Mitä mieltä olet siitä, että lapsia tehdään yhteiskunnan elätettäviksi?

[clivia]

Suomessa ei ole ainuttakaan lasta jota yhteiskunta ei elätä.

Onko noin tyhmiä ihmisiä olemassakaan ketkä ajattelee noin!!???
Onko pikkasen eri asia haetaanko kaikki lapsen ym elatus soskun luukulta vai onko ainut "tuki" lapsilisä mikä ei ole valinnainen. Me ei tarvittais tod edes sitä.

On.Sun lapses käyttää terveydenhuoltopalveluja ja saa peruskoulutuksen noin niinkuin äkkiä sanoen.Ne on maksettu yhteiskunnan pussista kaikki.
Mä ajattelen tasan yhtä mustavalkoisesti ja tyhmästi kuin sinäkin että kaikki hakee kaiken tukensa sossun luukulta.

 

[clivia]

Ja lisäksi jos me työssäkäyvät, hyvätuloiset ei oltais olemassa ja maksais veroja niin ette tekään sossusta rahaa hakisi.

Ja lisäksi minä sairas työkyvytön yksinhuoltaja maksan kelan sairaspäivärahastani veroa 20 prosenttia enkä silti hae sossun luukulta latiakaan vaikka olen siihen oikeutettu.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Rehellisesti? En juurikaan kunnioita tuollaista elämäntapaa.

Bääshi. Tilapäisen avun sossusta ymmärrän, vuosikausien :/ :| :x |O

 

[jestas]

Rehellisesti? En juurikaan kunnioita tuollaista elämäntapaa.

peesi

 

[Phoebsi]

Rehellisesti? En juurikaan kunnioita tuollaista elämäntapaa.

peesi

Peesin peesi.

 

[ekl]

Me ajattelemme, että myös meidän lapsillamme on oikeus elämään. Olemme molemmat joskus nuoruudessamme eläneet huonoa elämää, mies oli huumeriippuvainen ja ainakin kovaa vauhtia matkalla alkoholistiksi jos en sitä jo ollut. Kunnes molemmat tahoillamme raitistuimme, vuosia sitten, ja lopulta tapasimme toisemme, rakastuimme ja halusimme perustaa perheen. Toinen lapsi on meille nyt tulossa.

Ikävä kyllä miehen terveys meni noina huumesekoiluvuosina, ihan fyysisten rajoitusten ja kipujen takia töihin meneminen on mahdotonta. Silti mieheni ei ole eläkkeellä tai sairaslomalla vaan työtön, tätä emme kumpikaan ymmärrä miksi ihmeessä, näin vain ovat viisaammat asian nähneet. Sanovat kyllä silti, ettei mies ole työkykyinen. Mitään kuntoutusta tai tutkimuksia ei kukaan enää halua maksaa.

Olemme siis molemmat kotona, saamme rahamme kelalta ja sossusta, ylimääräistä ei ole, mutta olemme onnellinen perhe. Emmekä kadu sitä, että lapsia aloimme tekemään. toki sitä toivoisi, että nuo nuoruuden sekoiluvuodet (josta kummallakin on myös ulosotossa suuret velat) olisi jääneet kokematta, mutta toisaalta ne ovat tehneet meistä sellaisia kuin nyt olemme. Jos noita vuosia ei olis ollut niin me emme olisi nyt perhe, eikä meillä olisi maailman ihaninta pientä poikaa.

Tiedän myös sen, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä olemme sossupummeja joilla ei ole mitään ihmisarvoa ja joiden ei koskaan olisi pitänyt lapsia hankkia.

 

[Annu]

Esimerkki 1: äiti 25v, lapsia 4, kahdelle isälle. Koskaan ei ole töitä tehnyt, peruskoulu vedetty just ja just läpi. Elää kelan ja sossun tuilla ihan mukavasti.Isossa uudessa vuokra-asunnossa.

