Mitä mieltä olette ihmisistä joilla on tarve kokoajan kertoa kuinka onnellisia he ovat..

[vieras]

Jos joku käyttäytyy noin, niin mä mietin automaattisesti missä vika. Se kuulostaa loitsulta, jossa hoetaan jotain ja toivotaan todeksi. En usko, että ihan oikeasti onnellisella ihmisellä on suunnatonta tarvetta alleviivata asiaa joka käänteessä.

Palstalla mua nyppii välillä Rukoilijasirkka, joka onnistuu ujuttamaan melkein aiheeseen kuin aiheeseen "mieheni rakastaa minua ja tekee kaikki kotityöt vain koska olen olemassa" -tyylisen kommentin. En tiedä onko se vain huono läppä tai jotain, mutta miksi sitä pitää aina hokea. Ehkä sittenkin loitsu?

Miksi mietin automaattisesti noin? Ethän ajattele elämästään valittajastakaan, että oikeasti sillä on varmaan upea elämä...Miksi onnestaan puhuva on sinun silmissäsi huijari?

Sen takia, että jos joku asia on totta ja läsnä, niin ei sitä tarvitse läkähtymiseen asti hokea ja todistaa. Mulla on paksut hiukset, mutta en koe tarpeelliseksi hokea alati kuinka paksut hiukseni ovat.

No tuskin kukaan jatkuvasti hokee asiaa...Tulee mieleen happamia sanoi kettu...

 

[mustasilmä]

Omassa elämässä ollut aina tasaista, ja miehen kanssa ollut aina hyvä elää. Minulla on hyvä mies. Ja ihana lapsi. Olen onnekas ja kiitollinen ja usein heitä kehun ja puhun, kuinka onnellinen olen, kun minulla on heidät elämässäni. Olen tehnyt ilmeisesti väärin. Ja se ei tarkoita, että on onnellinen, että ei koskaan olisi murheita tms. Totta kai on.

No mun tuttu tekee niin, että se ei sano että ovat onnellisia. Vaan että ovat mielettömän onnellisia, uskomattoman onnellisia, pökerryttävän onnellisia. Kun he kohtasivat, he eivät rakastuneet mielettömästi toisiinsa, vaan se rakastuivat järisyttävän pöyristyttävän mielettömästi, rakkauteen joka oli universumissa määrättyä ja yhteydellä ei ole kenelläkään muulla. He eivät ole luodut toisilleen, vaan he ovat luodut toisilleen enemmän kuin kukaan muu pari koskaan milloinkaan ihmiskunnan historiassa. Hän ei ole onnellinen työssään, vaan hän on pökerryttävän mielettömän onnellinen uskomattoman ainutlaatuisella tavalla.

Tosin yhteiselle kaverille kerrotut jutun onkin ihan erilaisia.

 

[vieras]

Kyllä valittajat ja nurisijat pännii enemmän ja heitä on enemmän. Harvoin kukaan sanoo, mulla on nyt kaikki asiat hyvin. Ja se on sääli!

 

[qwerty]

Jos joku käyttäytyy noin, niin mä mietin automaattisesti missä vika. Se kuulostaa loitsulta, jossa hoetaan jotain ja toivotaan todeksi. En usko, että ihan oikeasti onnellisella ihmisellä on suunnatonta tarvetta alleviivata asiaa joka käänteessä.

Palstalla mua nyppii välillä Rukoilijasirkka, joka onnistuu ujuttamaan melkein aiheeseen kuin aiheeseen "mieheni rakastaa minua ja tekee kaikki kotityöt vain koska olen olemassa" -tyylisen kommentin. En tiedä onko se vain huono läppä tai jotain, mutta miksi sitä pitää aina hokea. Ehkä sittenkin loitsu?

Miksi mietin automaattisesti noin? Ethän ajattele elämästään valittajastakaan, että oikeasti sillä on varmaan upea elämä...Miksi onnestaan puhuva on sinun silmissäsi huijari?

Sen takia, että jos joku asia on totta ja läsnä, niin ei sitä tarvitse läkähtymiseen asti hokea ja todistaa. Mulla on paksut hiukset, mutta en koe tarpeelliseksi hokea alati kuinka paksut hiukseni ovat.

No tuskin kukaan jatkuvasti hokee asiaa...Tulee mieleen happamia sanoi kettu...

Eikös ap:n kysymyksenasettelu perustunut siihen, että pari hokee omaa onnellisuuttaan joka käänteessä?

 

[vieras]

Omassa elämässä ollut aina tasaista, ja miehen kanssa ollut aina hyvä elää. Minulla on hyvä mies. Ja ihana lapsi. Olen onnekas ja kiitollinen ja usein heitä kehun ja puhun, kuinka onnellinen olen, kun minulla on heidät elämässäni. Olen tehnyt ilmeisesti väärin. Ja se ei tarkoita, että on onnellinen, että ei koskaan olisi murheita tms. Totta kai on.

No mun tuttu tekee niin, että se ei sano että ovat onnellisia. Vaan että ovat mielettömän onnellisia, uskomattoman onnellisia, pökerryttävän onnellisia. Kun he kohtasivat, he eivät rakastuneet mielettömästi toisiinsa, vaan se rakastuivat järisyttävän pöyristyttävän mielettömästi, rakkauteen joka oli universumissa määrättyä ja yhteydellä ei ole kenelläkään muulla. He eivät ole luodut toisilleen, vaan he ovat luodut toisilleen enemmän kuin kukaan muu pari koskaan milloinkaan ihmiskunnan historiassa. Hän ei ole onnellinen työssään, vaan hän on pökerryttävän mielettömän onnellinen uskomattoman ainutlaatuisella tavalla.

Tosin yhteiselle kaverille kerrotut jutun onkin ihan erilaisia.

No tuo nyt on harlekiini-kamaa jo

Mutta jos sanoo noin muutoin, että on onnellinen, niin se on positiivinen juttu ja empaattinen ihminen osaa silloin toisen ihmisen puolesta iloita.

 

[vieras]

Kyllä valittajat ja nurisijat pännii enemmän ja heitä on enemmän. Harvoin kukaan sanoo, mulla on nyt kaikki asiat hyvin. Ja se on sääli!

 

[mustasilmä]

No tuo nyt on harlekiini-kamaa jo

Mutta jos sanoo noin muutoin, että on onnellinen, niin se on positiivinen juttu ja empaattinen ihminen osaa silloin toisen ihmisen puolesta iloita.

Joo, mutta mun mielestäni se ei olekaan vielä mitään hehkutusta tai tarvetta korostaa sitä omaa onnellisuutta, siis se että sanoo että on onnellinen.

 

[Silmukka-]

Anteex tää avautuminen, mut tunteeko muut vastaavanlaisia ihmisiä/perheitä?

Mä olen aika pitkälle tämmönen kuten esimerkkisi, tosin miestä en lääpi pahemmin julkisesti.
Kaikki menee hyvin enkä muutenkaan jaksa usein narista. Perse vois tosin olla pienempi.

 

[vieras]

Mulla on yh-äitituttava joka hehkuttaa ihanaa elämäänsä lapsensa kanssa jatkuvasti, hehkutti ennen eroa (silloin mies oli niin ihana) ja jo heti kohta eroamisen jälkeenkin elämä oli taas NIIN ihanaa. Tulee miteleen että jonkinlaista tunteiden/vaikeiden ja kipeiden asioiden käsittelemättä jättämistä tuo kuitenkin on. Muutenkin tyyppi on sellainen että sillä on sata suunnitelmaa ja sata rautaa tulessa koko ajan ja niitäkin kuuluttaa joka suuntaan ja sitten hänestä ei taas vähään aikaan kuulu mitään. Tulee sellainen maanis-depressiivinen vaikultelma, että sitten kun noita hiljaisia kausia ettei kuule mitään, kärsitäänkin depressiosta... mutta vaikea sanoa kun ei niin hyvin tunne.

 

[tylsimys]

Ja ipana karjui ja Lempeys tuli vastaan ja SÄÄLI ja minua tympäsi, koska tilanne oli rasittava mulle? Miksi hän ei auttanut, vaan vain tuijotti se ällöilme naamallaan?

Miksi ihmeessä hänen olisi pitänyt sua auttaa? Hänellä oli omat lapset mukana, sinulla omat. Mitä olisit oikeasti sanonut, jos hän olisi alkanut auttamaan: olisitkohan kokenut sen tyyliin "v*ttu mikä tuo ämmä kuvittelee olevansa, huolehtikoon vaan omista muksuistaan, mä hoidan omani kuten parhaaksi näen"? Jos et voi sietää häntä, niin ehkä hän tietää sen...

Jos katsoo lempeästi, siitä suututaan. Jos ei ole näkevinäänkään, siitä suututaan. Jos katsoo vihaisesti, siitä suututaan...Jos auttaa, siitä suututaan & se koetaan toisten asioihin sekaantumisena, ja jos ei auta niin silloinkin suututaan.

Onko hän tehnyt sinulle jotain, vai perustuuko vihasi häntä kohtaan vain siihen että hän on lempeä lapsilleen ja tuntuu jaksavan heidän kanssaan, vai mistä se inho kumpuaa? :|

Ei, ymmärsit väärin koska itsekin "oikasin".

Äiti Lempeän ilme kertoi, että hän sääli minua, koska lapseni kiukutteli isoon ääneen JA / TAI koska hänen mielestään lapsellani on huono äiti / huonot olot.

Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa äiti tai isi kantaa tai vetää perässään parkuvaa lasta? Esim. kun lapsi ei halua lähteä leikkipuistosta? Tai kun lapsi ei suostu lähtemään päiväkodista? Ja protestoi huutamalla ja aikuinen sitten lopulta vie väkisin / kantaa tai jos on tilanne ettei pysty kantamaan, "raahaa" sen lapsen ulos paikalta?
Mitä olet ajatellut näistä ihmisistä?
Miten reagoit? Kohtaat tuon vanhemman vaikkapa leikkipuiston porilla tai päiväkodin ovella, tulette toisianne vastaan?

Katsotko säälien, alentuvasti? JOka kertoo, että voi lapsiparkaa, kamalia aikuisia, onneksi minä olen paljon parempi ja toimin lapseni kanssa aina oikein eikä meillä siis koskaan ole tuollaisia tilanteita koska ennkoin ja rakasta lastan ja osoitan sen ja kohtelen hyvin, mitä tuo aikuinen ei tee...

Ja kun seuraavan kerran näet tuon aikuisen lapsineen, katsot vain kaukaa alentuvasti, säälien, vältät menemästä samoihin keinuihin ja kerrot lapsille että kulta nyt ei mennä kulta keinumaan, äiti rakastaa sinua kulta mutta kulta nyt ei mennä keinumaan, ja olet yltiökorostuneen lempeä lapsillesi.

Vai luotko ymmärtävän hymyn? Joka kertoo, Että ei hätää, näitä tilanteita sattuu ja tapahtuu kaikille? Ja kun seuraavan kerran kohtaat, saat vaikka sanoa, että teillä taisi viimeksi olla vähän kiperä tilanne, tai: onneksi muillakin lapset kiukuttelee ja uhmaa. tms.

Tätä tarkoitin.

 

[lässyttävä täti]

Leikkipuistossa ja perhekerhossa on eräs nainen, joka on pelkkää pehmeää lempeyttä. Hymyilee silleen lempeän lämpöisesti, puhuu lapsille semmosella lässyttävällä äänellä. Siis ei lässytä, mutta puhetyyli on semmonen lässynlässy. Hän on niiiiiin LEMPEÄ ja kärvisällinen ja johdonmukainen, mutta LEMPEÄ!

Hänen joka toinen sanansa on tyyliin "kulta", kun lapsille puhuu.

Voisin oksentaa joka kerta kun näen hänet.

Luultavasti hänen mielestään minä olen kova ja tyly lapsilleni, ja minun lähes vihamielinen inhoni häntä kohtaan näkyy ja annan sen näkyäkin.
Syynä on semmonen tyhmä juttu, että hän tuli aikoinaan useamman kerran minua vastaan kadulla tilanteissa joissa isokokoinen esikoinen huusi, karjui, ulvoi ja minä raahasin tätä lasta perässäni, osan matkaa aina kannoin, mutten jaksanut koko matkaa. Minä siis pihisen kiukusta, työnnän vauvan rattaita ja raahaan täyttä kaulaa huutavaa esikkoa perässäni.

Ja tämä ihminen, hän katsoi minua SÄÄLIEN. Hän SÄÄLI lapsiani, jota kohtelin huonosti. Sitä se olemus ja ilme kertoi.
Ja hän lykki jokeltelevia lapsiaan lempeästi hymyillen ja lässyttäen: kulta äiti rakastaa kultaa.

AAARHG ja yök

en ole sinua säälinyt,enkä lapsiasiakaan, olemme vain ihmisinä hyvin erilaisia ja se näkyy toden totta myös kasvatuksellisessa otteessa. Mutta hyvä tietää mistä olen mielesi pahoittanut, koska olen kyllä huomannut avoimen vihamielisyytesi ja suoraan sanottuna se on aika epäkypsää.

 

[Kowalski]

Ei, ymmärsit väärin koska itsekin "oikasin".

Äiti Lempeän ilme kertoi, että hän sääli minua, koska lapseni kiukutteli isoon ääneen JA / TAI koska hänen mielestään lapsellani on huono äiti / huonot olot.

Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa äiti tai isi kantaa tai vetää perässään parkuvaa lasta? Esim. kun lapsi ei halua lähteä leikkipuistosta? Tai kun lapsi ei suostu lähtemään päiväkodista? Ja protestoi huutamalla ja aikuinen sitten lopulta vie väkisin / kantaa tai jos on tilanne ettei pysty kantamaan, "raahaa" sen lapsen ulos paikalta?
Mitä olet ajatellut näistä ihmisistä?
Miten reagoit? Kohtaat tuon vanhemman vaikkapa leikkipuiston porilla tai päiväkodin ovella, tulette toisianne vastaan?

Katsotko säälien, alentuvasti? JOka kertoo, että voi lapsiparkaa, kamalia aikuisia, onneksi minä olen paljon parempi ja toimin lapseni kanssa aina oikein eikä meillä siis koskaan ole tuollaisia tilanteita koska ennkoin ja rakasta lastan ja osoitan sen ja kohtelen hyvin, mitä tuo aikuinen ei tee...

Ja kun seuraavan kerran näet tuon aikuisen lapsineen, katsot vain kaukaa alentuvasti, säälien, vältät menemästä samoihin keinuihin ja kerrot lapsille että kulta nyt ei mennä kulta keinumaan, äiti rakastaa sinua kulta mutta kulta nyt ei mennä keinumaan, ja olet yltiökorostuneen lempeä lapsillesi.

Vai luotko ymmärtävän hymyn? Joka kertoo, Että ei hätää, näitä tilanteita sattuu ja tapahtuu kaikille? Ja kun seuraavan kerran kohtaat, saat vaikka sanoa, että teillä taisi viimeksi olla vähän kiperä tilanne, tai: onneksi muillakin lapset kiukuttelee ja uhmaa. tms.

Tätä tarkoitin.

No nyt olen paremmin kärryillä, kun selvensit . Kiitos.

