Mitä mieltä olette,

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lapsilta välit poikki?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Voihan sitä;22842646:
Mutta lapset valitsevat itse kaverinsa ja jokaisella on ihan jopa oikeus siihen. Niin kurjalta kun se tuntuukin. Kaverina olemiseen eivät vanhemmat eivätkä opettajat voi ketään pakottaa lopulta kumminkaan. Elämän realiteetteja - vähemmän mukavia sellaisia.

Vaikeaa valita sellaista, jota ei näe, jos näkeminen on vanhemman viemisistä/tuomisista kiinni.
 
Mä en näe asiaa suurena ongelmana. Varmaan about jokainen lapsi kokee tuollaista joskus.

Mä en oikeastaan edes oleta, että esim. pojan kaverin (jonka kanssa poika leikkii pk:ssa ja kotipihassa myös) pitäisi olla meidän pojan kanssa myös silloin, kun hänellä on kylässä serkkuja tai tuttavaperheen lapsia. Tottakai hän saa leikkiä vieraidensa kanssa ihan rauhassa puistossa tai pihalla, ei ole pakko ottaa meidän poikaa mukaan, mutta saa ottaa jos haluaa. Ei poikakaan (5 v täytti juuri) ole asiaa mitenkään raskaasti ottanut: tajuaa sen, että "Max" leikkii nyt vieraidensa kanssa, ja joskus toiste taas hänen kanssaan. Eihän meidän poikakaan vain ja ainoastaan "Maxin" kanssa leiki aina, vaan joskus saattaa esim. lähteä siskonsa ja tämän ystävien kanssa pulkkamäkeen vaikka "Max" olisi pihassa, eivätkä ota "Maxia" sinne mukaan.

Meillä tuo on ollut sekä tyttöjen että poikien juttu. Ei mikään "ilkeät, kamalat tytöt!"- juttu. Ja minusta tuo ei ole kiusaamista tai syrjintää, vaan elämää. Kaverilla on oikeus kaveerata muidenkin kanssa, eikä joka kerta ole pakko olla isolla porukalla vaan saa olla myös kahden kesken ystävän kanssa.
 
Mä en näe asiaa suurena ongelmana. Varmaan about jokainen lapsi kokee tuollaista joskus.

Mä en oikeastaan edes oleta, että esim. pojan kaverin (jonka kanssa poika leikkii pk:ssa ja kotipihassa myös) pitäisi olla meidän pojan kanssa myös silloin, kun hänellä on kylässä serkkuja tai tuttavaperheen lapsia. Tottakai hän saa leikkiä vieraidensa kanssa ihan rauhassa puistossa tai pihalla, ei ole pakko ottaa meidän poikaa mukaan, mutta saa ottaa jos haluaa. Ei poikakaan (5 v täytti juuri) ole asiaa mitenkään raskaasti ottanut: tajuaa sen, että "Max" leikkii nyt vieraidensa kanssa, ja joskus toiste taas hänen kanssaan. Eihän meidän poikakaan vain ja ainoastaan "Maxin" kanssa leiki aina, vaan joskus saattaa esim. lähteä siskonsa ja tämän ystävien kanssa pulkkamäkeen vaikka "Max" olisi pihassa, eivätkä ota "Maxia" sinne mukaan.

Meillä tuo on ollut sekä tyttöjen että poikien juttu. Ei mikään "ilkeät, kamalat tytöt!"- juttu. Ja minusta tuo ei ole kiusaamista tai syrjintää, vaan elämää. Kaverilla on oikeus kaveerata muidenkin kanssa, eikä joka kerta ole pakko olla isolla porukalla vaan saa olla myös kahden kesken ystävän kanssa.

Tuo on ihan eri juttu... Jos Max olisi sellainen, että ilman mitään syytä (tyyliin vieraat) vaan arpoisi, että en leiki tänään sun kanssa ja lällättelisi sen päin lapsesi naamaa, ja toisena kertana ilman syytä lapsesi kelpaisikin armosta ja kaikin vastaavin muin keinoinkin pyrkisi tällä alistamaan ja jallittamaan lastasi, mahdollisesti hallitsemaan isompaa joukkoakin pk-ryhmästä, niin oltaisiin jo tilanteessa jota mä kuvailin...
 