Esimerkki 2: äiti ja isä reilu 30v, lapsia 4. Sossun tuilla eläneet aina, kumpikaan ei ole opiskellut tai töitä tehnyt. Sossu maksaa kaikenlaista koska ovat lastensuojelun piirissä.

Esimerkki 3: äiti ja isä 21v, lapsia 2. Kumpikin peruskoulun käynyt, töitä ei koskaan tehnyt eikä isä ole ilmoittautunut edes työkkäriin ettei vaan joutuisi töihin, saa rahansa sossusta.Lapset tehty sopivasti 3v välein, että äiti saa olla kotona eikä kukaan aja kouluun tai töihin.

Kerro ihan rehellinen mielipiteesi tällaisista perheistä.

Systeemi on mätä, oikeuksia on ilman velvollisuuksia. Ei täällä ole pakko töitä tehdä, jos ei halua.

Suorastaan halveksin moista tapaa elää, jos taustalla ei ole mitään oikeita ongelmia. Ja jos niitäkin on, niin ehkä ei kannattaisi lapsia tehdä sen kaiken keskelle.

Ja senhän tietää miten noiden perheiden lapset tulevat elämään tulevaisuudessa. Esimerkin tavalla toki. Pthyi.

 

[Annu]

no huhhuh.
onpas kamalaa.
eiköhän niitä tukirahoja jaeta muillekin, rikkaille maanviljelijöille ja metsänomistajille. heidän tuet on miljoonaluokkaa.

AI RIKKAILLE MAANVILJELIJÖILLE mitä paskaa täällä jauhetaan taas. nyt kiehahti sappi ja pahasti! Et taida edes tietää mistä sä puhut nyt. Tunnen paljon maanviljeliöitä ja alan yrittäjiä ja yhtään rikasta en tunne. Kovia työihmisiä kylläkin kaikki.

Niinpä ja paljonkohan on tuntipalkka heillä...ja tekevät sentään jotain sen rahansa eteen!!

 

[vieras]

Me ajattelemme, että myös meidän lapsillamme on oikeus elämään. Olemme molemmat joskus nuoruudessamme eläneet huonoa elämää, mies oli huumeriippuvainen ja ainakin kovaa vauhtia matkalla alkoholistiksi jos en sitä jo ollut. Kunnes molemmat tahoillamme raitistuimme, vuosia sitten, ja lopulta tapasimme toisemme, rakastuimme ja halusimme perustaa perheen. Toinen lapsi on meille nyt tulossa.

Ikävä kyllä miehen terveys meni noina huumesekoiluvuosina, ihan fyysisten rajoitusten ja kipujen takia töihin meneminen on mahdotonta. Silti mieheni ei ole eläkkeellä tai sairaslomalla vaan työtön, tätä emme kumpikaan ymmärrä miksi ihmeessä, näin vain ovat viisaammat asian nähneet. Sanovat kyllä silti, ettei mies ole työkykyinen. Mitään kuntoutusta tai tutkimuksia ei kukaan enää halua maksaa.

Olemme siis molemmat kotona, saamme rahamme kelalta ja sossusta, ylimääräistä ei ole, mutta olemme onnellinen perhe. Emmekä kadu sitä, että lapsia aloimme tekemään. toki sitä toivoisi, että nuo nuoruuden sekoiluvuodet (josta kummallakin on myös ulosotossa suuret velat) olisi jääneet kokematta, mutta toisaalta ne ovat tehneet meistä sellaisia kuin nyt olemme. Jos noita vuosia ei olis ollut niin me emme olisi nyt perhe, eikä meillä olisi maailman ihaninta pientä poikaa.

Tiedän myös sen, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä olemme sossupummeja joilla ei ole mitään ihmisarvoa ja joiden ei koskaan olisi pitänyt lapsia hankkia.

Hyvä kirjoitus mutta saanko kysyä miksi sinä et ole töissä`? Miehisihän voisi hoitaa lapsia kotona jos sinä olet työkykyinen ja hän ei. Siis sitten kun lapsi on syntynyt. Henk.koht. mulla ei ole ex-narkkareille sympatiaa ( anteeksi nyt vaan) että itse pilatun terveyden varjolla jäädään sitten eläkkeelle. Kaikki me ollaan oltu nuoria.

