mitä mies oppii?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyllästynyt vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kyllästynyt vaimo

Vieras
Pitkään parisuhteessa olleenna en voi muuta kuin huokailla syvään kuinka tietyt asiat ei "onnistu" mieheltä laisinkaan. Tässä muutama asia joka ärsyttää ihan kybällä:

- Pyykkien ripustaminen. Miten ihmeessä mies onnistuu ripustamaan pyykit narulle niin että ne on ryppyisiä ja mutkilla ja alusvaatteetkin pitäisi silittää kun ne on ihan rullalla?

- Pyykit kävelevät ihan itsestään kaappeihin silitettyinä ja viikattuina.

- Jos miehen pyyhe on laitettu pesuun, hän ottaa jonkun muun pyyhkeen mutta ei koskaan uutta pyyhettä kylpyhuoneen ihan lähettyvällä olevasta kaapista.

- Paistinpannu tai viinilasit jotka pestään käsin on täynnä rasvaa ja tahroja vaikka kädestä pitäen on opetettu kuinka käsinpestävät astiat pestään harjalla ja pesuaineella! Mutta ei, ne vaan huuhdellaan ja nostetaan astiakaappiin kuivumaan. (ennen sitä ne laitetaan "likoamaan" lavuaarin ettei vaan tarttis itse niitä pestä käsin).

- Laitetaan pyyhkeet ja farkut samaan koneeseen.

- "Pyyhitään" pölyt kuivalla talouspaperilla.

- Kun imuroidaan, ei imuroida kuin näkyvä pöly. Huonekalujen alta ei koskaan!

- Vessan pesu = vähän pesuainetta pönttöön ja flush.

- Partakonetta ei tyhjennetä käytön jälkeen vaan laitetaan takaisin hyllyyn joka on täynnä mustia parransänkiä.

- Sukat ja alusvaatteet jätetään sängyn viereen, samoin kaikki lukemat lehdet ja kirjat. Yöpöytälaatikko on täynnä TYHJIÄ kirjekuoria ja kuitteja.

- Keittiö on aina törkyinen ruanlaiton jälkeen. Uunin ja kaakeleiden, sekä tasojen pinnat täynnä rasvaa.

- Käytetyt lasit ja lautaset jätetään aamupalan "odottamaan seuraavaa kertaa" tiskipöydälle. "Käytän samaa lasia ja lautasta kun tulen töistä kotiin".

- Kun ruoka katetaan pöytään, ei katsota onko pöytä pyyhitty ja puhdas.

- Astioita ei huuhdella ennenkuin ne laitetaan astianpesukoneeseen ja sit ihmetellään kun kone ei pese puhtaaksi?

- Miksi sauna pitää pestä? Ja miksen voi jättää pyllynalustaa kuivumaan lauteille käytön jälkeen? Siellähän se odottaa seuraavaa kertaa.

- Miehen vaatekaappissa on sekaisin alusvaatteita, paitoja, sukkia sikin sokin ja ihmetellään kun ei koskaan löydä mitään!


Lista on loputon joten lopetan tähän.
 
Hui! Tuntuipa pelottavalta lukea tuota listaa, kun oma mies ei täytä yhtään ainoata kohtaa noista. Miten tuollaisen ihmisen kanssa pystyy elämään? En kyllä jaksais. Tai toisen täytyisi olla sitten kaikilla muilla tavoilla maailman ihanin mies! :D

Onneksi olen onnistunut rakastumaan vain sisäsiisteihin ja jo kotona koulutettuihin miehiin ;)
 
