Mitä jos eroaisin kaikkien yllätykseksi?

[surusilmä]

Avioliitto voi periaatteessa hyvin. Asiat on enimmäkseen kunnossa. Kuitenkin kärsin ja haaveilen elosta yksin lasten kanssa. Mies on kovin itsekeskeinen ja toisaalta minä alistuva. Tiedän että päälleni tallotaan enkä silti osaa puolustautua. Kuitenkin motkotan ja leikin marttyyriä koittaen sillä saada miehen ymmärtämään että hän tekee väärin.

Olen kotipiika ja se joka hoitaa täysin perheemme asiat. Ja sekös miehelle sopii. Hänelle ei tuota ongelmia maata sohvalla samaan aikaan kun minä väännän kovalla kiireellä ruokaa, siivoan, pyykkään ja kaitsen samalla lapsia. Näin se kuuluukin mieheni mielestä olla.

Seksi ei kiinnosta. Useimmiten olen väsymyksestä puhki iltaisin enkä lämpene mieheni yrityksille. Ei tee mieli. Hellyyttä ei ole oikeastaan nimeksikään muuta kuin jos mies vonkaa seksiä.

Tappelemme paljon, jopa niin paljon että isommat lapset asiasta huomauttelee. Ja pahaa oloa tulee myös purettua lapsiin tiuskimalla ja olemalla ärtyisä.

Lapset tulevat kärsimään mahdollisesta erosta valtavasti ja minä menetän ystävän mieheni muodossa. Läheiset ympärillämme järkyttyvät ja surevat. Taloudellisesti joudun erittäin tiukille ja unelmat yhteisestä tulevaisuudesta ja meidän suunnitelmista kaatuu.

Onko tässä tilanteessa järkeä erota? Tuntuu että rakkaus on hiipunut mutta silti itkettää ajatellakin eroa. Kuitenkin tuntuu pahalta jatkaakin ja mielessäni näen tulevaisuuden helpompana ilman miestäni. Saisin vapaa-aikaa lasten ollessa miehelläni ja minulla olisi yksi huollettava vähemmän.

Mitä tekisitte tilanteessani?

 

[Elämänlähde]

:hug: :hug: haleja sulle. osittain samanlaista meilläkin ja nyt olen vakavissani päättänyt erota, vaikeeta tulee olemaan... ja pahinta on se kertominen sille miehelle. me ei olla miehen kaa ystäviä ja s...siä ei ole ollut pariin kk :'( :hug:

 

[Jaanuska]

no mie ainakin puhuisin ekana miehelle tilanteesta ja omista tuntemuksista, ja jos se ei lyö leiville, niin ehkä sitten ois viisainta erota, turhaan kituuttaa huonossa parisuhteessa joka kohdistuu kaikkiin etenkin lapsiin.

 

[no]

TÄYSIN samanlaista täälläkin! Ja mikä huolestuttavinta avioliittoa vasta vuosi takana. Itse ainakin sinnittelen jos tämä olisi joku väliaikainen kausi. Jospa tekisitte kesällä kahdenkeskisen reissun? Ja jätä välillä se mies huolehtimaan kaikesta.

 

[Elämänlähde]

meillä ei oikein voi puhua... mies hermostuu ja suuttuu heti. anteeksi ap että tunkeuduin ketjuusi, mutta on niin suoraan mun päästä toi sun teksti ja myös osittain mun elämästäkin. :hug:

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

Ulkopuoliset voit yllättää erolla, mutta älä miestäsi kuitenkaan! Tee selväksi, että jollei muutosta tapahdu, niin kattilat menee jakoon...

 

[sama]

ei ole taas jonkun vanhemmat kasvattaneet pojastaan miestä. vaan jäänyt kakaraksi, ei vastuuta ja epäitsekkyyttä ole opetettu.
kertoisin minäkin ensin, että nyt pitäisi tulla muutos, tai kattilat jaetaan.

 

[surusilmä]

meillä ei oikein voi puhua... mies hermostuu ja suuttuu heti. anteeksi ap että tunkeuduin ketjuusi, mutta on niin suoraan mun päästä toi sun teksti ja myös osittain mun elämästäkin. :hug:

"Kiva" tietää että on kohtalotovereita, halaus!

Olen monta kertaa koittanut puhua miehelle asioista mutta ne kääntyy aina minun viakseni. Enkä kyllä edes väitä olevani viaton pulmunen, tiedän kyllä miten rasittavaa on kuunnella jatkuvaa nalkuttamistani ja valittamistani. En vaan tiedä miten muuten voisin ilmaista turhautumistani siihen ettei mikään muutu. Ja tiedän myös että ainakaan nalkuttamalla asiat ei tulekaan muuttumaan. Mutta miten sitten?