 

[häh]

Tällaisen tilanteen minä taas ymmärrän ja nostan teille hattua!
Itselläkin ollut samanlainen tilanne, mutta vaan päihderiippuvuuden olivat toistepäin. Mies entinen alkoholisti rapajuoppo asunnoton ja minä sekakäyttäjä narkomaani.
Nyt olemme molemmat yhdessä olleet raittiita yli 6 vuotta ja nyt olemme siinä tilanteessa että suurinosa ulosotoista on takaisin maksettu kovien korkojen kera ja mies käynyt töissä säännöllisesti ja saa hyvää palkkaa!

Minä olen lasten kanssa kotona, mutta nyt loppuvuodesta menen minäkin töihin...olen siitä harvinainen "ex-narkki", että minulla on pitkä ja kiitettävä työkokemus, korkeasti olen itseni kouluttanut ja muutenkin elänyt huumeriippuvuutta lukuunottamatta nuhteetonta elämää.

Elämme onnellista elämää ja kukaan ei päällisin puolin meistä huomaisi mitään omituista tai tietäisi menneisyydestämme. Lapset ovat kehittyneet ja kasvaneet lämminhenkisessä ja rakastavassa ilmapiirissä ja heille tulemme kertomaan isompina, että millaisista lähtökohdista äiti ja isi tulevat ja että kaikesta selviää kun vaan jaksaa yrittää...eikä anna muiden ihmisten lannistaa tai tumpata maanrakoon vaikka välillä olisikin alamäkeä!

Me ajattelemme, että myös meidän lapsillamme on oikeus elämään. Olemme molemmat joskus nuoruudessamme eläneet huonoa elämää, mies oli huumeriippuvainen ja ainakin kovaa vauhtia matkalla alkoholistiksi jos en sitä jo ollut. Kunnes molemmat tahoillamme raitistuimme, vuosia sitten, ja lopulta tapasimme toisemme, rakastuimme ja halusimme perustaa perheen. Toinen lapsi on meille nyt tulossa.

Ikävä kyllä miehen terveys meni noina huumesekoiluvuosina, ihan fyysisten rajoitusten ja kipujen takia töihin meneminen on mahdotonta. Silti mieheni ei ole eläkkeellä tai sairaslomalla vaan työtön, tätä emme kumpikaan ymmärrä miksi ihmeessä, näin vain ovat viisaammat asian nähneet. Sanovat kyllä silti, ettei mies ole työkykyinen. Mitään kuntoutusta tai tutkimuksia ei kukaan enää halua maksaa.

Olemme siis molemmat kotona, saamme rahamme kelalta ja sossusta, ylimääräistä ei ole, mutta olemme onnellinen perhe. Emmekä kadu sitä, että lapsia aloimme tekemään. toki sitä toivoisi, että nuo nuoruuden sekoiluvuodet (josta kummallakin on myös ulosotossa suuret velat) olisi jääneet kokematta, mutta toisaalta ne ovat tehneet meistä sellaisia kuin nyt olemme. Jos noita vuosia ei olis ollut niin me emme olisi nyt perhe, eikä meillä olisi maailman ihaninta pientä poikaa.

Tiedän myös sen, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä olemme sossupummeja joilla ei ole mitään ihmisarvoa ja joiden ei koskaan olisi pitänyt lapsia hankkia.

Hyvä kirjoitus mutta saanko kysyä miksi sinä et ole töissä`? Miehisihän voisi hoitaa lapsia kotona jos sinä olet työkykyinen ja hän ei. Siis sitten kun lapsi on syntynyt. Henk.koht. mulla ei ole ex-narkkareille sympatiaa ( anteeksi nyt vaan) että itse pilatun terveyden varjolla jäädään sitten eläkkeelle. Kaikki me ollaan oltu nuoria.

