Mulla oli kanssa vielä jokin aika sitten kova vauvakuume - kun kullankerä oli pienempi. Just eilen sanoin miehelle, että en taida toista halutakaan. Eli niin kuin tuo vauvakuumeilukin - tääkin voi olla vaan vaihe... eli älä päätä mitään varmaksi =)
Mitä jos ei haluakkaan kuin yhden lapsen? Vaikka oli sovittu että toistaki yritetään?
- Viestiketjun aloittaja RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni
- Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu - The Valionauta:Mut luulen, että oot nyt pikkusen liian hätäseen sanomassa ettei ikinä enää. Teidän poju on kumminkin niin pieni, raskausaika, synnytys ja raskas alkutaival on vielä niin tuoreena muistissa. Luulenpa, että esim. kolmen vuoden päästä saatat olla jo toista mieltä... tai ainakin vähemmän ehdoton
Tosi on.
Mikä siinä muka on itsekästä, jos ei halua kuin yhden lapsen?Alkuperäinen kirjoittaja RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni:
Tollasta ajattelutapaa en oo koskaan ymmärtänyt. Kuten en myöskään sitä, että toinen lapsi tehdään leikkikaveriksi esikoiselle. Etenkin toi jälkimmäinen on niin väärin sitä kuopusta kohtaan kuin vaan voi olla.
Ja noista ikäeroista vielä, mä en ikimaailmassa haluaisi kahta tai useampaa lasta pienillä ikäeroilla, koska mun mielestä on julmaa riistää esikoisen jälkeen syntyviltä lapsilta niin valtavan suuri osa äidin/vanhempien huomiosta kuin mitä esimerkiksi taaperosta huolehtiminen vaatii. Mitä isompi ikäero lapsilla on, sitä vähemmän esikoinen tarvitsee äidin huomiota ja sitä paremmin äiti pystyy keskittymään uuteen tulokkaaseen.
Y
Yks vaan
Vieras
Minä en halua kuin yhden lapsen, eikä se missään nimessä ole mitenkään itsekästä! Mies on myös samoilla linjoilla, mutta vaikka ei olisikaan se ei asiaa muuttaisi. En voisi kuvitella itseäni useamman lapsen äidiksi, niin paljon kuin rakastankin pientä poikaamme.
Yhdenkin lapsen hoito ja kasvattaminen vaatii paljon, ja olen iloinen, että pystyn antamaan kaiken huomion tälle lapselle. Lisäksi en missään nimessä jaksaisi enää raskausaikaa, ja ajatus toisesta synnytyksestä hirvittää.
Näin ollen lähete sterilisaatioon on jo lähtenyt.
Yhdenkin lapsen hoito ja kasvattaminen vaatii paljon, ja olen iloinen, että pystyn antamaan kaiken huomion tälle lapselle. Lisäksi en missään nimessä jaksaisi enää raskausaikaa, ja ajatus toisesta synnytyksestä hirvittää.
Näin ollen lähete sterilisaatioon on jo lähtenyt.
M
Myy
Vieras
Annan ajan kulua. Mitä sitä asettaa tuollaisia "pieni ikäero"-vaatimuksia? Otat stressiä siitä, että nyt pitäisi tehdä se toinen, jotta ensimmäinen saisi leikkikaverin eikä ikäeroa tulisi liikaa. Kyllähän sun lapsen/lapsien onnellisuuteen vaikuttavat aika vahvasti muutkin asiat kun se, että a) onko hällä leikkikaveri sisaruksesta tai b) onko hänellä ja sisaruksella paljon eikäeroa.
Meil kävi toisinpäin. 
Esikoinen kun syntyi, sovittiin miehen kanssa sairaalassa, että ei lisää. Noh, alkoi sitten kuukausien mittaan vaivata mua. Esikoinen kun alkoi nukkua yöt hyvin ja arki muutenkin helpottui, alettiinkin yrittää toista. Toinen syntyi esikoisen ollessa 2v 1kk. Ja siitä 1v 5kk kuluttua kaksoset.
Nyt kun katsoo tätä poppoota, olisihan se omituista ajatella, että olisi vain yksi. Nytkin leikkivät yhdessä tuossa. :heart: Täällä olisi liian hiljaista ja rauhallista, jos olisi jäänyt yhteen.
