Mitä ihmettä teen oman äitini kanssa?

[Lilly]

Äiti on aina ollut hieman... omituinen luonteeltaan. Suuttuu aivan tyhjästä ja huutaa kuin hyeena, ja kun hän on pahalla päällä niin hän alkaa moittia ja sättiä muita jostain. Itse hän loukkaantuu pienimmästäkin asiasta, mutta ei sitten ymmärrä että toinen voi loukkaantua. Hän tuntuu oikein nauttivan siitä että saa loukata, varsinkin minua. Muille hän ei oikein mitään uskallakkaan sanoa, hän on muiden ihmisten seurassa hyvin hiljainen.

Tuntuu että mitä vanhemmaksi hän tulee sen pahemmaksi tämä menee.

Kaikista pahinta tässä on, että hänen raivoamisensa on kohtauksenomaista. Hän sylkee ilkeitä asioita silmilleni ja hetken päästä on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Alkaa jutella ihan normaalisti.

Tärkein asia hänen elämässään tuntuu olevan se, että mitä ihmiset ajattelevat. Minun olisi pitänyt pitää entisen mieheni kanssa kulissia pystyssä eikä erota vaikka voin joka päivä huonosti, ihan vain siksi etteivät ihmiset ala puhua kun hänen tyttärensä on eronnut.

Äskenkin hän alkoi aivan yhtäkkiä moittia minua siitä, että aion mennä tapaamaan miespuolista ystävääni. Hän huusi "Helvetti jos joku saa tästä tietää niin mitä ihmiset puhuvat että sinä lähdet muiden miesten luo vaikka olet xxxxx:n kihloissa"
eikä tässä todellakaan ole kyse mistään pettämisestä vaan hän on todellakin vain ystäväni. Sitten siinä aikamme väittelimme asiasta ja minä pahoitin mieleni kun hän alkoi arvostella minua. Hetken päästä hän alkoi puhua ihan normaalisti ihan muista asioista.

Mitä minä oikein teen? Puhuminen ei auta, hän ei ikinä muutu. Vuodesta toiseen tämä on ollut samanlaista.

 

[hei]

Itse pistin 33 vuotiaana välit poikki äitiini kun mittani tuli täyteen sylkykuppina oloa...Ei vanha koira opi uusia temppuja, ja kun vuosi vuodelta vaan käytös pahenee, ei sitä kenenkään tarvii kestää.

 

[ap]

No sehän äkkiä putosi...

 

[Istafra]

Ei ne äidit välttämättä muutu ei :hug:
Voit muuttaa vain omaa suhtautumistasi. Vaikeata, tiedän.

 

[ap]

Itse pistin 33 vuotiaana välit poikki äitiini kun mittani tuli täyteen sylkykuppina oloa...Ei vanha koira opi uusia temppuja, ja kun vuosi vuodelta vaan käytös pahenee, ei sitä kenenkään tarvii kestää.

Mistähän tällainen voi johtua että äiti purkaa kaiken omaan lapseensa...

 

[Istafra]

Itse pistin 33 vuotiaana välit poikki äitiini kun mittani tuli täyteen sylkykuppina oloa...Ei vanha koira opi uusia temppuja, ja kun vuosi vuodelta vaan käytös pahenee, ei sitä kenenkään tarvii kestää.

Mistähän tällainen voi johtua että äiti purkaa kaiken omaan lapseensa...

Lapsesta löytyvät ne piirteet, joita äiti itsestään ei näe?

 

[hm]

Isäni avopuoliso on vähän tuollainen. Tai oli lapsilleen jo pienenä. Epäjohdonmukainen ja outo. Välistä kaikki ok, mutta yhtäkkiä sama teko saa aikaan hirveän huudon ja haukkumisen ja marttyyrimaisen käytöksen ja itsesäälipurkauksen.

 

[hm]

Itse pistin 33 vuotiaana välit poikki äitiini kun mittani tuli täyteen sylkykuppina oloa...Ei vanha koira opi uusia temppuja, ja kun vuosi vuodelta vaan käytös pahenee, ei sitä kenenkään tarvii kestää.

Mistähän tällainen voi johtua että äiti purkaa kaiken omaan lapseensa...

keneen muuhun voisi helpommin purkaa paskaa?
1- omaan lapseen
2. omaan puolisoon
3. luokkakaveriin/työkaveri
4. naapuri?

kai tässä järjesteyksessä se menee miten helppo on alistaa ihmisiä. tai kiusata.

 

[Otan]

osaa mä oon just nyt riidoissa mun mutsin kanssa ku se meinas et mä ja mun perhe mennään juhannuksena muuttamaan niitten kamoja kun yhtäkkiä ostivat kämpän!
Ja nyt mä oon omahyväinen p.... kun haluan mennä jussina saimaalle viettämään mun kolmekymppisiä ja mun lapsen 4.v synttäreitä:O Siis tein mä niin tai näin niin aina väärinpäin

 

[ap]

Itse pistin 33 vuotiaana välit poikki äitiini kun mittani tuli täyteen sylkykuppina oloa...Ei vanha koira opi uusia temppuja, ja kun vuosi vuodelta vaan käytös pahenee, ei sitä kenenkään tarvii kestää.

Mistähän tällainen voi johtua että äiti purkaa kaiken omaan lapseensa...

Lapsesta löytyvät ne piirteet, joita äiti itsestään ei näe?

Minä olen monesti miettinyt että ärsytänkö häntä jotenkin, onko minussa jotain mistä hän ei pidä, olenko minä jotenkin epäonnistunut hänen mielestään vai kadehtiiko hän minulta elämää ja nuoruutta vai mitä ihmettä...

 

[vieras]

Mun äiti purkaa juttunsa muhun, koska on tottunut siihen. Kilttinä lapsena en osannut tehdä muuta kuin kuunnella ja yrittää parantaa tilannetta, joten sillä yrittää mennä edelleen. Voin kyllä ilokseni sanoa, että pientä muutosta on tullut omaa käyttäytymistäni muuttamalla. Aina noihin muutostilanteisiin on liittynyt pientä kriiseilyä kumminkin puolin, mutta toivoa sentään on. Surulliselta tuntuu se, että omaa äitiään täytyy "opettaa olemaan", sillä tuon tehtävän ei tulisi langeta noinpäin. No, sillä mennään, mitä on annettu ja siitä kannattaa edes yrittää tehdä paras mahdollinen. Tsemppiä ja voimia!

 

[Istafra]

Minä olen monesti miettinyt että ärsytänkö häntä jotenkin, onko minussa jotain mistä hän ei pidä, olenko minä jotenkin epäonnistunut hänen mielestään vai kadehtiiko hän minulta elämää ja nuoruutta vai mitä ihmettä...

Voi olla, että kaikkea tätä yhtäaikaa.

 

[ap]

osaa mä oon just nyt riidoissa mun mutsin kanssa ku se meinas et mä ja mun perhe mennään juhannuksena muuttamaan niitten kamoja kun yhtäkkiä ostivat kämpän!
Ja nyt mä oon omahyväinen p.... kun haluan mennä jussina saimaalle viettämään mun kolmekymppisiä ja mun lapsen 4.v synttäreitä:O Siis tein mä niin tai näin niin aina väärinpäin

Sama täällä... äitini saattaa ensin ottaa asiat aivan hyvin ja olla samaa mieltä kanssani, mutta ennemmin tai myöhemmin saan kuulla että kaikissa päätöksissäni ja tekemisissäni on jotain vikaa.

 

[vieras]

Itse pistin 33 vuotiaana välit poikki äitiini kun mittani tuli täyteen sylkykuppina oloa...Ei vanha koira opi uusia temppuja, ja kun vuosi vuodelta vaan käytös pahenee, ei sitä kenenkään tarvii kestää.

Mistähän tällainen voi johtua että äiti purkaa kaiken omaan lapseensa...

Viha ja kiukku purkautuu aina turvalliseen suuntaan. Todellinen syy on jossain muualla, mutta sinä olet kohde, koska sinä tunnut kestävän ja sietävän, ja hän luottaa välienne säilymiseen. Ehkäpä kannattaisi ottaa välimatkaa lisää.

 

[Otan]

osaa mä oon just nyt riidoissa mun mutsin kanssa ku se meinas et mä ja mun perhe mennään juhannuksena muuttamaan niitten kamoja kun yhtäkkiä ostivat kämpän!
Ja nyt mä oon omahyväinen p.... kun haluan mennä jussina saimaalle viettämään mun kolmekymppisiä ja mun lapsen 4.v synttäreitä:O Siis tein mä niin tai näin niin aina väärinpäin

Sama täällä... äitini saattaa ensin ottaa asiat aivan hyvin ja olla samaa mieltä kanssani, mutta ennemmin tai myöhemmin saan kuulla että kaikissa päätöksissäni ja tekemisissäni on jotain vikaa.

Onko meillä sama äiti Juu siis ensin se asia oli ok ettei mennä mut eilen sit kilahti puhelimessa ja sit sieltä tuli yks esimerkki kun me tarvittiin apua vuonna 2006.
Tosin kun yritin mainita että olen toisesta kaupungista(200km) käynyt häntä auttamassa kaksi kertaa viimekuussa niin sitä ei noteerattu ollenkaan Ja siis yleensä se olen minä joka auttaa häntä mutta koskaan sitä ei muisteta
Mä oon yleensä tosi vahva persoona mun elämässä(toinen kaupunki) mut mun äiti saa mut aina poljettua maanrakoon Ehkä siks mä muutin toiseen kaupunkiin jo 17.v ja luojan kiitos siitä

 

[Istafra]

Sama täällä... äitini saattaa ensin ottaa asiat aivan hyvin ja olla samaa mieltä kanssani, mutta ennemmin tai myöhemmin saan kuulla että kaikissa päätöksissäni ja tekemisissäni on jotain vikaa.

Tutulta kuulostaa. Koetetaan jaksaa.

 

[tutulta.]

itse asiassa juuri tänään äitini oli samantapainen. alkoi yhtäkkiä jonkun tyhmä'n jutun seurauksena haukkumaan ja olemaan todella ilkea vaikka tietää etttä olen herkkä ja loukkaanun erittäin helposta (täysin totta). Kun mainitsin asiasta hän väitti että teen samaa kokoajan itse. No nyt on anteeksi pyydetty ja sovittu, vaikka en noita riitoja kyllä helpolla unohda... ehkä huomenna on parempi päivä

 

[vieras]

Vaikea sanoa mitä sitä tekisi tuossa tilanteessa. Itse kypsyin muutama vuosi sitten ystäväni arvosteluihin jne. Katkaisin välimme kokonaan. Näin jälkikäteen viisaampaa olisi ollut jo aiemmin vähentää tapaamisia ja yhteydenottoja, jotten olisi kypsynyt hänen arvosteluunsa. Sinuna varmaan tuosta omasta kokemuksesta oppineena en katkaisisi välejä kokonaan vaan hieman vähentäisin tapaamisia/yhteydenottoja ja keskittyisin omaan elämään (ystäviin, harrastuksiin jne.) Kokeilisin varmaan tuota tapaa ensin ja jos se ei auta, niin puhuisin hänelle suoraan asiasta.