 

[vatruska]

Kaikki ei varmaan ole ajatellut, että nämä nyky lapset ovat tulevia eläkkeemme maksajia
Mutta sossunleivillä eläjiä en koskaan ole ymmärtänyt.
Mulle eräs asiakas sanoi taannoin, että on se mukava kun joku viittii tehä tulevia veronmaksajia tähän maahan. Ja niin se taitaa tulevaisuudessa olla. Kaikki mihin nyt syydetään maassamme rahaa on tulevien veronmaksajien kontolle.

 

[vieras]

Rehellisesti? En juurikaan kunnioita tuollaista elämäntapaa.

:wave:

Minusta Suomessa on AIVAN liian hyvin pelaava sosiaalitoimi ja aivan liian kireä verotus työssäkäyville ja yrittäjille.

Tuskin olet sossusta koskaan mitään apua joutunut hakemaan jos olet sitä mieltä että sosiaalitoimi pelaa LIIAN hyvin..

No itseasiassa en ole hakenut, mutta mitä tässä lähipiirissä olen seurannut niin kaikkeen mahdolliseen saa tukea sossusta!! Pienyrittäjät, opiskelijat ja kotiäidit on yhteiskunnan pohjasakkaa jotka joutuu kitumaan, mutta annas olla jos kehität jonkun pienen mielenterveys- tai päihdeongelman niin jo vain yhteiskunnan rahavirrat aukeaa... Todellakin yhteiskunta tukee esim. työttömiä aivan kohtuuttoman hyvin siihen nähden mitä saa kotihoidontuella oleva äiti! Ja yhteiskunta ei tue YHTÄÄN omaa tahtoa yrittää elättää itseään. Jos perustat esim. yrityksen niin putoat automaattisesti kaikkien tukien ulkopuolelle vaikka et hankkisi mitään ja tekisit töitä niska limassa. Sama koskee itsensä kehittämistä opiskelemalla.

No tästä olen kyllä samaa mieltä! Sellaiset jotka oikeasti yrittää jotain ei saa apua mistään.

 

[v]

Ei Suomella ole enää kauaa varaa tuollaiseen systeemiin.

Hyvin pian tippuu kaikki tuet hyvin minimiin, ja työn tekoa aletaan taas arvostamaan.

MÄ OLEN TUOSTA IHAN VARMA. KYLLÄ TÄÄ "ILO" LOPPUU. EI VAAN OLE ENÄÄ VARAA TUOLLAISEEN VASTIKKEETTOMAAN RAHAN SYYTÄMISEEN TULEVAISUUDESSA. MITENKÄS SITTEN SUU PANNAAN?

 

[Mievaan]

Minä tunnen erään "perheen" jossa on viisi yhteistä lasta.
Tämän "perheen" vanhemmat ovat kuitenkin ns. eronneet, eli eivät asu virallisesti yhdessä..
Mies käy töissä ja nainen hoitelee pienintä kahta pienintä lasta kotona, yksi on tarhassa (kun siitä ei saisi enää hoitorahaa) ja vanhin on koulussa.
Sossu maksaa äidille osan vuokrasta ja Kela asumistuen, hän saa korotettuna kaikki tuet ja lapsilisät kelalta ja sossu maksaa päivähoidon yms. Sitten tietenkin heille on kaupungin puolesta myös tarjolla kotiin siivousapua yms.
Sossusta saa vielä maksusitoumukset lasten lääkkeisiin ja kaikkeen elämiseen.
Perheen isä on hyväpalkkaisessa työssä, mutta nainen ei ole päivääkään töitä tehnyt ja on sanonut, että hänen ei kannata töihin mennäkään...sillä silloin hänen elintasonsa romahtaa.

