mitä enää voin tehdä..?

[vieras]

2viikon iässä vauvamme osoittautui koliikkivauvaksi=>huusi ilta kahdeksasta yö kahteen, eikä mitkään hyssyttelyt auttaneet. Lopun yön nukkui tosi hyvin ja aamupäivälläkin nukkui 2-3 tunnin tirsoja.
3,5 viikon iässä vietiin vyöhyketerapiaan ja ekan kerran jälkeen jo vaikutus näkyi=> huutojaksot lyheni ja tyttö rauhoittui, kunhan oli äidin sylissä.
5 kertaa käytiin ja sen jälkeen olikin suht rauhallista, kun lopetin lisäksi kahvin ja ruisleivän syönnin, mutta vain muutaman päivän.
Seuraavaksi karsin colan ja teen, koska luulin, että niissä vika, kun lapsemme ei enää nukkunutkaan päivällä kuin max 15 min kerrallaan ja oli kärttyisä. Vain äidin syli kelpasi. Yöt nukutaan erinomaisesti (alkaa nukkumaan n.klo22-23 ja herää n.klo 8-9 aamulla)
Ostin koliikkikeinun ja rintarepun elämääni helpottamaan. Disflatyl-tippojakin kokeiltu tuloksetta.
Ruokakaupassa rintareppu on kätevä ja koliikkikeinu tuo jonkin aikaa aina kerrallaan apua.
Lapsi on 1½kk nyt ja tuntuisi, että kyllä tuota unta pitäisi päiväsaikaankin vielä vähän enemmän riittää.
Mitä ihmettä teen, kun tuntuu, että pelkään jo seuraavaa päivää ja odotan että ilta tulisi...
Vai liekkö käynyt niin, että olen opettanut lapsemme jo tuohon ainaiseen kanniskeluun???
Edelliset muksumme ovat olleet rauhallisia ja varsin unirikkaita lapsia.
Jotenkin tuntuu välillä aivan siltä, että en osaa nauttia tuosta vauvasta yhtään, kun kokoajan on pelko takamuksessa, että alkaa huuto vaikkapa kesken kotimatkan tms. ja lohduttaa ei kuskin paikalta voi (turvaistuin takana). Pitemmille matkoille ei ole puhettakaan, että lähtisin saati kauppaan ilman sitä rintareppua.
Onkohan tytöllä vain rytmit sekaisin vai mitä?Enää en tiedä voinko tehdä mitään...

 

[ap vieras]

niin ja kaiken lisäksi oma aineenvaiduntani on nyt sitten kans ihan jumissa...

 

[Rania]

Vauvat reagoivat äidin aineenvaihduntaan ja väsymykseen! Minun muksuni aina ovat. Sulle omaa aikaa toivoen (vauva hoitoon luottohenkilölle, sinä miehen kanssa lenkille, saunaan, syömään ja juomaan riittävästi, hierontaan ja nukkumaan kunnon unet) saman esikoisen kanssa kokenut ja siitä lopulta selvinnyt. Olet hyvä äiti, mutta on totta, että vauva reagoi joka vaivaan SINUN kehossasi, ilmeeseesi, väsymykseesi. Jos ei ole luottohenkilöä, voi pyytää neuvolasta mahdollisuutta saada vauva yöhoitoon sairaalaan. Toivottavasti saat apua.

P.s. ihan konkreettisesti meillä meni siihen, että äidin vatsa oli jumissa, samoin vauvan. Jotkut lapset ovat niin herkkiä. Ja minun tyttöni on vieläkin.

 

[ap vieras]

Kiitos vastauksestasi rania.
Varsinaisesti en ole väsynyt, koska nuo yö unet ovat niin hyvät.
Minun lisäkseni onneksi kuopukselle kelpaa vanhimman tyttäremme syli(11v.). On ihana, kun äidin voimat hyssyttelyyn loppuu ja koliikkikeinussakin on aikansa vietetty, on isosiskon syli avoin.
Isänsä kanssa alkaa vasta nyt lähentymään, mutta "kriisi" tilanteessa ei isän syli kelpaa.
Mihinkään en oikein uskalla lähteä ilman neitiä, enkä nyt varsinaisesti haluakaan, mutta onhan näitä pakollisia juttuja, kuten hammaslääkäri ja ns. joissa käynti on välttämätöntä.
Nan-korviketta antoivat viimex kun olin hammaslääkärissä ja siitähän vasta illalla vatsavaivat yltyi. (en saanut lypsetyksi ennakkoon)

Ehkä en vain uskalla jättää lastani toisen hoitoon, kun kuitenkin ajattelisin koko ajan, että kuinka se neiti siellä huutaa.
Eilen tyttö oli n.½tuntia äitini kanssa kun oltiin kenkiä katsomassa muille muksuille. Oli huutanut aika pitkään, mutta äitini oli saanut neidin untenmaille juuri ennenkuin tulimme takaisin.

Toiset lapsemme ovat olleet pienestä lähtien hoidossa ajoittain ilman tällaisia konflikteja (olen yrittäjä).
Nyt en pystyisi ajattelemaankaan mitään pitkiä työhommia, sillä neiti torpedoi ne heti alkuunsa. Mutta onneksi mulla on nyt tosi hyvä sijainen, eikä tartte huolia ainakaan työasioista liiemmin, kunhan vain laskujen maksut hoitaa ja paprut kuukausittain kirjanpitoon.

Luottohenkilö minulla ja hyvä sellainen.
Hänellä myös kuopuksensa täysi sylivauva laitokselta lähtien aina n. 4kk:n ikään ja päivisin ei nukkunut meidän neitiä enempää, joten tietää tunteeni.
Hän on sanonut,että hoitaa kyllä meidän neitiä, jos tarvis.
Tarvetta ei kuitenkaan mielestäni ole sillälailla, kun nuo yöt saa nukkua näin hyvin.
Joskus ainoastaan toivoisi, että tuo neiti kelpuuttaisi paremmin myös muiden sylin, ettei olisi liian riippuvainen äidistä ja taloustyötkin saisi tehtyä edes joskus kerralla ettei tartte tunnin hommaan uhrata koko päivää.
Mutta kiitos vielä kerran. Koitankin saada nyt tuon oman masun toimimaan, niin josko se siitä taas rauhoittuisi.