Mä katsoisin kiukkuavan lapsen äitiä "hei, voimia, tiedän mitä tuo on"- ilmeellä.
Minkä joku ehkä voisi tulkita väärin...mutta ei sille sitten voi mitään.

Jos ja kun lässytys on tuollaista kuin kuvasit, niin onhan se vähän liikaa . Meidän lapsen pk:ssa oli ennen pari muksua, joiden äiti lässytti tuolla lailla, ja se nosti karvat pystyyn. Ei vähiten sen takia, että toista kautta tiesin tämän äidin pahoinpidelleen lapsiaan :kieh: ja lasten olevan hoidossa sossun vaatimuksesta, kesälomaakaan eivät saaneet pitää...lässytti aina että "kultamussukat, äiti menee nyt, hauskaa hoitopäivää rakkaat ihanaiseni, äiti rakastaa teitä, hei hei, äidin pikku auringot...". En mä sitä silti vihamielisesti kohdellut, kiersin vaan tarpeeksi kaukaa ja olin asiallinen, mutta viileähkö (eli nyökkäys ja "hei" kun nähtiin, ei muuta).

 

[elämä on]

on kiva että jotkut näyttää onnellisuutensa. Mutta liika on lïikaa ja joistain oikeasti huomaa ettei se ole aitoa. Siis se kun oikein hehkutetaan ym. Itsekkin kerran oikeasti luulin että eräällä pariskunnalla on kaikki todella hyvin. Olivat niin ihana pari, kivat lapset asiat kunnossa rahallisesti..mutta pinnan alta paljastui jotain ihan muuta.

 

[Lunatic]

Sellaset ihmiset on aina oikeasti onnettomia piruparkoja.

 

[vieras]

Sellaset ihmiset on aina oikeasti onnettomia piruparkoja.

Älähän yleistä, rakas Lunatic.

 

[lässyttävä täti]

mutta en minä oikeasti epäile todenperää. Mutta kyllä se puolison jatkuva lääppiminen 30+ ihmisiltä joilla isot lapset jne, onhan se nyt naurettavan näköistä.

Onnellinen ja se varmaan näkyy,mutta emme me sitä tietääksemme korosta tai numeroa tee.

 

[Lunatic]

Älähän yleistä, rakas Lunatic.

Kyllä yleistän tässä tapauksessa. Koska olen oikeassa, senverran on elämää jo takana että noitakin on nähty. Ovat katkeraa sakkia kun ei ole yleisöä paikalla.

 

[Kowalski]

Sellaset ihmiset on aina oikeasti onnettomia piruparkoja.

Mitäs ne jatkuvasti valittavat on? Oikeasti erittäin onnellisia, vai?

 

[vieras]

mutta en minä oikeasti epäile todenperää. Mutta kyllä se puolison jatkuva lääppiminen 30+ ihmisiltä joilla isot lapset jne, onhan se nyt naurettavan näköistä.

Onnellinen ja se varmaan näkyy,mutta emme me sitä tietääksemme korosta tai numeroa tee.

Minä olen onnellinen, hyvä ja tasainen elämä ja hyvä liitto ollut jo vuosia. Ja saan sanoa sen ääneen mielestäni. Huomisesta ei tiedä, mutta tänään olen onnellinen. Emme "lääpi" toisiamme julkisesti...Tiedän parin kyllä, jotta ovat koko ajan käsi kädessä ja hypistelevät toistensa hiuksia, mikäs siinä, ei sovi meille

 

[vieras]

Älähän yleistä, rakas Lunatic.

Kyllä yleistän tässä tapauksessa. Koska olen oikeassa, senverran on elämää jo takana että noitakin on nähty. Ovat katkeraa sakkia kun ei ole yleisöä paikalla.

Ei päde minuun. Minua elämä on kohdellut hyvin ja mulla mies, joka on hyvä aviomies. Elämämme ollut hyvää ja onnellista. En tietenkään tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Pitäisikö minun sitten sanoa vain että päin helvettiä menee, jotta onneeni uskotaan? Olen onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut hyvän parisuhteen. Mitään julkipusuttelua emme harrasta, sitä ei ole tarve todistella. Mutta jos joku kysyy, sanon, että olen onnellinen ja hyvin menee. Ja se on tänään- huomisesta ei tiedä, voihan olla, että sairastun syöpään, mieheni jää auton alle tms, mutta nyt olen onnellinen.

 

[Millipidetär]

Minä taas en jaksa kuunnella yhtään sellaista ainaista narinaa kun miehessä on vikaa, lapsisissä vikaa, anopissa vikaa jne. Tulee sellainen olo että TEE JOTAIN ASIALLE äläkä vaan valita.

Omassa lähipiirissä hyvin vähän onnen hehkuttajia, veikkaampa että siihenkin ärsyyntyy jos toinen ei mitään muuta saa sanotuksi kuin että mieheni on niiiiiiin ihana ja olemme niiiiin onnellisia muuten positiivinen elämänasenne on kyllä aika ehdoton juttu ystävässä.

 

[Lunatic]

Ei päde minuun. Minua elämä on kohdellut hyvin ja mulla mies, joka on hyvä aviomies. Elämämme ollut hyvää ja onnellista. En tietenkään tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Pitäisikö minun sitten sanoa vain että päin helvettiä menee, jotta onneeni uskotaan? Olen onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut hyvän parisuhteen. Mitään julkipusuttelua emme harrasta, sitä ei ole tarve todistella. Mutta jos joku kysyy, sanon, että olen onnellinen ja hyvin menee. Ja se on tänään- huomisesta ei tiedä, voihan olla, että sairastun syöpään, mieheni jää auton alle tms, mutta nyt olen onnellinen.

Käsitin että tässä on kyse niistä joiden pitää toitottaa asiaa jatkuvalla syötöllä, ja ihan kaikki on ihan saatanan ihanaa ihan kokoajan.
Kai sitä normaali ihminen saa onnellinen ollakin, mutta sellanen teatteri on eri asia. =)

 

[miukumaisa]

Aina siinä vaiheessa kun onnellisuus alkaa mennä yli äyräiden, epäilys herää minussa.
Se mikä on todellista se on ilman, että asiaa tarvitsee alleviivata omalla toiminnalla.


Aina jossakin vaiheessa teatterin vetäminen käy rankaksi ja eräänä päivänä kaikki vaan hajoaa käsiin. Joten rehellisyys itselleen kannattaa...
Uskonkin että "he" jotka käyvät hermoille "onnensa kanssa", salaavat todelliset tunteensa... :xmas:

 

[Lunatic]

Sellaset ihmiset on aina oikeasti onnettomia piruparkoja.

Mitäs ne jatkuvasti valittavat on? Oikeasti erittäin onnellisia, vai?

No kyllä aidon onnen näkee, ei sitä tartte toitotella.
Näyttelijät on ihan oma rotunsa, veikkaan että sellaset ihmiset ei oikeasti ole koskaan olleet onnellisia ja yrittävät jotenkin leikkiä sellasia.

Ja juu, valittajatkin on ihan oma rotunsa.. Tuskin nekään on kovin onnellisia. Mutta ehkäpä kuitenkin onnellisempia kuin turhan hehkuttajat?

 

[Lunatic]

Aina siinä vaiheessa kun onnellisuus alkaa mennä yli äyräiden, epäilys herää minussa.
Se mikä on todellista se on ilman, että asiaa tarvitsee alleviivata omalla toiminnalla.


Aina jossakin vaiheessa teatterin vetäminen käy rankaksi ja eräänä päivänä kaikki vaan hajoaa käsiin. Joten rehellisyys itselleen kannattaa...
Uskonkin että "he" jotka käyvät hermoille "onnensa kanssa", salaavat todelliset tunteensa... :xmas:

Justiinsa niin!
Onneksi muitakin tarkkasilmäisiä salapoliiseja on liikenteessä. B)