Mitä mieltä ootte? Mulle päin ei koskaan kaverit soita, mut juttelevat mielellään kun mä soitan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ottaa päähän olla perään soittelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

ottaa päähän olla perään soittelija

Vieras
On ruvennu ärsyttää että aina sanotaan et joo aletaan enempi soittelemaan, mut sit se olen vain mä joka soittelen.

Kysynkö suoraan et miksei mul päin koskaan soiteta, vai mitä teen? Kasautuu negatiivisuutta tällaisesta näitä kavereita kohtaan, eli aiheestako vai turhaan. Sitä kun ei tiiä ellei kysy suoraan.
 
Minä olen ainakin tehnyt selväksi kavereille sen etten ole soittaja tyyppi. Puhun kyllä puhelimessa mielelläni jos mulle soitetaan mutta mä harvoin soitan. Ja syykin on kohtuuselvä, vihaan sitä että kun sulla on suurin kiire ja tekemistä olis niin soitetaan ja plaaplaaplaa jatkuu ja jatkuu. Siksi heitän enemmin viestillä ja "keskustelen" viestein silloin kun molemmille sopii.
 
Itsellä oli pari kaveria, jotka eivät ottaneet koskaan yhteyttä, mutta kun soitin niin juteltiin paljon ja silloin kyllä ehdottelivat näkemisiä (ja nähtiinkin aina joskus). Sitten kyllästyin ja päätin odottaa, milloin soittaisivat. Tässä olen nyt kohta kolme vuotta odotellut... Tulin siihen tulokseen, että jos heitä ei kiinnosta, ei tarvitse minunkaan olla kiinnostunut.
 
Mulla oli sama tilanne. Nää pari kaveria aina jutteli kanssani tuntitolkulla ja olivat ystävällisiä, mutta aina vain mä soitin. Lopetin soittelun ja jäin odottaa näiltä vastasoittoa. Nonyt on kulunu 13 vuotta eikä soittoa vieläkää kuulu. Pari vuotta sen jälkeen kun lopetin soittelun, sain kuulla yhteiseltä tutultamme, että muistatko ku aina ihmettelit, mikseivät ne pari kaveria koskaan soittele sulle päin. Että heitä aina vitutti suunnattomasti ja he olivat ihmetelleet, miten mä jaksan aina soittaa, että enkö tajua vihjeestä, ku he eivät ikinä soita että heitä ei kiinnosta olla tekemisissä. Kyllä ihmetytti oma naaivisuus silloin
 
Minäkään en ole soittajatyyppiä. Johtuu osittain siitä, että tutuillani on erilainen vuorokausirytmi niin perheen kuin töidensäkin suhteen ja pyrin olemaan soittamatta silloin, kun perheessä mahdollisesti juuri lapsia nukutetaan tai ystäväni on jo untenmailla aikaisen aamuvuoronsa vuoksi. Yritän välttää myös soittamasta ihmisille työaikana ja vuorotyöläisten työvuoroja kun en tiedä, niin olen vähän huono heille soittelemaan. Tosin juuri vähän aikaa sitten tavatessani erään ystäväni sanoin hänelle, että jos mä en taaskaan soita, niin laittaa mulle tekstarin "soita, perkele".
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla oli sama tilanne. Nää pari kaveria aina jutteli kanssani tuntitolkulla ja olivat ystävällisiä, mutta aina vain mä soitin. Lopetin soittelun ja jäin odottaa näiltä vastasoittoa. Nonyt on kulunu 13 vuotta eikä soittoa vieläkää kuulu. Pari vuotta sen jälkeen kun lopetin soittelun, sain kuulla yhteiseltä tutultamme, että muistatko ku aina ihmettelit, mikseivät ne pari kaveria koskaan soittele sulle päin. Että heitä aina vitutti suunnattomasti ja he olivat ihmetelleet, miten mä jaksan aina soittaa, että enkö tajua vihjeestä, ku he eivät ikinä soita että heitä ei kiinnosta olla tekemisissä. Kyllä ihmetytti oma naaivisuus silloin


Kauheita ihmisiä sitä sitten onkin olemassa. Onneksi on karman laki. ;)

 
Mä olen kyllä myös sitä mieltä että tosiystävyys säilyy vaikkei oltaskaa päivittäin tekemisis. El jos on pidempi tauko näkemises tms. niin silti pystyy jatkaa ongelmitta siihen mihin jäi. Onneksi mulla on sellaisia ystäviä joiden kanssa homma toimii :heart:
 
Tuskin kaikilla kavereillasi samaa, mutta esim mä en soittele puhelimella kuin äidilleni(joka ei osaa tekstata), ja vain tekstaan muut asiat muille. Miksi? Ei ole varaa soitella.
Mulla on sellainen liittymä, missä on kuukaudessa 1000viestiä ja 1000multimediaa ilmaiseksi, kuukausimaksun hinnalla. joten miksi soittelisin kun voi sanoa asiat ilmaiseksi tekstaten? Ja sit höpistään enempi ku nähään. Ei siinä mitään jos on rahaa soitella, kivaahan se on soitella...
 

Yhteistyössä