mitä ihmettä teen....???

[no sleep]

Eli tilanne tämä: meillä on 3½-vuotias ja 5 kk tytöt. Tämä isompi on n. 8 kk ikäisestä nukkunut omassa huoneessaan mutta nyt, kun vauva tuli taloon, tahtoo äidin viereen uudestaan. Kaikki yöt huutaa äitiä moneen otteeseen omaan huoneeseensa tai sitten yrittää tulla makkariimme, jossa siis vauva nukkuu. Minulla on kaksi vaihtoehtoa; joko otan meidän sänkyymme, jolloin en itse saa nukuttua yhtään tai ramppaan silittelemässä monta kerta yössä hänen huoneessaan että nukahtaisi uudelleen. Tietenkin vauva sitten vielä herättelee 3-4 kertaa yössä(syö vain kerran mutta muuten levoton nukkuja). Isä nukkuu tällä hetkellä olkkarissa, joka on tytön huoneen vieressä mutta isi ei kuitenkaan kelpaa rauhoittelijaksi, aina on saatava äiti.
Viime yönä otin esikoisen kolmannen huudon jälkeen sänkyymme. Hän ährää unissaan kovasti, joten nukkumisestani ei tullut mitään. Lisäksi vauva huudollaan herättää myös esikoisen, joten kukaan ei meillä viime yönä nukkunut hyvin. Olen ihan neuvoton...mikä avuksi. Unta tulee minulle keskimäärin 4h/vrk ja alkaa jo tuntumaan. Isä siis viikot töissä, joten hänestä ei ole vauvankaan hoitajaksi kaiket yöt; viikonloppuna saan toki nukkua sitten enemmän...alkaa kuitenkin rasittaa tosi paljon.

 

[yksi ehdotus]

Ota esikoinen viereen nukkumaan ja laita itsellesi korvatulpat. Näin et ehkä kuule ähinöitä, mutta heräät silti vauvan itkuun. Esikoinen on mustasukkainen ja kaipaa nyt äitiä kuten vauvakin.

 

[ModestyB]

Voi olla, että kolmen hengen perhepetiin tottuu ihan hyvin muutaman yön jälkeen. Muistan, kun meidän toinen tuli kotiin ja oltiin kaikki 4 samassa sängyssä, niin pari kolme ekaa yötä ajattelin, että tästä ei tule mitään, kamala virhe. Sitten alkoi sujua ja nukuimme kaikki oikein hyvin olosuhteisiin nähden. Mies meni välillä sohvallekin, kun hänen piti herätä aikaisin. Tsemppiä!

 

[toinen ehdotus]

Minä tekisin näin: Peittelisin ja halisin esikoisen illalla omaan sänkyynsä ja kun hänensimmäisen kerran huutaisi tai nousisi ylös, kertoisin hänelle, että on yö ja nyt nukutaan ja veisin hänet takaisin sänkyyn. Jos hälyttäisi toisen kerran, sanoisin vähän napakammin ja veisin omaan sänkyyn. Seuraavilla kerroilla en enää puhuisi mitään vaan veisin vain sänkyynsä, pelkkiin huutoihin en reagoisi.

Tämän lisäksi juttelisin eskoisen kanssa asiasta, tuon ikäinen jo ymmärtää paljon. Kertoisin kuinka hienoa on että hän osaa nukkua omassa hienossa sängyssään ja koska pikkusisarus on vielä pieni avuton vauva on hänen nukuttava vanhempien huoneessa, mutta kun hän kasvaa, siirtyy hänkin omaan sänkyyn. Pitäisin esikoista paljon viekussa päiväsaikaan ja kertoisin usein kuinka ihana ja tärkeä hän on. Mutta juttelisin myös kuinka tärkeää on, että kaikki nukkuvat omassa sängyssään.

Tämä on toiminut meillä ja lopputulokseen ollaan kaikki tyytyväisiä.

 

[Asdaa]

Mitä jos ottaisit pienen kolmevuotiaan takaisin teidän huoneeseen nukkumaan omaan sänkyynsä? Meillä tuli myös kamalia uniongelmia tytön 2 v päivän jälkeen, enkä keksinyt enää muuta keinoa kun siirtää sänky takaisin meidän huoneeseen (pyrki myös meidän sänkyyn ja sen jälkeen nukkui vaan tyttö, ja huonosti hänkin). Nyt nukutaan hyvin koko perhe. Kaiketi pienellä oli yksin pelottavaa ja huono olla.

