Mitä mieltä olette miehestä?

[naaapuri]

Joka ei osallistu kotitöihin kuin satunnaisesti, koska käy töissä toisella paikkakunnalla ja vaimo on kotiäiti. Aina valittaa kuitenkin, että on sekaista, vaikka on pieni ahdas asunto heillä, jossa esim. lelut helposti leviää kun lapset kuljettelee niitä kaikkialle ja on vaikeaa pitää siisteyttä yllä, kun on pieni vauva joka ei kauaa viihdy lattialla. Mies ei itse laita tikkua ristiin minkään suhteen, esim. roskat jää keittiön tiskipöydälle, eikä tyhjiä shampoopulloja saada laitettua roskikseen. Laskut ja tärkeät paperit on epämääräisissä pinoissa, mutta ne tulee silti maksettua ajallaan. Kai se sitten on niin, että kotiäidin työ on hoitaa koti ja lapset, mies ei myöskään leiki lasten kanssa eikä käy ulkoilemassa edes viikonloppuisin.

 

[vieraas]

Minä olen kotiäiti. En ulkoile lasten kanssa. Mies ulkoilee, kun töistä tulee. En siivoile juurikaan. Mies siivoaa. Pyykit hoidan. Lapset leikkivät keskenään päivät. Nukkumaan laitan heidät 12.00 päiväunille. Nukkuvat ainakin 2h. Ruokaa en laita. Mies tekee, kun kotiutuu. Kaupassa käyn lasten kanssa ja kerhoreissut hoidan kahdesti viikossa.

 

[Lispetti]

Suosittelen että kotiäiti tekisi itselleen päiväohjelman. Eihän sitä tarvitse/edes aina pysty orjallisesti noudattamaan, mutta sellaisina päivinä kun tilanne sallii.

Isukki on toisaalla työssä, mutta kyllä omat jäljet, etenkin kun kyse roskista, on hoidettava itse. Voin kuvitella että tuossa tulee vähän arvoton olo, jos jätetään roskat tuolla tavoin, mutta toisaalta; unohduksia sattuu.
Lapsien kanssa voi viettää hyvä aikaa sisälläkin. Pääasia että huomioi lapset, on kiinnostunut heidän tekemisistään ja kannustaa.:heart:

 

[gggggg]

Minä olen kotiäiti. En ulkoile lasten kanssa. Mies ulkoilee, kun töistä tulee. En siivoile juurikaan. Mies siivoaa. Pyykit hoidan. Lapset leikkivät keskenään päivät. Nukkumaan laitan heidät 12.00 päiväunille. Nukkuvat ainakin 2h. Ruokaa en laita. Mies tekee, kun kotiutuu. Kaupassa käyn lasten kanssa ja kerhoreissut hoidan kahdesti viikossa.

Miehenä ottaisin lapset mukaan ja jättäisin sut asumaan ihan yksin sinne sohvan pohjalle.

 

["a.p"]

Suosittelen että kotiäiti tekisi itselleen päiväohjelman. Eihän sitä tarvitse/edes aina pysty orjallisesti noudattamaan, mutta sellaisina päivinä kun tilanne sallii.

Isukki on toisaalla työssä, mutta kyllä omat jäljet, etenkin kun kyse roskista, on hoidettava itse. Voin kuvitella että tuossa tulee vähän arvoton olo, jos jätetään roskat tuolla tavoin, mutta toisaalta; unohduksia sattuu.
Lapsien kanssa voi viettää hyvä aikaa sisälläkin. Pääasia että huomioi lapset, on kiinnostunut heidän tekemisistään ja kannustaa.:heart:

Ei ole kyse unohtelusta, vaan tavasta.

 

[Lispetti harmaana]

[QUOTE="a.p";30522061]Ei ole kyse unohtelusta, vaan tavasta.[/QUOTE]

No sitten saattaa olla, että mies ei kovin paljon arvosta naisensa työtä.
Aika ikävää. En tiedä mitä he ovat sopineet keskenään; kuka hoitaa ja mitä...ehkä on syytä päivitellä...



Hyvässä hengessä kun juttelee asiat halki ja pitäytyy tosiaan VAIN asiassa, vanhoja muistelematta, niin eiköhän se siitä?

Ei kannata pitää sisällään tuollaisia, siinä saattaa muuten katkeruus ottaa tilan ja sitten nuo palaverit saattavat olla melko hedelmättömiä.

 

["Kotiäippä"]

Myös mun mies käy töissä toisella paikkakunnalla, työpäivät matkoineen yleensä 8-11h päivästä riippuen. Mutta ei se vapauta häntä kotitöistä tai lapsen kanssa olemisesta. Meillä nyt 1v. ja toinen tulossa. Minä teen ruuan, hoidan tiskit (mies osaa tuoda omansa kyllä tiskipöydälle), pesen pyykit ja huolehdin yleisestä siisteydestä. Lapsen ja koiran kanssa ulkoilemme päivällä, lisäksi hoidan kauppaostokset. Mies tekee sitten erilaisia remppahommia, imuroi, viettää aikaa lapsen kanssa kun minä teen kotihommia/käyn asioilla/harrastuksessa/otan päikkärit. Tällaiseksi arki on muotoutunut ja kummatkin järjestelyyn tyytyväisiä, minä hoidan yöt mikäli lapsi herää, usein kyllä ei. Vapaa-aikaa jää kummallekin niin kuin pitääkin, isovanhemmilta saa tarvittaessa lapsenhoitoapua jos kahdestaan halutaan käydä jossakin. No, meni osaksi ohi aiheen mutta tarkoitan sitä ettei töissä käyminen vapauta miestä kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. Eivät ne kaikki kuulu äidin hoidettavaksi, pitää hänenkin saada joskus lepoa työstään.

