Mitä mä teen?

["maritta"]

Meidän lapsukainen on koulun jälkeen mennyt suoraan jonnekkin kaverin luokse ilmoittamatta meille mitään ja meillä kamala huoli missä lapsi on. Hän on yleensä 3tuntia poissa kotoa ilmoittamatta meille mitään. Hän teki näin jo ekaluokalla ja nyt kolmannella tekee useammin.
mikä avuksi kun mikään ei auta häntä ymmärtämään?! on sanottu miten huolissamme olemme, sanottu että luvan kanssa voi mennä silloin kun meille sopii ym.
Hänellä ei ole paljon kavereita ja ne vähätkin tässä kiusaavat joten olen sanonut ettei tarviis kiusaajien kaa olla.

 

[niin tuttua]

Onko teillä kotona jotenkin vaikea tilanne, ja siksi muksu pakoilee? Ei ole tarkoitus lyödä onnetonta, vaan mietin onko kysymys samasta kuin itselläni lapsena. Isäni oli jotenkin kova kasvattaja ja ero oli tulossa ja äiti viikot pois kotoa. En halunnut olla kotona, joten kuljin kaikki mahdolliset luokkakaverit ja naapurit läpi, mihin vain kutsuttiin tai huolittiin. Illalla kotona odotti kiukkuaan nielevä isä ja taivasteleva mummo, ja jotenkin otin senkin tilanteen lisäosoituksena, että kotiin ei ole kiva mennä. Kaikki kuitenkin ymmärsivät lähettää minut iltauutisiksi kotiin, tai sitten piti soittaa kotiin ja kysyä saako jäädä yöksi.

Mutta siis olin saman ikäinen, ja jotenkin kyvytön ymmärtämään syytä ja seurausta, koska koin että voin vain hävitä tulemalla kotiin yhtään aiemmin kuin on pakko. En tiedä olisiko onnistunut paremmin, jos minut olisi lahjottu tulemaan kotiin kello se ja se niin sitten tehdään herkkuja. Eli olisi saatu minut odottamaan iloisia asioita pyyhkeiden sijaan.

Ja mitään kauhean kovia pyyhkeitä en siis saanut edes, mutta silti en kyennyt kotiin menemään ennen kuin oli ihan pakko. Olin kyllä vihainenkin isälleni, ehkä se oli joku rangaistus minun puoleltani, mutta en muista tehneeni sitä silti tahallani. Ja sama touhu jatkui sitten äidin kanssa murrosikäisenä... Silloin jo häpesin ihan hirveästi että miksi en osaa noudattaa kotiintuloaikojani, mutta nyt vasta ymmärrän että sehän oli jo valmis toimintamalli. Ja lisäksi en joutunut kärsimään ulkoisia seurauksia, mutta syyllisyydentunto paisui kerta kerralta. Se kuitenkin vain pahensi tilannetta, ja menin entistä pahemmin lukkoon siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä kotiin mutta mieli ei tehnyt.

 

["maritta"]

Onko teillä kotona jotenkin vaikea tilanne, ja siksi muksu pakoilee? Ei ole tarkoitus lyödä onnetonta, vaan mietin onko kysymys samasta kuin itselläni lapsena. Isäni oli jotenkin kova kasvattaja ja ero oli tulossa ja äiti viikot pois kotoa. En halunnut olla kotona, joten kuljin kaikki mahdolliset luokkakaverit ja naapurit läpi, mihin vain kutsuttiin tai huolittiin. Illalla kotona odotti kiukkuaan nielevä isä ja taivasteleva mummo, ja jotenkin otin senkin tilanteen lisäosoituksena, että kotiin ei ole kiva mennä. Kaikki kuitenkin ymmärsivät lähettää minut iltauutisiksi kotiin, tai sitten piti soittaa kotiin ja kysyä saako jäädä yöksi.

Mutta siis olin saman ikäinen, ja jotenkin kyvytön ymmärtämään syytä ja seurausta, koska koin että voin vain hävitä tulemalla kotiin yhtään aiemmin kuin on pakko. En tiedä olisiko onnistunut paremmin, jos minut olisi lahjottu tulemaan kotiin kello se ja se niin sitten tehdään herkkuja. Eli olisi saatu minut odottamaan iloisia asioita pyyhkeiden sijaan.

Ja mitään kauhean kovia pyyhkeitä en siis saanut edes, mutta silti en kyennyt kotiin menemään ennen kuin oli ihan pakko. Olin kyllä vihainenkin isälleni, ehkä se oli joku rangaistus minun puoleltani, mutta en muista tehneeni sitä silti tahallani. Ja sama touhu jatkui sitten äidin kanssa murrosikäisenä... Silloin jo häpesin ihan hirveästi että miksi en osaa noudattaa kotiintuloaikojani, mutta nyt vasta ymmärrän että sehän oli jo valmis toimintamalli. Ja lisäksi en joutunut kärsimään ulkoisia seurauksia, mutta syyllisyydentunto paisui kerta kerralta. Se kuitenkin vain pahensi tilannetta, ja menin entistä pahemmin lukkoon siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä kotiin mutta mieli ei tehnyt.

En tahtoisi kenenkään lapsen tuntevan noin kodista, ei voi mitään muuta kun olla pahoillaan Toivottavasti olet saanut tunteesi ulos itsestäsi. Isä ja äiti ne maailman tärkeimmät ihmiset..

