Mitä kun uudelleen synnyttäjä alkaa pelkäämään raskausaikaa ja synnytystä

[aiheeton]

Meillä on jo kaksi lasta ja kolmas olis toiveissa. Aluksi olin ihan onnessani kun päätettiin että aletaan yrittämään kolmatta. Mutta nyt yhtäkkiä tuo onni onkin muuttunut peloksi. En siis ole vielä raskaana. Pelkään raskausaikaa ja synnytystä. Pelkään että tällä kertaa jotain menee todella pieleen. Aikaisemmat raskaudet ja synnytykset on menneet hyvin. Joten en todellakaan ymmärrä mistä nämä mun pelot johtuu. Toki tässä vaiheessa on enemmän tietoa ja kokemusta. Tiedostaa mitä kaikkea voikaan mennä pieleen. Kuinka mä pääsen tästä yli?

 

[-.-]

Mä pelkäsin vasta toisessa. Pyydät lähetteen pelkopolille jos pelko muuttuu hallitsemattomaksi

 

["alkup."]

Mitä siellä pelkopolilla sitten ylipäätänsä asialle voidaan tehdä?? Sektiota en kuitenkaan halua pelkään sitä vielä enemmän kun normaali alakautta synnyttämistä.

Pelottaa lähinnä että lapsi kuolee synnytyksen aikana tai raskausaikana. Tai että mä vuodan kuiviin synnytyksen aikana koska multa on aina tullu aika paljon verta.

 

[-.-]

[QUOTE="alkup.";30765632]Mitä siellä pelkopolilla sitten ylipäätänsä asialle voidaan tehdä?? Sektiota en kuitenkaan halua pelkään sitä vielä enemmän kun normaali alakautta synnyttämistä.

Pelottaa lähinnä että lapsi kuolee synnytyksen aikana tai raskausaikana. Tai että mä vuodan kuiviin synnytyksen aikana koska multa on aina tullu aika paljon verta.[/QUOTE]

Mä juttelin kätilön kanssa ja kirjattiin ylös asioita mitkä helpottaa mua mun peloissa. Siellä voi tarvittaessa käydä juttelemassa useamminkin.

Itsekin en halunnut sektiota.

 

[calm]

Puhuminen auttaa. Pelkäsin itsekin ennen tätä neljättä odotusta. Pelkäsin kyllä kolmannessakin kun sitä edelsi km. Samoja kun sinä. Neuvolassa voi keskustella mutta niitä käyntejä on nii vähän.

 

["alkup."]

Ottaakohan ne sitten edes vakavasti neuvolassa? Tuntuuhan se hassulta omaankin korvaan että on synnyttänyt kaksi kertaa molemmat synnytykset menneet hyvin ja nyt yhtäkkiä onkin kauhusta kankeana.

Toisaalta nuorin lapsi on jo 6-vuotias että ehkä tuo aikakin on tehnyt sen että on jotenkin niin vieraantunut raskaus ja synnytys asioista.

 

["alkup."]

ja entä kun pelkää että lapsi on vammainen tai sairas tai että saan keskenmenon?

 

[3n odottaja]

Musta kuulostaa vaan normaalilta. Itsekin odotan kolmatta ja kun on kaksi tervettä lasta, niin toki todennäköisyys kasvaa, että tässä rakkaudessa kaikki ei menisikään niin hyvin. Toki jos pelot ja mietinnät on ylitsepääsemättömiä, niin keskusteluapua kannattaa hakea.

 

[kukkupöö]

mä muistan aina edelliisen illan kun toisen lapsen synnytyksen käynnistys oli edessä. Mä vaan itkin illan, sitä etten enää näkis mun esikoista, jos mä kuolisin synnytykseen. Se tuska oli ihan musertavaa, pahempaa kuin se että tuleva lapsi kuolisi synnytykseen..

 

[Tuttua]

Ekan lapsen raskaudessa osasin vaan pelätä sitä, että vauva kuolee. Toisessa pelkäsin omaa kuolemaa ja esikoisen jäämistä äidittömäksi. Kolmatta ei tule.

 

["alkup."]

Sekin pelottaa kun on täysin uusi paikkakunta. Eli neuvolta ja synnytyssairaala on mulle täysin vieras. Eikä mulla oo yhtään tukijaa kun omat vanhemmat asuu kauempana. aikaisemmissa raskauksissa mulla on saanu todella paljon tukea omalta äidiltäni.

 

["alkup."]

Eikä asiaa yhtään helpota että oon sellainen joka pelkää pikkejä, pyörtyy verikokeissa, pelkää lääkärissä käyntiä ja kammoaa sairaaloita. Nytki ihmettelin millä ihmeen konstilla mä oon selvinny kahdesta raskaudesta ja synnytyksestä. No kai se eka raskaus ja synnytys meni helpommin kun oli nuori ja kokematon ei osannut pelätä niin hirveästi. Toinen raskaus tuntui turvalliselta kun kaikki meni samalla kaavalla ja samat neuvolat, lääkärit ja sairaala melkein osui samat kätilötkin kohdalle.

Nyt onkin aikaa kulunut kohta 7-vuotta ja ihan kaikki on muuttunut. On niin paljon erilaista mitä ei sillon ollut...

 

["alkup."]

Olis niin hyvä jos näihin pelkoihin vois jo saada jotain tolkkua jo ennenku tulee raskaaksi... Mieskään ei oikein vissiin käsitä että mä oikeasti oon näin huolissani... Jännää miten noin pari vuottai sitten taaksepäin mä olin ihan järkyttävässä vauvakuumeessa ja mies oli se joka halus vielä vähän tuumata asiaa. Nyt tilanne on kääntyny täysin tosinpäin..