoittaako, että vaikeneva ei halua tehdä toiselle ymmärrettäväksi omaa kantaansa? (Koska se on toisen osapuolen intressien vastainen.) Pakenemista? Jos kerran kyseessä ei ole ääliö, vaan ihminen, joka osaa muodostaa ymmärrettäviä suomenkielisiä kokonaisia lauseita. Olen huomannut itsestäni, että selittelen ties millä syillä toisen luomaa epäselvää tilannetta, kommunikointi ei vain toimi, ei saa suoraa vastausta. Tai jos saa jonkinlaisen vastauksen pitemmittä puheitta, niin teot puuttuvat. Sitten hän sivuuttaa asian, sitä ei käsitellä. Asiaa tai ongelmaa ei selvitetä. Ilmeisesti minun tyhmän ja hyväuskoisen on nyt tajuttava, että tilanne on juuri sitä, miltä se näyttää. Toinen on passiivinen aivan tarkoituksella. Se ei johdu siitä, että ei osaa puhua. Eli toisen tietynlaista sumuttamista siitä, missä mennään, eikä avointa asioiden selvittelyä. Toinen ilmeisesti kokee voittavansa jotain (aikaa?) sillä, että pitää toisen epätietoisuudessa ja epävarmuudessa sen suhteen, että missä mennään ja mitä tapahtuu.

 

Riippuu tilanteesta. Joskus ei vain jaksa jauhaa, jos on omasta mielestään kerran jo vastannut. Yhdellä tutulla on suhteessaan tapana ylianalysoida kaikkea. Jos vastapuoli vastaa hänelle jotain, hän ei usko mitä toinen sanoo vaan tekee siitä jatkotulkintoja ja vaatii vastauksen selittämistä. Tavoitteena on saada vääntämällä ja kääntämällä lopulta sellainen vastaus, jonka olisi itse halunnut heti saada, mutta toinen on ikään kuin vastannut väärin.

Vaikeneminen kertoo, ettei halua keskustella asioista. Turha sitä on sen enempää miettiä.

 

Kulta, meidän on nyt puhuttava suhteestamme...

 

Tarkoittaako, että vaikeneva ei halua tehdä toiselle ymmärrettäväksi omaa kantaansa? (Koska se on toisen osapuolen intressien vastainen.) Pakenemista? Jos kerran kyseessä ei ole ääliö, vaan ihminen, joka osaa muodostaa ymmärrettäviä suomenkielisiä kokonaisia lauseita. Olen huomannut itsestäni, että selittelen ties millä syillä toisen luomaa epäselvää tilannetta, kommunikointi ei vain toimi, ei saa suoraa vastausta. Tai jos saa jonkinlaisen vastauksen pitemmittä puheitta, niin teot puuttuvat. Sitten hän sivuuttaa asian, sitä ei käsitellä. Asiaa tai ongelmaa ei selvitetä. Ilmeisesti minun tyhmän ja hyväuskoisen on nyt tajuttava, että tilanne on juuri sitä, miltä se näyttää. Toinen on passiivinen aivan tarkoituksella. Se ei johdu siitä, että ei osaa puhua. Eli toisen tietynlaista sumuttamista siitä, missä mennään, eikä avointa asioiden selvittelyä. Toinen ilmeisesti kokee voittavansa jotain (aikaa?) sillä, että pitää toisen epätietoisuudessa ja epävarmuudessa sen suhteen, että missä mennään ja mitä tapahtuu.

Kyllä, pakenemista syystä tai toisesta. Tilanne on juuri sitä miltä se sinusta näyttää, eli kaikin puolin huono sinun kannaltasi. Pelaa peliä kanssasi syystä tai toisesta. Nähty on ja koettu. Juokse.

