Mitä mieltä pettämisestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mansikka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mansikka

Vieras
Kaveri sai kuulla, että miehensä on pettänyt häntä jo kesästä asti yhden ja saman henkilön kanssa, ilmeisesti myös ihastusta ollut ilmassa.

Ovat juuri ostaneet asunnon ja nyt kun tarjosin kaverilleni, että voi muuttaa minun luokseni muutamaksi viikoksi, jotta ei tarvitse miestä nähdä ja saa ajatukset selviksi niin aikoo jäädä miehen kanssa asumaan ja vakavasti myös harkitsee sitä, että jatkavat seurustelua..

Miten te toimisitte tässä tilanteessa?
Itse ainakin sanoin, että mieti pystytkö koskaan enää luottamaan mieheen ja onko sitten kiva koko loppuelämän epäillä aina kun miehen puhelin piippaa tai mies on jossain..
 
No tuossa nyt otsikossa kysyttiin tavallaan ihan eri asiaa kuin itse kysymys sitten oli, mutta... Mä olen sitä mieltä, että pettäminen on ala-arvoisinta mitä ihminen voi tehdä enkä hyväksy sitä missään muotoa. En halua koskaan pettää, en olla se, kenen kanssa petetään enkä tasan myöskään tulla petetyksi MUTTA ei se ero ole mikään automaattinen ratkaisu jos puoliso pettää. Siihen kun voi ajautua niin monista syistä ja riippuu toki elämäntilanteestakin. Jos on juuri ostettu talo ja on yhteisiä lapsia ja pitkä historia takana, niin ei se erokaan mikään helppo ole. Ja toki asiaan vaikuttaa myös se, mistä kautta suhde tuli ilmi ja miten puoliso suhtautuu itse: katuuko ja haluaa aloittaa alusta vai aikooko jatkaa suhdetta... Joku kännipano on helpompi antaa anteeksi kuin pitkään jatkunut suhde, ja mä varmaan eroaisin tuossa tilanteessa, jos on useamman kuukauden kestänyt suhde taustalla, mutta sanon, että VARMAAN. Toivottavasti en koskaan joudu miettimään tuollaista asiaa.
 
Eihän se oikein ole. Mutta minä petän ja se kenen kanssa petän, pettää kanssa. Useamman kuukauden tätä on kestänyt. Tiedän, että pitäs lopettaa, mutta en pysty siihen.
 
Petin itse ja kadun sitä koko loppuelämäni. Rangaistus tästä on se, että mies ei oikein tahdo luottaa minuun, jos esim. lähtisin tyttökaverilleni yöksi käymään, tai edes päiväksi. Elämä on, sitä niittää mitä kylvää. Tuossa tapauksessa itse varmaankin yrittäisin vielä miehen kanssa, jos selkeästi katuu suhdettaan, ei sitä että jäi kiinni.
 
Itsekin joskus pohdin ja tuli siihen tulokseen että, rakkaus miestäni kohtaa on todella suurta ja syvällistä, enkä välttämättä voisi hänestä erota. Paljon se vaatisi, että takaisin luottamuksen saisi, mutta varmasti puhumalla asiasta selvittäisiin. Pahaltahan se tuntuisi ja sydämeni varmasti särkisi, mutta jos molemmat rakastaa, niin aina on toivoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
Itsekin joskus pohdin ja tuli siihen tulokseen että, rakkaus miestäni kohtaa on todella suurta ja syvällistä, enkä välttämättä voisi hänestä erota. Paljon se vaatisi, että takaisin luottamuksen saisi, mutta varmasti puhumalla asiasta selvittäisiin. Pahaltahan se tuntuisi ja sydämeni varmasti särkisi, mutta jos molemmat rakastaa, niin aina on toivoa.

