H
hulluksiko pitää ryhtyä?
Vieras
Mä en enää nimittäin tiedä. Tilanne on se, että asutaan omakotitaloalueella, ja viereisen talon 4v tyttö riivaa meitä ihan huolella. Tyttö on muuten oikein mukava, ja mielellämme leikimme hänen kanssaan kun olemme pihalla, mutta hän ei ymmärrä yksityisyydestä mitään.
Kun olemme kotona sisällä poikani kanssa, hän tulee ihan röyhkeästi meidän pihaan, kiertää taloa ympäri ja tuijottaa ikkunoista sisään. Välillä kauempaa, ja välillä melkeen nenä kiinni lasissa. Vilkuttelee meidän 1,5v pojalle yleensä, mutta välillä vaan seisoo ja tuijottaa reagoimatta mihinkään mitään. Jotenkin creepyä musta.
Hetken ikkunoista sisään kyylättyään, hän tulee ovelle. Meillä on koira, joka ryntää ovikellon kuultuaan ovelle haukkumaan. Kun avaan oven, koira ampuu pihalle ja tyttö esittää aina saman repliikin "te voisitte tulla ulos". Sekin on alkanut ärsyttää ettei hän koskaan esim. kysy tulisimmeko ulos, vaan tuolla tavalla koittaa komentaa meidät pihalle.
Jos sanon hänelle että olimme juuri tulossa, että puen pojalle vaatteet ja tullaan sitten hän itse työntää oven kiinni, mutta soittaa kuitenkin ovikellon minuutin välein ja kysyy joko tullaan. Sama juttu, jos sanon että me vaikka syödään/mennään kylpyyn/poika on päiväunilla/mä teen ruokaa tai siivoan nyt, ja että ei nyt ehditä tulemaan, niin menee maks. 5min kun ovikello taas soi. Ensimmäiset viis kertaa hän käskee meitä ulos tuolla edellämainitulla lauseella. Kun sanon tarpeeksi monta kertaa ettei nyt voida tulla, menee seuraavaan ovikellon soittoon jopa 10min. Sen jälkeen hän alkaa raahaamaan meille milloin kukkia pihalta, milloin hakee meidän pihavarastosta tavaraa jotka "on unohtuneet meiltä pihalle" kuulemma ja tuo ovelle. Jos sanon liian tiukasti että älä häiritse nyt, niin tokaisee "sä oot tyhmä" ja sen jälkeen alkaa tekemään sitä ett soittaa ovikelloa, juoksee karkuun (mä nään hänet kokoajan ikkunoista) ja pysyy piilossa kunnes suljen oven.
Musta tuntuu että mulla menee pian mielenterveys tässä touhussa. Sen lisäksi että mulla nyyään kestää kaikki asiat pojan kanssa tuplasti kauemmin kun joudun koko ajan ramppaamaan ovella, niin toi meidän koirakin kohta sekoaa kun ei se tajua miks joku koko ajan on ovella muttei tule sisään. Mä en myöskään voi esittää etten kuule ovikelloa, juurikin tuon koiran takia. Koitin ottaa ovikellosta patterit pois, tyttö ryhtyi koputtamaan oveen. Mä olen koittanut sanoa asiasta tytölle nätisti, tiukasti ja kerran jopa rumasti. Mä olen sanonut asiasta hänen äidilleen, joka totesi että on kyllä sanonut ettei naapuria saa kiusata, mutta ei kuulemma voi koko aikaa vahtia missä se tenava menee.
Kertokaa mitä mä teen. Tänään meinas keittää niin pahasti kiinni että mun teki oikeesti mieli mennä huutamaan tuohon ovelle niin kovaa että kaikki naapurit kuulee varmasti. Kun mun mies tulee kotiin, tyttö lopettaa ton kiusaamisen kuin seinään. Hän ei ole koskaan kyllä tytölle mitään asiasta sanonut, mutta tyttö aristelee mun miestä muutenkin, ja musta ilmeisesti taas tykkää koska ollaan pojan kanssa usein tuossa pihalla, ja musta jostain syystä tykkää kaikki lapset.