 

Niin keskustelussa on kaksi osapuolta. Se joka puhuu ja se joka kuuntelee. Vaikeneminen kertoo, joko siitä että ei ole puhuttavaa aiheesta tai sitten on tunne siitä että asiasta puhuminen menee todella syvälle epämukavuusalueelle jos asia nostetaan esille. Vaikeneva henkilö on saattanut punnita asian niin, että vaikeneminen on parempi vaihtoehto kuin astua sinne epämukavuusalueelle. Elikkäs meinaan sitä, että epämiellyttävät kokemukset kuulijan reaktioista vastaavissa keskusteluissa aiheuttaa juurikin tuollaista vaikenemista. Toisen puhumattomuuteen voi hyvinkin olla syy siinä kuinka kuulija reagoi kuulemaansa. Jos on joskus sanonut sanottavansa suoraan ja kuulija on siitä kilahtanut itkupotkuraivareiden kera ja annattanut kaiken kertyneen p@skan asiasta puhuneen niskaan, niin ei todellakaan ole ihme, jos toista kertaa ei samaa halua kokea ja tyytyy vaikenemiseen.

Tietämättä sen kummemmin taustaa päätin tuoda tuollaisen näkökulman esille.

 

Riippuu tilanteesta. Joskus ei vain jaksa jauhaa, jos on omasta mielestään kerran jo vastannut. Yhdellä tutulla on suhteessaan tapana ylianalysoida kaikkea. Jos vastapuoli vastaa hänelle jotain, hän ei usko mitä toinen sanoo vaan tekee siitä jatkotulkintoja ja vaatii vastauksen selittämistä. Tavoitteena on saada vääntämällä ja kääntämällä lopulta sellainen vastaus, jonka olisi itse halunnut heti saada, mutta toinen on ikään kuin vastannut väärin.

Vaikeneminen kertoo, ettei halua keskustella asioista. Turha sitä on sen enempää miettiä.

^^ Juu näin.
Ihminen vaikenee kun hänellä joko ei ole mitään sanottavaa, tai ei halua sanoa mitä olisi, tai ei osaa, tai pitää koko puheenaihetta tarpeettomana, ajattelee jotain muuta kuin keskustelunaihetta... Mitä sitä joka kerta analysoimaan. Ihmiset on sitä paitsi erilaisia. Yksi kälättää koko ajan, jauhaa samasta aiheesta. Toinen sanoo sanottavansa kerralla. Jos ei nää kaksi tykkää toistensa tyylistä ei siitä varmaan hyvää parisuhdetta saa. Jos ei sitten hyväksy kaikessa hiljasuudessa toisen ominaisuuksineen eikä ota siitä niin hirveesti pulttia.

 

Että kumppaniksi on sattunut nii sanottu kuuluisa vaetelias mies....

 

Tarkoittaako, että vaikeneva ei halua tehdä toiselle ymmärrettäväksi omaa kantaansa? (Koska se on toisen osapuolen intressien vastainen.) Pakenemista? Jos kerran kyseessä ei ole ääliö, vaan ihminen, joka osaa muodostaa ymmärrettäviä suomenkielisiä kokonaisia lauseita. Olen huomannut itsestäni, että selittelen ties millä syillä toisen luomaa epäselvää tilannetta, kommunikointi ei vain toimi, ei saa suoraa vastausta. Tai jos saa jonkinlaisen vastauksen pitemmittä puheitta, niin teot puuttuvat. Sitten hän sivuuttaa asian, sitä ei käsitellä. Asiaa tai ongelmaa ei selvitetä. Ilmeisesti minun tyhmän ja hyväuskoisen on nyt tajuttava, että tilanne on juuri sitä, miltä se näyttää. Toinen on passiivinen aivan tarkoituksella. Se ei johdu siitä, että ei osaa puhua. Eli toisen tietynlaista sumuttamista siitä, missä mennään, eikä avointa asioiden selvittelyä. Toinen ilmeisesti kokee voittavansa jotain (aikaa?) sillä, että pitää toisen epätietoisuudessa ja epävarmuudessa sen suhteen, että missä mennään ja mitä tapahtuu.

Jos vaikeneminen koskee suhteen tilaa tai siirtymää vaikka vakavammalle tasolle niin kyllä se kertoo siitä että toinen ei halua siirtyä siihen vakavempaan tilaan. Jossa joutuu ottamaan toisen huomioon.