Tuttua tekstiä monelta. Ymmärrän kyllä ongelman mutta listasi toi samalla esiin asian toisen puolen. Nimittäin sen että nainen on jostain syystä lähes aina se joka asettaa "standardit" siihen miten kotityöt pitää tehdä. Näin miehestä tehdään vain kodin "pikku apulainen" joka tekee kiltisti asiat juuri niin ja juuri silloin kuin vaimo haluaa ne tehtävän (tämä tietysti vähän kärjistäen...). Tässä vaihessa joku tietysti heti älähtää että ei se mies osaa kuitenkaan tehdä asioita kunnolla joten ne pitää hänelle selvästi opettaa. Mutta tässähän se ongelma juuri tuleekin. Kuinka moni meistä haluaa enää aikuisena tulla kohdelluksi hidasälyisenä lapsen jolle kaikki pitää opettaa kädestä pitäen? Ei aikuinen mies ainakaan! Ja reaktio tähän juuri se (vähän lapsellinen) tapa jossa ei sitten halutakaan tehdä mitään kunnolla. Tämä on aivan liian tuttua monista suhteista. Ja tämän toiminnan siemen kylvetään yleensä heti suhteen alussa. Ei kumpikaan yleensä sitä tahallaan tee. Nainen vain alkaa huomautella miehelle siitä miten työt olisi tehtävä. Mies sitten toeteaa että ei mikään kuitenkaan kelpaa ja heittäytyy vielä avuttomammaksi kuin onkaan. Ja siinä sitä ollaan.
Miten olisi jos yritettäisiin ottaa koko homma uusiksi alusta? Siis mies yrittäisi ihan oikeasti ja vaimo miettisi vähän omia totuuksiaan siitä miten hommat on muka pakko hoitaa jotta kaikki hoitusi. Voisiko jotain ihan oikeasti tehdä vähän rennommin? Edes perhesovun nimissä...
 
Minkä ihmeen opettajan roolin sinä olet ottanut ja kuinkahan pitkä miehesi lista sinun tavoistasi olisi. Meillä tehdään asioita eri tavoilla, mutta kokonaisuus toimii kuitenkin ja huumoria riittää. Jos liikaa nipotat huomaat kohta puhuvasi tyhjille seinille.
 
melkein on kuin meillä. ½Ei sitä mies tahdo oppia moisia asioita.
Kokeile kuitekin, että katat isännälle sen saman lautasen, jonka on jättänyt lavuaariin odottamaan seuraavaa ruokailua. Käärit ne pyykit ukon komeroon juuri sellaisina kun hän on ne narulle nostanut, Jos taas on jättänyt pyykkikoriin sukat käärölle, niin pistä ne semmoisinaan koneeseen ja sen jälkeen pyykkinarulle.
Edistystä on kuitenkin että imuroi. Ei sitä nyt ihan joka kerta tarvi huonekalujen alta, eihän?
 
Ovatko miehet todella tollasia typeryksiä vai onko tämä naisten narinaa?Tälleen sinkkuna kaiken teen itse ja pidän paikat siistinä ja kunnossa,ihmetyttää tollanen miesten saamattomuus.Jos noin on,ymmärrän täysin naisten tuskastumisen tollasiin vetelyksiin.Kyllä miestenkin syytä ottaa lusikka kauniiseen kätöseen ja tehdä oma osansa yhteisen viihtyvyyden eteen.Vaikka olenkin tällanen ,silti en hyväksy että naisen harteille kaikki sälytetään.Uskon silti että suurin osa miehistä on naisensa rinnalla ja yhdessä hoitavat hommat.Vetelyksille vinkki,ottakaa itseänne niskasta kiinni ja tarttukaa toimeen.Näette naisenne iloisen ilmeen ja vällyjen allakin voi alkaa olla uudenlaista säpinää.
 
Olipa kuvaus kuin minusta. Ainoa ero oli vain siinä, että minä saan olla kaikkea tuota ja olen siitä onnellinen.

Toisaalta, jos noin paljon kiinnostaa miehen tavat, niin miten siinä pystyy itse elämään? Mahtaa olla varsinainen ärsytys koko ajan päällä?
 
Aika turhaa narinaa loppujen lopuksi. Ketä se vaivaa jos miehen OMA vaatekaappi on sekaisin? Et sinä arvon rouva siellä istu kovin usein. Mikä sinä olet asettamaan standardeja. Tuskin tulet kestämään mitään elämän oikeita vastoinkäymisiä kun joku saunan lauteilla oleva peffaliina noin häiritsee.
 