 

[äippä73]

Täysin samaa mieltä "toinen ajatus" -nimimerkin kanssa.

Anna päivällä hänelle huomiota ja rakkautta. Saattaisi olla hyvä, että olisit tytön kanssa ihan kahdestaan (kun mies hoitaa vauvaa), hellisit ja juttelisit vain hänelle. Näin hän saisi tankattua läheisyyttä sinulta, eikä vauva "häiritse" tai tytön ei tarvitse jakaa äitiä silloin vauvan kanssa.

Illalla rauhoitat tilanteen juuri kuten "toinen ajatus" ehdotti. Metodi saattaa vaatia hermoja ja kestää ennen kuin ottaa tuulta alleen, mutta on kestävämpi ratkaisu pitkällä aika välillä.

 

[Liila]

Jos nyt annat tytölle periksi, niin pian olet pulassa. Meillä tehtiin sellainen ratkaisu, että isä hoiti 2 v esikoistytön yöheräilyt. MInä en tosiaankaan jaksanut nousta enää toiseen huoneeseen vauvan yösyöttöjen lisäksi.

Perhepetiä en suostunut edes harkitsemaan, koska omat uneni ovat tärkeimmät jaksamiseni kannalta. Mökillä tuota perhepetiä tuli kokeiltua olosuhteiden pakosta 3 viikkoa ja nukkumisesta ei tullut yhtään mitään.

Kyllä tyttö pian tottuu isäänkin, kun vain sitkeästi pidätte linjasta kiinni, etkä lipsu välillä.

 

[alkuper...]

Minä tekisin näin: Peittelisin ja halisin esikoisen illalla omaan sänkyynsä ja kun hänensimmäisen kerran huutaisi tai nousisi ylös, kertoisin hänelle, että on yö ja nyt nukutaan ja veisin hänet takaisin sänkyyn. Jos hälyttäisi toisen kerran, sanoisin vähän napakammin ja veisin omaan sänkyyn. Seuraavilla kerroilla en enää puhuisi mitään vaan veisin vain sänkyynsä, pelkkiin huutoihin en reagoisi.

Tämän lisäksi juttelisin eskoisen kanssa asiasta, tuon ikäinen jo ymmärtää paljon. Kertoisin kuinka hienoa on että hän osaa nukkua omassa hienossa sängyssään ja koska pikkusisarus on vielä pieni avuton vauva on hänen nukuttava vanhempien huoneessa, mutta kun hän kasvaa, siirtyy hänkin omaan sänkyyn. Pitäisin esikoista paljon viekussa päiväsaikaan ja kertoisin usein kuinka ihana ja tärkeä hän on. Mutta juttelisin myös kuinka tärkeää on, että kaikki nukkuvat omassa sängyssään.

Tämä on toiminut meillä ja lopputulokseen ollaan kaikki tyytyväisiä.

Tein tuota ehdottamaasi aluksi ja jonkin aikaa se toimikin mutta nyt on mennyt siihen että neiti huutaa ja kirkuu keskellä yötä niin lujaa jos en ole vieressä, että herättää isänsä ja vauvan. Rimpuilee sylissä ja tappelee vastaan kuin hyeena. Olen hänen kanssaan tosi paljon päivälläkin ja kehun ja olen selittänyt nuo "iso tyttö" asiat mutta ei auta ei.....pakko kai antaa periksi ja ottaa neiti viereen ottaa että muut saavat nukuttua...en tiedä...

 

[yksi ehdotus]

Tuokin oli hyvä ehdotus, että esikoinen samaan huoneeseen mutta omaan sänkyyn. En huudattaisi isompaakaan lasta, kaikki oppivat ajallaan nukkumaan omissa sängyissään ja omissa huoneissaan.

 

[toinen ehdotus]

En huudattaisi isompaakaan lasta, kaikki oppivat ajallaan nukkumaan omissa sängyissään ja omissa huoneissaan.

Kyllä, mutta se ei paljoa auta juuri silloin, kun äidin jaksaminen alkaa olla äärirajoilla unen puutteen takia.