Mitä jos ei raaski viedä lasta hoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meidän kuopus on kesällä täyttänyt 2v. ja tuntuu edelleen, etten raaski häntä hoitoon viedä. Olen siis kotiäitinä, mutta teen osa-aikatöitä eli pari-kolme iltavuoroa viikossa, jolloin iskä hoitaa lapsia (esikoinen jo eskarissa). Kuopus on aika kiinni edelleen minussa ja muutaman kerran, kun meillä on ollut kotona hoitaja, niin on ollut tosi vaikeata. Ajatus esim. perhepäivähoitoon tai päiväkotiin viemisestä tuntuu siis ihan kauhealta, enkä tiedä onko vuoden päästä asia yhtään parempi. Onko muita, joilla samat fiilikset?
 
No jos teet pelkkiä iltavuoroja, niin miks lapsi pitäs viedä päivähoitoon. Sä tiedät oman lapses äitiniä, mikä lapsellesi on parasta. Jos et vielä raaski viedä, niin älä vie ja järjestä muu elämä sen mukaan.
 
Onko mahdollista pitää kotona vielä niin kauan, kunnes lapsi on valmis päivähoitoon? Tuossa iässä kehitystä tapahtuu huimasti jopa kuukaudessa ja tilanne voi hetken päästä olla toinen! :) luota äidinvaistoosi - tärkeimmät asiat näkee vain sydämellään!
 
Niin pointti ei ollutkaan tuo, ilmaisin kai itseäni vähän epäselvästi. Eli tällähetkellä teen vaan hieman osa-aikatöitä ja ne ajoittuu iltoihin. Mutta siis kunhan lapsi täyttää 3v. niin pakko olisi viedä hoitoon ja se tässä ajatuksena jo tuntuu pahalta. Ei mulla muuta...
 
Juu, nyt ei olekaan pakko viedä vielä lasta hoitoon, onneksi. Pohdin tässä vain tulevia. :) Lapsi on aika ujo, joten siksikin tuntuisi pahalta, varsinkin isoon ryhmään laittaminen. Mutta siis onneksi vielä ei ole pakko.
 
Munkin lapsi on kohta kaksivuotias enkä pystykään viemään häntä hoitoon vaikka tarkoitus oli.. :( Joten kotiin jäädään. Tämä ei ollut suunnitelmissa, mutta en pysty.
 
[QUOTE="alkup.";24944235]Niin pointti ei ollutkaan tuo, ilmaisin kai itseäni vähän epäselvästi. Eli tällähetkellä teen vaan hieman osa-aikatöitä ja ne ajoittuu iltoihin. Mutta siis kunhan lapsi täyttää 3v. niin pakko olisi viedä hoitoon ja se tässä ajatuksena jo tuntuu pahalta. Ei mulla muuta...[/QUOTE]

älä huoli, puolessa vuodessa voi tapahtua iso muutos ja lapsi voi olla valmiimpi hoitoon kuin nyt. Käyttekö kerhoissa, kavereilla jne.? Voisi olla hyvä alkaa totuttamaan lasta ryhmässä olemiseen, että saa itseluottamusta ja rohkeutta toimia ikäistensä kanssa. :)
 
Täällä sama tunne. Meillä on jo 3-vuotta täyttänyt ja vielä vähän katsellaan, että milloin olisi sopiva sauma. Teen itse töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Olen miettinyt, että monet asiantuntijat ovat sitä mieltä ettei alle 3-vuotiaan paikka ole isossa lapsiryhmässä ja toisaalta kun lapset ovat yksilöitä, niin tuskin se muutos kypsyydessä kaikilla tapahtuu juuri kotihoidontuen loppumispäivänä. Meillä siis vielä jatketaan näin vielä ja harjoitellaan pari kertaa viikossa kerhossa käymistä.
 
Me käymme kerhossa kerran viikossa. Muuten ei hirveästi ole samanikäisten kanssa tekemisissä, koska sellaisia kavereita ei ole, joilla olisi samanikäisiä muksuja, kaikki on vanhempia tai sitten ihan vauvoja. Isoveljen (6v.) kanssa on välillä rajutkin ja villit leikit, mutta jännittää selvästi sitten muita lapsia (paitsi tuttuja isoveljen kavereita). Mutta jospa tämä tästä, kiitos tsempeistä kaikille! :)
 
No en mäkään tosiaan raaski, tosin meillä on vielä alle 2v. Meillä on kaksi lasta 1,5v ja 4v. Mun piti aloittaa työt nyt syksyllä, mutta en voikkaan viedä noin pientä hoitoon. Ja musta meidän 4v:nkin on parempi kotona kun päiväkodissa, käy kerhossa 3x viikossa. Jatkan siis kotona oloa ja keväällä syntyy myös kolmas lapsi. Ei onneksi tarvitse laittaa vielä ketään päiväkotiin.
 
Sama homma. Lapset nyt 2,5 ja 7. Vauva syntyy helmikuussa. Kukaan ei ole hoidossa ollut. Mutta nyt alkaa tuntumaan että pitäis ite päästä töihin, mutta en raaski kyllä tulevaa vauvaa alle vuosikkaana viedä hoitoon. Jos saan työt järjestettyä niin että mies lasten kanssa silloin, ni sitten teen vähän töitä niin. Kyllä tämä viimeinenkin saa kasvaa rauhassa kotona.
 
Meillä oli sama juttu. Hammasta purren vein lapset hoitoon kun nuorempi täytti 3. Oli (ja on edelleen) ujo, hitaasti lämpiävä, arkakin ja tuon kaiken peittää kiukulla, yhteistyöhaluttomuudella ja jonkinlaisella vihalla kaikkea kohtaan. Onneksi vanhempi lapsi pääsi samaan ryhmään tueksi ja turvaksi. Hän on luonteeltaan rauhallisempi ja sosiaalisempi ja oli käynyt kerhossakin ennen hoitoonmenoa. Alku oli hiukan takkua, poika selkeästi pelkäsi uutta tilannetta. Mutta koska päiväkoti on pieni, siellä selkeät rutiinit ja rauhallinen meno, tilanne tasottui pian. Nyt menee jo hymyillen ja kertoo mitä teki päivällä parhaan kaverin kanssa.
 

Yhteistyössä