Listasi kertoo aika pitkälle teidän keskinäisestä kyvyttömyydestä organisoida kotityöt niin, että ne onnistuvat ja toimivat puolin sekä toisin. Siisteys, makuasiat, rahankäyttö ja politiikka ovat aiheita, joista saa tässä maailmassa ihan kenen kanssa tahansa kahnauksia sukupuolesta riippumatta. Lisäksi selvästikin olet itsesi kanssa suhteenne siinä vaiheessa, että se alkuvuosien ihanuus on nyt ohitettu ja miehesi osoittautuikin aivan tavalliseksi pulliaiseksi. Nyt onkin sinulle suuri haaste annatko miehesi heikkouksille tilaa vai aiotko lähivuosina rasittaa koko tuttavakaartisi märehtimällä syvenevää aviokriisiänne.Viikkaamattoman pyyhkeen herättämästä ärtymyksestä ei ole enää kovin pitkä tie lähteä pohtimaan avioeroa yhtenä ratkaisuna ongelmiinne. Ymmärrät nimittäin joku päivä, ettei miehesi tule koskaan viikkaamaan sitä vaikka pomppisit päälläsi samasta aiheesta kerran viikossa.

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, koska lasten kanssa yleensä joutuu keksimään houkuttimia arjen pikku askareisiin ja neuvottelemaan kaikkia osapuolia tyydyttävistä käytännöistä. Se tarkoittaa jokaisen kohdalla pientä joustoa, jos ylipäätään haluaa jakaa kotityöt. Toki jotkut naiset rakastavat marttyyyrisankarin roolia ja tekevät kaiken itse, mutta narisevat sitten sitäkin raskaammin hyville ystävilleen. Ristiriitaista!

Et ole ainoa maailmassa, jonka on pitänyt päättää kantaako vastuun puolison vaatekaapin sisällöstä tai kontroloida pesuainemäärien käyttöä wc-pöntön puhdistuksessa. Yleensä vanhemmat hoitavat nihin liittyvän konsultaation jälkikasvulleen, mutta aikuiset ihmiset eivät enää vahdi toistensa jokaista tekemistä. Jos miehesi pärjää sekaisen kaappinsa kanssa ja jos hän pärjää sen kanssa vaivaamatta sinua turhilla manauksilla on kaikki ok. Jos taas miehesi valittaa asiasta ääneen sinulle et kuuntele, koska hänhän on vain oman asumisen tyylinsä valinnut. Varaa purkki torakantorjunta-ainetta lähitienoolle kun miehesi kaapin sisältö alkaa kävelemään vastaan, mutta älä hyvä ihminen ryhdy hänen äidikseen kontoroloimalla missä kunnossa vaatekaappi on. Energiasi kuluu aivan tyhjään!

Sitähän myös sanotaan, että jos on julmettu tarve saada pitää kaikkea putipuhtaana on myös julmetun huono nauttimaan pienistä hyvistä hetkistä. Ei ehdi kaiken siivouskiireen keskellä huomaamaan muuta kuin sen pölyisen paikan tai rasvatahran lasissa.




 
Aivan totta, miksi naiset aina asettavat nämä standardit? Uusi avomieheni otti ja siivosi kämpän poissaollessani. Olin tietysti ilahtunut, mutta huomasin sen myös ärsyttävän; mietin oliko kaikki tehty kuten minä tekisin? miksi sohvatyynyt olivat eri järjestyksessä? Enkä edes ole mikään paha kontrollifriikki verrattuna moneen muuhun...
Vakavasti ajatellen, kodin ei pidä olla vain naisen valtakunta, kyllä siellä pitää olla tilaa ja vapautta myös miehen elää ja mellastaa.

Toisaalta; saan usein siipaltani paheksuvia huomautuksia siitä miten laiminlyön autoani. Minusta on kuitenkin täysin oma asiani millaisella autolla ajan, kunhan se on turvallinen. Eli vuoroin vieraissa.
 
Meillä on kotityöt jaettu aika tarkkaan ja kumpikin hoitaa omansa. Olen esimerkiksi imuroinut yhteisessä kodissamme (kohta 3 vuotta yhteiseloa) tasan kaksi kertaa ja silloinkin vain, koska sotkin pahasti itse eikä mies edes tainnut olla kotona :) Kumpikin hoitaa omat hommansa tyylillään eikä toinen niistä narise. Jos ryhtyisimme narisemaan, saisimme varmaan narista ikuisesti - mieheni kun pitää siitä, että on putipuhdasta ja pölytöntä ja minä siitä, että tavarat ovat paikoillaan eikä pitkin poikin. Täydennämme toisiamme ja siksi meillä onkin aina siistiä :)
 