Minä se vain olen sitä mieltä että se joka todella rakastaa ja kunnioittaa, ei petä missään olosuhteissa. Ja siinä(kään) asiassa mun päätä ei kukaan saa käännettyä.
Mun rakkaus miestä kohtaan on ylitsevuotavaa, mutta jos mies sen tekis että pettäis, niin se olis sitten viesti mulle että on turha käyttää energiaa sellaiseen rakkauteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
Itsekin joskus pohdin ja tuli siihen tulokseen että, rakkaus miestäni kohtaa on todella suurta ja syvällistä, enkä välttämättä voisi hänestä erota. Paljon se vaatisi, että takaisin luottamuksen saisi, mutta varmasti puhumalla asiasta selvittäisiin. Pahaltahan se tuntuisi ja sydämeni varmasti särkisi, mutta jos molemmat rakastaa, niin aina on toivoa.

Minä se vain olen sitä mieltä että se joka todella rakastaa ja kunnioittaa, ei petä missään olosuhteissa. Ja siinä(kään) asiassa mun päätä ei kukaan saa käännettyä.
Mun rakkaus miestä kohtaan on ylitsevuotavaa, mutta jos mies sen tekis että pettäis, niin se olis sitten viesti mulle että on turha käyttää energiaa sellaiseen rakkauteen.

Aamen! :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
Itsekin joskus pohdin ja tuli siihen tulokseen että, rakkaus miestäni kohtaa on todella suurta ja syvällistä, enkä välttämättä voisi hänestä erota. Paljon se vaatisi, että takaisin luottamuksen saisi, mutta varmasti puhumalla asiasta selvittäisiin. Pahaltahan se tuntuisi ja sydämeni varmasti särkisi, mutta jos molemmat rakastaa, niin aina on toivoa.

Minä se vain olen sitä mieltä että se joka todella rakastaa ja kunnioittaa, ei petä missään olosuhteissa. Ja siinä(kään) asiassa mun päätä ei kukaan saa käännettyä.
Mun rakkaus miestä kohtaan on ylitsevuotavaa, mutta jos mies sen tekis että pettäis, niin se olis sitten viesti mulle että on turha käyttää energiaa sellaiseen rakkauteen.

Näin juuri, ei petä jos rakastaa. Mutta kai minä vain olen niin kiintynyt tuohon mieheeni, että kaksi kertaa pitäisi miettiä ratkaisua, jos sattuis pettämään. Mä vaan oon niin rakastunut...edelleen :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
Itsekin joskus pohdin ja tuli siihen tulokseen että, rakkaus miestäni kohtaa on todella suurta ja syvällistä, enkä välttämättä voisi hänestä erota. Paljon se vaatisi, että takaisin luottamuksen saisi, mutta varmasti puhumalla asiasta selvittäisiin. Pahaltahan se tuntuisi ja sydämeni varmasti särkisi, mutta jos molemmat rakastaa, niin aina on toivoa.

Minä se vain olen sitä mieltä että se joka todella rakastaa ja kunnioittaa, ei petä missään olosuhteissa. Ja siinä(kään) asiassa mun päätä ei kukaan saa käännettyä.
Mun rakkaus miestä kohtaan on ylitsevuotavaa, mutta jos mies sen tekis että pettäis, niin se olis sitten viesti mulle että on turha käyttää energiaa sellaiseen rakkauteen.

Näin juuri, ei petä jos rakastaa. Mutta kai minä vain olen niin kiintynyt tuohon mieheeni, että kaksi kertaa pitäisi miettiä ratkaisua, jos sattuis pettämään. Mä vaan oon niin rakastunut...edelleen :heart:

Eikö ole inhottavaa rakastaa niin julmetusti kuitenkin tietäen ettei nauti samanlaista rakkautta takaisin...?
 
Kyllä mie peesaisin Rytkäätystä tässä asiassa. En oo itse koskaan joutunut asiaa pohtimaan sen tarkemmin, enkä toivottavasti siihen tilanteeseen joudukaan.
Tokihan mie miestäni rakastan, mutta tällä hetkellä tuntuu ainakin siltä, että jos pettää niin se on´sit siinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
mistäs tiedät ettei mieheni anna sitä rakkautta yhtä paljon takaisin? Niin minähän kun en tiedän kuinka paljon hän oikeasti minua rakastaa. Kovasti ainakin väitää...

