Mitä oikein tapahtuu kotiäideille?

[TheFoxSays]

Kun alkeellisinkin laskutaito ja looginen päättelykyky tuntuu häviävän?
Äläkää ymmärtäkö väärin. Olen itsekin ollut kotiäitinä ja tunnistan saman ilmiön itsessäni. Tarkoitus ei ole myöskään väitellä siitä onko kotona oleminen työtä vai ei. Kyllä se on. Mutta ajatus kimpoaa nyt eräästä tuttavasta joka on kotiäitinä ja samalla hurahtanut fitnessmaailmaan.

Mamma vaahtoaa kuinka hän ehtii kyllä siivota, hoitaa lapset, laittaa koko perheelle ruuat, viedä lapsia harrastuksiin, tavata ystäviä, viettää miehensä kanssa laatuaikaa, nukkua 8 tunnin yöunet ja käydä salilla 6 kertaa viikossa. Samaan hengenvetoon saarnaa kuinka ei voi ymmärtää miten muut ei tähän kykene, kuinka muut vaan tekosyiden varjolla ovat laiskoja.

Mä käyn töissä. Kotimammalla on vuorokaudessa 24 tuntia hoitaa noi edellä mainitut. Mulla on aikaa samojen asioiden hoitamiseen 24 - 11 (työaika) = 13 tuntia. Melkein puolet vähemmän. En missään nimessä tarkoita etteikö kotona oleminen olisi työtä. Arvokasta ja arvostettavaa työtä. Monet kotiäidit tuntuu vaan unohtavan sen tosiasian, että se heidän työ on juuri noita asioita. Niitä asioita joita työssäkäyvien pitää hoitaa sen työpäivän päätteeksi. Tekee mieli ehdottaa fitnessrouvalle että voisi kokeilla miten samojen asioiden hoitaminen onnistuu kun aikaa niiden tekemiseen olisi vaan klo 17 alkaen siihen asti kunnes menee nukkumaan. Ja sama mamma on kuitenkin ollut työelämässä aikaisemmin! Mihin se ymmärrys on hävinnyt?!

Käyn salilla, en tosin 6 kertaa viikossa. Meillä syödään terveellisesti pääasiassa, välillä käydään hesen kautta kun kiire tulee. Välillä on kunnon pyykkivuori ehtinyt kertyä ja pölyä pinnoilla, siivotaan sitten kunnolla kun on paremmin aikaa. Välillä jää sekä sali että siivoaminen väliin ja lasten kanssa vietetään ilta yhdessä leffaa katsoen ja lautapelejä pelaten. Eikä kyseessä ole tekosyy tai laiskuus vaan tietoinen valinta. Haluan viettää aikaa lasten kanssa, sitä samaa mahdollisuutta minulla kun ei ole kuin kotiäidillä joka voi koko päivän viettää lastensa kanssa.

Ja joo, kyse on molemmilla, niin työssäkäyvillä kuin kotiäideillä valinnasta. Ei kiistellä nyt siitä. Vaan ihmetellään mihin häviää taito nähdä asioita eri näkökulmasta? Ymmärtää, että oikeesti sitä aikaa on enemmän kun on kotona? Muistaa se, että kotonaolevalle se lasten kanssa vietetty aika on itsestäänselvyys kun taas työssäkäyvälle se ei ole?

 

[Että mitä?]

No jaa.Jätä omaan arvoonsa tuollainen vaahtoaminen. Muutenkin se oman erinomaisuutensa vaahtoaminen (tiedän, mullakin muutama sellainen tuttava) lähinnä naurattaa, ihme itsepönkitystä. Jokainen tavallaan, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen kannattaa suorittaa vain oman pääkopan sisällä (ja ehkä sen parhaan ystävän kanssa, jos se suhde toimii molempiin suuntiin).

 

[nohhh]

Tuskinpa tuo on mitenkään yleisesti kotiäiteihin liittyvä ominaisuus, vaan yksilöön. Ne jotka on tommosia päsmäreitä luonteeltaan, on sitä sekä lapsellisina että ilman lapsia.

 

[vieras*]

Mä en ymmärrä tuota kotiäiti vs työäiti vertailua. Molemmissa on puolensa, jokainen kokee eri asiat työläiksi ja toki esimerkiksi ammatin vaativuus, lasten lukumäärä ym vaikuttaa. Mä olen pääasiassa kotona, mutta satunnaiset työpäivät tuntuvat kivalta vaihtelulta, joskus jopa lomalta. Toinen lapsista on erityislapsi. Mä en koe, että joutuisin työpäivän jälkeen tekemään samat asiat, mitä kotona ollessani teen kokonaisen päivän aikana. Kun mä olen töissä, joku muu laittaa lapsille ruuat, siivoaa jäljet, askartelee, vie ulos, tekee toiminta- ja puheterapian harjoitukset ym. eikä mun tarvitse näitä samoja juttuja tehdä enää töiden jälkeen. Toki täytyy tehdä pientä siivousta, laittaa päivällistä ym. - eli tehdä samoja juttuja kuin kotipäivinäkin illalla tekisin.

Kotona on ihana olla, kun harvat tekemiset on aikatauluun sidottuja, vaan saa tehdä omassa tahdissa, saa olla koko ajan lasten kanssa. Nyt satunnaiset työpäivät tuntuvat kuitenkin tuovan vähän helpostusta elämään (siellä saa pitää kahvitaukoja, eikä kukaan huuda kahvassa roikkuen kun käyn vessassa ), mutta jos tekisin säännöllisesti täyttä työviikkoa, todennäköisesti kotipäivät tuntuisivat helpommilta...

 

[astrolabe]

Olen ollut kotiäiti kahdessakim eri vaiheessa, opiskeleva äiti jantyössäkäyvä äiti. Helpointa oli työssäkäyvänä koululaisten yyhoona mitä ajankäyttöön tulee ja nyt jotenkin kotiäitinä, jolla puoliso ja vain yksi pieni lapsi, muut isoja, on hankalinta. Riippuu mistä roikkuu ja voi vaihdella. En kuitenkaan oleta muilta samaa kuin itseltäni, enkä pyri seuraamaan sokeasti tuntemattomien ajankäyttöä. Evvk jos joku siivoaa alituiseen tai ehtii kyläillä. Pääasia meidän perhe ja sen hyvinvointi.