ap:llä miehensä puutteista. Meillä tehdään kotityöt yhdessä, tosin välillä kyllä tekisi mieleni sanoa että tuonkin oli voinut tehdä paremmin, mutta mitä se hyödyttää. Mielestäni on tärkeää että mies laittaa kortensa kekoon ja yrittää. Sitäpaitsi en jaksaisi kulkea perässä nalkuttamassa joka asiasta, mun hermotkaan ei sitä kestäisi saatika mieheni. Onneksi on sen verran harrastuksia ettei jää aikaa moiselle kyttäämiselle ja kyyläämiselle miten toinen kotityöt hoitaa. Hyvin ollaan pärjätty näin ja kotikin on ihan siisti!
 
Just joo, tuollaisia miehiä saa suoraan äideiltään......antavat ihan ilmaiseksi.
Eli taas kerran pitää kirjoittaa tuo niin tyhmälle maistuva tosiasia, että "sitä saa mitä tilaa".
Jos mies on asunut yksinään, joutunut hoitamaan itseään, kotiaan ja edustamaan vielä molempia, niin ei kyllä käyttäydy noin.
Jollain lailla nyt paistaa läpi että kirjoittaja paljasti jonkun puolen itsestään.......:)

Ai niin, vastaus kysymykseesi mitä mies oppii?
Mies oppii juuri niin paljon kuin siellä tiedostossa on tilaa.
 
En usko, että kysymys on oppimisesta. Joillekin vain toiset asiat eivät ole niin tärkeitä. Jos yhteiselämä alkaa kukoistamaan kun toinen viikkaa pyyhkeen puolison toivomalla tavalla , niin sehän on sitten hyvin opittua. Onko koira kiva , kun se tekee kaikki temput ja sisäsiisti. On se, se on helppohoitonen. Tottelee ja tulee luokse käskystä. Oikea emännän unelma. olisi se kiva olla jonkun naisen buudeli; saisi aina palkinnon, kun tekee oikein. Ei siinä paljon aivoja tarvittaisi. Vaikka kai niitä hoidettavia onkin. Siksikö ne liitot kestävätkin?
 
Vaikuttaa siltä että tässä tapauksessa pariskunnalla on täysin erilaiset tavat ja mies on ihan tyytyväinen omiinsa sellaisenaan. Ongelmia tuottaa se että vaimon mielestä asiat pitäisi hoitaa toisin kun taas miehen mielestä homma toimii näinkin. Kumpi siis on oikeassa ja kumpi väärässä? Mielestäni ei kumpikaan, vaan kysymys on kahdesta täysin erilaisesta ihmisestä erilaisine tapoineen saman katon alla. Se, tulevatko he toimeen keskenään tämän seikan takia, on heistä itsestään kiinni.

Vaimon teksti alkaa jo kuulostaa siltä että hän ei tule toimeen sen tosiasian kanssa että mies ei tee asioita niin kuin hän haluaisi ja niinkuin hän on tottunut että asiat hoidetaan. Toisen tavat alkaavat rassaamaan koko ajan enemmän ja enemmän. Mutta mihin koira karvoistaan pääsisi? Joko siis oppii sietämään toisen tapoja tai sitten lopulta näkee punaista lähes kaikesta toisen tekemisistä ja suhde käy mahdottomaksi. Yksi tapa on lopettaa toisen jälkien korjailu ja siitä maininta. Sekin on voinut herättää jopa jonkinlaista kapinahenkeä toisessa osapuolessa kun ei kuulemma osaa tehdä mitään oikein. Sitten ei enää edes halua korjata tapojaan vaan tyytyy kuuntelemaan nalkutusta samoista asioista yhä uudelleen.

Eli mahtuuko kaksi näin erilaista persoonaa saman katon alle? Se sinun täytyy ap itse selvittää ja miettiä myös sitä voitko alkaa katsomaan asioita läpi sormiesi vai saatko stressireaktion monta kertaa päivässä?
 
Minä teen meillä pääasiassa taloustyöt. Olen töissä vain arkipäivisin, iltaisin mies vie lapsia harrastuksiin ja osallistuu niihin, joten minulla on aikaa, pidän kotitöistä ja lisäksi koneet ja laitteethan ne tekevät pääosan työstä nykyään. Kotityöt ovat itselleni vastapainoa omalle työlleni.

