Mitä jos se onkin poika? Oletteko aavistaneet vauvan sukupuolen

[Tyttö vai poika]

Olen 17 viikolla raskaana ja koko ajan on ollut todella vahva tyttöolo. Myös miehellä on vahva tyttöolo ja kaikki tuttavatkin ovat sanoneet, että tyttö tulee (näihin en kyllä usko pätkääkään ).

Nyt onkin tullut mieleen että apua jos se onkin poika, miten osaan asennoitua poikavauvaan, kun alitajuisestikin odotan tyttöä (katson esim. vain tytön nimiä, tytön vaatteita ym. vaikka yritän pitää mielessä että sieltä voi tulla kumpi vain).

Onko muita joilla ollut vahva fiilis sukupuolesta ja miten olette reagoineet, jos se onkin ollut eri kuin olette kokeneet? POikavauvakin on erittäin tervetullut, mutta tää tyttöfiilis on vain niin älyttömän vahva.

Synnytyslaitoksella olen varmasti onnellinen kummasta vain, mutta näin odotusaikana koen jotenkin oudoksi, että vatsassa asuisikin poika. Pelottaa oma reaktioni, koska rakashan se vauva on ja maailman suurin onni, oli se kumpi vain.

 

[Pimppu]

Mulla oli rakenneultrassa asti tyttöelokuva, paria päivää ennen ultraa alkoikin kääntyä poikaoloksi. Siinä vaiheessa olin varma, että se on poika. Ja ultrassa selvisi, että poikahan se on Kyllä siihen osaa asennoitua, jos sen siis ultrassa "varmistaa" (varmaahan se ei koskaan ole). Jäähän siihen loppuraskaus vielä aikaa.

 

[Rosabella]

Esikoisesta oli tyttöolo, tai oikeastaan pakkomielle siihen että tottakai esikoinen on tyttö. Kunnes ultrassa paljastui pojaksi, kova pettymys, tosin ultrasta painelin ostamaan pojan vaatteita ja tuli sitten päivän mittaan hyvä olo siitä että onkin poika

Toisen raskaus meni aivan eri tavalla kuin esikoisen (eri oireita ja tuntui vain erilaiselle) joten tuli vahva olo siitä että tämä on varmasti tyttö. Ultrassa näyttikin tytöltä, mutta en ollenkaan luottanut siihen etten sitten pettyisi todella pahasti jos toinenkin olisi poika. Tyttö se oli

 

[Elov.]

Kahdesta ensimmäisestä lapsesta olin aika varma kumpi tulee ja oikein meni.. Kolmannen veikkasin ihan väärin.. Ja neljännestä en mitään "tuntemuksia" etsinyt, eikä niitä sitten tullutkaan.. En enään luota siihen että voisin "tietää" kumpi tulee..

 

[Señora]

Mä olin ihan varma, että odotan poikaa. Olin aina kuvitellut itseni pojan äitinä. Mies taas toivoi tyttöä, enkä ollut yhtään pettynyt kun sanottiin, että tyttö se todennäköisesti on. Olin enemmänkin hämilläni, koska olin muka ihan varma pojasta ja nimikin oli valmiina Vielä muutama viikko ennen laskettua aikaa kysyin ultrassa, että eikö siellä jalkovälissä tosiaan näy mitään. Nyt kun tyttö on pian 1,5 vuotias, en osaisi kuvitella yhtään, että mulla olisi poika. Enkä ymmärrä, että miksi ihmeessä olin edes poikaa toivonut, tyttöhän on ihaninta mitä voi olla.

 

[hallittu kaaos]

Ekasta olin aika varma, että poika tulee. Myös lähes kaikki sanoivat, että poika se on! Kaksi taisi veikata tyttöä vaan. Tyttö tuli, mutta en kokenut siitä mitään negatiivisia tunteita koska keskityin loppuraskauden ajattelemaan, että hyvin se voi olla tyttökin, yhtä rakas kuitenkin. Tuntui heti ihan omalta ja myöhemmin ajatus pojan äitinä olemisesta tuntui aika vieraalta kun olin jo siihen tyttöön niin tottunut.

Toisen raskauden lopputuloksen päättelin olevan poika jo hyvin varhain, koska oireet oli täysin päinvastaiset tällä kertaa. (Ei pahoinvointia jne) En kuitenkaan uskaltanut liikaa heittäytyä siihen arveluun koska olknhan jo kerran aiemminkin fiilistellyt väärin rakenneultrassa tuli poikalupaus ja poika sieltä loppujen lopuksi tulikin. Ihanaa, että olen saanut kokea nämä molemmat. Kyllä mua raskausaikana vähän jännitti, että miten pärjään pojan kanssa ihan pyllypesujen ym takia vaikka hölmöähän se tuollaista on miettiä. Nyt poika on 3kk eikä siinä montaa päivää mennyt kun siihen tottui, että tämän vauvan alapesut on vähän erilaiset kuin isosiskonsa

 

[äippä 4:lle]

Mulla oli ihan poikaolo eka raskaudessa,ultrassa kun ei suostunut näyttämään sukupuoltaan..Meille myös useat sanoivat että poikahan sieltä tulee! Lasta kutsuttiin jo pojan nimellä kun oli vatsassa. Kun pikkuinen syntyi se olikin tyttö Eka ajatus oli että voi ei,mutta melkein heti tuli olo että ihanaa se on tyttö ja vielä terve. Vaatteetki osti niin että kävivät kummalle tahansa. Muista olen aina luottanut ultraajaan,ja muuten mitään selvää poika-tai tyttö oloa ei ole ollut.

 

[Namppis88]

Ekaa odottaessa olin varma että tyttö tulee kunnes pari viikkoa ennen ultraa näin unta poikavauvasta. Paljastui pojaksi ultrassa ja siitä eteenpäin tuntui aivan luonnolliselta että poika tulee. Tästä uudesta ei ole mitään oloja, tosin vielä mennään niin alussa.

 

["kahden äiti"]

Meillä kaksi tyttöä ja nyt tämän kolmannen masuasukin kohdalla on ollut jo alusta asti vahva poikaolo. Raskauden edetessä fiilis vain voimistuu, raskaus on kokolailla ollut erilainen kuin mitä tytöstä oli. Vauva liikkuukin eri tavalla kuin siskonsa. No joulunalusviikolla selviää rakenneultrassa sitten.

 

[Bitch]

Viimeisen lapsen kohdalla olin niin poikaa tekemässä, että synnytyssalissa kysyin mistä toi tyttö tuli. Se oli ihan hyvä juttu, koska perheesä oli ennestään jo tyttö ja poika ja kuollut lapsi oli myös poika.

 

[kaalimaan vartija]

1- 2. ja 4. lapsen sukupuolen tiesin etukäteen. Siis aavistin. Ja neljänenn kanssa kysyinkin sitä ultrassa.. Koska halusin olla varma. Ostin tavaroita valmiiksi etukäteen
Kolmannesta olin väärässä. Luulin että tulee tyttö, tulikin poika. Olin vähän hämmentynyt synnytyssalissa kun kertoivat sukupuolen ja taisin todeta jotain typerää kuten "oletteko varmoja?" Siksi siis neljänenn kanssa varmistin asian.

 

[BeiBei]

Mulla oli ihan siihenpäivään asti kun synnytin, varma olo että poika tulee. Ja paskat, ihana ja kaunis tyttövauva sieltä tuli, toki hetki kesti tottua ajatukseen mutta jo seuraavana aamuna olin sinut asian kanssa. On se 2kk vauva vaan niin ihana Ehkä seuraava on sitten poika!