Mitä mun pitäisi tehdä, saako ex tavata lapsiaan vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mietin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mietin

Vieras
Olen alkanut vasta nyt havahtumaan siihen, miten suhteemme on mahtanutkaan vaikuttaa lapsiimme. Suhde oli hyvin väkivaltainen, ex oli sadistisen julma minua kohtaan monin eri tavoin. Monenlaisen väkivallan takia käyn nyt terapiassa ja olen oikeutettu saamaan myös Kelan kustantamaa pitkäkestoista psykoterapiaa exän aiheuttamiin traumoihin.

En ole aiemmin edes tajunnut, että tuossa suhteessa oli minun lisäkseni muitakin uhreja. Lapseni. Miltä lapsista on mahtanut tuntua, kun ovat nähneet miten lasten vaihtotilanteessa isi on kohottanut rengasraudan ja uhannut sillä äitiä kun ei saanut äidin autosta renkaita itselleen..

Isä ei ole pitänyt yhtäkään lupaustaan lapsilleen. Hän suosii selkeästi vanhinta lastaan, nuorintaan ei ole ikinä muistanut synttäreinä tai jouluna tms. Ei haluaisi edes puhua nuorimman kanssa, jollen minä antaisi puhelinta ensin tälle ja vasta sen jälkeen vanhimmalle lapselle. Isä sanoo vanhimmalle lapselleen aina tulevansa hakemaan tätä, mutta ei koskaan pidä lupaustaan. Silloin kun lapset viimeksi vuosia sitten näkivät isänsä, ei ex antanut minun puhua lasten kanssa koko viikkoon jonka nämä isällään olivat.

Olenkin nyt alkanut miettimään, onko sittenkään tässä tapauksessa lasten etu tavata toista vanhempaansa, joka ei oikeasti ole edes kiinnostunut lapsistaan millään tasolla? Isä ei kykene sitoutumaan millään tasolla isyyteen, ei maksa elatuksia, ei pidä säännöllistä yhteyttä lapsiinsa, ei pidä lupauksiaan, ei ole kiinnostunut lasten asioista. Hän on kiinnostunut edelleenkin vain kiusaamaan minua, uhkailemaan, piinaamaan, tekemään perättömiä ilmoituksia milloin minnekin. Viime jouluna hän järjesti itselleen lähestymiskiellonkin.

Mitä jos ihan oikeasti ja todella on lasten etu, etteivät he tapaa enää isäänsä? Olisiko sittenkin paras ratkaisu se, että hommaan yksinhuoltajuuden ja isältä viedään tapaamisoikeudet pysyvästi? Voiko tällainen olla lasten kannalta parasta, tämä nykyinen tilanne, jossa he joutuvat jatkuvasti pettymään ja ennen kaikkea myös pelkäämään silloin kun joudumme pakenemaan kotoamme exän takia? En sitä tietenkään heille suoraan sano, mutta varmasti aistivat kauhuni. Miten saan asian käytännössä hoidettua niin, että isällä ei ole enää mitään oikeutta sotkea lastensa elämää? Eikö tämä ala olla jos sellainen tilanne, että lapsilla olisi kokonaan parempi ilman isäänsä?
 
Jos hän ei ole nyt tavannut lapsiaan vuosiin, niin voi hyvin olla tapaamattakin. Tulevaisuudessa jos hän osoittaa tapaamishaluja, vaadit lyhyet tapaamiset valvotuiksi. Minkä ikäisiä lapset ovat? Lapsillahan on oikeus tavata isäänsä, mutta tottakai lasten turvallisuus ym on ensisijalla ja sinulta ilmeisesti löytyy tarvittaessa todisteitakin siitä, että kaikki ei ole ihan kohdallaan.
 
:hug: En osaa kyllä mitenkään sua auttaa tai neuvoa. Sääliksi käy lapset. Millaisia traumoja voikaan tuollainen isä aiheuttaa? Mutta pystyykö isältä siltikään evätä tapaamisoikeutta? Vaikka varmaan olisikin lasten etu joissain tapauksissa....
 
Välimatka on useita satoja kilometrejä, joten tiedän että ex ei suostu mihinkään lyhyisiin tapaamisiin jollen minä puolestani kustanna hänen matkakulujaan. Joten tuskinpa suostuu valvottuihin tapaamisiinkaan.