Me ollaan tällainen tavallinen 6henkinen perhe. isä käy päivät työssä ja itse olen kotona lasten kanssa. Miehen kanssa ei ole riitoja. Toiset lapset noudattavat kodin sääntöjä mutta yksi lapsista ei, mietin vain että miten hänet saa ymmärtämään että hän on tärkeä meille ja saa käytöksellään huolen aikaan kun ei tiedetä missä on vaikka jos jotain sattuu? Hän on myös kova tahdittamaan sisaruksiaan.

 

[niin tuttua]

Mutta siis oletko soittanut ne kaverit läpi illan mittaan? Lapsellako ei ole puhelinta vai hiljentääkö sen? Mitä strategiaa olet miettinyt? Pitäisikö kuitenkin soittaa poliisille, ja kysellä sieltä mitä tehdään?

 

[niin tuttua]

[QUOTE="maritta";28356178]En tahtoisi kenenkään lapsen tuntevan noin kodista, ei voi mitään muuta kun olla pahoillaan Toivottavasti olet saanut tunteesi ulos itsestäsi. Isä ja äiti ne maailman tärkeimmät ihmiset..

Me ollaan tällainen tavallinen 6henkinen perhe. isä käy päivät työssä ja itse olen kotona lasten kanssa. Miehen kanssa ei ole riitoja. Toiset lapset noudattavat kodin sääntöjä mutta yksi lapsista ei, mietin vain että miten hänet saa ymmärtämään että hän on tärkeä meille ja saa käytöksellään huolen aikaan kun ei tiedetä missä on vaikka jos jotain sattuu? Hän on myös kova tahdittamaan sisaruksiaan.[/QUOTE]

Olen aikalailla itse itseni kasvattanut ihminen, ohjaus on ollut jotenkin vajavaista pitkin matkaa. Pitkään pidin itseäni ihan loistotyyppinä, nyt olen ymmärtänyt miten syvää häpeää itse asiassa olen sillä uholla peittänyt. Ja ajantajultani olen jäänyt jotenkin vajavaiseksi, välillä huomaan lähteväni silloin kun pitäisi olla perillä, niinkuin lapsenakin.

Mutta siis minun oli tuossa iässä mahdotonta ymmärtää että moitittiin käytöstä eikä minua. Ehkä sen olisi ymmärtänyt, jos olisikin joskus jätetty kaikki moittiminen väliin ja tosiaan otettu lämmöllä vastaan ja joskus sitten selitetty, että asiassa on eroa ja että minusta tykätään vaikka tempaukset surettaakin. Teillä varmaan on tuota eroa yritetty selittää lapselle tehokkaammin kuin omat vanhempani kykenivät, mutta eihän siitä ole takeita, että viesti menee perille.

Minulta jotenkin taisi puuttua positiivinen yhteys vanhempiini, heissä on jotain hämärää jonka luonnetta olen alkanut ymmärtää vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Ja kai sisaruussuhteissa saattaa käydä niin, että yksi kokee jääneensä osattomaksi ja sen takia rettelöi, tai sitten on onnettoman geeniyhdistelmän saanut niinkuin joskus yksi saa periytyvän sairauden joka muissa ei ilmene. Tiedän seitsemän sisarusta, joista keskimmäinen on kertakaikkiaan kriminaali ja täysin itsekeskeinen rotta, ja loput ovat ihan tavallisia ihmisiä. Tai perussyy voi olla vaikka lapsuuden sairaalareissu, joka on käynnistänyt epäluottamuksen kehän, mistä näitä asioita niin tietää.

Minusta ei tullut kriminaalia, tuli yltiöhyveellinen.

 

["Kukka"]

Ap, onko lapsesi vapaasta tahdosta kavereillaan - eihän häntä vain pakoteta tai painosteta kavereittensa luokse?

 

[jaes]

Minä olin kiusattu (syrjitty) lapsi ala-asteella ja ne harvat kerrat kun kaverit kutsuivat kylään, menin enkä ajatellut ilmoittamista vaikka minulla oli tiedossa että pitää soittaa vanhemmille. Nautin joka sekunnista jonka sain olla kavereiden kanssa. Sitten kun palasin illalla kotiin, siellä oli raivoava isä joka antoi tukkapöllyä tottelemattomuudesta.

Ap:na soittaisin lapselle (antakaa puhelin jos ei jo ole) aina jos ei itse ilmoita enkä tekisi ihan niin suurta numeroa asiasta.

 

[Teinien äiti]

Tehkää selvät säännöt miten toimitaan ja jos ei puhumalla mene perille niinkuin tuntuu niin sitten tullaan suoraan koulusta kotiin. Rajat lapselle - tehän olette vanhemmat ja aikuiset ja tuon ikäiselle on viimeinen aika laittaa ne rajat. Kohta lapsenne on murrosiässä ja sitten voitte unohtaa kaiken kontaktin häneen jos ette nyt pysty asiaan pistämään stoppia. Ei ole epäoikeudenmukaista laittaa säännöt ja rajat - ne ovat rakkautta.

 

["vieras"]

No sitten vaan selvittämään soittelemalla missä lapsi luuraa ja vaikka haet hänet sieltä kotiin. Ja kovat ukaasit mitä tapahtuu jos toistaa nuo katoamistemppunsa. Menettää etuisuuksia tms.

 

["vieras"]

Eikö vastaa puhelimeenkaan? Jos kavereita ei ole montaa, niin tallenna kavereidekin puhelinnumerot itsellesi, niin voit soittaa tarvittaessa heillekin.