Meillä mies on töissä ja minä kotona hoitamassa lapsia ja tarkkaan saadaan miettiä mihin rahamme laitamme eikä mihinkään suurempaan ylimäärääiseen kuten etelänmatkoihin ole juuri nyt varaa. Nämä sossupummut/huijarit käyvät pari kertaa vuodessa etelässä lomalla ja heillä on kaikki pelit ja vehkeet viimeisen päälle.
Lapsiin he eivät panosta, vaan itseensä ja omaan elintasoonsa! Lapset eivät saa koskaan uusia vaatteita ja ovat muutenkin epäsiistejä yms.

Minua niin riepoo ja tekisi mieli narauttaa heidät Kelalle ja sossuun...joku päivä sen teenkin!

 

[suski]

Sori vaan mut et saa tukia, ellet ole ilmoittautunut työttömäks työnhakijaksi...ota asioista selko ennenkuin alat niisätäällä oyrnata.

 

[Mievaan]

Korjaan äskeiseen, että tämä nainen hoitelee kolmea pienintä kotona!

 

[ekl]

Me ajattelemme, että myös meidän lapsillamme on oikeus elämään. Olemme molemmat joskus nuoruudessamme eläneet huonoa elämää, mies oli huumeriippuvainen ja ainakin kovaa vauhtia matkalla alkoholistiksi jos en sitä jo ollut. Kunnes molemmat tahoillamme raitistuimme, vuosia sitten, ja lopulta tapasimme toisemme, rakastuimme ja halusimme perustaa perheen. Toinen lapsi on meille nyt tulossa.

Ikävä kyllä miehen terveys meni noina huumesekoiluvuosina, ihan fyysisten rajoitusten ja kipujen takia töihin meneminen on mahdotonta. Silti mieheni ei ole eläkkeellä tai sairaslomalla vaan työtön, tätä emme kumpikaan ymmärrä miksi ihmeessä, näin vain ovat viisaammat asian nähneet. Sanovat kyllä silti, ettei mies ole työkykyinen. Mitään kuntoutusta tai tutkimuksia ei kukaan enää halua maksaa.

Olemme siis molemmat kotona, saamme rahamme kelalta ja sossusta, ylimääräistä ei ole, mutta olemme onnellinen perhe. Emmekä kadu sitä, että lapsia aloimme tekemään. toki sitä toivoisi, että nuo nuoruuden sekoiluvuodet (josta kummallakin on myös ulosotossa suuret velat) olisi jääneet kokematta, mutta toisaalta ne ovat tehneet meistä sellaisia kuin nyt olemme. Jos noita vuosia ei olis ollut niin me emme olisi nyt perhe, eikä meillä olisi maailman ihaninta pientä poikaa.

Tiedän myös sen, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä olemme sossupummeja joilla ei ole mitään ihmisarvoa ja joiden ei koskaan olisi pitänyt lapsia hankkia.

Hyvä kirjoitus mutta saanko kysyä miksi sinä et ole töissä`? Miehisihän voisi hoitaa lapsia kotona jos sinä olet työkykyinen ja hän ei. Siis sitten kun lapsi on syntynyt. Henk.koht. mulla ei ole ex-narkkareille sympatiaa ( anteeksi nyt vaan) että itse pilatun terveyden varjolla jäädään sitten eläkkeelle. Kaikki me ollaan oltu nuoria.

En ole töissä, koska en ole itsekään täysin työkykyinen vielä, masennuksesta ja paniikkihäiriöstä tässä itseäni parantelen. Tai sanotaan näin, että masennus on parantunut jo, mutta sosiaalisia tilanteita pelkään vielä liikaa. Lisäksi mies yrittää koko ajan päästä kuntoutukseen ja/tai tutkimuksiin, jolloin minun taas pitäisi olla kotona. Ja kohtahan jäisin kuitenkin äitiyslomalle.

 

[luusereita ja pummeja]

ihan ykskantaan tollaset. halveksin.

 

[Annu]

Me ajattelemme, että myös meidän lapsillamme on oikeus elämään. Olemme molemmat joskus nuoruudessamme eläneet huonoa elämää, mies oli huumeriippuvainen ja ainakin kovaa vauhtia matkalla alkoholistiksi jos en sitä jo ollut. Kunnes molemmat tahoillamme raitistuimme, vuosia sitten, ja lopulta tapasimme toisemme, rakastuimme ja halusimme perustaa perheen. Toinen lapsi on meille nyt tulossa.