Se että vahvistaa puhumisen teoilla on sitä normaalia käytäntöä. Jos ei mitään tapahdu niin on jäänyt pelimiehen ja pelaajan ansaan.

Ohittaisin kaikki nuo tuollaiset tuppisuut jotka eivät vahvista teoillaan sitä mihin ollaan menossa.
Jos on tullut ajatukseen että on sumuttajan sormissa. Kun ei puhuta avoimesti asioita selvitetä. Tiedät siis itsekin missä mennään. Et vain tahdo uskoa omaa sisäistä ääntäsi.

Parasta olisi nostaa kytkintä ja jättää kyseinen sumuttaja puhumattomuuden lammikkoonsa. Kyllä se siinä vaiheessa ymmärtää.

Joko selvitellä asiaa. Tai huomaat kun hänestä ei kuulu mitään millätasolla suhteenne koko ajan oli hänen mielestään. Ikävä kyllä.

 

Niin keskustelussa on kaksi osapuolta. Se joka puhuu ja se joka kuuntelee. Vaikeneminen kertoo, joko siitä että ei ole puhuttavaa aiheesta tai sitten on tunne siitä että asiasta puhuminen menee todella syvälle epämukavuusalueelle jos asia nostetaan esille. Vaikeneva henkilö on saattanut punnita asian niin, että vaikeneminen on parempi vaihtoehto kuin astua sinne epämukavuusalueelle. Elikkäs meinaan sitä, että epämiellyttävät kokemukset kuulijan reaktioista vastaavissa keskusteluissa aiheuttaa juurikin tuollaista vaikenemista. Toisen puhumattomuuteen voi hyvinkin olla syy siinä kuinka kuulija reagoi kuulemaansa. .

Hyvä. Taitaa olla juuri näin, mutta siitä näkökulmasta, että vaikenija tietää, että se mitä hän ajattelee, ei johtaisi yhteisymmärrykseen toisen osapuolen kanssa ja siksi hän pelaa vilpillisesti tilanteessa vaikenemalla. Suoraan ja rehellisesti oman kantansa esittäminen johtaisi ratkaisuun (ei riitaan), jota vaikenija ei tässä vaiheessa ainakaan halua.

 

Jos vaikeneminen koskee suhteen tilaa tai siirtymää vaikka vakavammalle tasolle niin kyllä se kertoo siitä että toinen ei halua siirtyä siihen vakavempaan tilaan. Jossa joutuu ottamaan toisen huomioon.

Se että vahvistaa puhumisen teoilla on sitä normaalia käytäntöä. Jos ei mitään tapahdu niin on jäänyt pelimiehen ja pelaajan ansaan.

Ohittaisin kaikki nuo tuollaiset tuppisuut jotka eivät vahvista teoillaan sitä mihin ollaan menossa.
Jos on tullut ajatukseen että on sumuttajan sormissa. Kun ei puhuta avoimesti asioita selvitetä. Tiedät siis itsekin missä mennään. Et vain tahdo uskoa omaa sisäistä ääntäsi.
.

Tämän kirjoittajan vastaus osuu naulan kantaan. Kysymys ei ole ääliöstä, vaan sinisilmäisen ja hyväntahtoisen toisen osapuolen selitteöyistä ja liian pitkälle menevistä ymmärtämisistä vaikenijan suhteen. Silloin kun toinen haluaa, oli se sitten mitä tahansa, niin se ei jää epäselväksi. Ääliökin osaa ilmoittaa kantansa.