Olen yrittänyt sovitella ja lähettää tapaamisehdotuksia exälle, mutta hän ei hyväksy mitään minun ehdotuksia koska "ei anna minun määräillä itseään". Ex tahtoo lapsensa luokseen "niin pitkäksi aikaa kun lapset tahtoo luonaan olla, vähintään kuitenkin kahdeksi viikoksi" , eikä ymmärrä että se ei ole mahdollista kun ei ole tavannut lapsiaan kahteen vuoteen kertaakaan.
 
sinä et päätä sitä tapaavatko lapset isäänsä ja saako isä pitää tapaamisoikeudet...
suomessa valitettavasti tapaamisoikeuksien evääminen kokonaan on käytännössä mahdotonta, vaikka tilanne olisi mikä, joten ainoa asia jonka tuossa tilanteessa voi tehdä on ottaa yhteyttä viranomaisiin ja hoitaa asia sitä kautta. Tapaamisten evääminen silti tuskin onnistuu kokonaan, valvotuiksi ne kyllä voi saada.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mietin:
Välimatka on useita satoja kilometrejä, joten tiedän että ex ei suostu mihinkään lyhyisiin tapaamisiin jollen minä puolestani kustanna hänen matkakulujaan. Joten tuskinpa suostuu valvottuihin tapaamisiinkaan.

Olen yrittänyt sovitella ja lähettää tapaamisehdotuksia exälle, mutta hän ei hyväksy mitään minun ehdotuksia koska "ei anna minun määräillä itseään". Ex tahtoo lapsensa luokseen "niin pitkäksi aikaa kun lapset tahtoo luonaan olla, vähintään kuitenkin kahdeksi viikoksi" , eikä ymmärrä että se ei ole mahdollista kun ei ole tavannut lapsiaan kahteen vuoteen kertaakaan.

ite en kyllä tuossa tilanteessa uskaltais lapsia ukolle antaa! valvotut tapaamiset tai ei tapaamisia ollenkaan. minkäikäisiä lapset on? ootko puhunu heille isästä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mietin:
Välimatka on useita satoja kilometrejä, joten tiedän että ex ei suostu mihinkään lyhyisiin tapaamisiin jollen minä puolestani kustanna hänen matkakulujaan. Joten tuskinpa suostuu valvottuihin tapaamisiinkaan.

Olen yrittänyt sovitella ja lähettää tapaamisehdotuksia exälle, mutta hän ei hyväksy mitään minun ehdotuksia koska "ei anna minun määräillä itseään". Ex tahtoo lapsensa luokseen "niin pitkäksi aikaa kun lapset tahtoo luonaan olla, vähintään kuitenkin kahdeksi viikoksi" , eikä ymmärrä että se ei ole mahdollista kun ei ole tavannut lapsiaan kahteen vuoteen kertaakaan.

Sitten on tapaamatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sinä et päätä sitä tapaavatko lapset isäänsä ja saako isä pitää tapaamisoikeudet...
suomessa valitettavasti tapaamisoikeuksien evääminen kokonaan on käytännössä mahdotonta, vaikka tilanne olisi mikä, joten ainoa asia jonka tuossa tilanteessa voi tehdä on ottaa yhteyttä viranomaisiin ja hoitaa asia sitä kautta. Tapaamisten evääminen silti tuskin onnistuu kokonaan, valvotuiksi ne kyllä voi saada.

No en tietenkään minä siitä päätä! Olenko moista väittänytkään. Tähän saakka olen vain automaattisesti ajatellut, että tottakai isän pitää saada tavata lapsiaan. Vasta nyt kun alan toipua, on mieleeni tullut että onko sittenkään niin itsestään selvää että lapset tapaavat vanhempaansa, joka on aiheuttanut niin paljon traumoja sekä minulle että lapsilleen. Missä menee se raja, jolloin tapaamiset muuttuvat lapsille haitallisiksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mietin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sinä et päätä sitä tapaavatko lapset isäänsä ja saako isä pitää tapaamisoikeudet...
suomessa valitettavasti tapaamisoikeuksien evääminen kokonaan on käytännössä mahdotonta, vaikka tilanne olisi mikä, joten ainoa asia jonka tuossa tilanteessa voi tehdä on ottaa yhteyttä viranomaisiin ja hoitaa asia sitä kautta. Tapaamisten evääminen silti tuskin onnistuu kokonaan, valvotuiksi ne kyllä voi saada.

No en tietenkään minä siitä päätä! Olenko moista väittänytkään. Tähän saakka olen vain automaattisesti ajatellut, että tottakai isän pitää saada tavata lapsiaan. Vasta nyt kun alan toipua, on mieleeni tullut että onko sittenkään niin itsestään selvää että lapset tapaavat vanhempaansa, joka on aiheuttanut niin paljon traumoja sekä minulle että lapsilleen. Missä menee se raja, jolloin tapaamiset muuttuvat lapsille haitallisiksi?