Esikoinen kun syntyi, sovittiin miehen kanssa sairaalassa, että ei lisää. Noh, alkoi sitten kuukausien mittaan vaivata mua. Esikoinen kun alkoi nukkua yöt hyvin ja arki muutenkin helpottui, alettiinkin yrittää toista. Toinen syntyi esikoisen ollessa 2v 1kk. Ja siitä 1v 5kk kuluttua kaksoset. Nyt kun katsoo tätä poppoota, olisihan se omituista ajatella, että olisi vain yksi. Nytkin leikkivät yhdessä tuossa. :heart: Täällä olisi liian hiljaista ja rauhallista, jos olisi jäänyt yhteen.
Omituinen? Check.Alkuperäinen kirjoittaja RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni:No mutta onko suusta sitte kasvanu omituinen, itsekäs tai hemmoteltu yksilö...? :xmas:Alkuperäinen kirjoittaja Evenstar:
Mutta mulle se ei ole ongelma, päin vastoin. Mieluummin olen vähän outo ja omituinen kuin ihan tavis. :saint: Itsekäs? Joissakin asioissa kyllä, useimmissa ei. =) Oon ollut päivähoidossa noin puolivuotiaasta (normi 70-luvulla), joten jakamista, ryhmässä toimimista ja sen semmosta on tullut harjoiteltua runsain mitoin.
Hemmoteltu? Se vähän riippuu. Mun porukat ei koskaan olleet mitenkään hirmusesti rahoissaan, kun olin pieni, joten ainakaan materialistiselta kantilta katsoen en ole hemmoteltu. Jos vanhempien jakamaton huomio on hemmottelua, siinä suhteessa sitten taas olen varmasti jossain määrin hemmoteltu.
Alkuperäinen kirjoittaja RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni:Alkuperäinen kirjoittaja Ammu - The Valionauta:Mut luulen, että oot nyt pikkusen liian hätäseen sanomassa ettei ikinä enää. Teidän poju on kumminkin niin pieni, raskausaika, synnytys ja raskas alkutaival on vielä niin tuoreena muistissa. Luulenpa, että esim. kolmen vuoden päästä saatat olla jo toista mieltä... tai ainakin vähemmän ehdoton
Tosi on.
Näin. Nimimerkillä: joskus samaa miettinyt, vuotta myöhemminen kauheassa vauvakuumessa rypenyt :heart:
M
mä tein näin
Vieras
Mä en ymmärrä mistä johtuu se käsitys että se toinen on tehtävä heti perään, mielellään jo ennen kun menkat alkaa synnytyksen jälkeen, tai muuten jättää kokonaan tekemättä! 
Eihän se nyt niin meni! Se toisen tai kolmannen tai minkä tahansa voi tehdä milloin vaan 
Meillä kävi niin, että mulle iski kamala vauvakuume kun esikoinen oli 8kk. Siis aivan järjetön. Vauva oli niin ihana ja helppo ja olin varma että kyllähän tässä näitä tällaisia voisi olla vaikka kuinka monta
No, en antanut vauvakuumeelle periksi. Oltiin miehen kanssa sovittu että asiasta keskustellaan aikaisintaan sen jälkeen kun esikoisen uhma on ohi. Ja onneksi tehtiin näin! Siis aivan järkyttävä uhma alkoi 1,5 vuotiaan |O Kaikki mun aika ja energia meni siihen että sain sen kunnialla hoidettuu ja monen monta kertaa olin salaa mielessäni niiiiiin tyytyväinen ettei ollut vielä pientä vauvaa siinä tilanteessa. Jaksoin olla esikoisen kanssa huutamatta, hermostumatta. Jaksoin ja EHDIN viedä sen 124 kertaa illassa takaisin omaan sänkyyn tai jäähylle. Pystyin keskittymään vain häneen ja täytyy myöntää että kannatti Nyt kun tuo lapsi täyttää pian 3, on niin kiltti ja hyväkäytöksinen, reipas, auttavainen ja helppo tapaus Ja nyt alkoi miehen kanssa keskustelu ehkäisyn poisjättämisestä
Lisään vielä, että jos muistan sun nikin oikeen, harkitse todella tarkkaan teetkö miehesi kanssa toisen lapsen jos mies ei nytkään osallistu vauvan hoitoon sillä tavoin kun toivoisit. Ei se ainakaan helpompaa ole sitten kahden kanssa Mutta se siitä aiheesta, enkä pahalla tätä sanonut :flower:
Eihän se nyt niin meni! Se toisen tai kolmannen tai minkä tahansa voi tehdä milloin vaan Meillä kävi niin, että mulle iski kamala vauvakuume kun esikoinen oli 8kk. Siis aivan järjetön. Vauva oli niin ihana ja helppo ja olin varma että kyllähän tässä näitä tällaisia voisi olla vaikka kuinka monta
No, en antanut vauvakuumeelle periksi. Oltiin miehen kanssa sovittu että asiasta keskustellaan aikaisintaan sen jälkeen kun esikoisen uhma on ohi. Ja onneksi tehtiin näin! Siis aivan järkyttävä uhma alkoi 1,5 vuotiaan |O Kaikki mun aika ja energia meni siihen että sain sen kunnialla hoidettuu ja monen monta kertaa olin salaa mielessäni niiiiiin tyytyväinen ettei ollut vielä pientä vauvaa siinä tilanteessa. Jaksoin olla esikoisen kanssa huutamatta, hermostumatta. Jaksoin ja EHDIN viedä sen 124 kertaa illassa takaisin omaan sänkyyn tai jäähylle. Pystyin keskittymään vain häneen ja täytyy myöntää että kannatti Nyt kun tuo lapsi täyttää pian 3, on niin kiltti ja hyväkäytöksinen, reipas, auttavainen ja helppo tapaus Ja nyt alkoi miehen kanssa keskustelu ehkäisyn poisjättämisestä Lisään vielä, että jos muistan sun nikin oikeen, harkitse todella tarkkaan teetkö miehesi kanssa toisen lapsen jos mies ei nytkään osallistu vauvan hoitoon sillä tavoin kun toivoisit. Ei se ainakaan helpompaa ole sitten kahden kanssa
Mutta se siitä aiheesta, enkä pahalla tätä sanonut :flower:
H
hei
Vieras
Ei varmaan kannata nyt heti raskaaksi hankkiutua, jos ei siltä tunnut. Mutta onneksihan se valinta ei ole että nyt tai ei koskaan. Ehkä muutaman vuoden päästä tuntuu jo erilaiselta? Tai sitten ei. Pääasia kuitenkin on, että ei niitä lapsia pidä ryhtyä tekemään, jos toinen ei halua. Ei ne etukäteispohdinnat oikeesti voi sitoa.
Alkuperäinen kirjoittaja RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni:
Niin kauan kun tuntuu tuolta, niin älkää tehkö toista lasta.
Sitten jos ja kun tuo olo menee ohi, kun poikanne kasvaa, niin miettikää asiaa uudelleen
Poitsulla voi olla läheiset välit vaikka serkkuihinsa, ja toisaalta taas sisarusten välit voivat olla etäiset, eli ei se sisko tai veli mikään onni ja autuus aina ole.
Itsekäs pitää ollakin, näissä asioissa. Itsehän sinä sitä lasta odotat, synnytät, imetät, miehesi kanssa hoidat....ei hänen sisaruksensa
Nyt ku tätä asiaa oikeen pyörittelee ei se isokaan ikäero niin huonota ajatukselta tunnu... Pitää varmaan varata aika kierrukan laittoon.
Pitää varmaan varata aika kierrukan laittoon.
X
xx
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mä tein näin:Mä en ymmärrä mistä johtuu se käsitys että se toinen on tehtävä heti perään, mielellään jo ennen kun menkat alkaa synnytyksen jälkeen, tai muuten jättää kokonaan tekemättä!
Meillä kävi niin, että mulle iski kamala vauvakuume kun esikoinen oli 8kk. Siis aivan järjetön. Vauva oli niin ihana ja helppo ja olin varma että kyllähän tässä näitä tällaisia voisi olla vaikka kuinka monta
Meillä on esikoinen nyt uhmaiässä, ollut jo tovin, 2v4kk, mutta ei meillä vauva menoa haittaa..
Nämä lapset on perustyytyväisiä eikä mitään hillittömiä raivareita ole vedetty.
Kun vain muistaa molemmat huomioida ja perustarpeet tyydyttää, niin pahimmilta kiukuilta välttyy.
Ja se pienen ikäeron etu näkyy jo nyt, yhdessä leikitään. =)