 

[kaalimaan vartija]

En osaa sanoa. SIlloin kun olin kotona ja mies töissä --> toi kaiken rahan taloon, meillä oli keskinen sopimus, että mä kannan päävastuun kodin kaikista asioista. Tähän kuuluivat kaupassakäynnit, kaikki lasten kuskaukset, yhteydenpito neuvolaan, kouluun ja terapioihin. ei mies mikään sika ollut, osasi korjata omat astiansa ja laittoi joskus ruokaa, kävi kaupassa tai käytiin yhdessä... Ja jos tarvitsin jossain asiassa erityistä tukea, sitä kyllä sain. Mutta miehen työpäivät venyivät usein 12 tuntisiksi (ja pidemmiksikin) niin ei siinä hirveästi yöllä enää siivoiltu tai lapsia ulkoilutettu. Toisaalta mies oli yleensä aina viikonloppuisin kotona ja varsinkin sunnuntait olivat lasten ja isän yhteistä aikaa.
Meillä tässä ei ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Ja mun mielestä on ehkä vähän kohtuutontakin vaatia, että se puoliso joka käy töissä arkisin ja tekee pitkää päivää, osallistuisi arkena täysipainoisesti kodin arkeen. (siivous ja kaupassakäynti) Asia ihan erikseen jos on nk. normi 8-16 työ...
Ja mitä väliä jos laskut ovat sekalaisissa pinoissa..? Jos ne kuitenkin hoidetaan ajallaan.

Suosittelen keskustelemaan oman puolison kanssa asioista. Josko löytyisi sopiva yhteinen sävel... ja toimintamalli.

 

[vieraas]

Miehenä ottaisin lapset mukaan ja jättäisin sut asumaan ihan yksin sinne sohvan pohjalle.

Missä kohtaa kirjoitin, että olen sohvan pohjalla?
Tiesitkö, että kotonakin voi tehdä töitä? Lapset saavat kyllä hyvää ruokaa joka päivä. Minä vain lämmitän sen, en valmista. Isommat lapset ulkoilevat kyllä itsekseen. Ei siinä minua tarvita. Kun mies ulkoilee pienimmän kanssa niin minä kuskailen isompia harrastuksiin yms.
Joka aamu nousen kyllä ennen muita ja valmistan aamupalan, keitän puuron jne. Sitä en laske ruuanlaitoksi.
Viikonloput menee taas täysin toisin. Minä olen töissä muualla ja mies kotona lasten kanssa.
Ei mies minua jätä. Meillä on oikeasti hyvä ja toimiva liitto. Ei rahahuolia tai riitoja. Elämäntapa vain ei ihan "normaalin palstamamman" elämää.

 

[gggggg]

Missä kohtaa kirjoitin, että olen sohvan pohjalla?
Tiesitkö, että kotonakin voi tehdä töitä? Lapset saavat kyllä hyvää ruokaa joka päivä. Minä vain lämmitän sen, en valmista. Isommat lapset ulkoilevat kyllä itsekseen. Ei siinä minua tarvita. Kun mies ulkoilee pienimmän kanssa niin minä kuskailen isompia harrastuksiin yms.
Joka aamu nousen kyllä ennen muita ja valmistan aamupalan, keitän puuron jne. Sitä en laske ruuanlaitoksi.
Viikonloput menee taas täysin toisin. Minä olen töissä muualla ja mies kotona lasten kanssa.
Ei mies minua jätä. Meillä on oikeasti hyvä ja toimiva liitto. Ei rahahuolia tai riitoja. Elämäntapa vain ei ihan "normaalin palstamamman" elämää.

No olisko kannattanut laittaa nuo tiedot tuohon aloitukseen? Eikö ne ole aika oleellisia asioita? Eiköhän kotitöiden jakaminen ole ihan normaalia käytöstä, kun molemmat on töissä tai jos toinen ei tykkää tehdä ja toinen tykkää, niin mitä outoa siinä on että toinen ei sitten tee niin paljoa kuin toinen? En ymmärrä koko aloitusta.

 

[vieraas]

No olisko kannattanut laittaa nuo tiedot tuohon aloitukseen? Eikö ne ole aika oleellisia asioita? Eiköhän kotitöiden jakaminen ole ihan normaalia käytöstä, kun molemmat on töissä tai jos toinen ei tykkää tehdä ja toinen tykkää, niin mitä outoa siinä on että toinen ei sitten tee niin paljoa kuin toinen? En ymmärrä koko aloitusta.

En ole tehnyt aloitusta.