mitä mieltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Siis ensin rupes oikeen naurattamaan tämä miehen idea mutta siinä on periaatteessa perää.
Kyse on siis raha asioista.
miehellä omia ulosottovelkoja eikä edelleenkään osaa käyttää rahaa..ei sillä en osaa näköjään minäkään ksoka munkin nimi on aika hataralla pohjalla tällähetkellä.
osamaksuja on tullu otettua ja ostettu sohvaa,autoa ja muuta tavaraa velalla jne.
selviydytään veloistamme parissa vuodessa.
asutaan tällähetkellä vuokralla (700e),se on tietysti iso rahareikä ja mies ehdottikin että jos muutettaisiin vuodeksi tai pariski hänen vanhempiensa kanssaan.
etsittäisiin 5h+keittiö jostain.
oli puhunut äitinsä kanssa ja he innostuivat ajatuksesta.
etuna olisi myös se että voisin tehdä nykyistä työtäni (3-vuorotyö) ilman että tarvitsisi miettiä kuka hakee lapsen päiväkodista jne.
lapsi voisi myös siirtyä ns. tavalliseen päiväkotiin.
säästettäsiiin n. 500e pelkässä "vuokrassa".

mitä mieltä?
 
Varmaanki ap tarkoitti että luopuvat vuokrakämpästään ja muuttavat miehen vanhempien luo ilmaiseksi?

Toki! Minä ainaki muuttaisin jos vain mahdollisuus olisi! =) Apua olisi puolin ja toisin, ja jos hyvät ja sopuisat välit muuten niin muuttakaa ihmeessä! Kevenee se lainataakkakin kummasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin...maksaisitteko te myös siitä kämpästä jotain? kas kun ei niitä taloja ilmatteeksi saa. Vai appipariskunta ostaa ja te loisitte?

siis me haettaisiin vaan suurempi vuokra-asunto,he asuvat siis nyt myös vuokra asunnossa.katsottiin että vajaalla tonnilla kuussa sais 5h+k
appivanhemmat olivat sanoneet että voivat maksaa vuokrasta saman osan minkä maksavat nytkin eli 700e ja meille jäisi se loppu.
 
No nyt minäki ymmärsin :D
Muuttakaa ihmeessä! Ite tuun hyvin miehen sukulaisten kans toimeen joten ite ainaki voisin teidän tilanteessa muuttaa aivan hyvin saman katon alle! Ois ihanaa ku ois paljon omia ihmisiä kotona :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin...maksaisitteko te myös siitä kämpästä jotain? kas kun ei niitä taloja ilmatteeksi saa. Vai appipariskunta ostaa ja te loisitte?

siis me haettaisiin vaan suurempi vuokra-asunto,he asuvat siis nyt myös vuokra asunnossa.katsottiin että vajaalla tonnilla kuussa sais 5h+k
appivanhemmat olivat sanoneet että voivat maksaa vuokrasta saman osan minkä maksavat nytkin eli 700e ja meille jäisi se loppu.
Ok, nyt tää alkaa aueta. Rahallisesti kenties järkiratkaisu, jos vaan pysytte ryhdissä ja alate tosissaan niitä velkoja hoitaa. Mut vaatii henkilökemioiden jokseenkin täydellistä toimimista. Mä en enopin kanssa muuttas saman katon alle, enkä omien vanhempieni kanssa vaikka heidän kanssa toimeen hyvin tulenkin.
 
Karmiva ajatus :o Vaikka mun vanhemmat rakkaita, samoin miehen, en aikuisena ihmisenä heidän kanssaan muuttaisi asumaan.

Mutta jos tuntuu luonnolliselta ratkaisulta teidän tilanteessa, niin mikäs siinä sitten, kai sitä ennenkin pärjättiin kun maatalousyhteisössä eleli monta sukuolvea saman katon alla =)
 
Koetko, että voisit olla heidän seurassa kuin kotonaan? Ei haittaisi, että saman katon alla toimittaisiin kahden perheen sääntöjen mukaan, vai muokkaisitteko yhteiset säännöt? Olisiko joku asia (=sääntö), josta ette ehkä pääsisi yksimielisyyteen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja .--.:
Koetko, että voisit olla heidän seurassa kuin kotonaan? Ei haittaisi, että saman katon alla toimittaisiin kahden perheen sääntöjen mukaan, vai muokkaisitteko yhteiset säännöt? Olisiko joku asia (=sääntö), josta ette ehkä pääsisi yksimielisyyteen?

puhuin mieheni kanssa,yhteiset säännöt pitäisi kehittää.
appiukko tekee kahta työtä,käy suunnilleen kotona nukkumassa ja anoppi kotona (työkyvyttömyyseläkkeellä)
appivanhemmat molemmat 50v justiin ylittäneitä,me alle 30vuotiata (minä lähempänä kahtakymppiä)
yritin jsutiin meittiä että mikä olisi sellainen josta tulisi vääntöä,varmasti sisällä tupakoiminen on se suurin ongelma,anoppi harrastaa sitä välillä.
meillä on sellainen suhde appivanhempien kanssa että piereskellä saa sohvalla ja jääkaapille voi kävellä ja ottaa mitä haluaa.
mulla itselläni on vaan sellainen tunne että menetän joteniin äitiyteni kun anoppi astuu kuvaan,jo alusta lähtien on "ominut" pojan ja poika rakastaa mummoaan yli kaiken.äiti ei ole mitään mummon seurassa jne. mutta eikös se aina mene vähän niin.
tuo on se helpoin tie,en vain tiedä haluanko mennä siitä mistä aita on matalin.

