Mitä mieltä ihmisestä joka..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
MItä mieltä ihmisestä joka melkein jokaisen lauseesi aikana rupeaa puhumaan päällesi.
Tai jos avaat suusi ja aloitat jonkun asian niin hän rupeaa puhumaan siihen jotain ihan muuta juttua päälle,jos jatkat aloittamaasi niin ääni vaan kovenee ja päällepuhuja yrittää saada oman asiansa "päällimmäiseksi".Jatkaa kunnes luovutat?
Mun mielestä todella raivostuttavaa,en voi sietää..
ja sitten kun HÄN on saanut asiansa sanottua ja minulta siihen jonkun kommentin,ei edes kysy että "mitä olit sanomassa" vaan sivuuttaa asian täysin.
 
ja siis tää ihminen josta puhun ons ellanen että jos minä alotan puhumaan aidasta niin tokas sanan kohdalla hän puhuu seipäästä.
sen ymmärräne ttä jos toinen oikeen innostuu iaheesta ja höpöttää siitä mutta tosi epäkunnioittavaa puhua toisen päälle,ärsyttää.
 
Oletkohan tavannu ystäväni? :D

Ärsyttävää, ei saa mitään sanotuksi, puhuu päälle. Ja tosiaan korottaa ääntään niin kauan että luovutat!
Toisten sanomiset ei kiinnosta.


Toine tapaus on sellainen että kun kerrot jotain juttua niin yhtäkkiä alkaa sopertaan vauvalle : "mitä äitin kulta " yms. Tuntuu että toista ei jaksa vähempää kiinnostaa... :/
 
[QUOTE="gen";21975592]Mä oon valitettavasti kova keskeyttään (johtuu siitä että luulin että toinen lopettaa), mutta mä pyydän silloin anteeksi ja pyydän jatkamaan.[/QUOTE]

joo tätä minäkin teen joskus mutta ymmärrän keskeyttää itseni.
ja tää tuttu on sellanen justiin että kuuntelee pää kenossa pari sana ja rupee puhumaan sitten jotain muuta välittämättä siitä onko minulla juttu kesken.
Toinen ihmisetyyppi on se joka rupeaa lässyttämään/keskustelemaan lapsensa kanssa kesken puhelun.ARGH!!

Anteeksi nyt mutta mulla on vaan niin pahat patoutumat.Tänäänkin kun olin tekemisissä tämän ihmisen kanssa niin teki sen monesti.sitten ottaa tietty itteensä jos siitä sanoo,kertaakaan ei ole pyytänyt anteeksi sitä että vouhkaa päälle.
 
Mulla on yksi tuollanen ystävätär ja toinen melkein, ei ihan niin paha.

Tänään viimeksi pahoitin mieleni ku juttuja kuuntelin ja kommentoin kärsivällisesti, mutta kun itse alan puhumaan toisen katse harhailee olan yli ja kun lopettaa kesken lauseen, ei edes huomaa :(

Aika tyypillistä on myös vastata iltamyöhään puhelimeen ja kuunnella parisuhdevouhostusta riidoista yms tuntitolkulla päiväkaudet.. mut odota vaan kun itse haluaisit jostain tärkeästä puhua niin räplätään tekstaria tai vastaavaa. Kivat kaverit mulla! :D

Ainii ja yks muukin nainen vielä, menin sinne kahville ja katsoin ihan kellosta; olin siellä 13 minuuttia ennen kuin sanoin ensimmäistäkään sanaa...
 
[QUOTE="vieras";21975415]MItä mieltä ihmisestä joka melkein jokaisen lauseesi aikana rupeaa puhumaan päällesi.
Tai jos avaat suusi ja aloitat jonkun asian niin hän rupeaa puhumaan siihen jotain ihan muuta juttua päälle,jos jatkat aloittamaasi niin ääni vaan kovenee ja päällepuhuja yrittää saada oman asiansa "päällimmäiseksi".Jatkaa kunnes luovutat?
Mun mielestä todella raivostuttavaa,en voi sietää..
ja sitten kun HÄN on saanut asiansa sanottua ja minulta siihen jonkun kommentin,ei edes kysy että "mitä olit sanomassa" vaan sivuuttaa asian täysin.[/QUOTE]

Siis niin perhanan raivostuttavaa! Mulla on pari tällaista kaveria, ja yksi näistä on oikein tosi hyvä kaveri mutta tämä piirre häiritsee mua ihan tosissaan. Emme ole kuitenkaan tunteneet vielä niin kauaa että uskaltaisin tästä ikuisesta päällepuhumisesta sanoa, ei hän varmaan loukkantuisi mutta saattaisi sitten mennä vähän vaikeaksi ja vaivaantuneeksi. Jotku vaan on sellaisia eivätkä voi sille mitään, ja olen ajatellut, että se on vaan hyväksyttävä...... kai mä kestän.
 
Mutta, jotkut ihmiset vain kertovat niiiin hitaasti asiansa ja kertovat tylsästi ja liiian perinpohjaisesti asioitaan. Ei kait sellaista kukaan jaksa kuunnella ;) Tai sitten on niitä jotka ovat mielestään aina oikeassa ja käsittävät tahallaan väärin mitä puhut. Esim jos kaveri kertoo lapsensa itkevän määrätyissä tilanteissa ja itse yrität sanoa väliin että oma lapsesi oli samanlainen ja kenties tiedät muitakin joista yrität mainita, sanot sen siis niin kuin lohduttaaksesi että kaverisi ei tarvitse olla niin huolestunut kun muitakin samanlaisesti itkeviä on...mutta siitä kaverisi inttää eikä kuuntele ollenkaan jatkaa siis vaan sitä yksinpuhelua asiasta ja kun suutahdin että kuuntele nyt vähän muitakin niin sanoo siihen että minä puhun kuin se ei olisi totta mitä hän kertoi, että ajattelen hänen valehtelevan.... Mistä ihmeestä voi edes ajatella noin nurinkurisesti. Siis saa jatkaa sitä yksinpuheluaan kun luulee tietävänsä kaiken ja vain hänen totuus on se oikea totuus.Jos khaluaisi keskustella niin silloin odotettaisiin kommentteja toiseltakin osapuolelta ja kuunneltaisiin sitä toistakin, SE on keskustelua!
 
tuo on ärsyttävää, mutta entäs sellainen että lapsi saa a i n a keskeyttää aikuisten puheet ja sitten jää jutut kesken.
Ja vielä nykyäänkin, vaikka se lapsi on jo 17-vuotias, käy samalla lailla.
Kesken mun puheen tämä nuori alkaa puhumaan, äitensä antaa keskeyttää ja sitten ei mun juttua enää olekaan. Tätä on jatkunut siis 17 vuotta.
Moni juttu on jäänyt sanomatta.
 

Yhteistyössä