Tuo on ihan eri juttu... Jos Max olisi sellainen, että ilman mitään syytä (tyyliin vieraat) vaan arpoisi, että en leiki tänään sun kanssa ja lällättelisi sen päin lapsesi naamaa, ja toisena kertana ilman syytä lapsesi kelpaisikin armosta ja kaikin vastaavin muin keinoinkin pyrkisi tällä alistamaan ja jallittamaan lastasi, mahdollisesti hallitsemaan isompaa joukkoakin pk-ryhmästä, niin oltaisiin jo tilanteessa jota mä kuvailin...

Ai oletko sinä ap?
 
En oo, mutta vastaavaa kokenut ja tähän ketjuun ne kirjoittanut... Ap:n teksteistä luin samaa tapahtuneen heilläkin.

Totta hitossa jokainen lapsi kokee tuollaista mitä kuvailit, mutta jatkuva leikkiin arpominen ja muu eristäminen on eri asia.

Minä vastasin ap:lle.

Ap kertoi, että kolmesti on käynyt niin, että kun tähän kaveriin on törmätty leikkipuistossa missä hän on ollut toisten lasten kanssa, niin heidän lapsi ei olekaan mahtunut mukaan porukkaan. Ja minusta se ei ole mitään systemaattista eristämistä tai kiusaamista, vaan sama asia kuin se että "Max" ja poikani leikkivät yhdessä joskus, ja joskus taas ei jos toisella tai molemmilla on sillä hetkellä muita kavereita joiden kanssa ollaan menty puistoon, pulkkailemaan, tms.
 
Vanhemmissa kavereissa ymmärränkin jollain tasolla tuon asetelman. Isommalle ne omanikäiset kaverit on kuitenkin tärkeämpiä.

Meillä samanikäinen 5-v on se jolla on noita juttuja. Nähnyt enemmän kaikenlaista kuin meidän 5-v.

On tätä samaa systeemiä myös eskarissa; yks tyttö valikoi porukasta (lähinnä meidän tytöstä ja kahdesta toisesta) yhden, kenen kanssa on. Seurasin kuviota kerran yhdessä lastentapahtumassa ja totesin, että ko. tyttö on porukan pomo, joka hyppyytti muita, miten tahtoi. Kukaan ei ottanut askeltakaan ennenkuin tätä tyttö määräsi sanattomasti tai sanallisesti, mitä seuraavaksi tehdään. Näytti tekevän sitä ihan vain siksi, koska huomasi, että pystyy siihen; siirtyi pari askelta vain nähdäkseen, että muut tulevat perässä. Pyysin omaa lastani sivummalle ja kerroin näkemästäni. Tämän jälkeen tyttö on tuntunut oivaltavan tämänkin kuvion.
Tämän pomottajan äiti ei tunnu saavan tyttäreensä oikein otetta ainakaan, mitä olen huomannut muutaman kerran. Synttäreiltä hakiessa tyttö juoksutti äitiään pitkin taloa ja äiti aneli moneen kertaan, että "eikös jo lähdettäisi", vaikka synttäreiden loppumisaika oli todellakin jo ollut.
 
Minä vastasin ap:lle.

Ap kertoi, että kolmesti on käynyt niin, että kun tähän kaveriin on törmätty leikkipuistossa missä hän on ollut toisten lasten kanssa, niin heidän lapsi ei olekaan mahtunut mukaan porukkaan. Ja minusta se ei ole mitään systemaattista eristämistä tai kiusaamista, vaan sama asia kuin se että "Max" ja poikani leikkivät yhdessä joskus, ja joskus taas ei jos toisella tai molemmilla on sillä hetkellä muita kavereita joiden kanssa ollaan menty puistoon, pulkkailemaan, tms.

"Tämä kaveri taas näyttää nyt jo kolmannen kerran toistavan kaavaa, että kun on muita kavereita, minun lapseni ei kelpaa enää ollenkaan ja häntä kehotetaan hyvin tylysti olemaan tulematta leikkeihin. Minun lapsellani on sitten sydän karrella, kun tämä tärkeä kaveri toimii tällä tavalla. Eli lapseni kelpaa ystäväksi ainoastaan silloin, kun muita kavereita ei ole."

