Mitä mieltä, olenko natsivaimo?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pöhkö raskas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pöhkö raskas

Vieras
Olen viimeisilläni raskaana. Mies on koko heinäkuun ollut joka viikonloppu menossa jossakin, yhtään kaksin vietettyä viikonloppua ei ole. Miehen työpäivät on pitkiä ja useasti hän jää vielä töiden jälkeen pariksi tunniksi harrastuksen pariin. Koko heinäkuun aikana ollaan vietetty ehkä neljä päivää osittain rauhassa kaksin. Minä murehdin kotona kun kaipaisin hellyyttä ja tukea ja synnytyskin pelottaa. Ollaan puhuttu kyllä, että lapsen syntymän jälkeen täytyy omia menoja vähentää, eikä mies ennen ole näin paljoa ollut menossa. Nyt ehkä painaa se, että vauvan syntymä on käsillä, koittaa mahdollisimman paljon ehtiä tekemään ennen sitä, mutta jättää samalla minut selviytymään loppuraskauden ahdistuksesta yksin. Tässä ainakin vielä kaksi tulevaa viikonloppua on jo sovittua menoa ja sitten se vauva saattaa jo syntyä.
 
Hmm... miten aiot pärjätä yksinhuoltajana vauvan kanssa? Toivottavasti sulla on tukiverkostoa. Kuulostaa nimittäin sille, ettei miehesi varmaankaan kauaa ole maisemissa vauvaa hoitamassa kosak elää nyt jo noin itsenäistä elämää. Miksi vaihtaisi vapaan elämän kotiin jossa väsynyt vaimo ja koti täynnä puklurättejä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja rb:
Hmm... miten aiot pärjätä yksinhuoltajana vauvan kanssa? Toivottavasti sulla on tukiverkostoa. Kuulostaa nimittäin sille, ettei miehesi varmaankaan kauaa ole maisemissa vauvaa hoitamassa kosak elää nyt jo noin itsenäistä elämää. Miksi vaihtaisi vapaan elämän kotiin jossa väsynyt vaimo ja koti täynnä puklurättejä?

Olipa rohkaisevasti kirjoitettu ap:lle! :kieh:
Kovasti jaksamista ap:lle loppuraskauteen! :heart:
 
miehet useinkin ajattelee ennen esikoisen syntymää, että pitää mennä ns. varastoon.
oletko selvästi kertonut hänelle, että toivot vielä kahdenkeskistä iltaa/päivää ennen vauvan syntymää
 
Alkuperäinen kirjoittaja *****:
Alkuperäinen kirjoittaja rb:
Hmm... miten aiot pärjätä yksinhuoltajana vauvan kanssa? Toivottavasti sulla on tukiverkostoa. Kuulostaa nimittäin sille, ettei miehesi varmaankaan kauaa ole maisemissa vauvaa hoitamassa kosak elää nyt jo noin itsenäistä elämää. Miksi vaihtaisi vapaan elämän kotiin jossa väsynyt vaimo ja koti täynnä puklurättejä?

Olipa rohkaisevasti kirjoitettu ap:lle! :kieh:
Kovasti jaksamista ap:lle loppuraskauteen! :heart:

Totuushan tämä on!
Kysypä miehiltä, mitä mieltä he ovat...
 
Alkuperäinen kirjoittaja rb:
Hmm... miten aiot pärjätä yksinhuoltajana vauvan kanssa? Toivottavasti sulla on tukiverkostoa. Kuulostaa nimittäin sille, ettei miehesi varmaankaan kauaa ole maisemissa vauvaa hoitamassa kosak elää nyt jo noin itsenäistä elämää. Miksi vaihtaisi vapaan elämän kotiin jossa väsynyt vaimo ja koti täynnä puklurättejä?

Ei mies ole ennen näin kovasti ollut menossa ja puhuu itsekin että pakko on vähentää ja nyt vielä menee kun pääsee. Uskon kyllä, että menot vähenee kun lapsi syntyy, nyt harmittaa vain se, että itse tarvisin tukea ja hellyyttä, mutta mies ei ole paikalla sitä antamassa, eikä oikein edes ymmärrä, että hormonit sellaista tekee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Eihän tuossa tekstissä ole mitään, mikä susta natsivaimon tekis. :D

Kiukuttelen miehelle.. Valitan ja kitisen.

Sitä minäkin tein. :) Mun mielestä täysin normaalia tuollaisessa tilanteessa. Meillä oli aivan samanlaista, mutta kiltisti se on osallistunut vauvan hoitoon ja ollut kotona enemmän syntymän jälkeen.

Paljon tsemppiä! :hug: :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja de:
miehet useinkin ajattelee ennen esikoisen syntymää, että pitää mennä ns. varastoon.
oletko selvästi kertonut hänelle, että toivot vielä kahdenkeskistä iltaa/päivää ennen vauvan syntymää

Toivottavasti olisi niin, että menot on vain väliaikaisia, mutta yleensä vauhti vaan kiihtyy jos ennen lasta on jo tuollaista. Harmi sinänsä, mutta kaikista ei ole kovin isällisiksi. Jospa lapsi muuttaa miehen suunnan kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja *****:
Alkuperäinen kirjoittaja rb:
Hmm... miten aiot pärjätä yksinhuoltajana vauvan kanssa? Toivottavasti sulla on tukiverkostoa. Kuulostaa nimittäin sille, ettei miehesi varmaankaan kauaa ole maisemissa vauvaa hoitamassa kosak elää nyt jo noin itsenäistä elämää. Miksi vaihtaisi vapaan elämän kotiin jossa väsynyt vaimo ja koti täynnä puklurättejä?

