Mitä mieltä olette ihmisistä joilla on tarve kokoajan kertoa kuinka onnellisia he ovat..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HaaveitaVain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja lässyttävä täti:
mutta en minä oikeasti epäile todenperää. Mutta kyllä se puolison jatkuva lääppiminen 30+ ihmisiltä joilla isot lapset jne, onhan se nyt naurettavan näköistä.

Onnellinen ja se varmaan näkyy,mutta emme me sitä tietääksemme korosta tai numeroa tee.

Miks sellainen läheisyys pitkään yhdessä olleelta parilta on naurettavan näköistä? En ymmärrä mitään kuivanaintia tai kielareita seurassa, mutta minusta on ihanaa, jos pariskunta esim. lämpimästi koskettaa esim. silittämällä tai kiinni pitämällä toisiaan ja antaa pieniä pusuja.

Minun äiti ja isä ovat olleet naimisissa 35 vuotta, ja he kyllä istuvat illanistujaisissa sylikkäin, tanssivat ja suukottelevat, isäni myös leikkimielisesti läpyttelee äitiäni pyllylle ja heillä on hauskaa =) Siinä on meille jokaiselle tavoiteltavaa!

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älähän yleistä, rakas Lunatic.

Kyllä yleistän tässä tapauksessa. Koska olen oikeassa, senverran on elämää jo takana että noitakin on nähty. Ovat katkeraa sakkia kun ei ole yleisöä paikalla.

Ei päde minuun. Minua elämä on kohdellut hyvin ja mulla mies, joka on hyvä aviomies. Elämämme ollut hyvää ja onnellista. En tietenkään tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Pitäisikö minun sitten sanoa vain että päin helvettiä menee, jotta onneeni uskotaan? Olen onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut hyvän parisuhteen. Mitään julkipusuttelua emme harrasta, sitä ei ole tarve todistella. Mutta jos joku kysyy, sanon, että olen onnellinen ja hyvin menee. Ja se on tänään- huomisesta ei tiedä, voihan olla, että sairastun syöpään, mieheni jää auton alle tms, mutta nyt olen onnellinen.

Muuten hieno kirjoitus, ja voisin kirjoittaa samoin, mutta miksi julkipusuttelu olisi mitään todistelemista, kyllä me pussaillaan miehen kanssa ihan ilosta ja halusta, emme mieti mitä muut siitä ajattelevat, saatika tehdä sitä siksi että muut näkee!
 
no ei meillä mun mielestä ihan noin kamalasti hekuteta mut kyl me pussaillaan ja halaillaan kylässäkin. ja ollaan onnellisia.

yhtä ärsyttäviä varmaan ollaan kuin ne jotka koko ajan valittaa kui huonosti menee ja huutaa lapsille ja mäkättää toisilleen jatkuvasti
 
Alkuperäinen kirjoittaja viima80:
no ei meillä mun mielestä ihan noin kamalasti hekuteta mut kyl me pussaillaan ja halaillaan kylässäkin. ja ollaan onnellisia.

yhtä ärsyttäviä varmaan ollaan kuin ne jotka koko ajan valittaa kui huonosti menee ja huutaa lapsille ja mäkättää toisilleen jatkuvasti

Juu, oikeassa olet. Paljon paljon mieluummin viettää aikaa pariskunnan kanssa joilla on mukavaa toistensakin kanssa ja vaikka on sitä hempeilyä, kuin että pitäisi olla ihmisten kanssa, jotka nälviivät toisiaan tai ovat muuten kylmiä toisiaan kohtaan kuin ei pariskunta olisikaan. :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älähän yleistä, rakas Lunatic.

Kyllä yleistän tässä tapauksessa. Koska olen oikeassa, senverran on elämää jo takana että noitakin on nähty. Ovat katkeraa sakkia kun ei ole yleisöä paikalla.

no sä voit tuoda meille piilokameran kylään. kotona se hempparointi on viel kamalampaa. yritetään edes julkisilla paikoilla olla niin kamalan höpsöjä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Semper paratus:
Tunnen yhden ihmisen joka kokoajan hehkuttaa miten he on niin onnellisia miehen kanssa ja lapset on niin ihania. Työ suorastaan luksusta ja ei mikään vois olla paremmin. Lääpitään puolisoa aina toisten nähden ja pusutellaan lapsia.. elämä nyt vaan on yhtä hymyä :D

Musta on alkanut tuntumaan että tollanen toisille näyttäminen on pelkkää esittämistä ja normaali kotioloissa ovat ihan tavallinen perhe ja eivät aina ehkä niin onnellisiakaan.. miks muuten olis tarve toisille sitä kokoajan hehkuttaa.