= ap:n tekstiä, eka viesti eikä kuulosta samalta kuin jos joskus menee isosiskon kanssa pulkkailemaan
 
On tätä samaa systeemiä myös eskarissa; yks tyttö valikoi porukasta (lähinnä meidän tytöstä ja kahdesta toisesta) yhden, kenen kanssa on. Seurasin kuviota kerran yhdessä lastentapahtumassa ja totesin, että ko. tyttö on porukan pomo, joka hyppyytti muita, miten tahtoi. Kukaan ei ottanut askeltakaan ennenkuin tätä tyttö määräsi sanattomasti tai sanallisesti, mitä seuraavaksi tehdään. Näytti tekevän sitä ihan vain siksi, koska huomasi, että pystyy siihen; siirtyi pari askelta vain nähdäkseen, että muut tulevat perässä. Pyysin omaa lastani sivummalle ja kerroin näkemästäni. Tämän jälkeen tyttö on tuntunut oivaltavan tämänkin kuvion.
Tämän pomottajan äiti ei tunnu saavan tyttäreensä oikein otetta ainakaan, mitä olen huomannut muutaman kerran. Synttäreiltä hakiessa tyttö juoksutti äitiään pitkin taloa ja äiti aneli moneen kertaan, että "eikös jo lähdettäisi", vaikka synttäreiden loppumisaika oli todellakin jo ollut.

Joo, tuo on just tätä rasittavaa arpomista... Toivotaan että munkin tyttö tajuaa ja osaa vastustaa kunhan kasvaa...
 
"Tämä kaveri taas näyttää nyt jo kolmannen kerran toistavan kaavaa, että kun on muita kavereita, minun lapseni ei kelpaa enää ollenkaan ja häntä kehotetaan hyvin tylysti olemaan tulematta leikkeihin. Minun lapsellani on sitten sydän karrella, kun tämä tärkeä kaveri toimii tällä tavalla. Eli lapseni kelpaa ystäväksi ainoastaan silloin, kun muita kavereita ei ole."

= ap:n tekstiä, eka viesti eikä kuulosta samalta kuin jos joskus menee isosiskon kanssa pulkkailemaan

Niin. Kolme kertaa (vain kolme kertaa) on käynyt noin, ja myöhemmin selviää (tai ainakin minä käsitin niin) että puistossa, missä ko. lapsi on muiden lasten kanssa leikkimässä ja ap lapsineen on sattumalta osunut paikalle. Lapsethan tapaavat vain suunnitellusti muuten, niin että vanhemmat kuskaavat lapsia toistensa luo.

Vai meneekö se niin, että kun tuo lapsi kutsutaan ap:n luo leikkimään, niin hän tuo sinne muita kavereita ja syrjii, tms....? Ei kai sentään.

Eli samaan tapaan kuin meidän poika sattumalta törmää pihassa tai puistossa "Maxiin", joka on siellä muiden lasten kanssa. Minä olen noissa tilanteissa selittänyt, että "Maxilla" on nyt muita kavereita joiden kanssa hän on sopinut leikkivänsä, ja te leikitte yhdessä joku toinen kerta.
 
Nyt jo aikuisten lasten äitinä sanoisin teille pienten lasten vanhemmille, että vaikka se oman lapsen mielipaha joskus syrjään jäännistä - ja nyt en puhu systemaattisesta kiusaamisesta - riipaisee äidinkin sydäntä, se kokemus on lapselle tarpeen tulevaisuutta varten. Lapsen on myös hyvä oppia sanomaan ei toisen lapsen seuralle silloinkin, kun siitä ehkä aiheutuu lapselle itselleen epämukava tunne. Ne lapsenne kun eivät ikuisesti ole ihania 5-vuotiaita vaan tulevat murrosikään, jolloin se kaveripiiri ei ehkä olekaan enää sellainen, missä haluaisitte oman lapsenne olevan. Taito etsiä itselleen "parempaa" seuraa tulee tällöin entistä tärkeämmäksi ja mitä nuorempana sen taidon on oppinut, sen helpommin se sujuu murrosiässäkin. Ja tarvitaan myös taitoa olla jonkin aikaa vaikka yksin ennemmin kuin lyöttäytyä keinolla millä hyvänsä ei-toivottuun porukkaan.
 
Niin. Kolme kertaa (vain kolme kertaa) on käynyt noin, ja myöhemmin selviää (tai ainakin minä käsitin niin) että puistossa, missä ko. lapsi on muiden lasten kanssa leikkimässä ja ap lapsineen on sattumalta osunut paikalle. Lapsethan tapaavat vain suunnitellusti muuten, niin että vanhemmat kuskaavat lapsia toistensa luo.