Emme myöskään ota paineita "turhista" (emme esim. käytä juurikaan sellaisia vaatteita, jotka olisi pakko silittää tai jos luemme illalla kirjaa, saa sen jättää sängyn viereen yöksi, sillä se ei haittaa ketään siinä lattialla yön aikana), emmekä yritä "kädestä pitäen" opettaa toisillemme asioita.

Totta kai sitä välillä joku piirre puolisossa saattaa ottaa päähän (ap:ta otti se, että mies käyttää samoja astioita uudelleen, minua taas omassa miehessäni se, että hän EI käytä, vaan ottaa esim. joka kahvinjuontikerralla uuden mukin, kun taas minä käytän samaa koko päivän), mutta jos joku asia ihan oikeasti alkaa ahdistaa ja paisuu "elämää suuremmaksi"ongelmaksi, kannattaa asiasta keskustella ja yrittää saada kompromissi aikaiseksi.

Noh, ap oli kuitenkin tainnut kirjoittaa listansa enemmän tai vähemmän kieli poskessa...?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mies 50:
Eli taas kerran pitää kirjoittaa tuo niin tyhmälle maistuva tosiasia, että "sitä saa mitä tilaa".
Jos mies on asunut yksinään, joutunut hoitamaan itseään, kotiaan ja edustamaan vielä molempia, niin ei kyllä käyttäydy noin.

Ei pidä tuokaan aina paikkaansa. Minulla on mies, joka oli asunut 10 vuotta yksin (siis lastensa kanssa, ilman vaimoa) ja kyllä huusholli oli kamalassa kunnossa. En ole koskaan eläessäni nähnyt sellaista asuntoa.

Nyt olen pikkuhiljaa potkinut miestä persuksille, olemme yhdessä maalanneet, ostaneet uusia huonekaluja, päällystäneet entisiä jne. Siis heidän kotiinsa, itse en siellä asu. Vielä keittiö pitäisi räjäyttää, sille ei voi enää mitään. Kaikki kaapit on vinksin vonksin, kolhiintuneita, likaisia ja rasvassa, niille ei voi enää mitään. Seinät maalattiin, saatiin pahimmat liat piiloon. Ei edes pesemällä lähde.

Sanomattakin on selvää, että yhteen emme muuta.



 
Ap:n kuvaus miehestä oli kuin minun eksäni. Sellaista se oli monet vuodet. ihan sama, neuvoinko vai en, nalkutinko vai en, kiittelinkö vai haukuinko. Kaikki paikat levällään hänen jäljiltään.

Lisäksi hänellä oli tapa yrittää siivota aina kaikki talouspaperilla. Jos maitolasi kaatui pöytäliinalle, sitä töpötettiin pikkusen serlalla ja sitten menoksi. Kertaakaan ei herralle tullut mieleen, että liinan voisi kietaista pyykkikoppaan, saati huuhtoa ensin enin maito pois. Ei, vaan maitokorpuksi kuivunut liina odotteli minua vähän väliä töistä tullessa keittiössä.