No kyllä se jo siinä menee, että jos isä ei ole heitä kahteen vuoteen tavannut niin mieshän on lapsille täysin vieras tällä hetkellä, olkoot vaikka kuinka heidät siittänyt. Eli ei todellakaan lapsia sinne yhtäkkiä viikkokausiksi eikä edes yökausiksikikaan ja tuollaiselle tyypille todellakin valvotut tapaamiset. Jos ei niihin suostu, niin sitten on tapaamatta. Kyllä viranomaiset on sun puolella tässä kuvioissa ja osaavat myös neuvoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja Mietin:
Välimatka on useita satoja kilometrejä, joten tiedän että ex ei suostu mihinkään lyhyisiin tapaamisiin jollen minä puolestani kustanna hänen matkakulujaan. Joten tuskinpa suostuu valvottuihin tapaamisiinkaan.

Olen yrittänyt sovitella ja lähettää tapaamisehdotuksia exälle, mutta hän ei hyväksy mitään minun ehdotuksia koska "ei anna minun määräillä itseään". Ex tahtoo lapsensa luokseen "niin pitkäksi aikaa kun lapset tahtoo luonaan olla, vähintään kuitenkin kahdeksi viikoksi" , eikä ymmärrä että se ei ole mahdollista kun ei ole tavannut lapsiaan kahteen vuoteen kertaakaan.

ite en kyllä tuossa tilanteessa uskaltais lapsia ukolle antaa! valvotut tapaamiset tai ei tapaamisia ollenkaan. minkäikäisiä lapset on? ootko puhunu heille isästä?



Kertomuksesi perusteella joudun olemaan samaa mieltä. Ei kun viranomaisten puheille ja tapaamissopimus/yksinhuoltajuus vireille. Kuitenkin voisi olla lasten edun mukaista (?) että jokin kontakti tulevaisuuttakin ajatellen säilyisi heidän ja isän välillä. Näin ollen voisi olla hyvä jos viranomaisten kautta saisi toimimaan valvotut tapaamiset.

Mainitsit tuosta lähestymiskiellosta. Ketä se koskee ja kuinka kauan. Meinaan että jos koskee vain suakaan, siis ettei mies saa lähestyä, niin lasten tapaamisten järjestämistä joutuu muutenkin viritellä jotain järjestelyjä.
 
mitä mieltä lapset ovat? haluavatko he olla isän kanssa tekemisissä?
Valvottuja tapaamisia minäkin kannattaisin ja ehdottomasti sitä, et sovit viranomaisten kanssa kirjallisesti "pelisäännöistä".
 
Miten sitten jatkossa,
jos kuvitellaan että ex sitoutuu tapaamaan lapsiaan valvotusti vaikka kaksi tai kolme kertaa. Suostunko siihen, että sen jälkeen hän saa viedä lapset kotiinsa viikoksi vai toivonko pysyvästi valvottuja tapaamisia?

Tähän saakka tapaamiset (neljän vuoden aikana yht. 3) ovat olleet sellaisia, että ex on ottanut lapset viikoksi luokseen. Ja koko tuon ajan piinannut minua, lähetellyt syytteleviä tekstiviestejä taukoamatta joissa haukkuu minut huonoksi äidiksi, kieroutuneeksi ja perverssiksi kasvattajaksi eikä ole antanut minun olla yhteydessä lapsiin.

Millä perusteella saan pysyvät valvotut tapaamiset? Ei minulla ole lääkärintodistuksia tms exän väkivaltaisuudesta. Ainoastaan yksi soitto poliiseille jolloin he hakivat exän pois tämän tuhottua asuntomme. Toinen rikosilmoitus exän kavaltaessa tililtäni rahat. Ja muutamia soittoja poliiseille kun ex uhkaili mutta joista ei poikinut sen kummempaa kun eivät voineet mitään tehdä ennenkuin ex olisi konkreettisesti ovella. En jäänyt odottelemaan exän saapumista vaan pakenin. Joten noista soitoista tuskin on mitään merkintää missään.
 
Lähestymiskielto oli vain väliaikainen, koski minua ja lapsia joulun ajan. Tämä siksi, että tilanne muuttui uhkaavaksi hyvin nopeasti, ja "oikean" lähestymiskiellon saaminen olisi kestänyt liian kauan. Nyt lähestymiskielto ei ole enää päällä.

Lapsilla on hyvin ristiriitaiset tunteet. Toisaalta he eivät halua jutella isänsä kanssa eivätkä tavata tätä, vanhin ainakin tuntuu vihaavan isäänsä kovasti. Mutta tottakai he myös varmasti rakastavat isäänsä ja toivovat että heillä sellainen olisi. Joten isän aloittaessa taas "tulen sitten lomalla teidät hakemaan" -puheensa he varmaan toisaalta haluaisivatkin tavata isänsä, mutta toisaalta sanovat minulle että eivät halua mennä. Ja uskon että koti-ikäväkin varmasti tulisi. Nyt hiihtolomalla 6-vuotias oli minun isäni luona 5 päivää ja hänellä tuli sielläkin koti-ikävä vaikka tuntee ukin hyvin ja viihtyy tämän kanssa. Miten sitten kävisi, kun joutuisi yhtäkkiä täysin vieraaseen paikkaan, vieraan "isin" luokse eikä kotiinpääsystä olisi mitään toiveita? Eikä saisi ehkä edes olla äitiinsä yhteydessä?