Vai meneekö se niin, että kun tuo lapsi kutsutaan ap:n luo leikkimään, niin hän tuo sinne muita kavereita ja syrjii, tms....? Ei kai sentään.

Eli samaan tapaan kuin meidän poika sattumalta törmää pihassa tai puistossa "Maxiin", joka on siellä muiden lasten kanssa. Minä olen noissa tilanteissa selittänyt, että "Maxilla" on nyt muita kavereita joiden kanssa hän on sopinut leikkivänsä, ja te leikitte yhdessä joku toinen kerta.

Eli tämä viimeisin kerta oli sellainen, että oltiin kutsuttuna menty tämän toisen tytön synttäreille, mutta koko ajan vaihdettiin paikkaa, kun tyttäreni yritti mennä leikkiin mukaan tai valitettiin äidille, että tyttäreni seuraa. Täytyy sanoa, että jos oma tyttäreni olisi toiminut samoin omilla synttäreillään omia vieraitaan kohtaan, olisi tullut tupenrapinat hänelle (enkä tarkoita fyysistä rangaistusta*).

Nämä kolme kertaa, jolloin (minun mielestäni) kiusattu, on ollut ainoat kerrat, kun ollaan tavattu, kun on ollut muita lapsia eli kaikilla niillä kerroilla ei tyttö ole mahtunut mukaan.

Eri asia on, kun leikitään omassa pihassa, niin tietty saa olla hetkiä, kun leikkii oman bestiksen kanssa. En todellakaan tarkoita, että koko ajan pitää leikkiä kaikkien kanssa.
 
Minä sanon aina omille lapsilleni, kun ollaan puistossa yms., että otetaan kaikki mukaan. En tiedä, miksi tällaista ei voisi lapsiltaan vaatia. En hyväksy varsinkaan sitä, että yksi yksinäinen jäisi leikin ulkopuolelle. Minun 4-vuotiaani hyväksyy ainakin asian ihan täysin. Ottaa jopa lähes aina 2-vuotiaan pikkuveljensäkin mukaan.

Olen yrittänyt tosin kasvattaakin tähän suuntaan. Paljon näyttää täällä olevan äitejä, joille tällainen ajatustapa näyttää olevan täysin vieras.
 
Niin. Kolme kertaa (vain kolme kertaa) on käynyt noin, ja myöhemmin selviää (tai ainakin minä käsitin niin) että puistossa, missä ko. lapsi on muiden lasten kanssa leikkimässä ja ap lapsineen on sattumalta osunut paikalle. Lapsethan tapaavat vain suunnitellusti muuten, niin että vanhemmat kuskaavat lapsia toistensa luo.

Vai meneekö se niin, että kun tuo lapsi kutsutaan ap:n luo leikkimään, niin hän tuo sinne muita kavereita ja syrjii, tms....? Ei kai sentään.

Eli samaan tapaan kuin meidän poika sattumalta törmää pihassa tai puistossa "Maxiin", joka on siellä muiden lasten kanssa. Minä olen noissa tilanteissa selittänyt, että "Maxilla" on nyt muita kavereita joiden kanssa hän on sopinut leikkivänsä, ja te leikitte yhdessä joku toinen kerta.

Avainlauseet tässä ovat "hyvin tylysti olemaan tulematta leikkeihin"."lapseni kelpaa ystäväksi ainoastaan silloin, kun muita kavereita ei ole."

Kun mun tyttöni entinen paras kaveri (joka muutti viime kesänä puolen suomen päähän) ja tyttöni tapasivat sattumalta ja sopimatta missä vain, vaikkei sopinutkaan just silloin leikkiä yhdessä, niin eivät he koskaan silti tylyttäneet toisiaan noin..
 
Eli tämä viimeisin kerta oli sellainen, että oltiin kutsuttuna menty tämän toisen tytön synttäreille, mutta koko ajan vaihdettiin paikkaa, kun tyttäreni yritti mennä leikkiin mukaan tai valitettiin äidille, että tyttäreni seuraa. Täytyy sanoa, että jos oma tyttäreni olisi toiminut samoin omilla synttäreillään omia vieraitaan kohtaan, olisi tullut tupenrapinat hänelle (enkä tarkoita fyysistä rangaistusta*).