 

Tarkoittaako, että vaikeneva ei halua tehdä toiselle ymmärrettäväksi omaa kantaansa? (Koska se on toisen osapuolen intressien vastainen.) Pakenemista? Jos kerran kyseessä ei ole ääliö, vaan ihminen, joka osaa muodostaa ymmärrettäviä suomenkielisiä kokonaisia lauseita. Olen huomannut itsestäni, että selittelen ties millä syillä toisen luomaa epäselvää tilannetta, kommunikointi ei vain toimi, ei saa suoraa vastausta. Tai jos saa jonkinlaisen vastauksen pitemmittä puheitta, niin teot puuttuvat. Sitten hän sivuuttaa asian, sitä ei käsitellä. Asiaa tai ongelmaa ei selvitetä. Ilmeisesti minun tyhmän ja hyväuskoisen on nyt tajuttava, että tilanne on juuri sitä, miltä se näyttää. Toinen on passiivinen aivan tarkoituksella. Se ei johdu siitä, että ei osaa puhua. Eli toisen tietynlaista sumuttamista siitä, missä mennään, eikä avointa asioiden selvittelyä. Toinen ilmeisesti kokee voittavansa jotain (aikaa?) sillä, että pitää toisen epätietoisuudessa ja epävarmuudessa sen suhteen, että missä mennään ja mitä tapahtuu.

vaikeneminen johtuu siitä, että on jotakin salattavaa, ja niin kuin itse jo kirjoitit , elikkä toivoo voittavansa aikaa, usko pois!

 

Tämän kirjoittajan vastaus osuu naulan kantaan. Kysymys ei ole ääliöstä, vaan sinisilmäisen ja hyväntahtoisen toisen osapuolen selitteöyistä ja liian pitkälle menevistä ymmärtämisistä vaikenijan suhteen. Silloin kun toinen haluaa, oli se sitten mitä tahansa, niin se ei jää epäselväksi. Ääliökin osaa ilmoittaa kantansa.

Jotkut tekee ihan tahallaan sitä, että eivät sano suoraan mitä haluavat vaan antavat toisen päättää kaikesta ja sitten nurisevat kun mikään ei ole hyvin. Välttelevät vastuuta joka seuraa päätöksien teosta. Rasittava, perässävedettävä malli jota saa maanitella ja lahjoa kuin aasia eikä ikinä lupaa mitään tai sitoudu mihinkään. Kysymys on luonteenpiirteestä ja jos et tykkää siitä nyt, niin ei se siitä mihinkään muutu vaikka kuinka yrittäisit.

 

^^ Juu näin.
Ihminen vaikenee kun hänellä joko ei ole mitään sanottavaa, tai ei halua sanoa mitä olisi, tai ei osaa, tai pitää koko puheenaihetta tarpeettomana, ajattelee jotain muuta kuin keskustelunaihetta... Mitä sitä joka kerta analysoimaan. Ihmiset on sitä paitsi erilaisia. Yksi kälättää koko ajan, jauhaa samasta aiheesta. Toinen sanoo sanottavansa kerralla. Jos ei nää kaksi tykkää toistensa tyylistä ei siitä varmaan hyvää parisuhdetta saa. Jos ei sitten hyväksy kaikessa hiljasuudessa toisen ominaisuuksineen eikä ota siitä niin hirveesti pulttia.

Mä en kanssa ymmärrä miksi toisesta pitää väkisin puristaa irti jotain mitä siinä toisessa ei ole.
Miksi taustalla olis muka ain joku syy peitellä tai valehdella . Sairas ajattelutapa.

Hyväksykää siippanne tai erotkaa niistä. Mitä pitempään kiusaatte jankkaamisella sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys että siippa jonain päivänä lähtee eikä takasin tule. Kunnioittakaa toisen oikeutta olla sanomatta mitään jos ei halua tai ei yksinkertasesti ole mitään sanottavaa. Niinhän itsekin teette. Ai mutta sehän on normaalia eikä peittelyä.

Epäluottamus siippoihinne se onkin toinen asia. Nalkuttamalla ei sekään asia parane.

 

Tämän kirjoittajan vastaus osuu naulan kantaan. Kysymys ei ole ääliöstä, vaan sinisilmäisen ja hyväntahtoisen toisen osapuolen selitteöyistä ja liian pitkälle menevistä ymmärtämisistä vaikenijan suhteen. Silloin kun toinen haluaa, oli se sitten mitä tahansa, niin se ei jää epäselväksi. Ääliökin osaa ilmoittaa kantansa.

Samaa mieltä jos ei suhteesta voi puhua se ei ole toisenmielestä tärkeä suhde.