Ikävä kyllä miehen terveys meni noina huumesekoiluvuosina, ihan fyysisten rajoitusten ja kipujen takia töihin meneminen on mahdotonta. Silti mieheni ei ole eläkkeellä tai sairaslomalla vaan työtön, tätä emme kumpikaan ymmärrä miksi ihmeessä, näin vain ovat viisaammat asian nähneet. Sanovat kyllä silti, ettei mies ole työkykyinen. Mitään kuntoutusta tai tutkimuksia ei kukaan enää halua maksaa.

Olemme siis molemmat kotona, saamme rahamme kelalta ja sossusta, ylimääräistä ei ole, mutta olemme onnellinen perhe. Emmekä kadu sitä, että lapsia aloimme tekemään. toki sitä toivoisi, että nuo nuoruuden sekoiluvuodet (josta kummallakin on myös ulosotossa suuret velat) olisi jääneet kokematta, mutta toisaalta ne ovat tehneet meistä sellaisia kuin nyt olemme. Jos noita vuosia ei olis ollut niin me emme olisi nyt perhe, eikä meillä olisi maailman ihaninta pientä poikaa.

Tiedän myös sen, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä olemme sossupummeja joilla ei ole mitään ihmisarvoa ja joiden ei koskaan olisi pitänyt lapsia hankkia.

Hyvä kirjoitus mutta saanko kysyä miksi sinä et ole töissä`? Miehisihän voisi hoitaa lapsia kotona jos sinä olet työkykyinen ja hän ei. Siis sitten kun lapsi on syntynyt. Henk.koht. mulla ei ole ex-narkkareille sympatiaa ( anteeksi nyt vaan) että itse pilatun terveyden varjolla jäädään sitten eläkkeelle. Kaikki me ollaan oltu nuoria.

En ole töissä, koska en ole itsekään täysin työkykyinen vielä, masennuksesta ja paniikkihäiriöstä tässä itseäni parantelen. Tai sanotaan näin, että masennus on parantunut jo, mutta sosiaalisia tilanteita pelkään vielä liikaa. Lisäksi mies yrittää koko ajan päästä kuntoutukseen ja/tai tutkimuksiin, jolloin minun taas pitäisi olla kotona. Ja kohtahan jäisin kuitenkin äitiyslomalle.

Suomessa 5miljoonaa ihmistä kärsii paniikkihäiriöstä, mutta töitä on tehtävä. Ei ne ongelmat itsekseen parane. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon auttaa lääkitys tai se vaikeampi vaihtoehto eli ongelmat on kohdattava. Siitä se lähtee. Voimia teille ja tekosyyt vähemmälle.

 

[ekl]

Onneksi olen tässä paranemisen aikana oppinut tunnistamaan omat voimavarani ja tiedän, mikä kokemuksesta jo mitä tapahtuu kun yrittää kiirehtiä paranemisprosessia muiden painostuksen takia

Minusta kun siinä ei ole mitään väärää, että tällä hetkellä saamme apua sosiaalitoimistosta, pyrkimys on kuitenkin siihen, että mies pääsee kuntouttamaan itseänsä mahdollisimman pian ja minä saan pääni lopullisesti siihen kuntoon, ettei enää tarvitse miettiä mitä jaksaa ja mitä ei.

Hulluksihan tässä lopullisesti tulisi jos muiden mielipiteistä välittäisi, minulle riittää se, että olemme onnellisia

 

[häh]

Just näin!
Teillä ei ole lopun elämäänne tarkoitus elää sossun rahoilla, vaan yritätte eteenpäin elämässänne.

Hienoa, että et jää miettimään muiden mielipiteitä vaan tunnistat omat voimavarasi.