No eikös siitä juuri ole puhe että jos toinen pettäis? Eli jos miehes pettäis niin sillon ei rakastais sua yhtä paljon? En tarkoittanut missään nimessä ettei nyt rakastaisi, vaan sitten jos pettäis niin sit kysyisin että miks vielä vaivudut rakastamaan. Anteeksi huono ulosanti! =)
 
Ei se aina ole mitään mustavalkoista "kerrasta poikki"-touhua.
Meillä oli pettämiskriisi, elettiin se läpi ja selvittiin ajan myötä.
Kaverini mies on pettänyt,uskoutui mulle. Yhdessä sovittiin ettei vaimolle kerrota. se oli viisas ratkaisu. Ovat edelleen yhdessä, avioliittoa kestänyt kohta 15 vuotta.
Pettämisen jälkeenkin voi liitto jatkua, jopa parempana !
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
mistäs tiedät ettei mieheni anna sitä rakkautta yhtä paljon takaisin? Niin minähän kun en tiedän kuinka paljon hän oikeasti minua rakastaa. Kovasti ainakin väitää...

No eikös siitä juuri ole puhe että jos toinen pettäis? Eli jos miehes pettäis niin sillon ei rakastais sua yhtä paljon? En tarkoittanut missään nimessä ettei nyt rakastaisi, vaan sitten jos pettäis niin sit kysyisin että miks vielä vaivudut rakastamaan. Anteeksi huono ulosanti! =)

Aaa :D Niin, joo kyllähän se varmasti pahalta tuntuisi, mutta liekkö sekin sitten jossain vaiheessa korjaantuisi. Rakkaus roihahtaisi uudelleen? Mene ja tiedä. Mutta mulla on toivoa niin kauan kuin on rakkautta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja JAA:
Ei se aina ole mitään mustavalkoista "kerrasta poikki"-touhua.
Meillä oli pettämiskriisi, elettiin se läpi ja selvittiin ajan myötä.
Kaverini mies on pettänyt,uskoutui mulle. Yhdessä sovittiin ettei vaimolle kerrota. se oli viisas ratkaisu. Ovat edelleen yhdessä, avioliittoa kestänyt kohta 15 vuotta.
Pettämisen jälkeenkin voi liitto jatkua, jopa parempana !

En usko tuohon alkuunkaan. Tuon kokeneena. Toista kertaa en erehdy antamaan anteeksi ja "unohtamaan".

muoks, nää pettämiset sattui edellisessä suhteessa, ei nykyisessä! :attn:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamusia09:
mistäs tiedät ettei mieheni anna sitä rakkautta yhtä paljon takaisin? Niin minähän kun en tiedän kuinka paljon hän oikeasti minua rakastaa. Kovasti ainakin väitää...

No eikös siitä juuri ole puhe että jos toinen pettäis? Eli jos miehes pettäis niin sillon ei rakastais sua yhtä paljon? En tarkoittanut missään nimessä ettei nyt rakastaisi, vaan sitten jos pettäis niin sit kysyisin että miks vielä vaivudut rakastamaan. Anteeksi huono ulosanti! =)

Aaa :D Niin, joo kyllähän se varmasti pahalta tuntuisi, mutta liekkö sekin sitten jossain vaiheessa korjaantuisi. Rakkaus roihahtaisi uudelleen? Mene ja tiedä. Mutta mulla on toivoa niin kauan kuin on rakkautta :)

Mä en sais koskaan irti itsestäni tuollaista optimistisuuttani. Yksi ei niin hyvä- luonteenpiirteeni on minun ehdottomuuteni. Mut tässä on se onni että mies on tässä asiassa just yhtä ehdoton :D
 

Similar threads

N
Viestiä
30
Luettu
4K
V

Yhteistyössä