Mitä mun nyt pitäis tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyyppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tyyppi

Vieras
Eli, olen ollut ahdistunut ja masentunut koko elämäni ajan.. Olen kyllä oppinut ajan kanssa elämään tän ahdistuksen kanssa ja osannut keinot välttää syvemmälle painumista. Mulla on asiakkuus psyk.polille, mutta psykoterapiaa olisi tarkoitus kokeilla vasta vuosien päästä.

Nyt, mulla on kaksi tosi pientä lasta.. Toinen ihan pieni vauva, rauhallinen ja odottelee kiltisti omaa vuoroaan kun joudun juoksemaan tuon isomman perässä. Mulla on pitkään toiminut elämä taas suht hyvin, pieniä suvantovaiheita ollut, mutta olen päässyt niistä yli.

Nyt musta tuntuu etten mä enää jaksa. Mä en pysty pitämään hermojani kurissa ja huudan jopa tolle pienemmälle lapselle, joka sitten nauraa kikattaa takasin. Mua sattuu jatkuvasti, kun ajattelen miten kamalaa noilla lapsilla on. Itseäni lyötiin ja mulle huudettiin kotona, ihan mielivaltaisesti vielä. Samalla lailla kun mä teen nyt mun lapsille (puhun siis huutamisesta, en lyö lapsiani). Ja mä vannoin, etten tee mun lapsille niin..

Mua yksinkertasesti vaan raivostuttaa toi huuto ja vinkuminen niin paljon, tuntuu että pää räjähtää. Saatan heitellä tavaroita kun se huutaminen kiukuttaa niin kovasti. Mulla on useastikin täällä kotona joku sukulainen auttamassa ja niiden mielestä mun riehuminen on ihan normaalia???

Nää samat ihmiset on myös sitä mieltä että mä olin tyhmä kun hakeuduin terapiaan alunperinkään koska "siitähän voi jäädä joku merkintä", se mua ei paljoa hetkauta. Mutta noi sukulaiset painaa koko asiaa jatkuvasti pöydän alle, mun mieheni vähättelee asiaa... Ja eniten mua pelottaa että vielä joku päivä raivostun oikeasti niin kovaa että satutan noita lapsia niinkuin mun äiti mua...

Mä en vaan enää jaksais, tarttisin apua, mutta terapiassa en voi käydä koska mulla ei ole lapsille hoitajaa enkä haluaisi niitä vieraalle jättää..
 
Se raivo on niin suuri, isompi pieni reagoi mun kiukkuun tekemällä lisää pahaa, vinkumalla enemmän. Ja lopulta mä vaan raivostun ihan silmittömästi. Yleensä laitan sen tonne sänkyyn siks aikaa että vähän rauhotun..

Sukulainen auttamassa ei tarkoita että he olisivat kykeneviä hoitamaan noita kahta pientä yksinään.. Esimerkiksi mun äiti, en todellakaan jätä sitä mun lasten kanssa yksin. Jos tuo esikoinen saa mut jo raivon partaalle, niin entä sitten mun äidin joka ei osaa hillitä itseään juuri ollenkaan.
 

Yhteistyössä