ja nyt tulee pommi,mies tulee entisestä jugoslaviasta ja heidän muu sukunsa asuu samassa talossa.kaikilla kuitenkin oma koti.
siksi tämä on miehelle sellainen asia jota ei tarvitsisi montaa kertaa meittiä.
ja ovat kuitenkin onneksi suomalaistuneet tämän 20vuoden aikana onneksi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja .--.:
Koetko, että voisit olla heidän seurassa kuin kotonaan? Ei haittaisi, että saman katon alla toimittaisiin kahden perheen sääntöjen mukaan, vai muokkaisitteko yhteiset säännöt? Olisiko joku asia (=sääntö), josta ette ehkä pääsisi yksimielisyyteen?

puhuin mieheni kanssa,yhteiset säännöt pitäisi kehittää.
appiukko tekee kahta työtä,käy suunnilleen kotona nukkumassa ja anoppi kotona (työkyvyttömyyseläkkeellä)
appivanhemmat molemmat 50v justiin ylittäneitä,me alle 30vuotiata (minä lähempänä kahtakymppiä)
yritin jsutiin meittiä että mikä olisi sellainen josta tulisi vääntöä,varmasti sisällä tupakoiminen on se suurin ongelma,anoppi harrastaa sitä välillä.
meillä on sellainen suhde appivanhempien kanssa että piereskellä saa sohvalla ja jääkaapille voi kävellä ja ottaa mitä haluaa.
mulla itselläni on vaan sellainen tunne että menetän joteniin äitiyteni kun anoppi astuu kuvaan,jo alusta lähtien on "ominut" pojan ja poika rakastaa mummoaan yli kaiken.äiti ei ole mitään mummon seurassa jne. mutta eikös se aina mene vähän niin.
tuo on se helpoin tie,en vain tiedä haluanko mennä siitä mistä aita on matalin.

ja nyt tulee pommi,mies tulee entisestä jugoslaviasta ja heidän muu sukunsa asuu samassa talossa.kaikilla kuitenkin oma koti.
siksi tämä on miehelle sellainen asia jota ei tarvitsisi montaa kertaa meittiä.
ja ovat kuitenkin onneksi suomalaistuneet tämän 20vuoden aikana onneksi..

älä sano onneksi, voi kuule siellä kulttuurissa olla moni asia paljon paremmin kuin suomalaisilla. kuten juuri tuo perherakkaus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja .--.:
Koetko, että voisit olla heidän seurassa kuin kotonaan? Ei haittaisi, että saman katon alla toimittaisiin kahden perheen sääntöjen mukaan, vai muokkaisitteko yhteiset säännöt? Olisiko joku asia (=sääntö), josta ette ehkä pääsisi yksimielisyyteen?

puhuin mieheni kanssa,yhteiset säännöt pitäisi kehittää.
appiukko tekee kahta työtä,käy suunnilleen kotona nukkumassa ja anoppi kotona (työkyvyttömyyseläkkeellä)
appivanhemmat molemmat 50v justiin ylittäneitä,me alle 30vuotiata (minä lähempänä kahtakymppiä)
yritin jsutiin meittiä että mikä olisi sellainen josta tulisi vääntöä,varmasti sisällä tupakoiminen on se suurin ongelma,anoppi harrastaa sitä välillä.
meillä on sellainen suhde appivanhempien kanssa että piereskellä saa sohvalla ja jääkaapille voi kävellä ja ottaa mitä haluaa.
mulla itselläni on vaan sellainen tunne että menetän joteniin äitiyteni kun anoppi astuu kuvaan,jo alusta lähtien on "ominut" pojan ja poika rakastaa mummoaan yli kaiken.äiti ei ole mitään mummon seurassa jne. mutta eikös se aina mene vähän niin.
tuo on se helpoin tie,en vain tiedä haluanko mennä siitä mistä aita on matalin.

ja nyt tulee pommi,mies tulee entisestä jugoslaviasta ja heidän muu sukunsa asuu samassa talossa.kaikilla kuitenkin oma koti.
siksi tämä on miehelle sellainen asia jota ei tarvitsisi montaa kertaa meittiä.
ja ovat kuitenkin onneksi suomalaistuneet tämän 20vuoden aikana onneksi..

älä sano onneksi, voi kuule siellä kulttuurissa olla moni asia paljon paremmin kuin suomalaisilla. kuten juuri tuo perherakkaus.

eikun meinasin niitä uskonnon tuomia erilaisia ajattelutapoja jne. jotkut ihmiset saavat sanasta "muslimi" niin erilaisia kuvia mieleensä.mieheni ja hänen perheensä ovat niitä huivittomia "kerran vuodessa" moskeijaan muslimeja.
kateellisena ihailen sitä perheen sisäistä rakkautta joka heistä huokuu..itselläni kun ei ole enää sitä vanhempaa :(
 

Yhteistyössä