V
Vaisto
Vieras
Olemme tapailleet tämän syksyn. Mies on 39v ja minä olen 25v. Olen miettinyt ikäeroamme, mutta jotenkin se ikä tässä tapauksessa tuntuu aika merkityksettömältä. Miehellä on yksi 5 vuotias lapsi edellisestä liitosta ja erosta on aikaa pari vuotta. No mulle selvisi kuitenkin, että lapsen äiti on mua vuoden vanhempi, eli 26 vuotias. En tiedä kauanko heidän avioliittonsa kesti, mutta jos lapsikin on jo 5v, eli heidän tavatessaan nainen on ollut 18-19v kenties ja mies yli 30 vuotias. Okei, voihan se olla vaan jotakin sattumaa, eikä mies välttämättä erityisesti nuorempia saalista. Nainen petti siis miestä ja se oli eron syy. Näin mulle on kerrottu. Miehen ex on hyvin koulutettu, kaunis ja varmaankin ihan fiksu yms. No liikaa itseäni kehumatta, niin olen mäkin.
En voi välillä kieltää ajatusta itseltäni, että onkohan miehellä nyt ihan tarkoituksella vaan tavoite saada nuoria ja nättejä naisia itselleen?
Toisaalta voi olla ihan sattumaakin vaan.
Mä olen nopea ihastumaan ja ihastun yleensä kehen vain, joka nyt omistaa normaalit käytöstavat ja on ihan ok:n näköinen. Yleensä en omista minkäänlaista vaistoa, vaan mulla on vaaleanpunaiset laput silmillä heti. Nyt kuitenkin mulla jossain sisimmässäni vaisto sanoo jotakin. Jotakin, että juokse vielä kun voit. Toisaalta olen tosi ihastunut mieheen ja miehessä ei ole MITÄÄN, millä voisin perustella vaistoni todenmukaisuutta itselleni. Olenko kenties vain aikuistunut ja osaan olla varovaisempi?
Mies on esitellyt lapsensa mulle. Mullakin on siis lapsi. Käytiin porukalla uimassa ja lähinnä siis lasten silmissä olemme kavereita, jotka "puolivahingossa "törmäsivät uimahallilla.
Mies on sanonut myös exälleen, että tapailee mua. Kuulemma siksi, että jos tyttö jotakin puhuu, niin ei sitten ihmettele.
Mies myös kertoi, että tyttö oli miehen vanhemmille, siis isovanhemmilleen sanonut, että iskä tykkää yhdestä "maijasta". Eli siis miehen vanhemmatkin tietävät minun olemassaolostani. Mies sanoi, että ihan hyvä, että tyttö oli sanonut. Joku työkaveri tietää myös minusta. Liekö tuo kertoisi sitten jo sen, että mies ihan tosisaan mua tapailee, kun minusta jo lähipiirissä tiedetäänkin? Kukaan siis mitään randomhoitoja lapselle näyttäisi tai muille kertoisi?
Toistaalta..enhän mä voi koskaan tietää puhutaanko mulle totta vai ei.
Välillä olen niin rakastunut, että hymyilen itsekseni ja mielessäni yhdistelen etunimeäni miehen sukunimeen. Välillä taas tulee tunne, ettei kaikki ole kohdallaan.
Vaistoni on oikeassa? Voi johtuuko kaikki siitä, että mua vaan pelottaa mahdollinen iso elämänmuutos ja jopa "äitipuolen" rooli yms?
En voi välillä kieltää ajatusta itseltäni, että onkohan miehellä nyt ihan tarkoituksella vaan tavoite saada nuoria ja nättejä naisia itselleen?
Toisaalta voi olla ihan sattumaakin vaan.
Mä olen nopea ihastumaan ja ihastun yleensä kehen vain, joka nyt omistaa normaalit käytöstavat ja on ihan ok:n näköinen. Yleensä en omista minkäänlaista vaistoa, vaan mulla on vaaleanpunaiset laput silmillä heti. Nyt kuitenkin mulla jossain sisimmässäni vaisto sanoo jotakin. Jotakin, että juokse vielä kun voit. Toisaalta olen tosi ihastunut mieheen ja miehessä ei ole MITÄÄN, millä voisin perustella vaistoni todenmukaisuutta itselleni. Olenko kenties vain aikuistunut ja osaan olla varovaisempi?
Mies on esitellyt lapsensa mulle. Mullakin on siis lapsi. Käytiin porukalla uimassa ja lähinnä siis lasten silmissä olemme kavereita, jotka "puolivahingossa "törmäsivät uimahallilla.
Mies on sanonut myös exälleen, että tapailee mua. Kuulemma siksi, että jos tyttö jotakin puhuu, niin ei sitten ihmettele.
Mies myös kertoi, että tyttö oli miehen vanhemmille, siis isovanhemmilleen sanonut, että iskä tykkää yhdestä "maijasta". Eli siis miehen vanhemmatkin tietävät minun olemassaolostani. Mies sanoi, että ihan hyvä, että tyttö oli sanonut. Joku työkaveri tietää myös minusta. Liekö tuo kertoisi sitten jo sen, että mies ihan tosisaan mua tapailee, kun minusta jo lähipiirissä tiedetäänkin? Kukaan siis mitään randomhoitoja lapselle näyttäisi tai muille kertoisi?
Toistaalta..enhän mä voi koskaan tietää puhutaanko mulle totta vai ei.
Välillä olen niin rakastunut, että hymyilen itsekseni ja mielessäni yhdistelen etunimeäni miehen sukunimeen. Välillä taas tulee tunne, ettei kaikki ole kohdallaan.
Vaistoni on oikeassa? Voi johtuuko kaikki siitä, että mua vaan pelottaa mahdollinen iso elämänmuutos ja jopa "äitipuolen" rooli yms?
Tiedätkö yhtään mikä sut saa epäilemään tuollaisia? Vaikuttaako mies katkeralta erosta ja puhuu paljon entisestään vai? 
Jos se olisi seksin perään ja kuitenkin järkevä niin tuskin se olis sua varmaan kellekkään esitellyt, varsinkaan tyttärelleen. 