Olipa rohkaisevasti kirjoitettu ap:lle! :kieh:
Kovasti jaksamista ap:lle loppuraskauteen! :heart:

Totuushan tämä on!
Kysypä miehiltä, mitä mieltä he ovat...

Paskan marjat! Meillä mentiin myös ennen synnytystä ja asiat muuttui heti pojan synnyttyä.
 
Kyllä mä antaisin mennä menoissaan, mut olenkin minä... Eiköhän se siitä rauhoitu, kun huomaa että voi sitä harrastaa vaikka lapsia onkin. Ehkä hänellä nyt jokin paniikki ehtiä kaikkeen, kun joku viisas mennyt sanomaan että sosiaalinen elämä loppuu kun saa lapsia:D Teillä ilmeisesti esikoinen kyseessä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja c:
tietääkö miehesi, että sinua ahdistaa?

Olen kyllä sanonut siitä, mutta tuntuu että mies ei yhtään ymmärrä, ei osaa ajatella, että ne hormonit oikeasti vaikuttaa paljon. Olen aina ollut itsenäinen ja vähän sellainen pärjään itse-tyyppi, enkä yhtään tykännyt nyhjätä miehen kainalossa. Mutta nyt loppumetreillä minusta on tullut tosi hellyydenkipeä ja epävarma, eikä mies oikein pysy mukana näissä muutoksissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä mä antaisin mennä menoissaan, mut olenkin minä... Eiköhän se siitä rauhoitu, kun huomaa että voi sitä harrastaa vaikka lapsia onkin. Ehkä hänellä nyt jokin paniikki ehtiä kaikkeen, kun joku viisas mennyt sanomaan että sosiaalinen elämä loppuu kun saa lapsia:D Teillä ilmeisesti esikoinen kyseessä?

Esikoista odotellaan juu ja kaikki on uutta ja outoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja <3:
miksi sinä ap jäät kotiin? menisit sinäkin kun vielä pääset. ei raskaus ole mikään sairaus.

olen ollut tolkuttoman väsynyt ja voinut pahoin koko raskausajan, oksennan edelleen. Lisäksi pahat liitoskivut vaivaa. Ei ole intoa lähteä yhtään minnekkään.
 
Mun mielestä mieheltä voi vaatia samanlailla muutosta kuin naiseltakin. Se lapsen tulo nyt vaan vaikuttaa elämään...ja alkaa jo ennen lapsen syntymää :) Eikös sitä ole yhdessä haluttu? Kakkua ei voi syödä ja säästää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja <3:
miksi sinä ap jäät kotiin? menisit sinäkin kun vielä pääset. ei raskaus ole mikään sairaus.

Peesi tälle. Ap, tapaa ystäviäsi ja nauti vapaudestasi, jos vain siihen kykenet. :) :heart: Itse olin loppumetreillä niin kipeä ja väsynyt etten meinannut jaksaa mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja <3:
miksi sinä ap jäät kotiin? menisit sinäkin kun vielä pääset. ei raskaus ole mikään sairaus.

olen ollut tolkuttoman väsynyt ja voinut pahoin koko raskausajan, oksennan edelleen. Lisäksi pahat liitoskivut vaivaa. Ei ole intoa lähteä yhtään minnekkään.

ei ole ihme, että miehen menot tympii. mutta kehotan sinua parempina päivinä liikkeelle ja väsy-päivinä voisit kutsua läheisen (äiti, sisko, ystävä yms.) päiväkaffelle. piristää kummasti, kun saat purppasta.
 
Anna miehen vaan mennä jos menojalka vipattaa vielä lapsen syntymän jälkeen niin se on menoa sitten.Eihän miehes oo raskaana vai tartteetko vaan jonkun jolle valittaa aamupahoinvointejas ja huonoo oloasi.Eikö tää palsta jo riitä valittamiseen.Kysymykseen vielä et ainakaan vielä oo natsi ainakin omien puheittes mukaan mutta se on eri asia mitä puhut kotona ne miehen lisääntyneet menot voi johtua ihan kotona puhutuista asioista tuskinpa tilität tänne kaikkee mut onee vaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja mikko76:
Anna miehen vaan mennä jos menojalka vipattaa vielä lapsen syntymän jälkeen niin se on menoa sitten.Eihän miehes oo raskaana vai tartteetko vaan jonkun jolle valittaa aamupahoinvointejas ja huonoo oloasi.Eikö tää palsta jo riitä valittamiseen.Kysymykseen vielä et ainakaan vielä oo natsi ainakin omien puheittes mukaan mutta se on eri asia mitä puhut kotona ne miehen lisääntyneet menot voi johtua ihan kotona puhutuista asioista tuskinpa tilität tänne kaikkee mut onee vaan

Ei mikään palsta ihmistä vastaa. Parisuhteessa jaetaan myös huonot asiat.
 

Yhteistyössä