mitä/miten leikitte lastenne kanssa?

[äippä§]

Siinähän se kysymys tulikin. Itse olen tosi huono oikein leikkimään lasten kanssa. Kirjoja kyllä luetaan, väritellään ja muovailuvahoilla touhutaan. Mutto leikkiminen on vähäistä. Miten siis te muut leikitte lastenne kanssa???

 

[Glenn]

Lähinnä ne leikkii itsekseen. Auttelen kuitenkin leikkien käynnistämisessä. kKsaan junarataa kaverina,ehdotan muovailua tai legojen rakentelua yms.

 

["Miu"]

Meillä vain yksi lapsi niin usein kaipaa leikkikaveria, kun on tottunut hoidossakin, että kavereita riittää.
Me rakennetaan majaa, pelaillaan pelejä, ajellaan autoilla... Mitä milloinkin.
Yleensä autan leikin alkuun ja sitten kun innostuu niin jatkaa itsekseen ja minä jatkan omia hommiani.

 

[MolliMelooni]

Yleensä yritän auttaa leikin alkuun ja häivyttäytyä sitten, ettei vetovastuu leikistä tulisi mulle. Nämä siis mielikuvittelu-, lelu- ja rakenteluleikkejä. Välillä leikin mukana ihan leluillakin, ja toisinaan rakennellaan junaratoja ja legoilla. Mulla ei vaan hermo kestä sitä, kun on vaikea olla ottamatta sitä rakentamista tosissaan ihmisen...

Omia juttuja mulla ja tytöllä on kaikenlaiset satuilut ynnä muut. Keksitään lauluja ja löpinöitä yhdessä, niistä lähtee helposti sitten leikki. Yksi ihanimmista on semmoinen, kun tyttö laittaa mut nukkumaan, peittelee ja lukee sitten iltasadun sellaisesta pienestä paperin palasta. Keksii siis päästään tarinoita.

Isänsä kanssa heillä on sitten omat jutut. Mies soittelee hyvää musiikkia heille, tanssivat, riehuvat ja mörköilevät.

 

[meah]

En leiki lasteni kanssa.

 

[Oisku]

En juuri leiki lasten kanssa. Kirjoja luetaan, sitten osallistuvat kotitöihin kuten touhuilevat mukana pihahommissa, pyykin laitossa ja sellaisesssa. Muuten saavat leikkiä keskenään. Joskus saatan innostua rakentelemaan legoilla, se on ihan hauskaa hommaa.

 

[Glenn]

Täytyy lisätä,et meillä mies on muutaman kerran sanonu, et on se hyvä, et hänki (mies itse) on kotona niin joku näitten lasten kanssa joskus leikkiikin.

 

[harvoin]

Huh. en osannut kunnolla edes lapsena leikkiä. Olin kai silloin jo vanha. En osaa vieläkään. Oli mulla barbi, mutta tein sille vaan vaatteita. Leikkasin 1000 paperinukkea irti lehdistä. Luin.

En nauti leikkimisestä. Mikä vaan on rentoutumista leikkimiseen verrattuna. Mieluummin rakennan talon tai siivoan työkseni tai lakaisen katuja. Leikkiminen on aikuiselle helvetin rankkaa. Lässyttää jotain turhaa ja liikutella nukkeja lattialla. Ei saa... ei sitä jaksa. Silti joskus kidutan itseäni ja yritän jotain, mutta sekin päättyy aina niin että lapsi sanoo, että e minä osaa keskittyä. Pakko keksiä koko ajan jotain että ei tarvitsisi, käydä vessassa, juoda, hakea posti...

 

[Kummituskanaprinsessa]

Mä olen kanssa huomannu itsessäni sen että olen ihan liian looginen ja realisti enkä tämän takia osaa oikeen eläytyä. Välillä tytöllä niin lennokkaita juttuja etten pysy kärryillä. Ja jos legoista pitäis tehdä linna niin mua häiritsee (en tosin sano lapselle) jos palat on vähän sinnepäin tai linnan sisällä.

Leikitään kyllä paljonkin roolileikkejä mutta valehtelisin jos väittäisin että olisin niissä täysillä mukana...

 

[Memeli]

Leikin paljonkin lapseni kanssa. Rakennetaan junarataa, palikoita, legoja ja niillä sitten leikitään. Autoleikit ovat myös kova sana. Yleensä lapsi keksii sen leikin johon mua sitten pyytää mukaan. Askarrellaan myös säännöllisesti. Ulkonakin touhutaan laidasta laitaan

 

[Non compos mentis]

Pelaan lähinnä nykyään. Joko konsolilla tai sitten lautapelejä.