Olen ihan tosissani eroaikeista ja puhuin asiasta taas miehen kanssa. Hän oli täysin kylmä ja totesi vaan että selvä juttu. Kertoi kyllä että hän ei kärsi tai koe suhdetta huonoksi mutta että ei hänkään jaksaisi tapella. Koitin kertoa mikä minua painaa ja sattuu, mutta mies ei halunnut kuunnella. Luulen että hän aidosti pitää ainoastaan minua syypäänä ongelmiimme.

Kieltämättä minua pelotti miehen tunnekylmyys. Häneltä ei tullut mitään todellista reaktiota erokeskusteluun. Totesi vaan että lapset tulee kärsimään ja että ajoitus on huonoin mahdollinen. Lopuksi totesi rauhallisesti että pitää vaan kirjoittaa ja laatia paperit kuntoon.

Joku ehdotti että annan miehen hoitaa asioita. En tiedä miten se on mahdollista? Mieheni ei ole koskaan ottanut vastuuta asioista. Ennen minua hänen äitinsä pesi hänen pyykkinsä ja jopa soitti lääkäriajan tarvittaessa. Sen jälkeen mies tuli minun hoiviini. Kyllä hän osaisi ja pystyisi, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta miten ihmeessä saan hänet vaikkapa osallistumaan kotitöihin?

 

[sama]

voisitko kokeilla jättää miehelle koko perheen ja kotityöt ja lähteä itse lomalle? jos tuo erosta puhuminen ei auta.

 

[Elämänlähde]

meillä ei oikein voi puhua... mies hermostuu ja suuttuu heti. anteeksi ap että tunkeuduin ketjuusi, mutta on niin suoraan mun päästä toi sun teksti ja myös osittain mun elämästäkin. :hug:

"Kiva" tietää että on kohtalotovereita, halaus!

Olen monta kertaa koittanut puhua miehelle asioista mutta ne kääntyy aina minun viakseni. Enkä kyllä edes väitä olevani viaton pulmunen, tiedän kyllä miten rasittavaa on kuunnella jatkuvaa nalkuttamistani ja valittamistani. En vaan tiedä miten muuten voisin ilmaista turhautumistani siihen ettei mikään muutu. Ja tiedän myös että ainakaan nalkuttamalla asiat ei tulekaan muuttumaan. Mutta miten sitten?

Olen ihan tosissani eroaikeista ja puhuin asiasta taas miehen kanssa. Hän oli täysin kylmä ja totesi vaan että selvä juttu. Kertoi kyllä että hän ei kärsi tai koe suhdetta huonoksi mutta että ei hänkään jaksaisi tapella. Koitin kertoa mikä minua painaa ja sattuu, mutta mies ei halunnut kuunnella. Luulen että hän aidosti pitää ainoastaan minua syypäänä ongelmiimme.

Kieltämättä minua pelotti miehen tunnekylmyys. Häneltä ei tullut mitään todellista reaktiota erokeskusteluun. Totesi vaan että lapset tulee kärsimään ja että ajoitus on huonoin mahdollinen. Lopuksi totesi rauhallisesti että pitää vaan kirjoittaa ja laatia paperit kuntoon.

Joku ehdotti että annan miehen hoitaa asioita. En tiedä miten se on mahdollista? Mieheni ei ole koskaan ottanut vastuuta asioista. Ennen minua hänen äitinsä pesi hänen pyykkinsä ja jopa soitti lääkäriajan tarvittaessa. Sen jälkeen mies tuli minun hoiviini. Kyllä hän osaisi ja pystyisi, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta miten ihmeessä saan hänet vaikkapa osallistumaan kotitöihin?

:hug: :hug: kuin mun puhumisyrityksistäni, uhkailee kaikella mahollisella ja saa todellakin mut tuntemaan, että se vika on mussa ja osaa kans kääntää kaiken mun syyksi. eipä ukon paljoo ole tarvinnut tehä kotona mitään... sille tuottaa tuskaa olla lasten kaa keskenään ja jos ne pyytää ulos niin herppaa hirveesti... :ashamed:

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

Lähde aluksi muutamaksi päiväksi pois lasten kanssa (vaikka hotelliin tai sukulaisten luo) ja palaa takaisin kuin lopulliset eroaikaat viime hetkessä peruneena. Palaa sitten vielä kerran takaisin ja katso onko mitään muutosta tapahtunut.

 

[surusilmä]

En voi kertoa sen tarkemmin syitä mutta asioita hankaloittaa se että eropäätös pitäisi tehdä todella nopeasti. Tässä ei oikeastaan ole kuin muutama viikko aikaa. Sen jälkeen asiat menee huomattavasti hankalammaksi kaikin puolin.

Oikeastaan jo muutaman päivän päästä on myöhäistä perua päätöstä, oli se sitten ero tai jatkaminen

 

[Elämänlähde]

mä ajattelen silleen että henkisesti olen jo eronnut, enää vain käytännön asioista kiinni. :ashamed: