Mitä mä ton klopin kans teen!

[Smeagol]

Saako poika raivata muualla ja muiden kanssa? Esim siellä eskarissa muille lapsille ja tädeille vai onko se vaan teillä kotona tuollainen?

pelkästään kotona. jos joku muu sanoo esim vieraissa ettei jotain saa tehdä, niin poika tulee nolona mun luo ja sillain salavaivihkaa hakkaa mun jalkaa kantapäällään, ikään kuin se olis mun syy. sanon siitä kyllä hyvään ääneen ja sitten se alkaa kollottaa ja murjottaa ja jopa raivoamaan. siskolleen raivoaa ja rutistelee käsistä. kavereilleen ei raivoa, mitä kinaa välillä.

Eli selvästi kuitenkin erottaa mikä käytös on hyväksyttyä ja mikä ei? Eli osaa myös tarvittaessa hillitä itsensä ja kiukkunsa?

kyllä, mutta ei niele kyllä jos joku vieras hänelle sanoo, vaan syytää kiukun minuun.

opeta hänelle(/näytä mallia) muita tapoja käsitellä kiukkua kuin kiukun syytämistä muihin...tai tavaroiden heittelemiseen...

minä en heittele tavaroita, me ei miehen kanssa tapella kovaäänisesti ollenkaan. olen opettanut ja mallia en voi tämän enempää näyttää.

 

[vieras]

Ootko pojan kanssa jutellut, millä positiivisemmilla keinoilla voisi purkaa pahaa oloaan ja kiukkua? Esim. kiukkutilanteessa voi lyödä tyynyä sen sijaan että muksii muita ihmisiä. Tai voi hyppiä tasajalkaa ja huutaa kiukut pihalle, juosta 10 kertaa talon ympäri tms. Ja tietty näistä pitää jutella ja asiat sopia silloin kun poika on hyvällä tuulella, ei silloin kun kiukunpuuska on päällä.

 

[Smeagol]

Siis tämä on nyt täysin hakuammuntaa, mutta meneekö pojallasi eskarissa tai muutenkin elämässä hyvin... Pohjaan tämän kysymykseni siihen, kun itse olin lapsi/nuori ja koska mua koulukiusattiin, purin sen kaiken vihan, raivon muistaakseni muihin ihmisiin. No, ei mun äitikään asiaan oikein suhtautunut, kertoili pitkin kyliä miten kauhea lapsi mulla on, mutta tuli vaan mieleen.

no nii, mä ymmärtäisin poikaa tosi hyvin jos sillä olis joku huonosti. kun ei ole. eskarissa menee opettajan mukaan hyvin. ruoka maistuu, opit menee hyvin, kavereita on. kavereita on myöskin mun kavereitten kautta ja niitä nähdään ainakin joka toinen päivä. kotona on kaikki hyvin, jokainen muksu saa kaikkea tasapuolisesti, meillä miehen kanssa menee hyvin ja yritetään tässä yhdessä koko perhe mut ei...

 

[?]

Ainako se on sitten 100% vanhempien vika, jos lapsi on tuollainen? Jos ap. kertoo tässä nyt totuudenmukaisesti asiasta, niin enpä usko. Ja jos toinen lapsi on "normaali".
Pitäisikö ajatella jotain tahoa, joka kysyisi pojaltasi: miksi raivoat? mistä se tulee? eikä vaan töllistele pää kallellaan. Psykologi? Terapeutti? Joku ulkopuolinen, joka ei vaan latelisi itsestään selvyyksiä.
Tsemppiä.

 

[Smeagol]

Ootko pojan kanssa jutellut, millä positiivisemmilla keinoilla voisi purkaa pahaa oloaan ja kiukkua? Esim. kiukkutilanteessa voi lyödä tyynyä sen sijaan että muksii muita ihmisiä. Tai voi hyppiä tasajalkaa ja huutaa kiukut pihalle, juosta 10 kertaa talon ympäri tms. Ja tietty näistä pitää jutella ja asiat sopia silloin kun poika on hyvällä tuulella, ei silloin kun kiukunpuuska on päällä.

aina oon puhunu riidan jälkeen, että sopiiko että seuraavan kerran lyöt sun tyynytäs etkä heittele tavaroita. poika on aina vaan että juu.

 

[?]

Kyllähän tuo mystiseltä kuulostaa...lyökö/käyttäytyykö hän miestäsi kohtaan samalla tavalla?

 

[Smeagol]

Ainako se on sitten 100% vanhempien vika, jos lapsi on tuollainen? Jos ap. kertoo tässä nyt totuudenmukaisesti asiasta, niin enpä usko. Ja jos toinen lapsi on "normaali".
Pitäisikö ajatella jotain tahoa, joka kysyisi pojaltasi: miksi raivoat? mistä se tulee? eikä vaan töllistele pää kallellaan. Psykologi? Terapeutti? Joku ulkopuolinen, joka ei vaan latelisi itsestään selvyyksiä.
Tsemppiä.

kiitos. perheneuvolassa on lastenpsykologi, ja luulis nyt osaavan nähdä asiat. mä oon kertonu niille kaiken, mut tuntuu niiltäkin menevän kaikki ohi korvien.

 

[vieras]

Kait sun täytyis itsekkin opetella tuota vanhemmuutta, hyväksyä lapsi ja näyttää myös hänelle vaikka olis ilkeäkin. Eli siinä on pieni ero, hyväksyykö lapsen tekemisen vai lapsen. Ajatteles että sulle sanottais että pakkaas reppus mene mummolaan , pois pois pois. Tai että sulta kysyttäis jotain mitä et todellakaan tiedä, kai sinäkin ahdistuisit jos et osaisi vastata, lapsi vaan näyttää sen toisella tavalla kuin suurin osa aikuisista. Rehellisyyden nimessä pitää sanoa että moni aikuinenkaan ei osaa vieläkään kertoa , mikä on vialla. En osaa muuta sanoa mutta sitä hyväksymistä lapsi kaipaa ennenkaikkea, hänet pitää hyväksyä sellaisenaan mutta ne väärät tekemiset ei tietenkään ole hyväksyttäviä.

 

[Smeagol]

Kyllähän tuo mystiseltä kuulostaa...lyökö/käyttäytyykö hän miestäsi kohtaan samalla tavalla?

miestä kohtaan käyttäytyy samalla tavalla mutta tuntuu että kunnioittaa sitä enemmän kuitenkin ku mua.
ainoa toivo mitä mä osaan ajatella on se että miehen pikkuveli oli tuon ikäisenä AIVAN samanlainen. nyt hän on 16 ja on todella ihastuttava kloppi. voi kun tääkin päättyis yhtä hyvin. :'( mä sanoin perhiksessä ja ne sano et ei voi pitää paikkaas, et ei luonne periydy. ja kyllä se mun mielestä periytyy!!

 

[vieras]

Ainako se on sitten 100% vanhempien vika, jos lapsi on tuollainen? Jos ap. kertoo tässä nyt totuudenmukaisesti asiasta, niin enpä usko. Ja jos toinen lapsi on "normaali".
Pitäisikö ajatella jotain tahoa, joka kysyisi pojaltasi: miksi raivoat? mistä se tulee? eikä vaan töllistele pää kallellaan. Psykologi? Terapeutti? Joku ulkopuolinen, joka ei vaan latelisi itsestään selvyyksiä.
Tsemppiä.

Ei missän nimessä ole vanhempien syy, voihan takana olla lievä adhd tai jotain muuta, eikä sekään ole kenenkään syy. Ihmettelen että vuoden perheneuvola käyntien jälkeen ei jo ohjattu tarkempiin tutkimuksiin.

 

[vieras]

Kyllähän tuo mystiseltä kuulostaa...lyökö/käyttäytyykö hän miestäsi kohtaan samalla tavalla?

miestä kohtaan käyttäytyy samalla tavalla mutta tuntuu että kunnioittaa sitä enemmän kuitenkin ku mua.
ainoa toivo mitä mä osaan ajatella on se että miehen pikkuveli oli tuon ikäisenä AIVAN samanlainen. nyt hän on 16 ja on todella ihastuttava kloppi. voi kun tääkin päättyis yhtä hyvin. :'( mä sanoin perhiksessä ja ne sano et ei voi pitää paikkaas, et ei luonne periydy. ja kyllä se mun mielestä periytyy!!

Ehkä he tarkoittivat , ettet vertailisi lastasi joihinkin sukulaisiin, lapsihan on oma itsensä, arvokas yksilönä.

 

[Smeagol]

Kait sun täytyis itsekkin opetella tuota vanhemmuutta, hyväksyä lapsi ja näyttää myös hänelle vaikka olis ilkeäkin. Eli siinä on pieni ero, hyväksyykö lapsen tekemisen vai lapsen. Ajatteles että sulle sanottais että pakkaas reppus mene mummolaan , pois pois pois. Tai että sulta kysyttäis jotain mitä et todellakaan tiedä, kai sinäkin ahdistuisit jos et osaisi vastata, lapsi vaan näyttää sen toisella tavalla kuin suurin osa aikuisista. Rehellisyyden nimessä pitää sanoa että moni aikuinenkaan ei osaa vieläkään kertoa , mikä on vialla. En osaa muuta sanoa mutta sitä hyväksymistä lapsi kaipaa ennenkaikkea, hänet pitää hyväksyä sellaisenaan mutta ne väärät tekemiset ei tietenkään ole hyväksyttäviä.

mun oma äitini oli sairas, ja sanoi mulle usein että hän ei olis edes halunnu et mä oisin syntynytkään.
hän eli omassa maailmassaan, oli psykoosissa. luuli että isämme hyväksikäyttää meitä, vaikka niin ei ollut. hän tuli usein öisin sänkymme viereen, herätti ravistellen ja penäs, "onko isänne käynyt täällä? onko?! on siis" ja nukkumaan pääsi takasin sen jälkeen kun oli raahattu kylmään suihkuun ja väkivalloin pesty. väkivaltaa ja ahdistusta oli paljon.
tiedän kun lapsi ahdistuu, en itsekään todellakaan osannut tuolloin vastata. olin hyljätty, ja koskaan en tekisi sitä omille lapsilleni.
tuo mummilaan meno tuntu musta itsestäni liian lepsulta, pojalta siitä pyysinkin jo anteeksi.

 

[minna]

Sun pitää puuttua heti siihen raivoamiseen eikä vasta autossa... vaikee tilanne ... jaksuja

näin juuri! Mitä se autossa raivoaminen enää auttaa? Kyllä asiaan pitää heti puuttua eikä hetken päästä!

 

[Smeagol]

Kyllähän tuo mystiseltä kuulostaa...lyökö/käyttäytyykö hän miestäsi kohtaan samalla tavalla?

miestä kohtaan käyttäytyy samalla tavalla mutta tuntuu että kunnioittaa sitä enemmän kuitenkin ku mua.
ainoa toivo mitä mä osaan ajatella on se että miehen pikkuveli oli tuon ikäisenä AIVAN samanlainen. nyt hän on 16 ja on todella ihastuttava kloppi. voi kun tääkin päättyis yhtä hyvin. :'( mä sanoin perhiksessä ja ne sano et ei voi pitää paikkaas, et ei luonne periydy. ja kyllä se mun mielestä periytyy!!

Ehkä he tarkoittivat , ettet vertailisi lastasi joihinkin sukulaisiin, lapsihan on oma itsensä, arvokas yksilönä.

en vertaa vaan se on toivo, että nämä riidat loppuisi.

 

[...]

Sun pitää puuttua heti siihen raivoamiseen eikä vasta autossa... vaikee tilanne ... jaksuja

näin juuri! Mitä se autossa raivoaminen enää auttaa? Kyllä asiaan pitää heti puuttua eikä hetken päästä!

jep. olisit pistäny pojan kävelee kotiin.
pelottavaa jos tommonen käytös ei muutu ennen teini-ikää.

 

[Smeagol]

nii ja mä en todellakaan väitä et olisin tässä se oikeassa oleva, ohan mussakin omat heikkouteni. on vaan raskasta ku oma äitini löi mua kun olin lapsi, ja nyt kun olen äiti niin lapseni lyö mua.

 

[juu]

Mä oisin varmaan raivostunut ihan siinä eskarin pihassa ihan kunnolla. Mä en tuollaista törkeetä äidin höykyyttämistä kestäisi, että lyödään repulla tuosta vaan. Nykässyt sen repun pojan kädestä, kysynyt mitä helvettiä tämä on, höykyttänyt sen autoon ja lähtenyt muina naisina ajamaan kotiin.

 

[Smeagol]

Mä oisin varmaan raivostunut ihan siinä eskarin pihassa ihan kunnolla. Mä en tuollaista törkeetä äidin höykyyttämistä kestäisi, että lyödään repulla tuosta vaan. Nykässyt sen repun pojan kädestä, kysynyt mitä helvettiä tämä on, höykyttänyt sen autoon ja lähtenyt muina naisina ajamaan kotiin.

en mä vaan enää jaksanut. se oli vaan kaiken huippu, ku oon luullu et se haluaa opettajan edessä sentään olla nätisti.

 

[werty]

nii ja mä en todellakaan väitä et olisin tässä se oikeassa oleva, ohan mussakin omat heikkouteni. on vaan raskasta ku oma äitini löi mua kun olin lapsi, ja nyt kun olen äiti niin lapseni lyö mua.

Älä välitä noista jotka sanoo et sun syytä toi lapsen käytös.. Tosi syvältä jos neuvolassakaan ei oteta tosissaan :/ Lapsen pitäisi varmaan päästä jonkun psykologin tms. asiantuntijan puheille, joka voisi auttaa. Voihan se syy raivoamiseen olla fyysinenkin, adhd, 'vika' aivoissa tai jotain.. Toivottavasti saatte apua!

 

[juu]

Mä oisin varmaan raivostunut ihan siinä eskarin pihassa ihan kunnolla. Mä en tuollaista törkeetä äidin höykyyttämistä kestäisi, että lyödään repulla tuosta vaan. Nykässyt sen repun pojan kädestä, kysynyt mitä helvettiä tämä on, höykyttänyt sen autoon ja lähtenyt muina naisina ajamaan kotiin.

en mä vaan enää jaksanut. se oli vaan kaiken huippu, ku oon luullu et se haluaa opettajan edessä sentään olla nätisti.

Tietääkö se opettaja näistä ongelmista? Tarkoitan vaan, että jos oisit "höykyttänyt" siinä pihalla, olisiko sitä ihmetelty/kauhisteltu (jos näkisivät)? Kun mietin, että jos se tapahtuisi siinä tuttujen edessä, niin vaikuttaisiko se enemmän? Nämä on vain tällaista funtsimista, älä loukkaannu. Enkä höykyttämisellä tarkoita mitään selkäsaunaa, vaan jonkinlaista "äidin totaalista suuttumistilaa".

 

[alakerranEmäntä]

ootko kokeillu pitää poikaa hetken sylissä kun haet eskarista? siis ennen ku alkaa edes pukemaan ni otat syliin ja kerrot että on ollut ikävä. meillä ainakin tää auttaa työpäivän jälkeistä huomionhakua ku antaa hetken aikaa. Ja sit ala antamaan kalanmaksaöljyä. niitä on olemassa sellasia hyvän makuisia kapseleita ja pitemmän päälle se rauhoittaa ja tasoittaa lasta joo meilläkin villi poikalapsi.. B)

 

[m]

Juttelin omasta 6 vuotiaasta "ammattilaisen" kanssa ja hän lohdutti vaan sanomalla: yritä jaksaa, noi kuusivuotiaat on sellaisia kukkopoikia, pian ne huomaa, että kanat määrää