Onneksi olen tässä paranemisen aikana oppinut tunnistamaan omat voimavarani ja tiedän, mikä kokemuksesta jo mitä tapahtuu kun yrittää kiirehtiä paranemisprosessia muiden painostuksen takia

Minusta kun siinä ei ole mitään väärää, että tällä hetkellä saamme apua sosiaalitoimistosta, pyrkimys on kuitenkin siihen, että mies pääsee kuntouttamaan itseänsä mahdollisimman pian ja minä saan pääni lopullisesti siihen kuntoon, ettei enää tarvitse miettiä mitä jaksaa ja mitä ei.

Hulluksihan tässä lopullisesti tulisi jos muiden mielipiteistä välittäisi, minulle riittää se, että olemme onnellisia

 

[häh]

Aikamoisia lukuja sinä heittelet...hatusta ilmeisesti? Ettäkö ihan 5 miljoonaa ihmistä sairastaa paniikkihäiriötä?

Me ajattelemme, että myös meidän lapsillamme on oikeus elämään. Olemme molemmat joskus nuoruudessamme eläneet huonoa elämää, mies oli huumeriippuvainen ja ainakin kovaa vauhtia matkalla alkoholistiksi jos en sitä jo ollut. Kunnes molemmat tahoillamme raitistuimme, vuosia sitten, ja lopulta tapasimme toisemme, rakastuimme ja halusimme perustaa perheen. Toinen lapsi on meille nyt tulossa.

Ikävä kyllä miehen terveys meni noina huumesekoiluvuosina, ihan fyysisten rajoitusten ja kipujen takia töihin meneminen on mahdotonta. Silti mieheni ei ole eläkkeellä tai sairaslomalla vaan työtön, tätä emme kumpikaan ymmärrä miksi ihmeessä, näin vain ovat viisaammat asian nähneet. Sanovat kyllä silti, ettei mies ole työkykyinen. Mitään kuntoutusta tai tutkimuksia ei kukaan enää halua maksaa.

Olemme siis molemmat kotona, saamme rahamme kelalta ja sossusta, ylimääräistä ei ole, mutta olemme onnellinen perhe. Emmekä kadu sitä, että lapsia aloimme tekemään. toki sitä toivoisi, että nuo nuoruuden sekoiluvuodet (josta kummallakin on myös ulosotossa suuret velat) olisi jääneet kokematta, mutta toisaalta ne ovat tehneet meistä sellaisia kuin nyt olemme. Jos noita vuosia ei olis ollut niin me emme olisi nyt perhe, eikä meillä olisi maailman ihaninta pientä poikaa.

Tiedän myös sen, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä olemme sossupummeja joilla ei ole mitään ihmisarvoa ja joiden ei koskaan olisi pitänyt lapsia hankkia.

Hyvä kirjoitus mutta saanko kysyä miksi sinä et ole töissä`? Miehisihän voisi hoitaa lapsia kotona jos sinä olet työkykyinen ja hän ei. Siis sitten kun lapsi on syntynyt. Henk.koht. mulla ei ole ex-narkkareille sympatiaa ( anteeksi nyt vaan) että itse pilatun terveyden varjolla jäädään sitten eläkkeelle. Kaikki me ollaan oltu nuoria.

En ole töissä, koska en ole itsekään täysin työkykyinen vielä, masennuksesta ja paniikkihäiriöstä tässä itseäni parantelen. Tai sanotaan näin, että masennus on parantunut jo, mutta sosiaalisia tilanteita pelkään vielä liikaa. Lisäksi mies yrittää koko ajan päästä kuntoutukseen ja/tai tutkimuksiin, jolloin minun taas pitäisi olla kotona. Ja kohtahan jäisin kuitenkin äitiyslomalle.

Suomessa 5miljoonaa ihmistä kärsii paniikkihäiriöstä, mutta töitä on tehtävä. Ei ne ongelmat itsekseen parane. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon auttaa lääkitys tai se vaikeampi vaihtoehto eli ongelmat on kohdattava. Siitä se lähtee. Voimia teille ja tekosyyt vähemmälle.