Anteex tää avautuminen, mut tunteeko muut vastaavanlaisia ihmisiä/perheitä?

Jaa-a...Me ollaan sit varmaan todella outoja ja näemmä esitetään.
Kaikki on oikeesti hyvin ja ihanasti, parisuhde paranee vuosi vuodelta ja muksut on aivan ihania! Lääpitään ja pussaillaan sekä julkisesti ja vielä enempi kotona :hug: :heart:
Elämä vaan nyt sattuu olemaan niin hemmetin ihanaa, kaikinpuolin :o
 
En ole henkilökohtaisesti tavannut (onneksi) yhtään ap´n kuvailemaa ihimistä. Mutta palstalla olen vuosien saatossa huomannut että ne jotka ovat hehkuttaneet parisuhdettaan, miestään tai onnellisuuttaan ovat sitten myöhemmin eronneet. Jos sen perusteella tekisin johtopäätöksiä niin sanoisin sen onnellisuuden hehkutuksen olevan merkki siitä että asiat ovat oikeasti huonosti....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Platina:
Alkuperäinen kirjoittaja Semper paratus:
Tunnen yhden ihmisen joka kokoajan hehkuttaa miten he on niin onnellisia miehen kanssa ja lapset on niin ihania. Työ suorastaan luksusta ja ei mikään vois olla paremmin. Lääpitään puolisoa aina toisten nähden ja pusutellaan lapsia.. elämä nyt vaan on yhtä hymyä :D

Musta on alkanut tuntumaan että tollanen toisille näyttäminen on pelkkää esittämistä ja normaali kotioloissa ovat ihan tavallinen perhe ja eivät aina ehkä niin onnellisiakaan.. miks muuten olis tarve toisille sitä kokoajan hehkuttaa.

Anteex tää avautuminen, mut tunteeko muut vastaavanlaisia ihmisiä/perheitä?

Jaa-a...Me ollaan sit varmaan todella outoja ja näemmä esitetään.
Kaikki on oikeesti hyvin ja ihanasti, parisuhde paranee vuosi vuodelta ja muksut on aivan ihania! Lääpitään ja pussaillaan sekä julkisesti ja vielä enempi kotona :hug: :heart:
Elämä vaan nyt sattuu olemaan niin hemmetin ihanaa, kaikinpuolin :o

Sama "vika" rahikaisella, mutta nyt vain jäädään odottamaan milloin me ja te erotaan kun kerta se on todennäköistä, varsinkin kun tällä palstalla niin ollaan "ääneen" sanottu... :whistle:
 
Musta on kiva jos joku kertoo onnellisia asioita. Ihanaa. tietty suruista saa ja pitääkin myös kertoo, mut ihminen joka kertoo vaan kielteisii juttui, ei oo hauskaa seuraa ollenkaan.
 
oi kun on ihanaa kun on niin onnellisia ihmisiä.
Mulla yksi kaveri hehkuttaa koko ajan facebookissa elämästään joka on niiiiiin onnellinen ja kaikki on niiin ihanaa.
Musta on vaan hienoo nähdä että joku oikeesti on onnellinen. Olen melkein kateellinen(hyvässä mielessä) hänelle.

Tulee itellekin hyvä mieli kun näkee että joku elää onnensa kukkuloilla.

Toisaalta aika surullista että joku tuntee sellaista kateutta että ei usko edes toisten onneen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
oi kun on ihanaa kun on niin onnellisia ihmisiä.
Mulla yksi kaveri hehkuttaa koko ajan facebookissa elämästään joka on niiiiiin onnellinen ja kaikki on niiin ihanaa.
Musta on vaan hienoo nähdä että joku oikeesti on onnellinen. Olen melkein kateellinen(hyvässä mielessä) hänelle.

Tulee itellekin hyvä mieli kun näkee että joku elää onnensa kukkuloilla.

Toisaalta aika surullista että joku tuntee sellaista kateutta että ei usko edes toisten onneen...

Olen samaa mieltä. Ja uskon sen johtuvan siitä ettei kyseessä olevat ihmiset itse ole oikeasti onnellisia. Itsestäni ja monesta muusta onnellisesta tuttavasta se iloisuus ja tyytyväisyys vain paistaa niin sanotusti läpi, hankala on olla puheissa tai olemukseltaan suppusuu tai "kalskea" jos sydän sykkii lämpöä... Että jos ihminen on aina ihan normaalissa tilassa, eikä tunnu iloitsevan mistään, niin enemmän ihmettelisin sellaisista sitten että liekö kaikki ihan hyvin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Semper paratus:
Anteex tää avautuminen, mut tunteeko muut vastaavanlaisia ihmisiä/perheitä?