Kun olemme kotona sisällä poikani kanssa, hän tulee ihan röyhkeästi meidän pihaan, kiertää taloa ympäri ja tuijottaa ikkunoista sisään. Välillä kauempaa, ja välillä melkeen nenä kiinni lasissa. Vilkuttelee meidän 1,5v pojalle yleensä, mutta välillä vaan seisoo ja tuijottaa reagoimatta mihinkään mitään. Jotenkin creepyä musta.
Hetken ikkunoista sisään kyylättyään, hän tulee ovelle. Meillä on koira, joka ryntää ovikellon kuultuaan ovelle haukkumaan. Kun avaan oven, koira ampuu pihalle ja tyttö esittää aina saman repliikin "te voisitte tulla ulos". Sekin on alkanut ärsyttää ettei hän koskaan esim. kysy tulisimmeko ulos, vaan tuolla tavalla koittaa komentaa meidät pihalle.
Jos sanon hänelle että olimme juuri tulossa, että puen pojalle vaatteet ja tullaan sitten hän itse työntää oven kiinni, mutta soittaa kuitenkin ovikellon minuutin välein ja kysyy joko tullaan. Sama juttu, jos sanon että me vaikka syödään/mennään kylpyyn/poika on päiväunilla/mä teen ruokaa tai siivoan nyt, ja että ei nyt ehditä tulemaan, niin menee maks. 5min kun ovikello taas soi. Ensimmäiset viis kertaa hän käskee meitä ulos tuolla edellämainitulla lauseella. Kun sanon tarpeeksi monta kertaa ettei nyt voida tulla, menee seuraavaan ovikellon soittoon jopa 10min. Sen jälkeen hän alkaa raahaamaan meille milloin kukkia pihalta, milloin hakee meidän pihavarastosta tavaraa jotka "on unohtuneet meiltä pihalle" kuulemma ja tuo ovelle. Jos sanon liian tiukasti että älä häiritse nyt, niin tokaisee "sä oot tyhmä" ja sen jälkeen alkaa tekemään sitä ett soittaa ovikelloa, juoksee karkuun (mä nään hänet kokoajan ikkunoista) ja pysyy piilossa kunnes suljen oven.
Musta tuntuu että mulla menee pian mielenterveys tässä touhussa. Sen lisäksi että mulla nyyään kestää kaikki asiat pojan kanssa tuplasti kauemmin kun joudun koko ajan ramppaamaan ovella, niin toi meidän koirakin kohta sekoaa kun ei se tajua miks joku koko ajan on ovella muttei tule sisään. Mä en myöskään voi esittää etten kuule ovikelloa, juurikin tuon koiran takia. Koitin ottaa ovikellosta patterit pois, tyttö ryhtyi koputtamaan oveen. Mä olen koittanut sanoa asiasta tytölle nätisti, tiukasti ja kerran jopa rumasti. Mä olen sanonut asiasta hänen äidilleen, joka totesi että on kyllä sanonut ettei naapuria saa kiusata, mutta ei kuulemma voi koko aikaa vahtia missä se tenava menee.
Kertokaa mitä mä teen. Tänään meinas keittää niin pahasti kiinni että mun teki oikeesti mieli mennä huutamaan tuohon ovelle niin kovaa että kaikki naapurit kuulee varmasti. Kun mun mies tulee kotiin, tyttö lopettaa ton kiusaamisen kuin seinään. Hän ei ole koskaan kyllä tytölle mitään asiasta sanonut, mutta tyttö aristelee mun miestä muutenkin, ja musta ilmeisesti taas tykkää koska ollaan pojan kanssa usein tuossa pihalla, ja musta jostain syystä tykkää kaikki lapset.
ehkä ainut turvallinen aikuinen vaan viedän siltä jos äiti pakottaa pysymään päivät sisällä. surullista on.
