Mitä mieltä olette? Naimisiin vai ei?

["äiskä"]

Olemme miehen kanssa olleet yhdessä seitsemän vuotta. Lapsia siunaantunut kolme kpl. Nyt olen miettinyt naimisiin menoa. Miehelle siitä yksi päivä mainitsin ja hän tokaisi vaan, että mitä se muuttaa. Itse kaipaisin jotenkin turvaa elämään, jos jotain vaikka sattuu ja toinen kuolee... mitä sitten? Rakkautta meiltä ei puutu, että sen takia naimisiin mentäisiin, mutta...

Kertokaapa hyviä perusteluja miksi kannattaa mennä näimisiin ???

 

[pikkupiikkis harmaana]

lesken asema...

 

[:)]

No, itse en olisi tehnyt lapsia sellaisen kanssa, joka ei olisi mennyt kanssani naimisiin alkujaankin. Sen parisuhteen on oltava niin vahva, että halutaan olla yhdessä lopun elämään ja mennä naimisiin, ennen kuin edes miettii lapsia. Kyllä se naimisiinmeno nyt on sentään edes jonkinlainen ele tuosta. Tässä samassa sopassa sitä ollaan lopun elämää kaikki hynttyyt yhdessä, ja sillä sipuli.

 

[Saraldo]

Tärkeimmät juridiset seikat koskee oikeastaan vaan sitä, jos jotain sattuu. Kun kaikki on hyvin, sillä ei juurikaan ole väliä, onko naimisissa vai ei. Mutta mulle se naimisiinmeno oli henkilökohtaisesti tärkeää siksi, että se vaan on mulle jotenkin sellainen sinetti suhteelle. Ja halusin, että lapsi syntyy avioliitossa niin, että se on sitten alusta saakka mun miehen lapsi, eikä tarvitse mitään isyyksiä tunnustaa. Meille on myös tärkeää, että ollaan kaikki samalla nimellä. Mä olen myös virallisesti mieheni lähin omainen. Jos hänen suhteen tarvitsee tehdä jotain päätöksiä (siis niin että hän ei itse siihen kykene), mä olen se jolta kysytään, eikä esim. hänen äitinsä. Ja päinvastoin tietysti myös eli jos mulle jotain sattuu. Jos jompi kumpi meistä kuolee, kukaan ei voi tulla vaatimaan osuuttaan asunnostamme. Jos olisimme lapseton avopari, hänen osuutensa menisi hänen vanhemmilleen ja jos he sitten haluaisivat "omansa pois", menettäisin kotini.

 

["eee"]

Tosiasiahan on, että jokainen parisuhde päättyy joskus. Joko eroon tai kuolemaan.

Avioliitossa tilanne on yleensä turvatumpi (molemmissa vaihtoehdoissa).

 

["vieras"]

Heh, ihan niin kuin meillä aikoinaan

Meillä miehen herätti se, kun kaverin avovaimo kuoli yllättäen ja miehelle jäi alaikäiset lapset. Ilmeisesti puolison kuoleman jälkeinen paperibyrokratia oli ollut aikamoisen vaivalloista. Mies sitä minulle kauhisteli ja arveli, että naimisiinmenosta voisi olla hyötyä.

Ainakin itselle on tullut nämä mieleen
- leskeneläke
- korvaus työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta (jos on palkkatöissä)
- pienempi perintövero
- perintöasiat voivat mennä mutkikkaiksi
- itse pelkäsin, että jos joudun onnettomuuteen ja minusta tulee aivokuollut, niin minua ei pidetä väkisin hengissä. Jos äitini saisi päättää, makaisin letkuissa maailman tappiin saakka, mies ei sellaista kärsimystä minulle järjestäisi.

Kuolla voi kumpi vaan eli miehellekin on lakisääteisestä turvasta ihan samalla lailla hyötyä vaimon kuoltua. Itse ainakin halusin, että perheelle ei koidu ankeat ajat, jos toisen kuoltua pitää pärjätä yhden palkalla.

Me menimme naimisiin ihan oman perheen kesken kirkkoherranvirastossa. Todistajat tulivat viraston henkilökunnan puolesta, kun omat lapset olivat alaikäisiä.

Jos miehesi ei naimisiin suostu menemään, niin varaa aika lakimiehelle ja käykää tekemässä testamentti.