Tänään piti viettää niitä tyttöjen yhteissynttäreitä (toinen 5v, toinen 14v) sukulaisille. Me asutaan senverran sivussa kaikista sukulaisista, joten siks yhdistetään usein synttäreitä, jos ne on oikeesti muutenkin lähekkäin (siis ne syntymäpäivät).
Kutsut laitettiin hyvissä ajoin... ja kutsuissa toivottiin vastausta. Vastaus saatiin yhdeltä, että eivät pääse tulemaan. Muut ei ilmoittaneet mitään... paitsi sit tänään sitämukaa kun tässä illalla aloin laitella viestejä, että ovatko tulossa vai eivät... Joku on unohtanut, jollekin on tullut muuta menoa jne.
Eli tytöille ei tullut yhtään vierasta
, ja niinkun niitä serkkuja ja tätejä odotettiin, kun niitä muutenkin harvoin nähdään.
No mie sit totesin tuossa miehelle, että syödään kakut ym. (joita mie olin sit tehnyt kuitenkin siinä uskossa, että kyllä aina joku tulee kylään) sit iltapalalla, ja juhlistetaan samalla meidän 11v hääpäivää, joka sattuu olemaan muuten tänään.
Mies siihen, että "Onks siinä jotain juhlistamista?"
Siis joko syynä on tää raskaus, tai sit mie oon muuten vaan herkkä, mutta itkettämään alkoi... mies ei muista hääpäivää, eikä noteeraa sitä edes silloin kun sille siitä mainitsee... ja lapsetkin jäi ilman vieraita :'( *ihan kun kaikki ois vaan hällä-väliä noista - tyylisiä* :ashamed:
Kutsut laitettiin hyvissä ajoin... ja kutsuissa toivottiin vastausta. Vastaus saatiin yhdeltä, että eivät pääse tulemaan. Muut ei ilmoittaneet mitään... paitsi sit tänään sitämukaa kun tässä illalla aloin laitella viestejä, että ovatko tulossa vai eivät... Joku on unohtanut, jollekin on tullut muuta menoa jne.
Eli tytöille ei tullut yhtään vierasta
, ja niinkun niitä serkkuja ja tätejä odotettiin, kun niitä muutenkin harvoin nähdään. No mie sit totesin tuossa miehelle, että syödään kakut ym. (joita mie olin sit tehnyt kuitenkin siinä uskossa, että kyllä aina joku tulee kylään) sit iltapalalla, ja juhlistetaan samalla meidän 11v hääpäivää, joka sattuu olemaan muuten tänään.
Mies siihen, että "Onks siinä jotain juhlistamista?"
Siis joko syynä on tää raskaus, tai sit mie oon muuten vaan herkkä, mutta itkettämään alkoi... mies ei muista hääpäivää, eikä noteeraa sitä edes silloin kun sille siitä mainitsee... ja lapsetkin jäi ilman vieraita :'( *ihan kun kaikki ois vaan hällä-väliä noista - tyylisiä* :ashamed:
:flower: :hug: :hug: :hug:
kuulostaa yhtä hyvältä kuin mun viime pe ( oon myös raskaana). Tosin mulle sattui eri asioita. Olin ihan maani myyneenä aamusta iltaan ja siis todella onneton. Mietin että "mitä hyvää tässä nyt on.. " ja tajusin ettei kyse oo mistään kuolemanvakavasta eli kun tästä tokenen niin olen vahvempi ja viisaampi. Ihminen kun voi kasvaa vain vastoinkäymisten kautta henkevämäksi. Tuo ei ole vitsi. Olettaen siis että ihminen ei sairastu mieleltään vastoinkäymisten vuoksi..