Tunnen vastaavanlaisia ihmisiä, jotka eivät ole avioliitossa. Minusta tuntuu että kyseiset ihmiset tyytyvät Pentti Perustarpeisiin, ja mikäs siinä jos se heille riittää. Eniten kismittää että omat tarpeet ovat niin tiukkoja että saatosissaan tehdä työtä niiden tyydyttämiseksi, samalla kun em. Pentit saavat onnenkylläisyydentunteita ikäänkuin siinä samalla. Olen liian ronkeli, tiedän sen, mutta olen kaikissa asioissa ollut aina tarkka ja halunnut itse päättää mistä pidän. Ehkäpä Pentti Onnellisen onnensalaisuutena on mulkkislehdistön, populaarikulttuurin ja muiden mielipidevaikutusmedioiden luoma kuva onnenelämästä, joka -kukaties- on helpommin saavutettavissa. Anteeksi olen juonut pari olutta :;-)
 
Mä tunnen vastaavan tapauksen :D

Ja ikää pariskunnalla on tossa viidenkympin hujakoilla :whistle:

Lääpitään yms, ei VOIDA mennä yksin MINNEEN, aina pitää toisen olla mukana. :D :o :D

Ja korostetaan onnea ja laihuutta ja nuoruutta ja mitä lie, varakkuutta jne.
(Siis verrattuna "onnettomempiin, lihavempiin, vanhempiin, kyöhempiin". :whistle: :o :snotty:

Siis jotenkin niin henkisesti KÖYHÄÄ. Epävarmoja ihmisiä.
Siis tää pariskunta.
 
Minä tunnen yhden tuollaisen pariskunnan. Ehkä se on vain tapa, että kerrotaan vain positiivisista asioista ulkopuolisille, negatiiviset käsitellään kotona ja näin muodostuu sitten kuva, että kaikki on pelkästään hyvin. Tämä minunkin tuntemani pariskunta vaikutti kamalan tyytyväiseltä elämäänsä, mutta yht'äkkiä pistivätkin elämänsä ihan uuteen järjestykseen, koska olivat kuulemma olleet onnettomia.
 
Niinhän se menee yleensä et mitä enemmän sitä onneaan kaikille hehkuttaa, miten asiat on niin täydellisesti ja kaikki on ihanaa ja mies on täydellinen ja lapset on täydellisen ihania ja kilttejä ja parisuhde kukoistaa ja ja ja.. sitä enemmän ne asiat on oikeesti perseellään.

Ihmettelen et mikä tarve sitä omaa onneaan on JATKUVASTI hehkuttaa? Kyllä meillä asiat on hyvin ja ollaan onnellisia ja kaikki on kivasti mut en mä siitä oo romaania kirjottamassa.

Tiedän yhden perheen joka antaa kuvitelman et niiden elämä on täysin vaaleanpunaista ruusua ja kukkasia vaikka ei se oikeesti ole.. aikalailla kaikkea muuta.

Kulissit täytyy toki pitää yllä.
 
Meidänkin elämässä on asioita, jotka voisivat olla paremmin, mutta parisuhde voi hyvin ja olemme onnellisia yhdessä, lapsemme ovat terveitä ja ihania. Iloitsen niistä asioista jotka ovat hyvin. Ei kukaan ainakaan vielä ole valittanut meistä, vaikka välillä osoitammekin tunteita toisillemme. Ennemminkin sanotaan, että on kiva nähdä että ollaan yhä rakastuneita. Mutta emme esitä mitään kiiltokuvaa, vaan negatiivisiakin asioita uskalletaan tuoda esiin ja huolia kertoa. Ehkä kyse onkin aitoudesta.
Tiedän pariskunnan joka näyttää kiiltokuvakulissia ulos ja sisältäpäin elämä on kaikkea muuta ja aika kamalasti. Koskaan vaan ei tuoda niitä negatiivisia asioita esiin vaan lakaistaan maton alle. Se tuntuu jopa vaaralliselta. Kulissi on tärkeämpää kuin oma tai lasten hyvinvointi. Sitä en voi ymmärtää.
Mutta on tietenkin äärityyppi, joka valittaa valittamasta päästyäänkin, vaikka kaikki olisi oikeasti hyvin, eikä mitään vakavia ongelmiakaan olisi. Se ärsyttää, varsinkin jos seurassa on esimerkiksi joku, jonka lapsi on erittäin vakavasti sairas tai talousasiat tosi huonosti.
 

Yhteistyössä