Nämä kolme kertaa, jolloin (minun mielestäni) kiusattu, on ollut ainoat kerrat, kun ollaan tavattu, kun on ollut muita lapsia eli kaikilla niillä kerroilla ei tyttö ole mahtunut mukaan.

Eri asia on, kun leikitään omassa pihassa, niin tietty saa olla hetkiä, kun leikkii oman bestiksen kanssa. En todellakaan tarkoita, että koko ajan pitää leikkiä kaikkien kanssa.

Tuosta synttäriasiasta olisin nostanut hitonmoisen metelin. Kun kutsutaan kavereita synttäreille, niin silloin kaikkien kanssa ollaan tasapuolisesti. Sen pitäisi olla itsestään selvää sekä lapsille että etenkin vanhemmille.

Mutta sitä, että törmäätte sattumalta puistossa ja tuo lapsi haluaa leikkiä niiden muiden lasten kanssa (joiden kanssa puistoon tuli?) en pidä kiusaamisena. Vasta sitten, kun aletaan omimaan kiipeilytelineitä, hiekkalaatikkoa tms niin puuttuisin asiaan. Muuten rohkaisisin lastani leikkimään muiden puiston lasten kanssa, yrittäisin rohkaista lapsia leikkimään porukalla keksimällä ja ohjaamalla jonkun leikin kaikille lapsille yhteiseksi (esim. hippa, piiloleikki, polttopallo...) tai leikkisin lapseni kanssa itse, tehtäisiin vaikka joku hieno hiekka/lumilinna.

En ole sen kannalla, että kaikkien lasten on pakko leikkiä yhdessä. Siihen voi rohkaista, mutta ei sitä minusta voi vaatia, sillä pakottaminen ei koskaan ole hyvä juttu. Lapsella on oikeus hengailla myös muiden kavereidensa kanssa, tai leikkiä jotain leikkiä ihan kahdestaan jonkun kanssa, tai leikkiä halutessaan ihan yksin. Joka ikinen kerta ei ole pakko ottaa kaikkia muita lapsia leikkiin mukaan, ei ainakaan minun mielestäni. Silloin voi siirtyä sivummalle ja kauniisti sanoa että me haluttaisiin nyt leikkiä keskenämme/haluan nyt leikkiä yksin, leikitään sun kanssa yhdessä sitten joku toinen kerta. Rumasti ei saa sanoa (tyyliin "häivy, mä en haluu leikkii sun kaa senkin ääliö"). Mutta väkisin ei myöskään saa toisten leikkiin tuppautua, jos he eivät halua ottaa mukaan, sillä se herättää vain vastareaktion: taas tuo tuppautuu, koskaan en saa olla rauhassa. Ja kuka haluaa oikeasti olla se lapsi, jonka kanssa ollaan vaan siksi, että äiti pakottaa?
 
Eli tämä viimeisin kerta oli sellainen, että oltiin kutsuttuna menty tämän toisen tytön synttäreille, mutta koko ajan vaihdettiin paikkaa, kun tyttäreni yritti mennä leikkiin mukaan tai valitettiin äidille, että tyttäreni seuraa. Täytyy sanoa, että jos oma tyttäreni olisi toiminut samoin omilla synttäreillään omia vieraitaan kohtaan, olisi tullut tupenrapinat hänelle (enkä tarkoita fyysistä rangaistusta*).

Nämä kolme kertaa, jolloin (minun mielestäni) kiusattu, on ollut ainoat kerrat, kun ollaan tavattu, kun on ollut muita lapsia eli kaikilla niillä kerroilla ei tyttö ole mahtunut mukaan.

Eri asia on, kun leikitään omassa pihassa, niin tietty saa olla hetkiä, kun leikkii oman bestiksen kanssa. En todellakaan tarkoita, että koko ajan pitää leikkiä kaikkien kanssa.

Todellakin munkin tyttö saisi kurinpalautusta tuosta... Heivaa vaan pois.
 
Ja kuka haluaa oikeasti olla se lapsi, jonka kanssa ollaan vaan siksi, että äiti pakottaa?
Ja mä lisään tähän vielä, että kuka haluaa olla se äiti, jonka 11 v ei halua syrjään jäämisen pelosta sanoa EI kaveriporukalle, joka on lähdössä näpistämään karkkia kaupasta?

Lapsuuden kaverisuhteilla ... niiden syntymisellä, muodolla, kestolla ja päättymisellä.... on tarkoituksensa.
 

Yhteistyössä