Mitä mieltä olet ystävistä, jotka eivät koskaan kerro omia henk.koht asioitaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Ymmärrän toki, että kaikkea ei halua kertoa edes parhaalle ystävälleen, mutta ihminen voi olla liiankin sulkeutunut. Onko se sitten reilua, että ystävistä vain toinen kertoo henkilökohtaisista asioistaan? Mielestäni ystävyys ei voi olla kovin syvällistä ystävyyttä, jos ystävälle ei kerrota mitään salaisuuksia, arkoja asioita tai syvimpiä mietteitä. Tuntuu kuin ystävään ei luotettaisi, jos mitään ei kerrota. Ystävyyden hienoimpia hetkiä ovat syvälliset pohdinnat tai se, kun ystävä luottaa jonkin todella henk.koht asian sinulle, tunnet olevasi ystäväsi luottamuksen arvoinen. :) Näin ajattelen minä. Ystävä ei ole ystävä vaan kaveri, jos pitää kaiken sisällään.
 
Silloin taidat yksipuolisesti nähdä hänet ystävänäsi. Hänen mielestään olet varmaan tavallinen kaveri? Kaverille ei kerrota kaikkea.

Ja jokaisella on varmaan joitain yksittäisiä juttuja, joita ei koskaan kerrota edes parhaalle ystävälle...
 
Saavatko suunvuoron?
Kaikilla se kerronta ei lähde heti tulemaan, vaan ajan kanssa. En mäkään tunnin kahvittelureissulla ehdi alkaa kertomaan mitään syvällisempää, yleistä jutustelua se on. Ja niin, usein en kyllä ehdi saada suunvuoroakaan.
 
Minä taidan olla sellainen, että en helposti kerro omia asioitani, olen silti kuvitellut, että minulla on ystäviä. En vaan kertakaikkiaan osaa/tahdo kertoa, en puhu monista asioista kenellekään. Minulla ei ole sitä tarvetta. Kyllä minä silti omasta mielestäni olen ihan kunnollinen ystävä =) Ja sitten kun joskus tohdin jotain jollekin ihmiselle kertoa, se on kyllä iso asia minulle. Enkä aina oikein tiedä onko siitä hyötyä vai ei. Ainakaan en samaa asiaa kerro useammalle kuin yhdelle ihmiselle :o
 

Yhteistyössä