Tilanne on tosi hankala. En haluaisi millään kieltää lapsilta isää, mutta väkisinkin tulee mieleen että onko tämä enää lasten edun mukaista ja teenkö enemmän hallaa heille kun koetan saada tapaamisia toimimaan :(
 
Onhan sinulla siinä väliaikaisesta lähestymiskiellosta jotain todistusta olemassa, kerta sellainen on ollut. Valvotut tapaamiset vaikka sinne asti että lapset itse ovat isompia (sen ikäisiä, että jo kuunnellaankin heitä) ja osaavat ilmaista myös tahtoaan. Sinun tilanteessasi en edes harkitsisi että lapset yhtäkkiä menevät noin sekavan ihmisen luo viikoksi, tai edes yöksi!! Ja ole vain helpottanut jos ex ei heitä tapaa..
 
valvottuihin tapaamisiin tarvii olla uhkaavaa käytöstä LAPSIA kohtaan, alkoholin väärinkäyttöä huumeita yms..se vaikka ex olisi meinannut tappaa sinut ei riitä syyksi valvottuihin tapaamisiin eikä yksinhuoltajuuteen.... ainoastaan sinun tulisi todistaa että huoltajuus olisi edun mukaista olla sinulla ja että mies on vaaraksi lapsilleen. tai jos lapset pelkää isäänsä yms... kaikki mitä suhteen aikana on ollut teidän välillä on merkityksetöntä sillä kun ei ole mitään tekemistä isänä olemisen kanssa. valitettavasti asia on näin. uskon että huoli on sinulla valtava... kokeile jos saisit valvotut tapaamiset (vetoa arvaamattomuuteen, luotettavuuden puuttumiseen, välinpitämättömyyteen, väkivaltaisuuteen)...sit tuskin isää kiinnostaisi käydä montaa kertaa jos nytkään ei ole kiinnostunut varsinkaan kun et ole paikalla. siten tilanne voisi ratketa sinun eduksi itsestään kun katsottaisiin ettei isä ole kiinnostunu ja siten se huoltajuus tulisi varmaan sinulle...mulle kävi just näin:) ja sunhan ei ole pakko antaa lapsia isälle siitä seuraa vain uhkasakko ja sit asia jossain vaiheessa menisi oikeuteen jossa sitten ratkastaisiin asia...mut siihen menee yleesä aikaa
jos haluat vertaistukea mene uusionni.net sivustolle siellä sitä on ja valtavasti tietoa just tälläisistä tapauksista . ota myös selvää onko paikkakunnallasi suomen yhteis-ja yksinhuoltaliiton yhdistystä ..heillä on ihmisiä eri paikkakunnilla joilta voit saada tukea/tietoa/tapaamisia ...netissä on myös nettisivut jossa kamalasti tietoa asioista! tsemppiä älä luovuta :hug:
 
Tässä taas lapsen toinen vanhempi lässyttää omia eroahdistuksiaan ja haukkuu lasten isää omasta pahasta olostaan.

Jos olisi yhtään tolkkua päässä, niin ajattelisi että lapsille isä on aina isä, oli se millainen tahansa.

Jo sen miettimien, että pitäisikö "isältä viedä" tapaamisoikeus kokonaan pois, kertoo siitä että tämä kirjoittaja ei todellakaan ajattele lasten etua, vaan ainoastaan sitä miten saisi tehtyä exälleen kiusaa.

Ja toiset samanlaiset peesaa perässä samoine ajatuksineen.
Yksikään näistä saatanan perserei'istä ei ajattele sitä miltä lapsista tuntuu, vaan sitä että miten miehelle saataisiin tehtyä kliusaa.

HYI HELVETTI !!!!
 
"Onhan sinulla siinä väliaikaisesta lähestymiskiellosta jotain todistusta olemassa"

Siinä on oikein todistus. Minä saan väliaikaisen lähestymiskiellon vaikka alakerran mummolle, kunhan käyn poliisilaitoksella vinkumassa, että se soittaa radiosta jumalanpalvelusta liian koivaa ihan mun kiusaksi.

Ei mikään ihme, että miehet karttavat yksinhuoltajia, kun näkevät tällaisista keskusteluista, että millaisia kusipäitä nämä oikein ovat miehiä kohtaan.
 

Yhteistyössä