Mies on ollut aikoinaan äitinsä lellilapsi, jota ei takuulla ole kotona opetettu kunnon tavoille. Äiti on passannut ja sitten parisuhteessa ollaan ihan ihmeissään, kun tarttis siivota ym. Kotoa lähtee tuo oppi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja I-P-73:
Tuttua tekstiä monelta. Ymmärrän kyllä ongelman mutta listasi toi samalla esiin asian toisen puolen. Nimittäin sen että nainen on jostain syystä lähes aina se joka asettaa "standardit" siihen miten kotityöt pitää tehdä. Näin miehestä tehdään vain kodin "pikku apulainen" joka tekee kiltisti asiat juuri niin ja juuri silloin kuin vaimo haluaa ne tehtävän (tämä tietysti vähän kärjistäen...). Tässä vaihessa joku tietysti heti älähtää että ei se mies osaa kuitenkaan tehdä asioita kunnolla joten ne pitää hänelle selvästi opettaa. Mutta tässähän se ongelma juuri tuleekin. Kuinka moni meistä haluaa enää aikuisena tulla kohdelluksi hidasälyisenä lapsen jolle kaikki pitää opettaa kädestä pitäen? Ei aikuinen mies ainakaan! Ja reaktio tähän juuri se (vähän lapsellinen) tapa jossa ei sitten halutakaan tehdä mitään kunnolla. Tämä on aivan liian tuttua monista suhteista. Ja tämän toiminnan siemen kylvetään yleensä heti suhteen alussa. Ei kumpikaan yleensä sitä tahallaan tee. Nainen vain alkaa huomautella miehelle siitä miten työt olisi tehtävä. Mies sitten toeteaa että ei mikään kuitenkaan kelpaa ja heittäytyy vielä avuttomammaksi kuin onkaan. Ja siinä sitä ollaan.
Miten olisi jos yritettäisiin ottaa koko homma uusiksi alusta? Siis mies yrittäisi ihan oikeasti ja vaimo miettisi vähän omia totuuksiaan siitä miten hommat on muka pakko hoitaa jotta kaikki hoitusi. Voisiko jotain ihan oikeasti tehdä vähän rennommin? Edes perhesovun nimissä...
Olkaa ystävälliset ja kertokaa, miten sen hidasälyisen lapsen lailla käyttäytyvän miehen saa yrittämään kuin oman vastuunsa kantava aikuinen niin ettei tarvitsisi nalkuttaa? En minä pidä nalkuttamisesta tai siitä, että kotitöiden tekeminen on minun kontrollini varassa. Meillä ainakaan mies ei tehnyt oma-aloitteisesti mitään tai jos teki, teki tahallaan niin huonosti ettei toiste tarvitsisi tehdä. Miten tuollaisen asennevamman saa korjattua? Yritin sopeutua miehen kodinhoitostrandardeihinkin kun mielestäni oli epäreilua joutua yksin vastaamaan niistä kotitöistä joista hän luisti enkä muutakaan ratkaisua tilanteeseen keksinyt. Seurauksena mulle puhjenneen pölyallergian lisäksi mm. pinttyneestä liasta pilalle tärveltyneitä pintoja, petivaatteet joista hien hajua ei saa millään myrkyillä enää pestyä pois ja useammanlaisten tuholaisten invaasio, jotka siirtyivät jo naapureidenkin riesaksi (ja jotka tiettävästi ovat jääneet rakenteisiin niin ettei niitä vieläkään ole saatu karkoitettua, sori vaan naapurit ja seuraavat asukkaat, halusin olla vain hyvä avovaimo...). No nykyään onneksi ko. tyyppi on ex. Mutta mikäli vastaavaa vastaan vielä tulee, onko ainoa vaihtoehto juosta karkuun ja lujaa tai sitten vapauttaa mies lapsen lailla kaikesta taloudenhoitoon liittyvästä vastuusta? Tuon lajin miehiä nimittäin "markkinoilla" riittää. Kyseinen herra muuten ei todellakaan ollut suoraan äidin helmoista muuttanut...
 
Voihan kamaluus. Taitaisin täyttää tuon "puutelistan" melkeenpä joka kohdan. Ja olen nainen. Missähän tynnyrissä tämmöisiä sitten kasvaa... Rasittaa ylipäänsä nämä yleistykset, että miehet on epäsiistejä pikku- (tai isoja) sikoja ja naiset nalkuttaa. Meillä tilanne oli aikanaan toisin päin. Kontrollifriikki ja kaaosnainen - erohan siinä tuli.

Koittaisitte nalkuttavat (naiset) joskus miettiä, kuinka pahalta tuntuu kuulla jatkuvasti epäonnistuvansa arkisissa askareissa. Ja kuinka ahdistavalta voi tuntua joutua elämään toisen määrittelemien standardien puitteissa. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvin ja sen saa sitten kuulla. Yrittämiset jää pikkuhiljaa, kun kaikki ponnistukset tuomitaan "sinnepäin" tehdyksi tai eikä arvosteta yrityksiä muodostaa omaa järjestelmää. Joka ei välttämättä ole ihan sellainen kuin toinen ajatteli, mutta ei välttämättä sen huonompi.

Kuka ylipäänsä on oikeutettu määräämään jonkun universaalin siisteystason, johon kaikkien pitää pyrkiä? Eikö kyse ole kuitenkin yhteisistä asioista? Kodin pitää olla paikka, jossa on hyvä elää - ei sääntöjen ja rajoitteiden helvetti.
 

Yhteistyössä